Syksy taipuu pikku hiljaa

Tiistai oli avarampi päivä. Lähdin tosin töistä vähän myöhemmin ja illan VL venyi. Juoksin vielä Johannan kanssa ylimääräistä, niin eisellekin tuli kolmekymppiä. Viimeiseen 3,5 vrk:een on tullut melkein 100 km ja vedin vielä aamulla vetojakin. Viikonloppuna tulee juoksuun kuitenkin vähän esteitä, joten määrän alkuvauhti hiipuu vähän. Parempi vain, niin jaksan sitten kokonaan loputkin kovat viikot.
Torstaina oli viluisempaa kuin muutoin tällä viikolla. Aamulenkki S:n kanssa osittain usvaisella S:n aamulenkillä. Illalla reipasta. Reippaalla piti ihan hidastella. Pystyinkin hidastamaan "liian" kovasta vauhdista loppuajassa 2 sekuntia. Tänään en ehdi enää illalla juoksemaan, enkä huomenna, joten loppu viikko sujuukin yhden lenkin päivinä. Huomenna on S:n serkun ja sit Tohon ja Johannan häät. Kiirettä pitää. Sunnuntaina pitkän jälkeen Kuhankuonolle vähän kävelemään.

Lauantaina vedin Uudenmaantiellä kymppiä, joka kulki vaihtelevasti, mutta lopussa alle 3.20 vauhtia kuitenkin. Lauantai-iltana juhlittiin kaksissa häissä. Kakut ja tanssiminen jäivät vähän vähemmälle. Onneksi tälle vuodelle on jo tanssia osunut. Sunnuntaina pitkä alkoi jo kahdeksalta. Pasma veti Mikon kanssa aika tahtia. Keskivauhti oli mulle normaalia reippaampi, mutta juoksin silti 2.20 täyteen, jotta ainakin 30 km tuli plakkariin. Liian kovavauhtisen pitkän jälkeen sitten riensimme kohti Kuhankuonoa ja pienimuotoista kävelylenkkiä. Eilen tuli oltua liikkeellä joko juosten tai metsässä kävellen yhteensä 6 tuntia. Illalla ei ollut väsy vaikka odotin sitä noin 4 tunnin yöunien jälkeen.

Eilen kevyttä, joka painoi kuin synti. Päälle hieman kevennetty hyppely. Nuoripari Lehtinen toi illalla kakkua, mutta se oli pakattu turkulaisen tikkupeliseuran pussiin. Paha kuitti. Kakku tosin maistui hyvältä. Aamulla arvoin 70 m:n juoksun jälkeen ekassa risteyksessä, että onko se vitosen vai kympin paikka. Menin kympin, mutta vähän kovempaa. Illalla taas VL:ää ja kiireellä, koska illalla on myös järjestöjyräilyä tarjolla. Se kampa vähenee koko ajan.

VL kulki eilen vääräänkin suuntaan ennätyksen lailla. Tänään aamulla olisi lähtenyt viiskymppiäkin tosta vaan. Sen verran hyvä oli kulku. Tänäänkin illalla on taas kiire. Nyt ihan itse aiheutettuna. Lähdenkin tästä kotio. Kello on kohta 19.00, että kyllä sitä täällä töissä taas tulikin tälle päivälle oltua. Paljon on päivään mahtunut, Notkean Raivon lopettamista ja uudelleenherättämistä. Sellaista se on informaationjakaminen. Kiitos ja hei.

Illalla satoi. Oli hienoa. Joku oli kääntänyt fillarin lokasuojat ja se vähän ketutti. Vitutti suoraan sanoen. Aamulla oli taas kevyt olo. Iltapäivällä kiihdyttelen reippaasti. Merkki on nyt päällä. En saisi kai juosta alle 3.40 vauhtia lopussa. Harmillista, mutta pidemmällä tähtäimellä kenties hyödyllistäkin. Sen näkee sitten... Ekaan maratoniin pitkästä aikaa on runsas 2 kuukautta.

Kiihtyvä reipastelu oli hyvin helppoa. Nyt olen nukkunut rajallisesti, juossut enemmän kuin aikoihin ja töissä on hitonmoista. Silti jaksaa. Syyskuu vetelee viimeisiään, mutta ilokseni huomasin, että määrää tulee olosuhteisiin nähden tyydyttävästi. Näin olisi myös jatkuttava. Ehkä panostan taas nukkumiseen. Ainaisen tiukan aikataulun vuoksi venyttely ja muu tukiharjoittelu on nyt ollut viimeisenä kahtena viikkona vain mielikuvapainotteista. Siihen on tultava muutos.

Ruisriikki

Eilen arvoimme S:n kanssa Milanon ja Firenzen välillä. Päädyimme Firenzeen. Tämä tarkoittaa maratonia marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Sinne sitten.

Aamu ilman lenkkiä oli taas outo asia. Viime talvella siihen ehti jo tottuakin, mutta nyt on erilainen olo. Hyvä näin. Eilen töissä vallitseva muutoshurmos alkoi ahdistaa minimaalisesti. Pitää heittäytyä, mutta mihin? Ei tuloksiakaan synny vain tekemällä vain oikein tekemällä ja johonkin tähtäämällä. Ei jaksais moista. No, tänään on parempi meininki. Hyvän meiningin kunniaksi menin lenkille. Olisin mennyt muutenkin, mutta tämä kuulosti rehvakkaamalta. Kevyttä vain. Niin tein ja teen tänäänkin. Illalla oli urkkaliiton talousvaliokunnan palaveri. Ilmoitin itseni myös Ruisriikille. Kai sitä kympin vois juosta numerolapulla. Joka tapauksessa kevyen viikon kova on vuorossa lauantaina. Sataisipa oikein kunnolla.

Kevyt viikko taittui yli puolen välin. Eilen oli illan kevyellä hyvä myötäinen. Tukka silmillä ja takki tuulesta pullollaan. Juoksu on kuitenkin ollut kevennettynä varsin outoa. Ei raskasta, muttei kevyttäkään. Onneksi maanantaina pääsee taas jatkamaan vääntämistä. Se on niin huippua. Tänään kuitenkin täytyy vähän irrotella, jottei ole ihan tangentissa lauantaina. Taikka ei se mihinkään enää vaikuta - lienen ikijumissa. Lupasin hävitä Tuomolle alle 1,2 km kympillä.

Eilen kaks tonnia rantabulevardilla. Sinne ja takas. Tai oikeastaan väärinpäin. Siksi eka tonni menikin sokkona ja vasta toisella löytyi tuttu merkki. Molemmat n. 3.00 eli liian kovaa. Kuinkas muuten. Eka veto oli muutaman päivän koomailun jälkeen aika kaamosmaista. Toinen helpompi. Ehkä mä jaksa huomenna sitten paremmin. Tälle päivälle riittää aamuinen kymppi. Juoksin täydellisen usvan läpi. Sokkona. Kuulin askeleita ja pyörän mutten nähnyt mitään. Sitten kotinurkilla kiivastuin punaisia päin ajaville autoille ja menin yhden eteen suojatielle, vaikka ittelläni oli vielä punainen. Patitti sen verran, että nostin vielä sen ämmän lasinpyyhkijätkin sojottamaan kohti taivasta. Muuten oli aika rauhallista.

Ruissalon vajaa kymppi sujui kivasti. 9,8 km 32.56 ja jäin lenkkeilleestä Tohosta vain 1.46... Sunnuntaina taivalsin Tohon kanssa 32km ja illalla vasen polvi oli kettumaisen ovela. Seuraavalle aamulenkille lähdin tosin jo ennen kuutta ja hieman oli väsy kauniin syysaamun keskellä. Tänään strategiapäivällä oli välillä vaikea pysyä hereillä. Ja nyt pitäisi jaksaa kolme kovaa viikkoa... Maanantain iltapäivän harjoitus oli taas turvallisempi. Jouduin tosin juoksemaan Karikolla kun strategiapäivällä nautittu ateria sekoitti mahan tehokkaasti. Kävin istunnolla joka toisella kierroksella. Lieneekö sikalasta ruuan äärelle saapuneilla kärpäsillä mitään osuutta asiaan. Pystyi tästä huolimatta tekemään hyppelyharjoituksen aika hyvin. Fiilikset töiden suhteen tummuivat entisestään.

Syyskuu I

Syyskuun alku on aika, jolloin vannotaan, että ensi kautena kulkee. Kulkee ihan varmana. Enpä taida sanoa mitään ääneen ensi kaudesta. Jääkööt nähtäväksi mitä silloin tapahtuu. Teot ennen sanoja. Kunhan tasainen takominen jatkuu ekaks nyt syksynkin, niin siitä voi sitten lähteä jotain kehittelemään.

Syyskuu alkoi reippaalla. Vedin sen Tohon ja Artsin kanssa. Kiihdyttäen jälleen. Kulku oli ihan ok. Pulssin mukaan kun mentiin niin mikäs siinä. Pojilla tuo ei tietenkään tuntunut missään. Perjantaina kevyttä. Juoksin Lietoon ja kulku oli edelleen muikea. Kesken lenkin tuli vastaan tutut Keron poikien kilsamerkit ja vauhti tarkistui olevan 4.15/km. Ehkä juuri siksi kiihdytin loppua kohden. Lauantaina juoksin kovan Ruissalossa. Kulkee jo heikkojen testijuoksujen aikoja. Hieman kun saisi tasaisuutta kovaan maastojuoksuun niin sitten voisi vaikka hymyillä.

Sunnuntaina juoksin Tohon kanssa tv:tä pari tuntia. Eikä painanut vieläkään. Illalla heiluttelin jalkoja arkistosta löytyneiden Immosen ohjeiden tahdissa. Viikkoon tuli 160 km. Tänään aamulla se ei silti jaloissa juurikaan tuntunut ja tein hyppelyä. Selkä tosin jo muutaman kuukauden ollut väsynyt ja nyt se on aika herkässä iskussa. Tai no jumissa vain. Illalla teinkin kevyttä. Seuraavana päivänä jatkui taas Tunturin mattotesti. Samoin torstaina ja perjantaina.

Päivämäärälleen vuosi sitten lääkäri neuvoi lopettamaan juoksemisen joksikin aikaa tai juokseminen olisi loppunut muutaman kilsan päästä. Tosi dramaattista juu. Nyt on erilainen syksy tiedossa. Juoksen.
Torstai alkoi matolla ja jatkui kiireellä. Iltapäivällä oli väsy. Siis fyysinen sellainen. Kiihtyvä reipas lähti kuitenkin erinomaisen rauhallisen verryttelyn jälkeen liikkeelle kivasti. Kokonaisuudessaan viikon toinenkin harjoitus meni paremmin kuin aikaisemmin. Kiihtyvä reipas parani lähes minuutilla. Vaikka tarkoituksena ei ole kiihdyttää menoa joka treenissä, on näin nyt käynyt itsestään. Jalat ja keho ovat nyt hieman epäorientoituneet, mutta silti kovempi juoksu tuntuu koko ajan helpolta. Tänään perjantaina matto meinasi ottaa minusta selätyksen. Viiden vauhti oli ekan puoli kilsaa ihan tuskaa, mutta sitten taas lähti. Huomenna kovaa ja ensi viikolla lepoa.

Lauantai alkoi hienosti. Uudenmaantiellä kova 10 kulutti aikaani vain 34 minuuttia. Ei se ole mainittavan vähän, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Loppuhetket lauantaita sujuivat Tohon polttareissa. Toho paloi, mutta eivät muutkaan selviä olleet. Ehkä minä, mutta siinä ei ole mitään uutta.
Mutta, ettei pääsisi unohtumaan, niin pienin askelin edenneen projektin pieniraportti on taas paikallaan. Viimeisimmän kovan viikon kaikki treenit olivat vammautumisen jälkeen tehdyistä treeneistä parhaita - osa jopa selvästi. Sunnuntain 32 km:n lenkin jälkeen oli hieno olo. Iltapäivällä yht'äkkiä iski vaimea, mutta voimistuva kipu vasempaan "juoksijan polveen". Kipu kaikkosi Onnelan reippaissa otteissa, ja siihen päälle en voinut muuta kuin levätä. Tänään on lepoa. Sen kunniaksi viihdyn järjestöhommissa. On se kuulkaa hitto, odotat kolme viikkoa, että nyt otetaan rennosti yksi päivä ja eiku kokoukseen. No, tämä on viimeinen syksy niissä kemuissa.