SM-maraton taas pyörän selässä

Maanantaina uusi viikko alkoikin kovemmalla pyörällä. Nyt kulki. Vedin kolmeminuuttisia minuutin palautuksella. Vauhti ei ollut varmaan hirmuinen (32 km/h), mutta maasturilla en kovempaa pääse. Ihan sama. Tänään ilmeni, että loppukevät on töissä aivan saatanallinen. Nyt salille kostamaan se. Olen tosin ihan puhki 5 tunnin palaverin ansiosta. Tervettä?

Karhuviestin mukanaan tuoma kiihko saa nyt jäädä. Nyt jatkuu perusaskeleiden ottaminen kohti harjoittelua ja juoksukuntoa. Voimaa. Minua nauratti nähdä rääpälemäinen olemukseni painot niskassa. Menin sitten louskuttamaan hauiskääntöjä tekevän körmyn edessä, että painojen nosto on neitien hommaa. Äijä meinasi pamahtaa. Hänellekin vain tiedoksi, että kun minä rankaisen rautaa, niin se on kuin neitien hommaa. Katsokaan kun näette. Kyykytin, pohkeistin, prässäsin ja reisitin. Ja niiden väliin selätin ja mahatin, jumalavite! Tänään tv kova. Tai ei vauhtini vielä kovaa ole, mutta sitä odotellessa.

Eilisellä kovalla kuutosella jalat osoittivat toiminnallista heikkoutta. Ei siitä sen enempää. Hyvä osoitus vain siitä, että nöyrä pitää olla harjoittelussa. Ehkä muutaman kuukauden päästä pääsee siihen vaiheeseen, että kykenen hallitsemaan vauhtia. Nyt kehoni hallitsee minua. Lamaannuttaa siinä määrin, ettei jalkakaan enää tahdo nousta. No, mitä sitä kummempia voi vielä kuvitellakaan. Tosin toivoin, että kohdallani tapahtuisi ihmeitä ja olisinkin yht'äkkiä yhtä huimassa kunnossa kuin muut lajitoverit ovat tauolta palauttaan. Mutta. Minä olen minä. En muuta. Luntakin sataa taas.

Jalat ovat aika flegut. Pitkä lenkki, kova pyörä, puntti ja kova peräkkäisinä päivinä ei toimi heti, jos koskaan. Varsinaisen harjoittelun sijaan venyttelen ja kuminauhoitan jalkaa. Jalka onkin ollut aika upeassa vedossa kaikkien kokeilujen jälkeen. Tänään tosin oikean jalan holvissa oli samanmoista kipuilua, joka vie minut tauolle. Uskon, että se vain sympatiseeraa kaveriaan. Sillä kun ollut niin rankkaa.

Torstain korvaavien korvaavat treenit jäivät sikseen. Mika ja Rebe tekivät vierailun, joten siinä oli ohjelmaa ihan riittämiin. Perjantaina vedin ekan kerran reipasta. Juoksin sen Karikolla. Asvaltti ei olisi maistunut lainkaan ja koska lauantaina olin taas asvaltilla, ratkaisu tuntui oikealta. Just alle neljää 7 km. Pulssirajalla. Ihan kiva. Tosin tämän reippaan ja Karhu-viestin luuhuamisen välillä ei ole paljoa eroa. Reippaan päälle vetoja. Joku vastaantulija lasittunein silmin tiesi kertoa, että nuo jälkesi tuossa hiekassa näyttävät, että täällä tehdään jotain juoksua ihan raivolla. Siinä hän oli oikeassa, vaikka todellisuudessa hän näki jotain muuta jossain muussa sfäärissä.

Perjantaista jäi hyvä olo. Lauantain toinen tonni palautti. Kuka helvetti juoksee tonnin vedon 2 minuutin palautuksella 3.37? Siinä oli tosin ylämäkeä ja vastatuulta. Heh. Onneksi muut kulkivat. Aina ei suju. Tämä on tosin aika lähellä todellisuutta. Vetojen jälkeen päivällä oli junnuille juoksutreeni. Astuin nilkan ympäri ihan reilusti, mutta onneksi suustani ei tullut saakelia pahempaa ulos. Pään sisällä oli eri sanat listan ensimmäisinä. Selvisin siitä illan pituisella jalkakivulla, jota lievensi jää.

Sunnuntaina oli vuorossa tuttu homma SM-maratonilla. Juoksijoiden juottaminen. Se on ihan kivaa kun voi seurata kisaa vähän niin kuin aitiopaikalta. Mielummin tosin olisin juotettavana radalla. Pete juoksi taas varmasti. Nyt taas karkuun Jaskalta. Turun ja Helsingin SM-maratonit olivat siinä mielessä samanlaiset. Jaksa tosin kiri kovin lopussa. Helsingin reitti oli hieman mäkinen. Kisan seuraamisesta ei jäänyt yhtään huono maku, vaikka sitä niin epäilin.

Helsingissä oli myös virkavallan edustajia. Eräs uhkasi sakoilla. En mennyt pyörätielle. Ihan vain siksi, etten tiennyt missä se on ja oli päästävä seuraavalla juottopaikalle. Siellä suuressa kaupungissa jalkakäytävät ja pyörätiet näyttävät ihan samoilta. Sairasta. No, tuli kuitenkin pyöräiltyä ihan reippaasti. Melkein samanlaisella fillarilla kuin Michael Monroella on. Ilman nahkarimpsuja tosin. Käheetä oli silti. Ja hikistä. Että kun voisi juosta niin paljon kuin haluaa. Tänään menen lekurille näyttämään karvatupentulehduksia. Haluan irti tästä saastaisesta olosta. Ja tietty lenkille. Kovalle sellaiselle. Kova 15 vaikka 49.30 puhuen leffoista. Samalla tavoin kuin vanhaan hyvään aikaan. Siitä mä tykkäisin.