Pyhää henkeä

Perjantai meni urheilun osalta pyhälle hengelle. En tullut kipeäksi. Hyvä niin. Näännyin kuitenkin omaan käminääni, joten marssimme kotiin päästyämme suoraan saunaan. Lauantaina jatkoin reippaalla. Karikolla, taas koirien keskellä. Hengitys oli tosi raskasta. Juoksu tuntui kuitenkin selvästi helpommalta kuin viikko sitten. Eilen aamulla oli tonnien vuoro. Oli oikein valmentaja valvomassa harjoitusta. Vappuaamuna. Kovaa on panostus. Viiden tonnin keskiarvo oli jo 3.14, ja harjoituksesta jäi jopa ihan hyvä olo. Maanantaiaamulla keskityin nukkumaan. Unta häiritsi jalkajumppa. Illalla tanssitaan taas ja huomenaamulla keula kohti Helsinkiä. Sedät itäisen maan haluavat taas kuulla hyviä juttuja heistä ja edustamastaan tahosta. Viikot tuntuvat menevän nopeasti kun on jonkinlainen harjoitusohjelma alla. Taas.

Tiistaina kävin kostoksi aamulla ennen junamatkaa aamulenkillä. Kuudelta linnut lauloivat. Jalka ei ollut moksiskaan. Pian keräämään voimaa. Ja voimaa kertyi. Tänään aamulla taas lenkillä ja duunin jälkeen pääsen riehumaan kovalle lenkille. Kova kasi meninkin hieman paremmin kuin odotin. Siitäkin jäi hyvä olo. Helatorstaina aamulenkki sujui lyhyissä, tosin osan aikaa satoi vähemmän lämmintä vettä. Päivällä kävin seuraamassa pm-maastoja melkoisen pehmeällä ja ylimääräisen epätasaisella reitillä. Juoksivat melkoisella pellolla, joka oli päällystetty pehmeällä purulla. Paranemiseni on vauhdissa - nyt ei pää revennyt kisan seuraamiseen. Kuulin samassa yhteydessä Tuomon haastattelun. Melkoista raastoa... Tänään perjantaina en juokse, huomenna sitäkin enemmän. Jalka on nyt hyvä ystäväni. Realistisemmat ystävämme oli kutsuttu illalla tupareihin.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäisen mäkivedot pitkään aikaan. Suoritin niitä Uittamon hiihtomajalle johtavalla Wibeliuksella. Ihan makeeta. Sitten illalla juhlimme Simban 30-synttäreitä. Sielläkin oli juoksijoita vieraana. Vaimoparka... Sunnuntaiaamu alkoi kello kuuden kevyellä lenkillä. Vilpitön tarkoitukseni oli juosta heti aamulla reipasta, mutta pääsimme nukkumaankin vasta yhden maissa, joten oli aamulla väsy. Sen jälkeen ajoimme takaisin Somerniemelle istuttamaan metsää, sitten Turkuun syömään, levolle ja illalla vasta reippaalle. Reipas menikin entisellä pulssilla puoli minuuttia kovempaa kuin kaksi viikkoa sitten. Nyt tosin on vuorossa pienimuotoinen takapakki, kun ystäväksikin tituleeraamani jalkani ei ollut enää eilen hiljaa. Entisestä kivusta ei ole tietoakaan, mutta nyt lähellä entistä kipupaikkaa on varsin terävää pistonomaista kipua. Nooh, viikkoon tuli jo 77 km eli enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Alkanut viikko onkin kevyt, lähes lepoa. To-la on promootio. Tavoite siitä, että juoksen kympin alle 35 ennen promootiota, ammutaan alas nyt. Hymyä. SM-maastot katson televisiosta.