Karhu lähestyy

Tänään saa taas juosta kovaa. Eilen vain piirin kuntoa. Melkein tunnin. Reisien karvatupentulehdusaalto on tullut pikku hiljaa hallintaan. On sekin. Ylimielisyydestä ansaitsen juuri jotain tällaista. Aivan sama. Tajusin juuri, että pääsen pian seuraamaan toisenkin SM-maratonin pyörän päältä. Nyt Hesassa. 24.4. illalla harmittaa taas. Se ihan varmaa. Viime viikolla tuli juostua enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Eikä paljoa tunnu. Muuta kuin reisissä.

Eilen paukkui. Jos olisin juossut tutkaan, niin putkaa olisi tullut. Sen verran kovaa meni olosuhteisiin nähden. Olo oli muuten aika syvältä. Hyvä kuitenkin, että juoksin tonnit. Mieli petraantui. Jalka kipeytyi vasta illalla, joten mitäs tässä kummempia. Hatebreed! Aamulla taas pidempi venyttelyharjoitus ja illalla tunti kovempaa pyörää. Olin ihan ravassa pyörän jälkeen. Hieno fiilis jäi, vaikka olin erittäin altis mummojen kostolle. Ei olisi paljoa tarvittu, että ohitse olisi päässyt vaikka vedin täysiä. Marvilin kampi huusi tänään työmatkalla armoa. Se ottaa varmasti lukua ihan kohta. Tänään aloitin perjantain kuntopiirillä. Nyt mukana on entistä enemmän jalkaliikkeitä. Täytyy sitä naapureillekin antaa kuulua, että nyt on treenin aika. Tänään iltapäivällä on perinteinen lenkki ja huomenna luukutusta. Elämä on hienoa.