Maaliskuu 70 km
Huhtikuu 231 km
Toukokuu 154 km
Toukokuu notkahti samalla kuin jalkakin.
5/31/2005
Toukokuu III
Taas potkin masennusta persiille. Anna mennä! Aamulla tunti kovaa pyörää ja ennätys parani Kauselan lenkillä 14 sek. Hengitys on ollut eilisestä asti aika tavalla normaalista poikkeava. Illalla ja aamulla lääkitsin sitä raivolla. Nyt voin taas elää. Illalla jotain treeniä ja viikonloppuna kenties jalan varovasti kokeilua juoksuaskelin. Jalassa on painaessa vielä kipeä kohta - siis uudessa vammassa, mutta muutoin se ei oikein tunnu. Lääkitys on loppu ja tänään eka kovempi rasitus, joten päivän aikana selviää, onko vielä aihetta uuteen piikkiin.
Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.
Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!
Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.
Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.
Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.
Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!
Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.
Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.
5/17/2005
Toukokuu II
Nopeasti ne tilanteet muuttuvat. Nyt on taas pälli revetä. Sunnuntaina illalla kävellessä (!) navicularen päällä rävähti aivan pirun moinen viiltävä kipu, joka vain paheni maanantaina. Kipu on erillään entisestä kohdasta, joka minut pysäytti, mutta se on selvästi samaa pataa serkkunsa kanssa.
Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.
Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!
Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.
Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.
Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.
Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.
Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!
Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.
Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.
Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.
5/09/2005
Pyhää henkeä
Perjantai meni urheilun osalta pyhälle hengelle. En tullut kipeäksi. Hyvä niin. Näännyin kuitenkin omaan käminääni, joten marssimme kotiin päästyämme suoraan saunaan. Lauantaina jatkoin reippaalla. Karikolla, taas koirien keskellä. Hengitys oli tosi raskasta. Juoksu tuntui kuitenkin selvästi helpommalta kuin viikko sitten. Eilen aamulla oli tonnien vuoro. Oli oikein valmentaja valvomassa harjoitusta. Vappuaamuna. Kovaa on panostus. Viiden tonnin keskiarvo oli jo 3.14, ja harjoituksesta jäi jopa ihan hyvä olo. Maanantaiaamulla keskityin nukkumaan. Unta häiritsi jalkajumppa. Illalla tanssitaan taas ja huomenaamulla keula kohti Helsinkiä. Sedät itäisen maan haluavat taas kuulla hyviä juttuja heistä ja edustamastaan tahosta. Viikot tuntuvat menevän nopeasti kun on jonkinlainen harjoitusohjelma alla. Taas.
Tiistaina kävin kostoksi aamulla ennen junamatkaa aamulenkillä. Kuudelta linnut lauloivat. Jalka ei ollut moksiskaan. Pian keräämään voimaa. Ja voimaa kertyi. Tänään aamulla taas lenkillä ja duunin jälkeen pääsen riehumaan kovalle lenkille. Kova kasi meninkin hieman paremmin kuin odotin. Siitäkin jäi hyvä olo. Helatorstaina aamulenkki sujui lyhyissä, tosin osan aikaa satoi vähemmän lämmintä vettä. Päivällä kävin seuraamassa pm-maastoja melkoisen pehmeällä ja ylimääräisen epätasaisella reitillä. Juoksivat melkoisella pellolla, joka oli päällystetty pehmeällä purulla. Paranemiseni on vauhdissa - nyt ei pää revennyt kisan seuraamiseen. Kuulin samassa yhteydessä Tuomon haastattelun. Melkoista raastoa... Tänään perjantaina en juokse, huomenna sitäkin enemmän. Jalka on nyt hyvä ystäväni. Realistisemmat ystävämme oli kutsuttu illalla tupareihin.
Lauantaina oli vuorossa ensimmäisen mäkivedot pitkään aikaan. Suoritin niitä Uittamon hiihtomajalle johtavalla Wibeliuksella. Ihan makeeta. Sitten illalla juhlimme Simban 30-synttäreitä. Sielläkin oli juoksijoita vieraana. Vaimoparka... Sunnuntaiaamu alkoi kello kuuden kevyellä lenkillä. Vilpitön tarkoitukseni oli juosta heti aamulla reipasta, mutta pääsimme nukkumaankin vasta yhden maissa, joten oli aamulla väsy. Sen jälkeen ajoimme takaisin Somerniemelle istuttamaan metsää, sitten Turkuun syömään, levolle ja illalla vasta reippaalle. Reipas menikin entisellä pulssilla puoli minuuttia kovempaa kuin kaksi viikkoa sitten. Nyt tosin on vuorossa pienimuotoinen takapakki, kun ystäväksikin tituleeraamani jalkani ei ollut enää eilen hiljaa. Entisestä kivusta ei ole tietoakaan, mutta nyt lähellä entistä kipupaikkaa on varsin terävää pistonomaista kipua. Nooh, viikkoon tuli jo 77 km eli enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Alkanut viikko onkin kevyt, lähes lepoa. To-la on promootio. Tavoite siitä, että juoksen kympin alle 35 ennen promootiota, ammutaan alas nyt. Hymyä. SM-maastot katson televisiosta.
Tiistaina kävin kostoksi aamulla ennen junamatkaa aamulenkillä. Kuudelta linnut lauloivat. Jalka ei ollut moksiskaan. Pian keräämään voimaa. Ja voimaa kertyi. Tänään aamulla taas lenkillä ja duunin jälkeen pääsen riehumaan kovalle lenkille. Kova kasi meninkin hieman paremmin kuin odotin. Siitäkin jäi hyvä olo. Helatorstaina aamulenkki sujui lyhyissä, tosin osan aikaa satoi vähemmän lämmintä vettä. Päivällä kävin seuraamassa pm-maastoja melkoisen pehmeällä ja ylimääräisen epätasaisella reitillä. Juoksivat melkoisella pellolla, joka oli päällystetty pehmeällä purulla. Paranemiseni on vauhdissa - nyt ei pää revennyt kisan seuraamiseen. Kuulin samassa yhteydessä Tuomon haastattelun. Melkoista raastoa... Tänään perjantaina en juokse, huomenna sitäkin enemmän. Jalka on nyt hyvä ystäväni. Realistisemmat ystävämme oli kutsuttu illalla tupareihin.
Lauantaina oli vuorossa ensimmäisen mäkivedot pitkään aikaan. Suoritin niitä Uittamon hiihtomajalle johtavalla Wibeliuksella. Ihan makeeta. Sitten illalla juhlimme Simban 30-synttäreitä. Sielläkin oli juoksijoita vieraana. Vaimoparka... Sunnuntaiaamu alkoi kello kuuden kevyellä lenkillä. Vilpitön tarkoitukseni oli juosta heti aamulla reipasta, mutta pääsimme nukkumaankin vasta yhden maissa, joten oli aamulla väsy. Sen jälkeen ajoimme takaisin Somerniemelle istuttamaan metsää, sitten Turkuun syömään, levolle ja illalla vasta reippaalle. Reipas menikin entisellä pulssilla puoli minuuttia kovempaa kuin kaksi viikkoa sitten. Nyt tosin on vuorossa pienimuotoinen takapakki, kun ystäväksikin tituleeraamani jalkani ei ollut enää eilen hiljaa. Entisestä kivusta ei ole tietoakaan, mutta nyt lähellä entistä kipupaikkaa on varsin terävää pistonomaista kipua. Nooh, viikkoon tuli jo 77 km eli enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Alkanut viikko onkin kevyt, lähes lepoa. To-la on promootio. Tavoite siitä, että juoksen kympin alle 35 ennen promootiota, ammutaan alas nyt. Hymyä. SM-maastot katson televisiosta.
Subscribe to:
Posts (Atom)
