Kevät se vain jatkuu

Taas kului päivä Helsingissä. Aamulla en ehtinyt tekemään muuta kuin kiirehtimään junaan. Nyt lähden pyöräilemään. Jaksoin kotiin. Venyttelinkin. Työnteko on nyt yhtä puuroa. Lauantaina uudelleen kipeytynyt jalkakin jatkaa oireiluaan edelleen. Puutunut olo. Reidet edelleen syvässä tulehduksen tilassa.

Illalla kova kuutonen sujui kuitenkin ihan hyvin. Orastava uusi jalkakipu loppui sen siliän, kun sain tossut jalkaan. Kutonen meni puoli minuuttia viime viikoista kovempaa. Jäi hyvä olo. Kelikin oli miellyttävä. Päälle rullauksia. Tohonkin näin tutulla pätkällä. Tänään aamulla ensimmäinen aamulenkki Sarin kanssa pitkään aikaan. Hieno fiilis. Uittamon kympillä olivat maisemat muuttuneet. Jalkakin oli myötätuntoinen tällä kertaa. Illalla voimaa ja huomenna reipasta.

Niin joo, Peku Peruskallio tässä päivää. Olenhan jo vahva kuin karhu. Voima tarttui tehokkaasti kuin takiainen. Pulahdin altaaseenkin koordinaatioita tekemään. Siellä opetettiin samaan aikaan vesijuoksutekniikkaa. "Vartalo pystyssä ja kädet mukaan". "Paina paina!", ei huutanut kukaan. Kurkku on nyt toispuolisesti arka. Ehkä viime yön elokuvafestivaali aiheutti sen. Ehkä voima tarttuikin vain kurkkuuni ja nyt se ärhentelee. Jos olen illalla terve, reippaillen ja rullailen. Vähän niin kuin Jukka.