Sain Ollilta piikin vasemman reiden sisäpuolelle polven tuntumaan. Polven oireilusta tulikin sitten isompi riesa kuin aluksi osasin kuvitella. Ihan jo parin kympin juoksemisen jälkeen. Nyt taas pari päivää tekemättä mitään. Ah, niin tuttua. Jokohan 70 kg paukkuu kohta...?

Uudenvuodenaatto alkoi riemastuttavasti triathlonistien kanssa Impivaarassa. Uinnin ohella pelasimme vesipalloa, jonka fyysistä vaativuutta itseni tulee tulkita uusin kriteerein tästä eteenpäin. Polvi ei tosin pienestä kisailusta paljoa välittänyt. Siirrän suosiolla seuraavan lenkin ensi vuodelle. Heh.

Tiistaina olikin sitten taas nokka kohti Helsinkiä. Palaveri kesti 3,5 tuntia, joten kivasti meni tämäkin päivä tässä. Illalla vasen polvi äityi juoksusta ja ehkä viikonloppusesta Köpiksessä suoritetusta kävelystä vähän ehkä liikaakin. Maltti my ass. Vetäsikin siihen sitten noin 14 km Tohon ja Johannan kanssa. Vauhti oli jotain neljää puolta ja ihan kivalta tuntui. Paitsi polvessa. Jatkan taukoa kunnes polvi (tai etureiden alaosa) on riittävän yhteistyöhaluinen. Mutta kivaa oli juosta taas.

Sitten menikin päivä pyhälle hengelle. Aamulla istuin johtokunnan palaverissa, sitten oli synttärijuhlat ja sen perään joululounas. Tästä päivästä alkaa myös joululoma. Näppärää. Jalka on nyt selvästi parempi aktiivisen hoitamisen ansiosta. Ja noin.

Nyt on perjantai ja totuttuun tapaan piipahdan lomalla töihin... Polvi on nyt kunnossa. Kahden päivän paussilla. Hyvä näin. Odotan innolla, miten se suhtautuu illan lenkkiin. Jos nyt saisi jossain vaiheessa tasaisen varmuuden ja sitten voisi alkaa ihan harjoittelemaan. Nyt menen viettämään joulua.

Joulu edistää

Joulu tuli tänä vuonna viikkoa aikaisemmin. Eipä ole viiden kilometrin juoksemisesta ollut koskaan tai ainakaan pitkään aikaan näin paljon iloa. Kyllä illalla pitää mennä varmistamaan, ettei aamun kivuttomuus ollut vain harhaa... Tanskassa piti kanssa piipahtaa lenkillä. Vasemman jalan polvella oli taas kestämistä. Tällä kertaa sisäsyrjässä. Tuo kipu on normaalia pidemmän tauon jälkeen. Nyt vain maltilla, ettei taas tule katkoa...

Huomenaamu, here I come

Eilen jalkaa ja erityisesti särki ihan reilusti. Ehkä myös siellä odotetaan huomista. Jätin siksi kuitenkin aamun heiluttelut väliin ja teen treenin vain illalla. On muuten fyysinen kunto rapistuvaa laatua, kun siitä ei pidä huolta. Olen sen itselleni nyt todistanut tai siis pakara teki sen puolestani.

Ylihuomenna!

Itse asiassa tällainen venyttäminen on mulle lähes hengenvaarallista. Nyt ja sitten kun juoksu taas alkaa.
A) jos jalka toimii, niin sitten pitää taas repiä malttia mukana, ettei se ole viikon perästä taas hajalla tai
B) jos jalka ei nyt toimikaan, niin sitten myös pitää repiä malttia, ettei pää hajoa ihan täysiä.

Turha tässä on enää spekuloida. Sen näkee sitten perjantaiaamulla missä mennään. Jep.

Torstaina tuli pitkästä aikaa hiki. Kuntopiiri ja pakaraa vahvistavat harjoitukset jatkuivat. Venyttelyssä tuntuu, että lonkan kipupisteet ovat ainakin rauhoittuneet elleivät jopa kadonneet. Ei saamari. Aika on muuten kulunut nopeasti: Väittelin tasan vuosi sitten. Ei hemmetti. Näppärästi iski päälle alustava vilustumiskohtaus eli flunssa. Ei ole vielä oikea kipeys tämä, mutta aiheuttaa pyöräilyn poisjäämisen sunnuntain ohjelmasta. Konkurssi, pahempi konkurssi, tämä päivä. Näin se menee. No jaa, kaikki on jo suhteellista. Hyvä tässä on olla.

Sunnuntai-iltana sortuminen oli tosi lähellä. Kuitenkin pidän pääni kylmänä ja jatkan taukoa väkisin perjantaille. Sitten aukenee taivas tai helvetti. Aamun koitteessa jumppasin taas. Todella äijämäinen aamu, juu.

Tiistaina nukuin ohi aamutreenin. Yht'äkkiä aukeni mahis lähteä ensi lauantaina Kööpenhaminaa ja sinne nyt sitten kanssa mennään. Piti mennä seuraamaan testijuoksua ja iltapäivällä Z:n ja Hell'n kanssa Suomen Urheiluarkistoon, mutta siellä käyminen jää toiseen kertaan. Tänään on viimeinen järjestöjyräys Varsyssä ja joululounas päälle. Kun vielä tänään on täällä Montussa joulusapuska, niin taidan olla illalla aika ähky. Juoksutaukoa vielä 2 täyttä vuorokautta. Perjantaina ensi askeleet ja lauantaina Köpiksessä täysi rähinä päälle.

Toinen päivä totaalisen juoksulevon parissa oli henkisesti kypsempi kuin yleinen olotilani on ollut muutamaan viikkoon. Aamulla on tarjolla rutiinia taas - miehekkäästi ilmaistuna pakarajumppaa. Ja illalla on tarjolla kuntopiiriä, pyöräilyä, lisää pakarajumppa ja ... vesijuoksua. Ajattelin tosissaan, että jalka nyt sitten ei enää puudu vesijuoksussa, niin laskeudun takaisin altaaseen. Hiihtämään en tällä kertaa kykene, mutta altaaseen ehkä. Tasan neljän viikon päästähän on SE:n vuosipäivä. Pitäisiköhän sen kunniaksi vetäistä seitsemän tuntia?

Nääh. Sunnuntaina pyöräilin Kakskerran ympäri. Onneksi meni sentään alle tunnin. Koko reissulla energiat loppuivat tuohon Tonttulinnanmäkeen. Viimeinen kilsa kotia kohti oli aika näännyttävä. Pyöräilyn ka.pulssi oli reippaan alueella 1.45 ajan, parhaimmillaan yli 180. Kiva fiilis kun saa mäessä reidet anelemaan. Tänään piikille ja illalla akupunktioon. Juoksutaukoa vielä 11 vrk.

Sain piikkiä kahteen paikkaan. Hyvä. Piikit eivät kuulemma haittaa Linnan juhliin osallistumista, mutta ei sen väliä, kun emme nyt tänä vuonna sinne menekään. Samalla sain tuta suunnistuksen saloista. Varsin informatiivinen ja tärkeä ohje on se, että "pitää tietää minne on menossa". Mulla on päämäärä ihan pimennossa. Jotkut asiat ovat tiivistettyinä lähes filosofisia toteamuksia. Tämä olkoon minun maailmankuvassani yksi sellainen. Hienokin vielä. Taas sataa lunta. Aurinko näyttää kuitenkin pilkahtelevan tuolla jossain.

Elämä jatkuu entisellään. Täytän tänään kolmannen kerran 11 v ja parin vuoden päästä olen WAVA-hyvityksen piirissä. No, ensi kesänä kulkee silti. Totaalitaukoa jäljellä 9 vrk. Torstain Hesan keikka oli ok. Sekin lisää hyvää mieltä. 8 vrk jäljellä, vaikka voisin kyllä ainakin kokeilla jo juoksuaskelia. Parempi ottaa vielä rauhassa. Konkurssikypsässä tilanteessa ei muutamalla päivällä ole enää mitään merkitystä. Viikonloppuna rankaisen taas Marvilia, pikku pyöräkultaani. Sitä perkeleen romua. Ei vaan, hyvässä kunnossa se on jo, kun keskiö vaihdettiin. Huomenna voin taas jatkaa muutoinkin korvaavien parissa. Virran Mikko oli kysellyt mua tänään lenkille vastaajaviestillä. Ihan pian ... ihan pian.

Syksy numeroina

Syyskuu 621 km
Lokakuu 423 km
Marraskuu 85 km

Maanantaina osallistuin pitkästä aikaa triatleettien kuntopiiriin. Hyvä homma. Jalkaa tuli käyteltyä voimalla. Kovaa vauhtia se ei vielä oikein kestä. Askel on silloin varovainen, ja siksi ehkä Sökö pysyikin verryttelyssä peesissä...

Keli muuttui nopeasti. Jos vielä loputkin loat menevät mennessään, niin Japanin matkailijoita odottaa samanlainen keli kuin lähtiessään oli. Eivät ole kokeneet kevyttä jäätä. Aamun kymppi katkesi kutoseksi. Ei pystynyt. Ulkoreisi alkaa olemaan kunnossa, niin myös pakaran sivu. Enää vain gluteus mediuksen kun saa auki niin sitten. Kyllä on niin perhanan vaikeaa ollut tämän homman kanssa. Nyt on kuitenkin aika hilkulla. Jos vain maltilla pystyy, niin sitten ehkä. Nyt ainakin voisin juosta jalan paskaksi ihan helposti. Ei tosin ole tarvis.

Eilisessä akupunktiossa tuntui mediuksessa helpotus. Huomenna piikille. Tänään käyn kokeilemassa kuin paljon tuntuu. Piikin jälkeen fysioterapeutille tsekkaamaan, ovatko pohjalliset yliohjaavat ja samalla edistämässä kiputilan pitkittymistä... Eilen juoksin noin sata metriä. En sitten vääntänyt väkisin kipeällä lonkalla. Tänään siihen laitetaan kortisonia. Mihinkä kohtaan... Heinosen Olli on kyllä ollut avulias ja kärsivällinen tämän(kin) vamman kanssa. Marraskuu etenee nyt piikittelyn merkeissä. Itselleni piikki osui lonkan seudulle. Ehkä nyt sitten pian pääsen laahustamaan teille ja matolle.

Taas oli maanantai. Ihme touhua. Rutiinitonta haahuilua. Tänään voinen jatkaa elämää piikittelyn jälkeen. Pää hajoaa jos ensimmäiset askeleet sattuvat. Se kuulemma röntgenin paikka seuraavaksi...

Juu ei pelittänyt. Jalka/pakara/lonkka oli aiempaa parempi, vaan kaukana toimivasta. Enpä tiiä. Kävin aamulla raastoluolassa juoksemassa vitosen ilman pohjallisia. Piikitetty kohta ok, vaan jostain vielä kirraa. Vaikea sanoa mistä, kun yksikään kohta ei varsinaisesti tunnu kipeältä. Kauniisti sanoen vituttaa reilusti. Taas... Huomenna taas pitkästä aikaa Walliuksen luo.

Iltaisella akupunktiolla oli kaksi hyvää seurausta. Jalka rentoutui ja Kirsi rohkaisi mua olemaan kokeilematta juoksemista 18 vuorokauteen. Ehkä mä sitten jo voisin uskoa, että todellinen juoksulepo ja vamman aiheuttaneiden heikkouksien poistaminen on mun päätreeniä seuraavat kaksi viikkoa. Ja sitten. Jouluaaton pitkälle lenkille. Se on loppuvuoden päätavoite. Jotenkin tämä talvi alkaa muistuttamaan vuoden takaista... Tosin viime vuonna jouluaattona ei ollut muuta mahista pitkälle lenkille kuin pyörän selässä..

Kilsoja noin nolla

Lauantai kului aamulla lenkillä, matkalla Haminaan, PM-maastojen seuraamisella, lenkillä PM-maastoreitillä (tutussa Ruissalossa...) ja paluureissulla. Jumalavite tota jalkaa. Sen kanssa on nyt pinna kireällä. Maratonia sillä ei ainakaan juokse, eikä kunnolla lenkkiäkään. Prkl. Onkohan tämä sittenkään vain kuoppa kiitoradalla vai se viimeinen niitti. Hitto, selvisin melkein astumiskyvyttömästä takaisin perustasolle, ja nyt yhden pakaran takia mukako kaikki kaatuisi nyt ja tähän. On muillakin kaatunut.

Aamulla juoksua vain 16 minuuttia. Nyt on aika hilkulla. Pystyin onneksi vielä petraamaan kunnon neljässä kuukaudessa hyväksi peruskunnoksi. Ehkä se oli sitten tämän "toisen" juoksu-uran paras tulos. Lienee syytä olla tyytyväinen siihenkin. Tästä koivesta ei kyllä ole kohta kaluksi enää. Tuntuis nyt edes sen verran, ettei antais toivoa juoksemista, mutta kun ei. Hiljaa, mutta kun alkaa juoksuaskeleet, niin jo vain on pahana. Ei helvetti ku tää hajottaa. Illalla ehkä kuntopiiriä ketutukseen ja jo lähes perinteistä hoitoa tennispallolla lisättynä.

Eilinen päivä oli ehkä turhauttavin ikinä. Siis töiden puolesta. Emmä jaksa aina samaa paskaa. Tutkimuksen tuloksia on joidenkin niin vaikea niellä, että tekee pahaa katsoa. Eilen oli raja aika lähellä antaa kuulua, mitä oikeasti kelasin tilanteesta ja vastapuolen ala-arvoisesta käyttäytymisestä. Tähän asti kaikissa vaikeissa ja väärinymmärryksiä korjaavissa palavereissa olen asioinut aikuisten kanssa, eilen en ollut siitä ihan varma.

Illalla jumppasin lonkkia kevyesti ja venyttelyä. Juoksu on jäänyt väliin nyt kolmena päivänä. Sama virsi jatkuu vaan. Venyttely ei poista kipua, ei kevyet vahvistusliikkeetkään. Ei lepo, ei rasitus, ei lääke, ei hieronta, ei ultraääni, ei didy, ei mikään. Ihan hienoa. Nyt on kaikki pelissä. Torstai-illalla olin Mattiloilla saamassa akupunktiota. Jollei muuta niin se ainakin sai minut pysymään paikallaan. Yhdestä kerrasta ei vielä voi sanoa mitään, mutta kuuri jatkuukin sunnuntaina. Samaisesti tänään päivällä on hierontaa ja manipulaatiota ja illalla alkaa kunnolla lantiota ja pakaroita vahvistavat treenit. Syteen tai saveen, nyt mennään. Luin eilen yöllä Toshihiko Sekon tarinan. Ei saamari, miten joku voi asettaa mielensä jollekin asialle. Se on hienoa.

Sunnuntaina kykenin jo kymppiin. Varovaisesti tosin. Pakarassa ei enää esiinny kipua. Tensorin kyljessä keskellä reittä on vielä jotain kärhämää. Itse asiassa etureiden ulkosyrjällä on muutaman pituinen jumi vielä. Sen kun saa pois, niin avot. Saava, täältä tullaan takas!!

Raastavan hidasta

Paransin eilisestä viisi minuuttia. Onpa hienoa. Tosin jalka ei ollut vielä kuosissa. Vartin juoksun jälkeen kykenin kävelemään loppupäivälläkin, joten parempaan suuntaan menossa. Tai no, maanantaiaamu ei nyt sen lupaavampi ollut kuin muutkaan aamut. Hittoako tästä enää tietää. Kohta ei enää kiinnosta. Illalla venyttelyä ja kuntopiiriä.

Tiistaiaamu avautui pimeässä, mutta hyvin positiivisin ottein. Pakaran kipeytyminen lienee pitkälti täysin rapakunnossa olevan ulkoreiden ansiota. Se saikin eilen kyytiä ja nyt tänään jalka oli muutamassa askeleessa jo melkein oireeton. Päivän saldo 11 minuuttia.

TÄNÄÄN JALKA KESTI! Juoksua neljä sekuntia päälle puoli tuntia. Firenzeen 2,5 vkoa. Jos vaikka pääsis sittenkin viivalle. Tiedä sitten. Nyt on nyt. Raasto! Illalla vedin jo reipasta, mutta vain vitosen verran. Torstaina en ehdi kuin yhdelle vitoselle. Huomenna hierojalle. Toivottavasti siellä ulkoreisien tila paranee ja jalat alkavat tuntua taas normaaleilta. Taas on menohaluja ihan hemmetisti.

Perjantai alkoi hieronnalla. Ja millaisella. Koskaan ei ole tuntunut noin paljon. Ei koskaan. Ulkoreittä kaivettiin auki reilummalla kädellä. Nyt kello on 15.00 ja jalka on kuin unelma. Huomenna kohti Haminaa. Raasto.com'n nimissä. Pitää ottaa Demari-lehteen kuva Hellstenistä. Kaikenlaista sitä sattuu eteen...

Synkkä hetki

Juoksin 3 min 57 sek. pimeässä aamussa. Mieli musta. Perjantai jatkuu suht samoissa merkeissä, mutta ilman juoksukokeilua. Aamulla rankaisin lantiota kuntopiirissä ihan reilusti. Lauantaina kykenin kokeilemaan taas juoksua. Nyt kymmenen minuuttia. Pienistä puroista tulee iso virta. Aika käy vähiin. Onneksi kevääseen on vielä aikaa. Ja juostavaa.

Jep, jep

Jalka on nyt sitten ihan päin helvettiä. Viikossa sain sen tiukkaan iskuun. Ihan runttuun siis. Hieronnan jälkeen alkanut vika on nyt ilmeinen. Otan muutaman päivän rauhassa = ilman juoksemista. Jos ei sillä tokene, niin sitten lekurille. Ei tässä mitään hätää, peiliin vain pitää katsoa välillä. Tiistai jatkuu levolla. Illalla vois piirittää kuntoa.

Illalla jalka oli entistä huonomassa vedossa. Ei se nähtävästi pidä työstäni. Olin itsekin illlalla tosi hilpeällä päällä. Tänään aamulla tilanne oli jo parempi ja ennen ultraääntä paikallistin hyvän kipukohdan. Ehkä se tästä. Hävettää ajaa 2,5 km töihin AUTOLLA, mutten pysty polkemaan tai kävelemään! Ja nousta tänne pääkallopaikalle hissillä. Voi sun. Yöllä oli satanut lunta. Nyt olisi ollut tarjolla ensimmäinen todellinen raastokeli. Nautin siitä myöhemmin.

Torstaiaamuna jalka antoi toiveita paremmasta. Kipua esiintyy edelleen. Ongelma on myös siinä, että kipun hälvettyä ongelman lähde lienee edelleen tallella. Huomenna menen manipuloitavaksi. Kuulostaa haastavalta. Eilen piiritin kuntoa ja venyttelin, tänään aamulla vain kuntopiiriä ja ultraääntä. Kipua esiintyy edelleen ja juoksuaskeleen ottaminen ei tunnu oikealta vieläkään. En sitten juokse. Perhana!

Hienoa! Nyt löytyi ongelma, sen syy ja korjausmetodi. Muutamaan päivään en vielä pysty raastamaan, mutta sitten kun pystyn, niin sitten raastan. Nyt täytyy hoitaa tämä kuntoon tai muuten olen taas telakalla kun muut rientävät Karhussa. Firenze on tuossa lähellä ja sinne mennään, sillä mitä on. Lauantaina kuntopiirin ohella palasin piiitkästä aikaa altaalle. Hyi hitto! Vesijuoksu puuduttaa gluteus mediusta riittävästi, joten jää kosteat lenkit väliin pieneksi aikaa. Tänään olin Somerolla seuraamassa hölkkää. Nyt oli paha hetki. Onneksi S voitti naisten sarjan.

Maanantai alkoi kuntopiirillä. Jalka oli asteen parempi. Pystyin kävelemään portaita alas kivuitta jo kolme kerrosta ja polkemaan pyörällä hikeen asti. Tämän huomaavat myös kollegani tänään, kun alan taas puhumaan. Olen ollut pari viikkoa mykkänä töissä. Jospa jalka kestäisi kohta juoksua. Sen näkee sitten kun on kohta. Töissä jatkuu vääntäminen. Nyt ehdotellaan tutkimusjohtajan kaltaista työrupeamaa. Mitenkäs, kun opiskelin tuossa tutkijaksi, voisinko sen sijaan tutkia? Viime viikolla tupsahtanut lumi tiessään ja taas on lähes 10 astetta lämmintä. Juoksemattomuus terveenä ja pitkälti liikuntakykyisenä on henkistä raastoa.
Sama ruikutus jatkuu. Vaan ei koko päivää. Jälleen kerran Heinosen Opalla oli aikaa tsekata tilanne. Hyvä näin. Kohta takaisin tielle? Tiistai-ilta venyi järjestöjyrähommissa lähemmäs 23.00:a. Sairasta puuhaa. Keskiviikkona piiritin taas kuntoa ja lisäsin venyttelyä. Eilen aloitettu vahva lääkitys tuntuu auttavan jumilukkoon. Huomenna uskaltanen käydä kokeilemassa 10 minuutin hölkkää...? 3,5 viikkoa Firenzeen.

Taas se alkaa

Juoksin kai parikymppiä. Parikymppiä my ass. Jalat olivat sellaisessa vedossa, että kympissä oli tekemistä. Olin töissäkin pitkään. Onpa hienoa. Hitto kun voisi syyttää tästä vaikka naapuria, mutta kun ei voi. Oma moka. En kyennyt myöskään hyppelemään vasemman ulkoreiden ja pakaran outouden vuoksi. Tänään iltapäivällä on uusi tsekkaus.

Jätin eilen toisen harjoituksen tekemättä. Ihan vain siksi, että vasen ulkoreisi/pakara saa ylimääräistä palautusta ja siksi, että tänään jatkuvat treenit alkaisivat taas sujua niin kuin pitäisi. Kyllä piti perustella päätöstä monta kertaa. Nuts.

Torstai on toivoa täynnä. Niin oli eilenkin. Eka varsinainen treenipäivä pitkästä aikaa (lue = maanantaista). Aamulla kymppi, illalla kaksi, jossa upotettuna TV 15 km. Leppoisa meininki, vaikka illan treenistä jäi vähän kumma olo. Tähän asti olen juossut 15 km:t kiihtyvinä, nyt tasavauhtisena. Vauhtia oli 3.35, vaikka piti mennä 3.40-vauhtia. En saanut oikein kalibroitua vauhtia missään vaiheessa. Ehkä viikon päästä sujuu hallitummin. Tänään ei painanut pätkääkään, vaikka niin kuvittelin illalla. Pakara/ulkoreisi-yhdistelmä on kuitenkin kipeä edelleen.

Lauantaina juoksin uudistetun VL:n. Nyt oli ja on vuorossa tonneja. V meni sub 3.30 ja L neljän hujakoille. Tästä treenistä jäi hyvä fiilis. Ulkoreisi oli edelleen ei-hyvä. Tänään juoksin normaalin 32 km lenkin. Jouduin pysähtymään venyttelemään ulkoreittä kolmasti. Lenkin jälkeen tosin se ei tuntunut miltään. Tulehduslääkettä ja ultraääntä. Vähän typerä homma. Jaki oli puolestaan juossut hyvin tänään Venetsiassa. 2.21.43 on hyvä suoritus sairastelun jälkeen.

Mattotesti

Testi kulki alussa ihan kivasti, mutta Ruissalon mäissä alkoi vauhti hiipua. Takaisinpäin tultaessa hyydyin 15 sek. Pieni pettymys painoi, mutta en ole juossut testissä kuin kerran kovempaa. Eilen rullasin Tohon kanssa pitkän ja tänään iltapäivällä on tarjolla raastoa matolla.

Mattotesti oli nyt mun frendi. Anakynnystä myöten kunto on petraantunut. Aerobinen on "palautunut" taas alle neljän vauhtiin. Olen melkein yhtä hyvässä iskussa kuin 1998 keväällä. Silloin juoksin ennätykseni. Mutta nyt on nyt. Mieli on hyvä, joten mikäs tässä.

Illalla änkesin hierojalle. Tiistaiaamu kajasti yhtä koleana kuin eilenkin. Jossain kohdin tuntui jopa ihan viileältä sumuinen ilma. Illalla juoksen vaikka kevyen parikymppisen ja hyppelen päälle. Täytyy palautella eilisestä mattotestin ja hieronnan yhteisrasituksesta. Hieronnassa tunsin pienen napsun vasemmassa pakarassa. Torstaina jatkuvat kovemmat treenit.

Rullaan, rullaan

Ensi viikolla on seuraava mattotesti sitten kesäkuun puolen välin. Toivon ja tiedän, että edistystä on tapahtunut. Kiva käydä tsekkaamassa, kuinka paljon harjoittelulla on kyetty petraamaan puutteita. Hyppely on varmisti lähes yhtä heikko kuin aiemmin, mutta juoksu ainakin tuntuu pelittävän ihan eri tavalla nyt. Ilmankos, onhan testien välillä viihdytty tiellä runsas 2000 km.

Eilinen reipas sujui paradoksaalisesti. Toisaalta kulki, toisaalta painoi. Juoksin ilman kummempaa yrittämistä parhaiten (ka. 3.44/km) tässä treeniputkessa. Silti olisi voinut olla helpompaakin. Reenin jälkeen olo heikkeni muutamassa tunnissa aika typeräksi ja illalla olikin sitten kurkku ihan reilusti kipeä. Jätin aamun ja jättänen illan juoksut väliin. Keskityn tuleviin hautajaisiin ja ehkä karonkan jatkoille myös. Jos olo on parempi huomisaamuna, niin isken parikymppiä ennen kuin laiva lähtee (8.45) sinne järjestöjyräilypalaverille. Nyt on kyllä sellainen olo, että hyvä kun jaksan suoraan laivalle. Näin se menee: up and down. Tänään oli tosin mielenkiintoista havaita, että lepo/ortostaattisen pulssin seuraaminen tosiaan toimii. Tänään o oli 20 pykälää normaalin yläpuolella. Jos olisi ollut vähemmän laiska tässä muutamana aamuna, niin olisi huomenna jarruttaa jo muutamaa päivää aiemmin.

Juoksut olivat jäässä perjantain ja lauantain. Ei pahemmin juostu kovaa, eikä kerätty kilsoja. Sunnuntaina kävin jo kokeilemassa kahta lenkkiä, mutta tänään tyydyn vain yhteen. Nythän on kevyt viikko. Mattotesti siirtyy ensi viikkoon, jotta testistä saa mahdollisimman paljon irti. Nyt sitä ei saa. Parin päivän aktiivisen limanerityksen jälkeen ei lähde. Se on aika varmaa. Lauantaina on harjoittelukauden eka testijuoksu Ruissalossa. Ehkä pääsen maaliin asti.

Otin muutaman päivän rauhassa, eikä kone kyllä toimi ihan kunnolla, mutta lenkki, hyppelyt ja lyhyet mäkivedot sujuivat taas tyydyttävästi. Tänään aamulla keli oli edelleen lämmin. Tänään illalla en mene juoksemaan, vaan piiritän kuntoa sen sijaan. Huomenna kevyttä irrottelua, jotten olisi lauantaina ihan jämähtänyt. Flunssa lyhykäisyydessäänkin teki olon aika koleaksi, joten aikalailla arpapeliä on lauantainen kulku. Sama se, sehän on testijuoksu.

Kevyt viikko sekottaa pakkaa edelleen. Eilen juoksu oli helpompaa, tänään vielä helpompaa. Kuitenkin päivärutiinit ovat ihan tiessään. Ihme hommaa. Töissä on tajutonta. Kohta menen haastattelemaan KeKen pj:tä ihan työn merkeissä. Hallelujaa. Kakkoset muuten lipsahtivat 6.30:een. Aika ilmaiseksi vielä. Hengityskin pelasi ihan kivasti. Odotan taas ensi viikkoa innolla.

Paikat natisevat

Lauantain kova oli taas tutun turvallista juoksua. Hieman päälle 34 minuutin. Eipä siinä sen kummempia. Sunnuntaina vedin pitkän lenkin (32 km) vähän reippaammin, 3.55 ka. vauhtia. Tohon kanssa juostuun lenkkiin kului aikaa runsas 20 minuuttia aiempaa vähemmän. Seuraavalle viikolle tarkoituksena oli lisätä vielä tästä viikosta (175 km) muutama kilsa. Eipä mitään, nyt on maanantai ja olen jo kilsan viime viikkoa edellä. Että kun on ravitsevaa.

Eilisilta meni taas niin kovalla kiireellä, etten ehtinyt kuin tv kympille ja hyppelytkin jäivät väliin. Ei sen puoleen vähän oli reisissä väsykin. Tänään oli taas pirun hyvä kulku. Illalla taas VL:ää. Vähänkö nämä viikot vilisevät.

Eilen oli noutaja takapuolessa kiinni. Eka kerran tämän loppukesän ja alkusyksyn aikana oli raju meininki. Siis sanan negatiivisessa merkityksessä. VL tosin kulki kohtalaisesti (vain 12 sek. parhaasta), mutta sitä ennen ja sen jälkeen painoi aivan saamaristi. Maksoin sunnuntain hurjastelun velkaa ehkä rankemman päälle. Epätoivoisena jouduin illalla jopa turvautumaan joulukalenterisuklaaseen. Se oli jo kohta vuoden vanhaa, joten söin sitä vain vähän. Seuraava ilon hetki oli se, etten saanut yöllä unta. Melkein liskojen yö. Aamulla tilanne oli hieman enemmän lähellä normaalia, paitsi kovemmassa vauhdissa oli heikko meininki. Illalla on varsin rauhallisen juoksun vuoro. Malttia... Uskon, että sillä saadaan tilanne takaisin siihen, missä mentiin mennä viikolla. Lepään vasta ensi viikolla.

Jaa-a. Illalla jäi juoksut väliin. Ei vain ehtinyt kaiken huseeramisen ohella. Tänään en kuitenkaan kosta sitä reippaalla, vaan yritän säilyttää maltin juoksussa. Huomenna on vuorossa kova, koska lauantaina en järjestöjyräilyn vuoksi ehdi kuin aamulla juoksemaan. Siltikin viikkoon kertyy n. 170 km. Se lämmittää.

Syksy taipuu pikku hiljaa

Tiistai oli avarampi päivä. Lähdin tosin töistä vähän myöhemmin ja illan VL venyi. Juoksin vielä Johannan kanssa ylimääräistä, niin eisellekin tuli kolmekymppiä. Viimeiseen 3,5 vrk:een on tullut melkein 100 km ja vedin vielä aamulla vetojakin. Viikonloppuna tulee juoksuun kuitenkin vähän esteitä, joten määrän alkuvauhti hiipuu vähän. Parempi vain, niin jaksan sitten kokonaan loputkin kovat viikot.
Torstaina oli viluisempaa kuin muutoin tällä viikolla. Aamulenkki S:n kanssa osittain usvaisella S:n aamulenkillä. Illalla reipasta. Reippaalla piti ihan hidastella. Pystyinkin hidastamaan "liian" kovasta vauhdista loppuajassa 2 sekuntia. Tänään en ehdi enää illalla juoksemaan, enkä huomenna, joten loppu viikko sujuukin yhden lenkin päivinä. Huomenna on S:n serkun ja sit Tohon ja Johannan häät. Kiirettä pitää. Sunnuntaina pitkän jälkeen Kuhankuonolle vähän kävelemään.

Lauantaina vedin Uudenmaantiellä kymppiä, joka kulki vaihtelevasti, mutta lopussa alle 3.20 vauhtia kuitenkin. Lauantai-iltana juhlittiin kaksissa häissä. Kakut ja tanssiminen jäivät vähän vähemmälle. Onneksi tälle vuodelle on jo tanssia osunut. Sunnuntaina pitkä alkoi jo kahdeksalta. Pasma veti Mikon kanssa aika tahtia. Keskivauhti oli mulle normaalia reippaampi, mutta juoksin silti 2.20 täyteen, jotta ainakin 30 km tuli plakkariin. Liian kovavauhtisen pitkän jälkeen sitten riensimme kohti Kuhankuonoa ja pienimuotoista kävelylenkkiä. Eilen tuli oltua liikkeellä joko juosten tai metsässä kävellen yhteensä 6 tuntia. Illalla ei ollut väsy vaikka odotin sitä noin 4 tunnin yöunien jälkeen.

Eilen kevyttä, joka painoi kuin synti. Päälle hieman kevennetty hyppely. Nuoripari Lehtinen toi illalla kakkua, mutta se oli pakattu turkulaisen tikkupeliseuran pussiin. Paha kuitti. Kakku tosin maistui hyvältä. Aamulla arvoin 70 m:n juoksun jälkeen ekassa risteyksessä, että onko se vitosen vai kympin paikka. Menin kympin, mutta vähän kovempaa. Illalla taas VL:ää ja kiireellä, koska illalla on myös järjestöjyräilyä tarjolla. Se kampa vähenee koko ajan.

VL kulki eilen vääräänkin suuntaan ennätyksen lailla. Tänään aamulla olisi lähtenyt viiskymppiäkin tosta vaan. Sen verran hyvä oli kulku. Tänäänkin illalla on taas kiire. Nyt ihan itse aiheutettuna. Lähdenkin tästä kotio. Kello on kohta 19.00, että kyllä sitä täällä töissä taas tulikin tälle päivälle oltua. Paljon on päivään mahtunut, Notkean Raivon lopettamista ja uudelleenherättämistä. Sellaista se on informaationjakaminen. Kiitos ja hei.

Illalla satoi. Oli hienoa. Joku oli kääntänyt fillarin lokasuojat ja se vähän ketutti. Vitutti suoraan sanoen. Aamulla oli taas kevyt olo. Iltapäivällä kiihdyttelen reippaasti. Merkki on nyt päällä. En saisi kai juosta alle 3.40 vauhtia lopussa. Harmillista, mutta pidemmällä tähtäimellä kenties hyödyllistäkin. Sen näkee sitten... Ekaan maratoniin pitkästä aikaa on runsas 2 kuukautta.

Kiihtyvä reipastelu oli hyvin helppoa. Nyt olen nukkunut rajallisesti, juossut enemmän kuin aikoihin ja töissä on hitonmoista. Silti jaksaa. Syyskuu vetelee viimeisiään, mutta ilokseni huomasin, että määrää tulee olosuhteisiin nähden tyydyttävästi. Näin olisi myös jatkuttava. Ehkä panostan taas nukkumiseen. Ainaisen tiukan aikataulun vuoksi venyttely ja muu tukiharjoittelu on nyt ollut viimeisenä kahtena viikkona vain mielikuvapainotteista. Siihen on tultava muutos.

Ruisriikki

Eilen arvoimme S:n kanssa Milanon ja Firenzen välillä. Päädyimme Firenzeen. Tämä tarkoittaa maratonia marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Sinne sitten.

Aamu ilman lenkkiä oli taas outo asia. Viime talvella siihen ehti jo tottuakin, mutta nyt on erilainen olo. Hyvä näin. Eilen töissä vallitseva muutoshurmos alkoi ahdistaa minimaalisesti. Pitää heittäytyä, mutta mihin? Ei tuloksiakaan synny vain tekemällä vain oikein tekemällä ja johonkin tähtäämällä. Ei jaksais moista. No, tänään on parempi meininki. Hyvän meiningin kunniaksi menin lenkille. Olisin mennyt muutenkin, mutta tämä kuulosti rehvakkaamalta. Kevyttä vain. Niin tein ja teen tänäänkin. Illalla oli urkkaliiton talousvaliokunnan palaveri. Ilmoitin itseni myös Ruisriikille. Kai sitä kympin vois juosta numerolapulla. Joka tapauksessa kevyen viikon kova on vuorossa lauantaina. Sataisipa oikein kunnolla.

Kevyt viikko taittui yli puolen välin. Eilen oli illan kevyellä hyvä myötäinen. Tukka silmillä ja takki tuulesta pullollaan. Juoksu on kuitenkin ollut kevennettynä varsin outoa. Ei raskasta, muttei kevyttäkään. Onneksi maanantaina pääsee taas jatkamaan vääntämistä. Se on niin huippua. Tänään kuitenkin täytyy vähän irrotella, jottei ole ihan tangentissa lauantaina. Taikka ei se mihinkään enää vaikuta - lienen ikijumissa. Lupasin hävitä Tuomolle alle 1,2 km kympillä.

Eilen kaks tonnia rantabulevardilla. Sinne ja takas. Tai oikeastaan väärinpäin. Siksi eka tonni menikin sokkona ja vasta toisella löytyi tuttu merkki. Molemmat n. 3.00 eli liian kovaa. Kuinkas muuten. Eka veto oli muutaman päivän koomailun jälkeen aika kaamosmaista. Toinen helpompi. Ehkä mä jaksa huomenna sitten paremmin. Tälle päivälle riittää aamuinen kymppi. Juoksin täydellisen usvan läpi. Sokkona. Kuulin askeleita ja pyörän mutten nähnyt mitään. Sitten kotinurkilla kiivastuin punaisia päin ajaville autoille ja menin yhden eteen suojatielle, vaikka ittelläni oli vielä punainen. Patitti sen verran, että nostin vielä sen ämmän lasinpyyhkijätkin sojottamaan kohti taivasta. Muuten oli aika rauhallista.

Ruissalon vajaa kymppi sujui kivasti. 9,8 km 32.56 ja jäin lenkkeilleestä Tohosta vain 1.46... Sunnuntaina taivalsin Tohon kanssa 32km ja illalla vasen polvi oli kettumaisen ovela. Seuraavalle aamulenkille lähdin tosin jo ennen kuutta ja hieman oli väsy kauniin syysaamun keskellä. Tänään strategiapäivällä oli välillä vaikea pysyä hereillä. Ja nyt pitäisi jaksaa kolme kovaa viikkoa... Maanantain iltapäivän harjoitus oli taas turvallisempi. Jouduin tosin juoksemaan Karikolla kun strategiapäivällä nautittu ateria sekoitti mahan tehokkaasti. Kävin istunnolla joka toisella kierroksella. Lieneekö sikalasta ruuan äärelle saapuneilla kärpäsillä mitään osuutta asiaan. Pystyi tästä huolimatta tekemään hyppelyharjoituksen aika hyvin. Fiilikset töiden suhteen tummuivat entisestään.

Syyskuu I

Syyskuun alku on aika, jolloin vannotaan, että ensi kautena kulkee. Kulkee ihan varmana. Enpä taida sanoa mitään ääneen ensi kaudesta. Jääkööt nähtäväksi mitä silloin tapahtuu. Teot ennen sanoja. Kunhan tasainen takominen jatkuu ekaks nyt syksynkin, niin siitä voi sitten lähteä jotain kehittelemään.

Syyskuu alkoi reippaalla. Vedin sen Tohon ja Artsin kanssa. Kiihdyttäen jälleen. Kulku oli ihan ok. Pulssin mukaan kun mentiin niin mikäs siinä. Pojilla tuo ei tietenkään tuntunut missään. Perjantaina kevyttä. Juoksin Lietoon ja kulku oli edelleen muikea. Kesken lenkin tuli vastaan tutut Keron poikien kilsamerkit ja vauhti tarkistui olevan 4.15/km. Ehkä juuri siksi kiihdytin loppua kohden. Lauantaina juoksin kovan Ruissalossa. Kulkee jo heikkojen testijuoksujen aikoja. Hieman kun saisi tasaisuutta kovaan maastojuoksuun niin sitten voisi vaikka hymyillä.

Sunnuntaina juoksin Tohon kanssa tv:tä pari tuntia. Eikä painanut vieläkään. Illalla heiluttelin jalkoja arkistosta löytyneiden Immosen ohjeiden tahdissa. Viikkoon tuli 160 km. Tänään aamulla se ei silti jaloissa juurikaan tuntunut ja tein hyppelyä. Selkä tosin jo muutaman kuukauden ollut väsynyt ja nyt se on aika herkässä iskussa. Tai no jumissa vain. Illalla teinkin kevyttä. Seuraavana päivänä jatkui taas Tunturin mattotesti. Samoin torstaina ja perjantaina.

Päivämäärälleen vuosi sitten lääkäri neuvoi lopettamaan juoksemisen joksikin aikaa tai juokseminen olisi loppunut muutaman kilsan päästä. Tosi dramaattista juu. Nyt on erilainen syksy tiedossa. Juoksen.
Torstai alkoi matolla ja jatkui kiireellä. Iltapäivällä oli väsy. Siis fyysinen sellainen. Kiihtyvä reipas lähti kuitenkin erinomaisen rauhallisen verryttelyn jälkeen liikkeelle kivasti. Kokonaisuudessaan viikon toinenkin harjoitus meni paremmin kuin aikaisemmin. Kiihtyvä reipas parani lähes minuutilla. Vaikka tarkoituksena ei ole kiihdyttää menoa joka treenissä, on näin nyt käynyt itsestään. Jalat ja keho ovat nyt hieman epäorientoituneet, mutta silti kovempi juoksu tuntuu koko ajan helpolta. Tänään perjantaina matto meinasi ottaa minusta selätyksen. Viiden vauhti oli ekan puoli kilsaa ihan tuskaa, mutta sitten taas lähti. Huomenna kovaa ja ensi viikolla lepoa.

Lauantai alkoi hienosti. Uudenmaantiellä kova 10 kulutti aikaani vain 34 minuuttia. Ei se ole mainittavan vähän, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Loppuhetket lauantaita sujuivat Tohon polttareissa. Toho paloi, mutta eivät muutkaan selviä olleet. Ehkä minä, mutta siinä ei ole mitään uutta.
Mutta, ettei pääsisi unohtumaan, niin pienin askelin edenneen projektin pieniraportti on taas paikallaan. Viimeisimmän kovan viikon kaikki treenit olivat vammautumisen jälkeen tehdyistä treeneistä parhaita - osa jopa selvästi. Sunnuntain 32 km:n lenkin jälkeen oli hieno olo. Iltapäivällä yht'äkkiä iski vaimea, mutta voimistuva kipu vasempaan "juoksijan polveen". Kipu kaikkosi Onnelan reippaissa otteissa, ja siihen päälle en voinut muuta kuin levätä. Tänään on lepoa. Sen kunniaksi viihdyn järjestöhommissa. On se kuulkaa hitto, odotat kolme viikkoa, että nyt otetaan rennosti yksi päivä ja eiku kokoukseen. No, tämä on viimeinen syksy niissä kemuissa.

Kesä numeroina

Kesäkuu 337 km
Heinäkuu 538 km
Elokuu 476 km

Harjoituspäiväkirjassa on ilmaisu, että kausi vaihtuu. Tällä kaudella tuli juoksua 1991 km. Niistä 97 % huhti-elokuussa. Ensi kaudella vähän tasaisemmin. Täytyy huolehtia, ettei tule 7 kk:n taukoja enää montaa.

hB

Väsymyksen syy ei ainakaan ole liian huonoissa veriarvoissa. Sehän lämmittää mieltä. hB on itselleni huima, 146. Väsymys alkaa tosin olemaan jo poissa. Kait piiiitkän loman jälkeen työrytmiin rutinoituminen oli kova juttu... Heh. Ei hemmetti. Meikäläinen on paperia. Lepopulssi oli pian taas normaalimpi ja VL kulki rautaisesti. Ruissalossa 12 km ylä-/alamäki-vedoilla kulki 3,5 minuuttia viime kertaista vastaavaa treeniä kovempaa. Jaloissa tuntui olevan voimaa aivan saamaristi. Hyvä kun tuli kulutettua kaikki voimat VL:ssä elokuun lopulla kun ei tässä ole kuin koko syksy edessä. Tänään kevyttä ja huomenna Jukin kanssa kovaa. Toivottavasti.

Kova meni jutellessa. Ruissalon alku oli hankalampi kuin muistin. Onneksi loppu tuli ihan hyvin. Vauhti ei päätä huimannut (3.38/km), mutta eipä tässä vielä kovempaan ole tarvettakaan. Huomenaamulla VL:ää Jukan kanssa. Harjoituspäiväkirjan vuosi vaihtuu muutaman päivän kuluttua. Raadollista on lukea kilsamäärien voimakasta vaihtelua 2000-luvulla. Nooh, tuloksetkin ovat sen mukaisia...
Jee. Onpa hienoa. Ennen töiden alkua alla on jo 20 km juoksua (incl. 10 km fartlekiä). Hiemanko on äijämäinen olo. Hieman! Kyllä. Äijämäisyys jatkui myös iltapäivällä Tohon kanssa ja kuinka ollakaan päivän saldo oli 42,5 km. Tosin puolikkaita ei lasketa. Päivässä tuli yli puolet viime maaliskuun kilsoista. Onpa hienoa. Huomenna tietenkin jalka menee poikki tai jotain muuta vastaavaa, mutta nautitaan tästä nyt sitten. Aamulla juoksin vain kevyttä. Huomenna kiihtyvää reipasta.

Palaa lomalta, mars

Vähän ehkä liiallinen hurmos jäi kesälomalla päälle. Sori vain pomo, mutta vaihtaisin tässä istumisen tänään helposti johonkin muuhun. En vain tiedä mihin... Vaikka motivaatiossa ei vammojen paranemisen jälkeen ole ollut ongelmia, sain maratoneja seuraamalla ja erityisesti Radcliffen raastosta muutaman innostuksen siemenen lisää. Kahvitunnilla nukahdin työkavereiden keskustellessa koirista. Näin unta tv-kovasta, jossa törmäsin koiraan. Enneuni? Herättyäni mieleni teki Tuplaa. Ostin niitä kaksi ja nyt poden huonoa omatuntoa. Illalla kevyttä. Huomenna VL.

Onneksi muuten kävin aamulla lenkillä. Yöunta on takana 3 tuntia. Ehkä siksi on väsy. Tällainen peli ei vetele pidemmän päälle. Kuulostaa kornilta kuulla tuo omasta suustaan. Siksi en puhukaan nyt ääneen. Koko kesä meni hyvällä rytmillä. Loma loppui 16 tuntia sitten ja heti on rötvähtänyt tuo ihannoimani harjoittelurytmi. Minulla on niin pitkä jänne näissä jutuissa. Aamulla jätin kostoksi hyppelyt väliin. Kenelle kostan?
Tiistaiaamu valkeni huomattavasti reippaammin ottein kuin eilinen. Hyvä näin. Nyt vielä jos jaksaisi tehdä hommia... VL oli täydellistä nautintoa - tuntui pahalta. Pikkulapset sanoivat setää pahoinvoivaksi, kun yhden kovan kakkosen jälkeen oli laatta ovella. Ovelle se onneksi jäi. Fanituksen ilosanoman sain myös eilen kun kuviani laitettiin esille Radcliffen nettisivuille. Ihan Action-kuviin. Siistiä. Samoin sain viestiä Marius Bakkenilta, notta ehkä kuvia ilmestyy myös hänen sivuilleen. Ihme touhua. Tässä taitaa olla käsillä juoksu-urani huippukohtia...

Keskiviikko keskellä viikkoa tarjosi energiavajauksellisen kevyen kympin leffan kyttäämiseen jälkeen. Puolessa välissä jouduin seisomaan paikallani, etten kaatuisi. Siinä vaiheessa oli sama menenkö vai palaanko... Nyt ei suju. Hyvän heinäkuun jälkeen arki tosiaan palaa tänne. Eilisen reippaan alkuverryttelyssä pulssi takoi reippaan tasolla. Se oli oivallinen lähtökohta harjoitukselle. Tein kevennetyn eli lyhyemmän. Pulssi oli yhtä pihalla kuin olin itsekin. Viimeinen 2 km 6.55. Kotiin päästyäni en poistanut mittaria heti. Parikyt minuuttia istuskeltuani pulssi oli yhä 85-90. Hienoa. Alaselkäkin on aika liekeissä. Onneksi lepopulssi oli hieman koholla, mutta sen jälkimmäinen osa ihan jees (48/52). Se tarkoittaa sitä, että tänään on varsin kevyt päivä. Ja huominen kova siirtyy päivällä ellei jopa kahdella. Ja toisaalta tässä ei ole mihinkään kiire.

Aamupulssi palautui pikku hiljaa (42/60) ja olo on normalisoitunut hieman. Tänään kuitenkin kevyttä vielä tai reipasta. Sen näkee verryttelyssä. Huomenna hieroja ja keskiviikkona työkikkailua. Torstaina oli aikaa seuraavalle varsinaiselle treenille (jos elimistö sen sallii). Jukka tulee ensi viikonloppuna Suomeen. Se on hupaisaa.

Maanantain aamupulssin tasoittumisen (lepo laski, orto nousi...) johdosta rohkenin lähteä reippaalle. Verryttelyssäkään pulssi ei räjähtänyt viime viikon tavoin, jolloin lähdin matkaan. Matkalla pulssi tosin oli aiempia reippaita korkeammalla. Ihan selvästikin. Mutta edelleen oltiin alle anan. Lisäksi hengitys ja muu olo oli tosin lunki. Pulssi vain takoi korkeammalla. Muut varmaan tietävät mitä tämä tarkoittaa, minä en. Tiistaiaamulla kävin hierojalla. Pipsa murrettua nilkkansa menin Onnelalle. Tohon suosittelemana. Jatkan suosittelua muille. Ulkoreisien kestojumi sai tehokkaasti kyytiä. Pyöräilin hieronnan päälle Toholle viemään Z:n kirjaa ja sitten pidemmän kautta töihin, jotta sain vähän hierontaa palauteltua. Nyt on hyvä. Ja Paula on kova.

Eilen olin aamulla ennen kuutta lenkillä, jotta ehdin kovistelemaan ennen kuin lähdin Hesaan. Sitten suoraan junasta lenkille. En ollut ehtinyt syömäänkään siinä välissä muuta kuin aamupalan. Tsemppiä! Toholla ei koordinaatio oikein pelannut muutaman päivän tauon jälkeen. Oli se vekkulia. Tänään fartlekiä Ruissalossa.

MM-Helsinki

Keskiviikko ja torstai satoivat ja tuulivat. Saas nähdä missä säässä huomenna huudetaan maratoonareille... Onneksi sain Sirulta ja Allulla vaatteita lainaksi. Sarillahan niitä oli tietty riittävästi mukana. Mä lähdin liikkeelle shortseissa ja t-paidassa. Katsomossa oli + vähän ja tuuli ynnättynä sadetta, joten ei mulla ihan koko ajan lämmin ollut. Torstain aamulenkki (7 km) sujui toivotusti.

Tänään juoksin reippaamman kympin jotain 3.58 vauhtia ja venyin. Harjoitukset jatkuvat taas ensi viikolla. Silloin alkavat työtkin. Täytyy saada sopiva rytmi päälle, ettei yritä liikoja heti alussa. Siihen hyytyy ja nyt ei ole tarkoitus hyytyä. Ei saamarissa.

Että sentään. Molemmat maratonit olivat elämyksiä. Erityisesti Radcliffen voitto tuntui pirun hienolta. Varsinkin kun se suoritettiin tuolla tavoin. MM-kisoista tuli kuvia sen verran, että pikku hiljaa täytyy saattaa ihka oikea kuvagalleria näytille. Lauantaiaamulla juoksin kevyen ja lyhyen lenkin, mutta sunnuntaina hieman enemmän. Eksyin Itä-Suomessa kahteen eri lenkkiporukkaan, joista ensimmäisen (moguli, Sanna Lampi, Pauliina Utriainen ym.) juoksin rauhallista vauhtia tunnin ja toisen (Jussi Utriainen, Anssi Raittila jne.) kanssa kymmenen minuuttia hieman reippaampaa vauhtia. Sitten tuli ihan hitonmoinen kiirus Kallioon. Myöhästyin tietenkin, mutta säädyllisellä viiveellä. Oikeasti en jaksanut enää kolmatta tuntia juoksua. Pyrin olemaan jalan kanssa kuitenkin yhä varovainen.

Elokuu raastaa

Heinäkuu oli ensimmäinen varsinainen treenikuukausi vamman jälkeen.Pääsin tuplapannasta. Ensimmäinen tapahtui sadan kilsan viikkojen jatkumolla ja jälkimmäinen alittamalla kympillä 35.00. Perjantain iltapäivän juoksu vaihtui neljän tunnin melontaan merellä. Se oli varsin miellyttävää puuhaa. Odotin käsien ja yläselän jumiutuvan hieman siitä, mutta eipä melonta vielä ole pahemmin kostautunut. Lauantaiaamulla klo 9.00 vedin kovan kympin 34.55. Viimeinen kolonen kulki jo alle 10.00, joten miellyttävä kiihtyvä treeni tuli taas tehtyä. Iltapäivällä olikin sitten Peran kanssa Myrskylässä juoksemassa kevyttä Laivakuopalla. Lassen nurkilla taas. Oliko hienoa? Huomenna on tiistai ja vuorossa on aamutuimaan VL:ää ja sitten autotalliremonttia Liedossa. Illalla lenkki Z:n kanssa. Z is back!

VL oli raastoa. Kymppi meni sillä leikkimisellä 3.45/km, joka on ihan kiva reippaaksi lenkiksi, jos olisin sellaista tehnyt. Nyt vetelin välillä jopa hampailla. Brittien maajoukkueen kestojuoksijoita näkyy jo aika tahtia liikkuvan Karikolla. Kaipaavat nurmikoita ja pehmeämpiä alustoja kuin meikäläiset ulkoilureitit. Hei, Paavo veteli ratakiskoilla... Joo, eipä aleta nyt ylimieliseksi. Jo Pavey veteli radalla 1200m:siä ja kakssatasia hirmuvauhtia. Ei se mitään.

Torstaiaamu alkoi 15 km reippaalla. Ja millaisella reippaalla! Piti pidätellä, etten juokse liian kovaa. Pulssi pysyi hyvin kuosissa, mutta vauhtia alkoi olla "liikaa". Hieno fiilis. Normaali reippaan aika parani 1min 50 sek. (ka.vauhti 3.48/km) ja pulssi oli kuitenkin alhaisempi kuin esim. viime kerralla. Että kun on hienoa. Iltapäivän lenkin jälkeen vasemman jalan reidessä on iso väsy. Iso väsy tuntui myös Tohon kanssa juostulla kevyellä. Nooh, iltatreeni vaihtuu ja huomenaamulla mennään taas kovaa. Jos jalan tila sen sallii. Vasemman reiden sisäsivussa polven yläpuolella on kohta, joka kipeyttää koko jalan toiminnan.

Hieno kesän punnerrus kostautui aika nopeasti. Määrää nuorille! Lauantaina kymppi 34.53 ja loppuverryttely nilkuttaen kotiin. Reisi oli aivan sökönä. Sunnuntain pitkä suosiolla väliin. Maanantai myös. Huomenna haen piikkiä. Hitto sentään. Onneksi olen jonkinmoisessa kunnossa kun palaan töihin. Tiistaina näytti taas valoisammalta kuin koskaan. Heh. Reiteen ei tunnu. Peruin lekurin ja piikityksen. Tänään ja huomenna vielä lepoa ja ultraa. Torstaina kevyt kokeilu ja jos tuntuu niin sitten lekurille. Näin on nyt hyvä. Tosin paremminkin voisi olla, mutta...

Radcliffe takapihalla?

Kyllä. Loman eka päivä ja istun WAM:n kahvilassa sivuja päivittäen. Perjantaina vedin ennen Rammsteinia 15 reipasta kiihtyvästi just alle 4.00/km. Siitä jäi hyvä fiilis ja uskon toteuttavani tässä vaiheessa kiihtyvää harjoittelua myös kovissa. Huomenna tiistaina testaan sitä. Viime viikolla tuli yhdellä lepopäivällä 118 km, joka on kiva luku tässä vaiheessa. Jatkuvuus on nyt nro 1.

Ja nyt se jatkuvuus on taas katkolla? Kanttasin tänään kovalla aika hyvin. 17.36/19.04 kuvaa sitä kelvollisesti. Jalat eivät oikein kantaneet viidennestä kilsasta eteenpäin. Mutta piti silti juosta. Huomenna rennommin ja torstaina reipas kevennettynä. Tänään täyttyi 1000 km huhtikuun alusta. Niistä kilsoista on juostu 20 % kahden viimeisen viikon aikana. Ehkä siksi vähän on väsy... Kyllä se tästä. Mulla kun on kiire ei minnekään. Juoksu maittaa muuten ihan hyvin. Keskiviikkona aamulla kevyt 17 km Tohon kanssa. Edelleen on ihan lämmintä. Illalla taas vuorossa uintilenkki.

Jalka on parhaillaan hiljaa.

Olen antanut sille ultraäänihoitoja enää harvakseltaan. Tosi harvakseltaan. Samalla olen vähentänyt venyttelyä ja kuntopiiriä. Hirveän fiksua moinen. Ei vainenskaan. Niitä tulee taas tehdä. Kimmohyppelyjä myös. En vain kykene lisäämään kaikkea kerralla, mutta kun malttia ei ole nimeksikään, on tämä vähän vaikeaa. Siis olla tekemättä muuta kuin juoksua. Toinen on sitten se, teenkö sitä nyt liikaa suhteessa kaikkiin vajeisiin.

Torstaina tein kevennettyä rangaistusta. Kiihtyvä reipasta, mutta vain 12 km. Loppu tuli alle kolmea puolta. Ilman hampaita ja vastatuuleen. Silti on todettava, että kone alkaa jaksamaan, mutta jalat tulevat vielä perässä. Erityisesti kovassa vauhdissa. Olen ollut tällaisessa jamassa aiemminkin, mutta nyt pitäisi selvitä tästä kisakuntoon eikä siihen reisiä raastavaan ikijumiin. Torstaina kävin vielä vieraiden lähtemisen jälkeen illalla lenkillä, kevyellä ja lyhyellä, ennen kuin lähdimme kuuntelemaan Hulkkosen Joria Ydintalvipuutarhaan. Perjantaiaamulla Tohon kanssa kevyt lenkki. Alan pysymään jo mukana. Saas nähä, mikä on tilanne sitten kun seuraavan kerran lenkillä nähdään. MM-maratonin jälkeen joskus.

Huomenna lähdemme S:n kanssa VL:n jälkeen Poriin ja siellä sunnuntaina KK:n katsomoon. Siellä kun on tuttuja urheilemassa. Ensi vuonna olen mukana. Enkä ole paskin kympin juoksija. Siinä on tavoite ensi kaudelle.... Jyväskylään... Porissa oli lähinnä kannustavaa seurata Tohon ja Jukan kisasuorituksia.

Jaa-a. Tiistaina tehtäväksi aiottu hyppelyharjoitus tuli todeksi vasta keskiviikkona. Oli vähän muuta. Torstaiaamulla vedin kiihtyvän reippaan 15 km (ka. vauhti 3.55/km) kovan sijaan. Loppu tuli tänään ihan kivasti (ka. 3.40/km). Jotenkin tuntui, että paikat aukesivat vasta kympin jälkeen. Ehkä myötätuulellakin oli jotain osuutta asiaan. Lauantaina pääsin melkein pois pannasta. Kymppi kulki 35.05. Jalat tuntuivat eka kerran hyvältä kovan jälkeen. Sen jälkeen alkuviikko ollut rentoa. Tiistaina kova VL Ruissalossa painoi, mutta tein sen aamulla ennen yhdeksää. Viikko sitten nukuin siihen aikaan.

Torstaina oli taas liian tuttu olo. Aamun reipas harjoitus oli kohtalaisen väsyneen tuntuinen. Reidet olivat pieneen aikaan tiukassa kunnossa. Aloitin kiihtyvän hieman liian kovaa, joten sitäkin kautta tuntui painavan. Ja kun tähän liittää vielä takaisinpäin tullessa puhaltaneen vastatuulen, niin voin todeta olevani erinomaisen tyytyväinen aamun harjoituksesta. Jason Gardener oli kentällä. Doping-testaajat väijyivät puskissa, mutta turhaan. Melkoista draamaa takapihallamme alkaa olemaan. Kohta pitäisi paikalle tulla Radcliffekin. Lupasin mennä oppaaksi Ruissaloon. Ehkä pysyn mukana fillarilla tai sitten joudun tyytymään auton apuihin...

Loma

Tiistai alkoi hyvin väsyneesti. Tiistaille aiottu VL siirtyi suosiolla seuraavalle päivälle. Jalat eivät antaneet periksi. Eilen olin yllätykseni koejuoksemassa Tunturin mattoa keskellä työpäivää. Illalla juoksimme Maskussa 11 km ynnättynä uinnilla. Sitten olikin vuorossa VL:ä Ruissalossa.

Fartlek kulki hienosti. Vauhdeista en tiedä, mutta kivasti meni. Tosin yhdeksännessä kakkosessa tuli väsy. Viimeinen kaksiminuuttinen meni hampailla. Kympin aika oli reippaan suoritusta nopeampi. Torstaina juoksin päivällä matolla 17 km (pisin mattotreenini) ja illalla kevyttä. Tänään perjantaina ennen Fantomasia ja vähän Rammsteiniakin vedän reipasta. Huomenna kevyttä ja hyppelyä. Sunnuntaina pitkä. Niin ja tänään alkaa loma.

Eka kisa

Tiistaina aamuharjoitus jäi junan alle. Töiden vuoksi harjoittelu jäi illan kevyeksi tai 1500m:ksi. Joo-o, tiistaina olin siis hälytystilassa pm-viestien 1500:lle ja sitten yhteensä noin 15 km:n lenkkeilyn jälkeen tulin hakemaan S:a kentältä ja heti oltiin kinuamassa nelosen ankkuriksi. Se se vasta olisi ollut iskukykyinen joukkue. Juoksin Tohon edellä, rinnalla ja pääasiassa takana nurmella satasia. Syrjälän Teppokin viihdytti meitä Karikolla.

Keskiviikkona painoi. Maanantaina muuten juoksin kotiportaiden ennätyksen, 22 sek. Keskiviikon reipas tyrehtyi kympiksi. Ei sujunut. Vuorijuoksu painaa? Torstaina juoksin kaksi kevyttä. Kuluva viikko oli ensimmäinen, jonka aikana kokeilin juosta jokaisena päivänä. Se olisi ensimmäinen kokonaan juostu viikko 2004 syyskuun eka viikon jälkeen.

Änkesin mukaan PNM:n kympille aikatavoitteena alittaa 36.00. Juoksin 35.24. Kaiken kaikkiaan "kisa" oli outo. Kunto ei tosiaankaan ole vielä ihan timantissaan, mutta silti. Lämpimässäkin juokseminen oli hakusessa. Olin kuitenkin kärjessä lähdöstä maaliin, mutta silti olin hävinnyt jollekin pari minuuttia. Kääntöpaikalla olin Pasin mukaan ensimmäisenä ja silti joku oli ennen maalissa. Taas joku oli puijannut, enkä se ollut minä. Iltapäivällä annettiin ymmärtää, että tuo haamu oli tosiaan oikonut reippaasti. Illalla piipahdin hierojalla kevyen 16 kilsan jälkeen.

Juhannus ja kylmää vettä

Jäämeri kutsui. Perjantaina heräsimme Toholammin terveyskeskuksen pihalta ja illalla olimme Kilpisjärvellä lenkillä. Yllätyksenä Kilpisjärvellä vastaantullut Arvidson (Peran isä) majotti meidät ja Jäämerellä käytiin vasta lauantaina. Jäämeri oli lämpimämpi kuin tunturipuro Arvidsonin mökin vieressä. Kylmä se oli silti. Tosin biitsi oli mitä parhain, eikä sinne ole kotoa kuin 1302 km. Hienoa.

Sunnuntaina olikin vuorossa vuorijuoksu Saanalle. 4 tai 4,5 km ylös. Aluksi pitkospuita, sitten + 700 porrasta ja sitten kivikkoa. Portaat painoivat. Jouduin kävelemään. Hävisin neljällä sekunnilla sittemmin diskatulle ykköselle. Sari voitti naiset ja molemmat teimme reittiennätykset. Lämpötila just yli 5 astetta ja myötätuuli. Juoksu teki selväksi kaksi asiaa: kisa olisi Hell'n heiniä ja Tuomas Uotilan alastuloaika Saanalla (14 min) on yksi hulluimmista suorituksista, joita tiedän.

Nyt on takana 13 tunnin ja 45 minuutin ajomatka, muutama tunti unta ja päällä iso väsy. Tämä päivä on sinulle, pyhä henki. Jalka ei ollut mäestä moksikaan, joskin otin sen vuoksi aika varovasti sen juoksun. Maanantaina kevyttä lenkkiä. Valuin sen Tohon vanavedessä.

Mattotesti

PNK:n mattotesti oli maanantaiaamulla klo 8.00. Tulos kertoi minun olevan vuoden 1994 kunnossa. Maratonin teoreettinen loppuaika oli 2.42 ja anakynnys 3.38/km. Olen siis heikko kuin haavanlehti. Mutta silti tyytyväinen. Kykenen juoksemaan. Ehkä pitää vähän treenata kanssa. Oikein tällä kertaa.

Lauantaina seurasin sivusta Suvi-iltaa. Huolestuin siitä, että sivussa oleminen ei tuntunut kovin pahalta. Tosin perjantaina raskas kova oli tuoreena muistissa ja sen verran tajusin siitä, että jo o pelkkä maaliin pääsy puolikkaalla olisi ollut todennäköisyyksien varassa. Niin ei ole hyvä, vaan silloin parempi olla katsomossa? Lieneekö luovuttajan puheita. Hitot!

Tiistai alkoi Hesan reissulla. Sailaksen ja Soininvaaran seuratessa paasasin tuloksista. Kivaa, kun pääsi kotiin. Keskiviikkoaamuna klo 7.00 tykitin eka kerran kakssatasia ja satasia päälle. Pääsin just alle kolmen vauhtia. Huh. Illalla oli TP-cup. Siellä juoksi Opa. 4.13 ei ollut lainkaan huonosti tilanne huomioonottaen. Samalla minun annettiin ymmärtää, että 6 tunnin vesijuoksuennätys on ihan pian yrityksen kohteena. Saavalainen on vammautuneenakin sen verran veitikka, että se yrittää sitä kyllä. Olen valmis. Samppis on tuossa kohta puolin auki 24 h, joten teoreettiset maksimiajat alkavat saada uusia mittasuhteita. Toivotan jo etukäteen onnea ennätyksenmurskajaisiin. Ilman ylimielistä uhoa siis.

Kesä matelee

Jatkoinkin heti pyörällä. Rauhassa piti mennä tällä kertaa. Ajoin kuitenkin väkisin ennätyksen Kauselan vaatimattomalla lenkillä. Reidet huusivat armoa, mutta sitä ei herunut. Eikä heru. Torstaina kiiruhdin töistä taas reidet hapoilla juoksemaan reipasta Jukan (!) kanssa ulkoilureitille. Lieneenkö siitä pian vuosi, kun viime kerran pääsin sinne. Biolaakson maisemat olivat muuttuneet. Samaa peltoa se oli edelleenkin, kynnettyä tosin nyt.

Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.

Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.

Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.

Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.

Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.

Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.

Ihan hyvä tästä on jatkaa

Vuosi sitten pamahti jalka. Juoksin kuitenkin koko kesän läpi ja vasta syyskuussa tuli stoppi. Viime kesän saavutukset olivat urani huonoimmat, 1500m: 4.22 ja 3000m jotain 9.28. Toinen niistä jopa ulkomailla. Nämä ovatkin menneen talven lumia.

Sen jälkeen on ollut yritystä. Eilenkin tonnit kulkivat jo 3.09-3.15. Hyvä niin. Jos nyt summailee, mitä viime syyskuun eka viikon jälkeen on tapahtunut, näyttää se kutakuinkin tältä:

Juoksemattomia päiviä 222 kpl
Juostuja päiviä 43 kpl, joina juostu yhteensä 460 km
Täydellistä tekemättömyyttä 70 päivää
Korvaavien harjoitusten päiviä 152 kpl
Korvaavia harjoituksia yhteensä 201 kpl
Vesijuoksua 90 h 15 min
Kuntopiiriä 45 h
Pyöräilyä 32 h 45 min
Hiihtoa 10 h
Liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä liian vähän
Metsänistutusta 2 h
Vanhoja tansseja 7 h
Lopettamispäätöksiä 3 kpl
Jatkamispäätöksiä 3 kpl
Lääkärillä käyntejä 6 kpl
Fysioterapeutin luona käyntejä 3 kpl
Sivusta seurattuja maratoneja 2 kpl, joista 1 ulkomailla
Syvään turhautumiseen vajoamista 3 kpl
Totaalisia lamaantumisia 2 kpl
Epäiltyjä varpaan murtumia 1 kpl
Omia väitöstilaisuuksia 1 kpl

Kevät numeroina

Maaliskuu 70 km
Huhtikuu 231 km
Toukokuu 154 km

Toukokuu notkahti samalla kuin jalkakin.

Toukokuu III

Taas potkin masennusta persiille. Anna mennä! Aamulla tunti kovaa pyörää ja ennätys parani Kauselan lenkillä 14 sek. Hengitys on ollut eilisestä asti aika tavalla normaalista poikkeava. Illalla ja aamulla lääkitsin sitä raivolla. Nyt voin taas elää. Illalla jotain treeniä ja viikonloppuna kenties jalan varovasti kokeilua juoksuaskelin. Jalassa on painaessa vielä kipeä kohta - siis uudessa vammassa, mutta muutoin se ei oikein tunnu. Lääkitys on loppu ja tänään eka kovempi rasitus, joten päivän aikana selviää, onko vielä aihetta uuteen piikkiin.

Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.

Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!

Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.

Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.

Toukokuu II

Nopeasti ne tilanteet muuttuvat. Nyt on taas pälli revetä. Sunnuntaina illalla kävellessä (!) navicularen päällä rävähti aivan pirun moinen viiltävä kipu, joka vain paheni maanantaina. Kipu on erillään entisestä kohdasta, joka minut pysäytti, mutta se on selvästi samaa pataa serkkunsa kanssa.

Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.

Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!

Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.

Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.

Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.

Pyhää henkeä

Perjantai meni urheilun osalta pyhälle hengelle. En tullut kipeäksi. Hyvä niin. Näännyin kuitenkin omaan käminääni, joten marssimme kotiin päästyämme suoraan saunaan. Lauantaina jatkoin reippaalla. Karikolla, taas koirien keskellä. Hengitys oli tosi raskasta. Juoksu tuntui kuitenkin selvästi helpommalta kuin viikko sitten. Eilen aamulla oli tonnien vuoro. Oli oikein valmentaja valvomassa harjoitusta. Vappuaamuna. Kovaa on panostus. Viiden tonnin keskiarvo oli jo 3.14, ja harjoituksesta jäi jopa ihan hyvä olo. Maanantaiaamulla keskityin nukkumaan. Unta häiritsi jalkajumppa. Illalla tanssitaan taas ja huomenaamulla keula kohti Helsinkiä. Sedät itäisen maan haluavat taas kuulla hyviä juttuja heistä ja edustamastaan tahosta. Viikot tuntuvat menevän nopeasti kun on jonkinlainen harjoitusohjelma alla. Taas.

Tiistaina kävin kostoksi aamulla ennen junamatkaa aamulenkillä. Kuudelta linnut lauloivat. Jalka ei ollut moksiskaan. Pian keräämään voimaa. Ja voimaa kertyi. Tänään aamulla taas lenkillä ja duunin jälkeen pääsen riehumaan kovalle lenkille. Kova kasi meninkin hieman paremmin kuin odotin. Siitäkin jäi hyvä olo. Helatorstaina aamulenkki sujui lyhyissä, tosin osan aikaa satoi vähemmän lämmintä vettä. Päivällä kävin seuraamassa pm-maastoja melkoisen pehmeällä ja ylimääräisen epätasaisella reitillä. Juoksivat melkoisella pellolla, joka oli päällystetty pehmeällä purulla. Paranemiseni on vauhdissa - nyt ei pää revennyt kisan seuraamiseen. Kuulin samassa yhteydessä Tuomon haastattelun. Melkoista raastoa... Tänään perjantaina en juokse, huomenna sitäkin enemmän. Jalka on nyt hyvä ystäväni. Realistisemmat ystävämme oli kutsuttu illalla tupareihin.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäisen mäkivedot pitkään aikaan. Suoritin niitä Uittamon hiihtomajalle johtavalla Wibeliuksella. Ihan makeeta. Sitten illalla juhlimme Simban 30-synttäreitä. Sielläkin oli juoksijoita vieraana. Vaimoparka... Sunnuntaiaamu alkoi kello kuuden kevyellä lenkillä. Vilpitön tarkoitukseni oli juosta heti aamulla reipasta, mutta pääsimme nukkumaankin vasta yhden maissa, joten oli aamulla väsy. Sen jälkeen ajoimme takaisin Somerniemelle istuttamaan metsää, sitten Turkuun syömään, levolle ja illalla vasta reippaalle. Reipas menikin entisellä pulssilla puoli minuuttia kovempaa kuin kaksi viikkoa sitten. Nyt tosin on vuorossa pienimuotoinen takapakki, kun ystäväksikin tituleeraamani jalkani ei ollut enää eilen hiljaa. Entisestä kivusta ei ole tietoakaan, mutta nyt lähellä entistä kipupaikkaa on varsin terävää pistonomaista kipua. Nooh, viikkoon tuli jo 77 km eli enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Alkanut viikko onkin kevyt, lähes lepoa. To-la on promootio. Tavoite siitä, että juoksen kympin alle 35 ennen promootiota, ammutaan alas nyt. Hymyä. SM-maastot katson televisiosta.

Kevät se vain jatkuu

Taas kului päivä Helsingissä. Aamulla en ehtinyt tekemään muuta kuin kiirehtimään junaan. Nyt lähden pyöräilemään. Jaksoin kotiin. Venyttelinkin. Työnteko on nyt yhtä puuroa. Lauantaina uudelleen kipeytynyt jalkakin jatkaa oireiluaan edelleen. Puutunut olo. Reidet edelleen syvässä tulehduksen tilassa.

Illalla kova kuutonen sujui kuitenkin ihan hyvin. Orastava uusi jalkakipu loppui sen siliän, kun sain tossut jalkaan. Kutonen meni puoli minuuttia viime viikoista kovempaa. Jäi hyvä olo. Kelikin oli miellyttävä. Päälle rullauksia. Tohonkin näin tutulla pätkällä. Tänään aamulla ensimmäinen aamulenkki Sarin kanssa pitkään aikaan. Hieno fiilis. Uittamon kympillä olivat maisemat muuttuneet. Jalkakin oli myötätuntoinen tällä kertaa. Illalla voimaa ja huomenna reipasta.

Niin joo, Peku Peruskallio tässä päivää. Olenhan jo vahva kuin karhu. Voima tarttui tehokkaasti kuin takiainen. Pulahdin altaaseenkin koordinaatioita tekemään. Siellä opetettiin samaan aikaan vesijuoksutekniikkaa. "Vartalo pystyssä ja kädet mukaan". "Paina paina!", ei huutanut kukaan. Kurkku on nyt toispuolisesti arka. Ehkä viime yön elokuvafestivaali aiheutti sen. Ehkä voima tarttuikin vain kurkkuuni ja nyt se ärhentelee. Jos olen illalla terve, reippaillen ja rullailen. Vähän niin kuin Jukka.

SM-maraton taas pyörän selässä

Maanantaina uusi viikko alkoikin kovemmalla pyörällä. Nyt kulki. Vedin kolmeminuuttisia minuutin palautuksella. Vauhti ei ollut varmaan hirmuinen (32 km/h), mutta maasturilla en kovempaa pääse. Ihan sama. Tänään ilmeni, että loppukevät on töissä aivan saatanallinen. Nyt salille kostamaan se. Olen tosin ihan puhki 5 tunnin palaverin ansiosta. Tervettä?

Karhuviestin mukanaan tuoma kiihko saa nyt jäädä. Nyt jatkuu perusaskeleiden ottaminen kohti harjoittelua ja juoksukuntoa. Voimaa. Minua nauratti nähdä rääpälemäinen olemukseni painot niskassa. Menin sitten louskuttamaan hauiskääntöjä tekevän körmyn edessä, että painojen nosto on neitien hommaa. Äijä meinasi pamahtaa. Hänellekin vain tiedoksi, että kun minä rankaisen rautaa, niin se on kuin neitien hommaa. Katsokaan kun näette. Kyykytin, pohkeistin, prässäsin ja reisitin. Ja niiden väliin selätin ja mahatin, jumalavite! Tänään tv kova. Tai ei vauhtini vielä kovaa ole, mutta sitä odotellessa.

Eilisellä kovalla kuutosella jalat osoittivat toiminnallista heikkoutta. Ei siitä sen enempää. Hyvä osoitus vain siitä, että nöyrä pitää olla harjoittelussa. Ehkä muutaman kuukauden päästä pääsee siihen vaiheeseen, että kykenen hallitsemaan vauhtia. Nyt kehoni hallitsee minua. Lamaannuttaa siinä määrin, ettei jalkakaan enää tahdo nousta. No, mitä sitä kummempia voi vielä kuvitellakaan. Tosin toivoin, että kohdallani tapahtuisi ihmeitä ja olisinkin yht'äkkiä yhtä huimassa kunnossa kuin muut lajitoverit ovat tauolta palauttaan. Mutta. Minä olen minä. En muuta. Luntakin sataa taas.

Jalat ovat aika flegut. Pitkä lenkki, kova pyörä, puntti ja kova peräkkäisinä päivinä ei toimi heti, jos koskaan. Varsinaisen harjoittelun sijaan venyttelen ja kuminauhoitan jalkaa. Jalka onkin ollut aika upeassa vedossa kaikkien kokeilujen jälkeen. Tänään tosin oikean jalan holvissa oli samanmoista kipuilua, joka vie minut tauolle. Uskon, että se vain sympatiseeraa kaveriaan. Sillä kun ollut niin rankkaa.

Torstain korvaavien korvaavat treenit jäivät sikseen. Mika ja Rebe tekivät vierailun, joten siinä oli ohjelmaa ihan riittämiin. Perjantaina vedin ekan kerran reipasta. Juoksin sen Karikolla. Asvaltti ei olisi maistunut lainkaan ja koska lauantaina olin taas asvaltilla, ratkaisu tuntui oikealta. Just alle neljää 7 km. Pulssirajalla. Ihan kiva. Tosin tämän reippaan ja Karhu-viestin luuhuamisen välillä ei ole paljoa eroa. Reippaan päälle vetoja. Joku vastaantulija lasittunein silmin tiesi kertoa, että nuo jälkesi tuossa hiekassa näyttävät, että täällä tehdään jotain juoksua ihan raivolla. Siinä hän oli oikeassa, vaikka todellisuudessa hän näki jotain muuta jossain muussa sfäärissä.

Perjantaista jäi hyvä olo. Lauantain toinen tonni palautti. Kuka helvetti juoksee tonnin vedon 2 minuutin palautuksella 3.37? Siinä oli tosin ylämäkeä ja vastatuulta. Heh. Onneksi muut kulkivat. Aina ei suju. Tämä on tosin aika lähellä todellisuutta. Vetojen jälkeen päivällä oli junnuille juoksutreeni. Astuin nilkan ympäri ihan reilusti, mutta onneksi suustani ei tullut saakelia pahempaa ulos. Pään sisällä oli eri sanat listan ensimmäisinä. Selvisin siitä illan pituisella jalkakivulla, jota lievensi jää.

Sunnuntaina oli vuorossa tuttu homma SM-maratonilla. Juoksijoiden juottaminen. Se on ihan kivaa kun voi seurata kisaa vähän niin kuin aitiopaikalta. Mielummin tosin olisin juotettavana radalla. Pete juoksi taas varmasti. Nyt taas karkuun Jaskalta. Turun ja Helsingin SM-maratonit olivat siinä mielessä samanlaiset. Jaksa tosin kiri kovin lopussa. Helsingin reitti oli hieman mäkinen. Kisan seuraamisesta ei jäänyt yhtään huono maku, vaikka sitä niin epäilin.

Helsingissä oli myös virkavallan edustajia. Eräs uhkasi sakoilla. En mennyt pyörätielle. Ihan vain siksi, etten tiennyt missä se on ja oli päästävä seuraavalla juottopaikalle. Siellä suuressa kaupungissa jalkakäytävät ja pyörätiet näyttävät ihan samoilta. Sairasta. No, tuli kuitenkin pyöräiltyä ihan reippaasti. Melkein samanlaisella fillarilla kuin Michael Monroella on. Ilman nahkarimpsuja tosin. Käheetä oli silti. Ja hikistä. Että kun voisi juosta niin paljon kuin haluaa. Tänään menen lekurille näyttämään karvatupentulehduksia. Haluan irti tästä saastaisesta olosta. Ja tietty lenkille. Kovalle sellaiselle. Kova 15 vaikka 49.30 puhuen leffoista. Samalla tavoin kuin vanhaan hyvään aikaan. Siitä mä tykkäisin.

Karhu-viestissä sittenkin

Karhu takana. 3. osuus, 6,3 km. Aika kohtalaiseen vastatuuleen 22.30. 3.34/km. Karhukarsintaan verrattuna tuli takkiin 9 sek/km. Juoksusta puuttuu vähän niin kuin kaikki. Tai no, hampaiden irvistäminen on vielä tallella, mutta sen perustana pitäisi olla vielä vähän kuntoa ja kestävyyttä ennen kuin siitä on apua. Osuuden juoksu viestissä oli sinällään upeaa, mutta odotuksiini nähden petyin reippaasti (taas). Tämä oli kuitenkin varsin hyvä palautus maanpinnalle. Virallinen paluu on kuitenkin alullaan, joten kaikki on hyvin. Sunnuntain juoksin 2 h:n pitkän lenkin, eikä jalka tullut enää kipeäksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Viikonlopusta jäi kuitenkin tyhjä olo. Mitä nyt? Ei liene epäselvyyttä siitä. Treeniä.

Karhu lähestyy

Tänään saa taas juosta kovaa. Eilen vain piirin kuntoa. Melkein tunnin. Reisien karvatupentulehdusaalto on tullut pikku hiljaa hallintaan. On sekin. Ylimielisyydestä ansaitsen juuri jotain tällaista. Aivan sama. Tajusin juuri, että pääsen pian seuraamaan toisenkin SM-maratonin pyörän päältä. Nyt Hesassa. 24.4. illalla harmittaa taas. Se ihan varmaa. Viime viikolla tuli juostua enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Eikä paljoa tunnu. Muuta kuin reisissä.

Eilen paukkui. Jos olisin juossut tutkaan, niin putkaa olisi tullut. Sen verran kovaa meni olosuhteisiin nähden. Olo oli muuten aika syvältä. Hyvä kuitenkin, että juoksin tonnit. Mieli petraantui. Jalka kipeytyi vasta illalla, joten mitäs tässä kummempia. Hatebreed! Aamulla taas pidempi venyttelyharjoitus ja illalla tunti kovempaa pyörää. Olin ihan ravassa pyörän jälkeen. Hieno fiilis jäi, vaikka olin erittäin altis mummojen kostolle. Ei olisi paljoa tarvittu, että ohitse olisi päässyt vaikka vedin täysiä. Marvilin kampi huusi tänään työmatkalla armoa. Se ottaa varmasti lukua ihan kohta. Tänään aloitin perjantain kuntopiirillä. Nyt mukana on entistä enemmän jalkaliikkeitä. Täytyy sitä naapureillekin antaa kuulua, että nyt on treenin aika. Tänään iltapäivällä on perinteinen lenkki ja huomenna luukutusta. Elämä on hienoa.

Kevät rullaa taas

Hienoa. Kävimme pidennetyn viikonlopun verran jälleen kerran Heidelbergissä. Nyt tällä kertaa pääsin taas juoksemaankin siellä. Ja kyllä sitä oli kannattanut odottaakin. Torstaina istuimme hevibändin takana ja business wannabee -kaksikon edessä. "I wanna spank you" kuului edestä ja "bemari just sellaisilla lätyillä vie ämmiltä jalat alta" takaa. Voi sun saakeli. Miehet tuntuvat jotenkin punertuvan lentäessä. Samoin heidän puhekyky vaikeutui korkeassa ilmanalassa. Kait se on ihan normaalia.

Perjantaina aamulenkillä tavoitteena oli tähystää jääkarhuja, mutta niitä ei näkynyt. Napakettuja kyttäsimme sen sijaan. Lauantaina aamun alamäkivetojen (8x200m) jälkeen pääsimme seuraamaan paikan päältä paikallisten kansanjuoksujen tunnelmaa. Jukka voitti kympin kelpo ajalla. Tunnelmaa tosin latisti nähdä miehen kuolevan kisan keskelle. Sunnuntaina ensimmäinen pitkä lenkki korkean mäen rinteillä oli stydiä kamaa. Sen jälkeen nautittu brunssi nähtävästi jossain Schriesheimin tuntumassa oli mieltä yltentävää. Yhtä kaikki jalka kesti muutaman päivän lähes yhtäjaksoisen kävely- ja juoksuputken. Eilen ja tänään se saa levätä. Pienehkö hyperventiaalio syntyi todennäköisen karvatupentulehduksen tulkinnasta. Sain tosin samalla kuvan verestäni.

Jalallekin rasittavampaa oli eilisen lennon takarivin poikien kiihkoton ote sivistyneisyyden ensimmäisiin askeliin. Suovesikään ei pysty vastaamaan erään tuoksuun. Jos saatille joskus tuolla tähdentämättömällä ja päämäärättömällä päräyttelyllä pääsee, sietää ainakin vaihtaa ne saakeli sukat. Hei, hyi helvetti nää haiset. Saakelin kauppamatkustaja. Ehkä minua puolestaan vaivaa ylimielisyys kun istun lentokoneessa. Tai sitten vain en kyennyt keskittymään kirjaan riittävästi. Sari pystyi. Luki loppuun asti sen. Pienen tarinan murhasta.
Karhu on ensi viikonloppuna. Lähdemme matkaan miesten kahdella ja naisten yhdellä joukkueella. Ihan hienoa kun taas olemme saaneet koottua pystyyn joukot. Kai. Täytyy toivoa, ettei historia toista itseään, kuten tavataan sanoa. Iloinen asia se kuitenkin on. Avaa omalla tavallaan kauden joka kevät.

Tulppaanit kukkivat taas

Ettei vain tulisi jo liian tutuksi tuokin tievarsi, jossa kylmässä tuulessa katselee muiden edesottamuksia. Jukkakin oli saapunut Saksasta muun toiminnan ohella juoksemaan Tulppaanissa. Ensi vuonna sitten. Sen verran voi uhota. Lauantaina hiihtoa, eilen pitkä ja harras liikkuvuus- ja jalkapohjaharjoitus. Puukotin peukaloani sillä tavoin, että hiihto ja vesijuoksu olivat mahdottomia korvaavia muutamaan päivään. Tänään juostaan.

Ja juostiin. Taas kovaa. Kuntopiiri oli aivan tuskaa. Oikeastaan ekan kerran olin aivan loppu. Ihan sama. Illalla jalka ei ollut outona. Tänään pyörää, kuminauhaa ja allaskoordinaatiota. Kestäisipä jalka pian täysipainoisen juoksemisen niin saisin lopettaa nilviäisenä olon. Vedin pyörän perään 400m 3.06-vauhtia. Matto ei mene kovempaa siellä. Ihan sama. Tuli kova väsy, joten jatkoin altaalla. Aamulla oli vesijuoksemassa ja nyt illalla pitää päteä järjestöjyränä. Ei se mitään - huomenna on juoksupäivä!

Torstaina juoksin leipomon suoralla tonneja neljä kappaletta (3.22-3.14). Viimeinen oli täysiä, mutta en oikein hengästynyt siitä. Homma on nyt niin, että kuntoa tuntuu olevan, mutta siinä kaikki. Pääsiäinen vierähti korvaavien parissa. Lauantaina kävin pyöräilemässä Kakskerran legendaarisen kierroksen legendaariseen huonoon aikaan. Katkesin jo Brinkkalan kartanon kohdalla, vaikkei siinä ollut edes mäkeä. Pääsin maaliin silti. Tunnissa, mikä tarkoittaa yli 20 minuuttia hitaammin kuin normaalit korvaavien harrastajat!

MM-raja

Että sentään. Toho alitti MM-rajan mukulakivillä. Oli kuulemma tuskainen taival, mutta mies on tyytyväinen. Miksei olisi? Join tuon kunniaksi lasin Pepsiä. Viikonloppu meni hiihdon merkeissä. Lauantaina oli takapuolikeli, mutta eilen suksi lensi. Tänään on taas juoksupäivä. Kun aiemmin valitin, että kun juoksemaan ei pääse, niin nyt voin valittaa sitä samaa, mutta eri merkityksessä. Nyt on taas tosi vaikeaa olla aloittamatta täysillä. Muuten siihen ei estettä ole, mutta jalkaa ei saa vielä rasittaa liikaa. Toivottavasti tämä pidättely palkitaan...

Eilen oli taas pirun hyvä päivä. Juoksin hallille, hallilla ja takas. Nyt juoksin hallilla jo kovaakin. Askel on entistä laiskempi, mutta nythän on aikaa sitä harjoittaa. ON se kyllä niin laiska, ettei tästä miksikään liitokalaksi enää tällä uralla nousta. Puukiipijän kepeästi siis eteenpäin. Tänään jalka ei pahemmin vihoittele, mikä on hieno asia. Illalla pyörää ja Tohon kanssa vesijuoksua. Sillä on nyt menossa Maximum Recovery. Sietääkin olla. Torstaina eka kova?

Neiti Aika on kyllä ollut kestävyysurheilijalle armelias, kun on liittänyt kaksi minuuttia yhteen. Ja minuutin niiden perään. On yllä juoksuvyö, alla pyörä tai neulaspolku, niin kaksi minuuttisilla saa kiusattua itseään erinomaisesti. Kiitos kaksiminuuttisista. Eilen oli kova pyörä ja perään kevyttä vesijuoksua. Tänään kevyempi päivä vesijuoksuineen.

Selvisimme Tohon kanssa lasten peuhatunnin syövereistä. Lussekin olisi ihmetellyt moista menoa. Tänään on vuorossa ensimmäinen hieman kovempi juoksuharjoitus. Matolla. Vedin viis tonnia: 3.58-3.26 viidensadan palautuksella. Ihan jees. Töitä on tarjolla, mutta onneksi palkka on hyvä. Illalla jalka oli odotetusti hieman outona, mutta tänään jo ok. Jalkapohjaharjoituksia lisää.

Henki kulkee taas

Lauantaina kävimme Porvoossa P:n ja Tuulin luona. Se kävi treenistä. Sunnuntaina oli taas upea keli ja pienen ympäripuhumisen jälkeen löysin itseni taas ladulta. Hiihdin kovaa. Oli upea tuntea kun henkitorvessa sattuu mäen päällä ja sylki on tahnaa. Äijämäistä. Tänään juoksen eka kerran ulkona. Vähän tosin. Kuntopiiriin hallille ja takaisin. Sitä ennen käyn kuulemassa tuomioni SM-hallien talousvastaavana. Siinä loppuu yksi harjoittelua likvitoinut pesti. Reipasta.

Eilen juoksin hallille ja takas. Lisäksi juoksin hallilla kuntopiiriin välisissä. Paluumatkalla jouduin kävelemään hieman jalan ärtyessä, mutta jalka ei kuitenkaan kipeytynyt isosti. Onneksi! Aamulla juoksin vedessä ja koordinoin liikkeitäni ahkerasti matalassa päässä. Päkiähyppelyt vedessä tuntuvat yhtä hupaisilta kuin miltä näyttänevät. Ihan sama, koska tämä kuitenkin tuntuu oikealta.

Lahti tuli nähtyä, huomenna taas Helsinki. Kävin eilen illalla ja tänään aamuvarhaisella Salpausselällä ottamassa mittaa mäistä. Koville äijille ei liene minkäänlaisia nuo mäet, mutta kyllä ne ihan kivalta tuntuivat. Paremmalta kuin Vesijärven jäällä hiihtäminen. On siinäkin luovuutta käytetty rankasti. Pää on ihan pahki pohdittu: "Mikä tuon järven nimi voisi olla?" Kohta matolle.

Illalla juoksin matolla verryttelyä ja kolme kilsaa 4.00/km. Jalassa on pieni tunne, muttei kipua. Hilkulla on jo.

Ulkona paistaa aurinko

Tänään on juoksupäivä. Kädet hikoilee. Juoksin illalla kovan pyörän jälkeen runsas 20 minuuttia. Neljä kilsaa. Näiden lisäksi tein kuminauhatreenin. Lopussa jalka oli aika väsynyt, mutta oli syytäkin olla, koska olin sitä itsekin. Kun muistelen jalan tilaa 1-1,5 kk taaksepäin, täytyy olla aivan älyttömän tyytyväinen nykytilaan, vaikka kilsat tai vauhtia eivät vielä kerrykään. Niiden aika on selvästi myöhemmin. Nyt punotaan tarinan palasia yhteen. Tän illan treenin pilaa talousvaliokunta, joten teen illalla päivän toisen kuntopiirin ynnättynä liikkuvuudella. Seuran taholta mun nimettiin muutenkin ylentävästi opettajaksi ja entiseksi yleisurheilijaksi. Ehkä olenkin jo entinen, mutta ans kattoo nyt. Emmä näin helpolla luovulla.

Tohon kanssa sovimme joskus, että ennen hänen Rooman maratoniaan pitää käydä lenkillä. Tiukille vetää. Heh. En sitten mennyt Tohon kanssa lenkille, mutta lienee tuo parempi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä. Vielä kuitenkin kuluu aikaa ennen kuin juoksussa on pysyvyyttä. Nyt ollaan vielä sellaisessa vaiheessa, että juoksu on korvaavien korvaava. Nynnyä.

Talvi numeroina

Joulukuu 0 km
Tammikuu 0 km
Helmikuu 4,6 km

Kauan odottamani ensimmäinen juoksuharjoite tapahtunee maaliskuussa.

Talvi taittuu

Tämä on uusi kokemus. Aikaisemmin pienempien vammojen jälkeen on tuntunut taivaalliselta vetää järki hirteen ja pitkä lenkki heti kylmiltään. Nyt ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Eli olen tullut vanhaksi, varovaiseksi ja rationaaliseksi, eikä minulla ole enää asiaa ennätysjuoksuihin. Ja hitot. Eilen vedin matolla alle neljän vauhtia. Leppoisaa. Illalla tein liikkuvuutta. Tänään on taas pyörää, kuminauhaa ja vetisiä koordinaatiota. Jalka on saanut nyt kunnon kyytiä ilman kilometrejä ja viikonloppuna se lepää lukuunottamatta vesijuoksua.

Eilen vesijuoksu vaihtuikin hiihtoon. Hiemanko oli hyvä keli. Ja aurinkoinen. Näin Sampankin siellä kaks kertaa kun ajoin ohi. Harmin paikka oli se, että jalka ei ihan fanittanut hiihtoa yhtä paljon kuin mieli. Tänään aamulla oli puolestaan vesijuoksun vuoro. Vedin taas kakkosia. Mummoja oli radalla hujan hajan, mutta tunnekuohu oli molemmanpuoleinen. Mummot päräyttelivät, että jos kerran menee noin kovaa niin pitää mennä toiselle puolelle ja sitä paitsi sinä menet vesikävelyä ihan väärin. Ei jalkojen kuulu mennä noin, vaan näin - rauhallisemmin. Eikä sen kuulu olla noin raskasta. Tuollainen puhkuminen ei voi olla terveellistä. Mene oikein ja rauhallisemmin niin ei tarvitse puhkua. En epäile, etteivät olisi mummot oikeassa. Helvetti kun saisin jättää altaan pian taakseni! Huomenna alkaa kevät.

Juoksuaskelia

Eilen vedin kovan pyörän ja perään kilsan matolla 4.55/km -vauhtia. Hyvältä ja huonolta tuntui. Illalla jalka oli hieman epävarma tilastaan. Jännää. Perjantaina rankaisin altaalla, lauantaina suoritimme kalustehankintoja ja sunnuntaina seurasimme kun Jukka juoksi itselleen pronssia SM-halleissa. Siitä intoutuneena riensimme S:n kanssa vesijuoksulenkille. Peran kanssa sumplimme, miten etenemme tästä hetkestä kohti uusi saavutuksia. Siis muitakin kuin korvaavien saralla. Torstaina menen fysioterapeutille ja tänään suunnittelemme kullan kanssa koordinaatio/liikkuvuus -harjoitukset tästä eteenpäin. Tavoite on tehdä kolmen päivän kuuria. Voimaa, kestävyyttä ja jalkan koulutusta. Sitten välillä levätään. Jos levätään.
Nyt vieläkin edessä pitkä tie. Malttia vaativa.

Maanantaina kuntopiiriä. Sen jälkeen S tarkisti tilanteeni liikkuvuuden ja venyvyyden saralla. Hylätty tuli. Vesijuoksu on kivettänyt jäykkää kehoa entisestään. Seli-seli. Venyttelemättömyys se on aiheuttanut. Juoksin harjoituksen yhteydessä 1200m, joista osa jo kovaakin. Askel on hieman kimmoisampi, mutta tänään alkavat allaskoordinaatiot, jotta saan jalat vastaanottamaan iskuja ja tarjoamaan ponnistuksia. Vähän Opan tavoin.

Kylläpä teki hyvää. Jalkakin on edelleen vaiti. Kloorin haju on taas palannut iholle. Ja mummot moikkaavat. Kohta juoksen kuin villi varsa ulkona. Sitä ennen treenaan lisää jalkapohjaani. Siitä tulee peruskallio. Tänään on muuten taas juoksupäivä.

Siinä ja siinä

Olli summaili sivuillaan tapahtumia akillesjänteen katkeamisesta tähän päivään ja vähän edemmäskin. Oma tilanne alkoi kesäkuussa. Juoksin kesän läpi kunnes syyskuun 8. päivä tuli stoppi. Kävin silloin vielä illalla tekemässä poikain ja Töyrylän Teron kanssa juoksumittareiden yhteistestin Ruissalossa. Se on ollut viimeinen kerta kun juoksin.

Näinä kuukausina olen kiihkonnut, pettynyt, lopettanut, aloittanut, korvannut ja lillunut altaassa useita kertoja. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että näin olen tehnyt. Siis erityisesti harjoittanut korvaavia. Nyt korvaavien laatu muuttuu ja oheen tulee juoksua. Puolen vuoden jälkeen ei tule mieleen vetää heti pitkää vk-lenkkiä, vaikka sisustassa onkin siihen suuri palo. Kettumaista. On lupa ja on haluja, mutta on myös oltava malttia. Se on heikoin osani. Tämän päivän jälkeen toivon kuitenkin, että olisin taas iisimpi. Olen erittäin kireällä näinä aikoina. Tiukassa esihermostustilassa koko ajan. Paluun realisoitumisen ja pannasta poispääsyn ohella tavoitteena on henkisen tasapainon saavuttaminen.

Voimain tunnossa

Jäin sitten eilen illalla uimahallin oven ulkopuolelle. Lähinnä taas järjestöjyräasioiden vuoksi. Ne on yksiä perkeleitä. Mutta mutta. Tänään sain juoksuluvan! Kyllä sitä on jo odotettu. Osaksi pelonsekaisinkin tuntein. Toivottavasti jalka kestää. Juoksusta tulee nyt sitten yksi harjoitus korvaavien lisäksi ja siitä sitten eteenpäin. Fiilikset katossa! Näen fysioterapeutin (muun kuin S:n) ensi viikolla ja muutamme jalkapohjien vahvistamista siihen suuntaan, että kohta juostaan enemmän ja enemmän.

Jumi, jumi, jumi

Tänään jatkan taas siitä, mihin runsas viikko sitten jäin. Muutto on valmis, vuokralle jäävän kämppäni remontti ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta tänään menen kuntopiiriin ja huomenna altaaseen. Hienoa. Ylihuomenna käyn lääkärissä. Itse antaisin itselleni vielä kaksi viikkoa lepoa. Jalka kesti muuton ja muutaman hädissä tehdyn juoksuaskeleenkin. Oli syytäkin kun S:n polvilumpio meni paikoiltaan. Olisi tavarat vieläkin entisillä paikoillaan... Nyt ryhdistäydyn treeninkin saralla taas, Saavalaisellekin tiedoksi.

Talven keskellä

Remontti on takana. Viimeisin harjoitus torstailta ja tänään SM-hallien palaveri menee pahasti kuntopiirin kanssa lähekkäin. Lienee taas persoonallisen kokousasun vuoro. Jalka oli lauantaina ja sunnuntaina todella kipeä. Kuitenkin se palautui tuosta aika nopeasti ja nyt se on vain kipeä. Huomenna ei satu enää lainkaan? Kettumaista on kuitenkin se, että mieli on asiasta maassa. Back to square one? I sincerely hope not.

Juoksin eilen vahingossa 50m! Että tuntu hyvälle. Juoksinkin täysiä. Jos ja kun pääsen taas harjoittelemaan sitä itteään, saa järjestörotan hommat jäädä minimiin. Piirin hommissa jokaisen kokouksen jälkeen tekee mieli lopettaa urheiluhommat tykkänään siihen. Sen verran masentavaa, ellei jopa rusentavaa seurattavaa se homma on. Vuosi loppuun sitä. Nyt on kuitenkin varsin keväinen päivä, joten ilo kattoon.
Illalla salilla tein kuntopiiriä. Treenit ovat muuten olleet remontin vuoksi vähän niin ja näin. Vesijuoksemassa olen käynyt viimeeksi torstaina, pyöräilemässä viikko sitten. Eilen tosin juoksin matolla minuutin 4.30/km. Tuntui kielletyn hyvältä. Aivan todella hyvältä.

En ole sitten ehtinyt korvaaviin. Muutto ja remontin loppusuora sekä armoton väsy ovat estäneet sen. Kunhan tilanne normalisoituu, niin jo vain on ilo. Lääkäriin neljä päivää...

Back to square one?

Remontti on takana. Viimeisin harjoitus torstailta ja tänään SM-hallien palaveri menee pahasti kuntopiirin kanssa lähekkäin. Lienee taas persoonallisen kokousasun vuoro. Jalka oli lauantaina ja sunnuntaina todella kipeä. Kuitenkin se palautui tuosta aika nopeasti ja nyt se on vain kipeä. Huomenna ei satu enää lainkaan? Kettumaista on kuitenkin se, että mieli on asiasta maassa. Back to square one? I sincerely hope not.

Sukset

Lauantaina, kun pakkanen vähän hellitti, kävin hiihtämässä, vaikka röörit olivatkin flunssan jäljiltä ihan tukossa. Köhin menemään ukkojen perässä. Kiukustuivat kun en mennyt ohi. Muutaman vuoden hiihtotauon jälkeen ote liukkaaseen alustaan oli haparoiva. Jalan vuoksi olen siis mammari niin ladulla kuin muuallakin.

Eilen illalla oli lopettaa koko tän surkeuden. Tähän näin. Miksi ihmeessä viitsin hinkata jotain helvetin allasta edestakas ja nykiä kuntopiiriä ja jalkapohjatreenejä muutaman kuukauden, jos lopputulos on +-0. Koipi kipeytyi hiihdosta ja tapetinpoistamisesta. TAPETINPOISTAMISESTA!?! Viisi viikkoa pitäisi olla vielä taukoa, mutta ei tämä jalka ole vielä kummoisessakaan kunnossa. ...KELE!

Pikaremontti

Nyt on heitetty haaste. Jussi U. yrittää rikkoa vesijuoksuennätyksen. En oikeastaan epäile, etteikö menisi. Pohdin vain, että kuinka paljon kykenen parantamaan Jussin juoksemaa uutta ennätystä... Heh. Vaatimattomuus kunniaan. Remontin keskellä korvaavat ovat hyvä tasoittaja. Vedin tänään tiukkoja vetoja, mutta illan pyörä jää väliin. Samoin seuraavina päivinä tulee olemaan tiukka aikataulu. Jalkapohjatreenit lienevät ainoa harjoite näinä päivinä. Ehkä hyvä kerätä voimia uuteen ennätysyritykseen... Pitää anoa sitten vapaata töistä, jos sikseen tulee.

Maaliskuu V

Maanantaina kävin Peran kanssa lenkillä. Tuli noottia, mutta hyvää sellaista. Muina päivinä kuntopiiriä ja liikkuvuutta. Paikat ovat nyt aivan tukossa. Juoksun liikeradat ovat kaukana entisistä silloinkin rajoittuneista liikeradoista. Huomenna hierojalle ja tänään lepoa. Huomenna tosin juoksen taas. Jalka onkin nyt melko hyvässä vedossa. Lauantain pyöräilystä se vähän hermostui ja iltapäivän kaupungilla kävely tuntui rasittavan sitä. Nyt jalka on kuitenkin ihan hyvässä iskussa. Kokonaisuudessaan jalat ovat kovin väsyneet. Huomenna on onneksi hieroja.

Tänään aamulla ennen hierontaa juoksin kevyen 6 km ja päälle 10x120m lasketteluja loivaan alamäkeen. Hyvältä tuntuu ainakin nyt. Ja vieläkin tuntuu. Hieroja auttoi, mutta illan tiukka pyöräily ennen vesijuoksua toi tutun tunteen takaisin. Torstaina tykitin aamulla venyttelyä ja liikkuvuutta, illalla salille. Huomenna juostaan taas! Nyt on pidättelemistä. Tuntuu, että voisin juosta jo useampana päivänä peräkkäin. Nyt jatkan niin, että juoksen joka toinen päivä. Siitä sitten eteenpäin. Ai niin ja Hatebreed iskee.

Sunnuntaina osallistuin hieman ulkopuolisena muiden perässä ns. Karhu-viestikarsintaan, mutten voi tuloksesta täällä vielä puhua. Yllätin kuitenkin itseni ja hyvä niin. Nyt tuli juoksua kolmena peräkkäisenä päivänä. Eilisestä junnuharjoituksesta jalka tuli todella kipeäksi, mutta oli palautunut aamuun mennessä ja eiku testaamaan. On se hienoa. Jännitinkin ihan täysiä.

Maanantaina uusi viikko alkoi taas vesijuoksulla. Tein päälle myös liikkuvuutta. Sillä saralla onkin töitä tarjolla. Illalla piiritin kuntoa triatleettien kanssa hyvin lämpimässä hallissa. Tiistaina on otettava vähän rauhallisemmin. Juoksua tuli neljänä peräkkäisenä päivänä. Vähän tosin, mutta selvästi enemmän kuin kuukausi sitten. Aamulla liikkuvuutta ja illalla pyörää sekä allaskoordinaatioita. Huomenna juoksen kovan ja sitten seuraavan kerran tossut ovatkin jalassa Saksan maalla, kun käymme moikkaamassa Jukia ja Andreinaa Heidelbergissä.

Ei tullut pyöräilystä mitään. Kipeät reidet nähtävästi ohjaisivat minua alitajuisesti aina uuden ja uuden artikkelin pariin, joten ehdin eilen illalla vain tekemään allaskoordinaatioita noin puolen tunnin verran. Parempi sekin kuin nothing. Onneksi kohta on tonneja jalkojen alla. Tonnit kulkivat vähän niin kuin pitikin. Rennosti ja riittävän kovaakin. Tosin ero eilisen rennon ja täysillä tehtävän juoksun välillä on se, että rennossa vauhdissa ei hampaat näy. Ei siis paljoa pelivaraa ole.

Toho oli vetelemässä Uudenmaantiellä myös treeniänsä ja teimme yhdessä lopuksi rullauksia. Tai Toho rullaili, minä vedin hampaat esillä. Voi taivas! Se oli raastoa rentojen rullausten sijaan. Pohja häämöttää yhä takapeilissä. Jalka ei tykännyt 16 km harjoituksesta kovinkaan paljon ja illalla ja tänä aamuna se onkin ollut varsin kipeähkö.

Tammikuun loppua

Jalka ei ole ollut nyt sitten muutamaan päivään lainkaan kipeä. Tästä tulee pitkä kaks kuukautta, mutta tuo aika on täynnä iloa. Iloitkaa. Kokeilin eilen salilla eka kerran stepperiä ja kyllä jalalla rohkenee jo painaa voimalla. Täytyy kuitenkin aloittaa tuon kojeen hikoiluttaminen pikku hiljaa. Ehkä pyöräharjoituksen yhteyteen sopiva treeni. Lauantaina en ehdikään aamulla minnekään, mutta Peran polttareissa on sentään jotain liikkumista jäkiksen muodossa.

Näin. Nyt kun jalka on pikku hiljaa paranemaan päin niin muut paikat hajoavat. Oikean käden lauantainen tälli vaikuttaa edelleen. Eilen kovan pyöräilyn jälkeen se oli aika hajalla, ja jo aamun vesijuoksuvedoissa se oli sen verran kipeä, että söin aamupuuronkin vasemmalla kädellä. Tänään tilanne on hieman parempi.

Pera pääsi sitten naimisiin. Onnea vain vielä kerran molemmille osapuolille. Tänään viikko alkoi eilisen orastavan flunssan tunteen alla, mutta vesijuosten. Vedimme Opan kanssa kevyen tunnin ja siihen taas pyörät päälle. Selvisimme mummojen hyökkäykseltä hyvin, mitä nyt tultiin Opalle soittamaan suuta, että "teet sitä vesikävelyä väärin". Uskokaa jo nyt helvetti, että a) olemme siellä vain pakosta ja b) se, mitä teemme on vesijuoksua, ei kävelyä. Luulisi sen näkyvän. ...kele. Jalka selvisi häistä ihan hyvin. Tanssinkin kesti, joskin hieman kyllä pisti vastaan. Huomenna työt haittaavat treenejä, mutta keskiviikkona alkaa normaali elämä taas. Torstaina alkaa cd-levyjen pakkaaminen muuttoa varten.

Oikean käteni vamma ei olekaan jääkiekosta vaan vesijuoksusta. Peukaloa opastava jänne/lihas on tulehtunut. Narinaan asti. Hienoa!