Joulukuu II

Täällä on taas ollut herkkää. Päivityksiä ei ole tippunut teknisten ongelmien ja erityisesti niiden hoitamisen vuoksi. Ihan sama. Eipä tässä kummempia. Kevyttä viikkoa tarjolla. Keskiviikkona vedin luolassa 5km 17.17 kiihdyttäen 3.45/km-vauhdista. Tiistaina tajusin, ettei juuri sataneessa lumessa tehdä kevyttä pyöräilyä, vaan raskasta pyöräilyä. Tulipahan sekin koettua. Sillä väliin toisaalla.

Jouluaaton pitkänä kävi 30 km. Nyt oli kasassa iso porukka. Brunia ja Jolea myöten. Hieno meininki lähteä niin isolla sakilla aaton pitkälle. Maanantaina Somerniemellä kevyt 10 km. Nyt vatsalaukku edelleen turpeana.
Tiistaina kävimme Jukan kanssa juoksemassa tonneja Ruissalossa. Taas oli lämpimähkö keli ja pitävä alusta. Päivämäärällä 26. joulukuuta siis... Mulla ei pahemmin kulkenut, mutta sattuuhan näitä. Keskiviikkona pääsin itseään parantelevan Tohon kyytiin. Onneksi oli rauhallinen meno. Pystyi ihan puhumaan. Torstaina luukutin aamulla vitosen Uudenmaantiellä hieman kovempaa kuin kovimmillaan tänä syksynä. Hyvä fiilis, vaikka epäröin koko harjoituksen mielekkyyttä aamuisen olotilan johdosta.

Perjantaina tuplalenkit, illalla Peran varpajaisissa. Hieno meininki kaikin puolin. Lauantaiaamulla pääsin triatleettien kanssa uimaviesteihin ja vesipallo-otteluun. Happivelkaista puuhaa. Iltapäivällä pulssirajoitteinen kymppi. Kulki 1.20 paremmin kuin kolmena edellisenä kertana. Huomenna olisi Liedossa uudenvuodenjuoksu, mutta se jää väliin tupareiden johdosta. Ensi vuonna sitten... Vuoden viimeisenä päivänä lasketeltiin pitkää Tohon ja Artsin kanssa. Viikkoon 107 km. Satanen on ylittynyt edellisen kerran viikolla 42 vuonna 2005. Tähän on hyvä päättää tämäkin epätasaisen taivalluksen täyttämä vuosi.

Joulukuu I

Jalka toimi kivasti. Edelleen tosin jännitti, että miten se kestää tästä eteenpäin. Vedinkin kovan, mutta vain 9,6 km (33.10) eli tuollaista kolmen puolen vauhtia. Hyvää reittiä tosin, Somerniemellä, uuvuttavissa ja pitkähköissä nousuissa.

Seuraavana aamuna juoksin T:n ja Z:n kanssa 22 km. Kiva fiilis, ei tunnut polvessa miltään, mutta reisissä kyllä. Siellä tuntui puuduttavat ja hivuttavat ylämäet, jotka tuntuivat raskailta tällä kunnolla, mutta se ei paljoa haittaa. Huonomminkin voisi olla. Viime viikkoon tuli 70 km, joista osa oli jo vähän nohevampaa juoksua. Tiistaina jäivät juoksu kiireiden vuoksi sikseen. Itsenäisyyspäivän kunniaksi juoksen sitten viissatasia.

Juoksin kai mitään viissatasia. Paikat olivat aivan puuduksissa maanantaisesta. Juoksin vain kevyen kympin. Tai ei se niin kevyeltä tuntunut, kun takareiden ja pakarat löivät kipinöitä. Tänään torstaina avasin pelin jo aamulenkillä ja nyt olen kohta puoliin siirtymässä uudelleen jaloille. Ekaks kävelyä kotiin ja sitten kovalle vitoselle. Menisköhän alle 19.00? Meni meni. Täysin optimikelissä Uudenmaantiellä kulki 16.58. Aika helpostikin vielä eli hyvin kulkee lyhyenkin treenijakson jälkeen. Ei tuntunut kuin pahalta ja lopussa hieman enemmän pahalta. Hyvä fiilis. Nykytuurilla huomenna tapahtuu jotain jaloille...

Ei tapahtunut kummempia. Hyvä juttu. Aamulenkki kevyenä kymppinä ja sitten NELJÄN tunnin "junamatka" Helsinkiin. Kupittaalta tyrkättiin bussilla Saloon, jossa ilmeni, että myöhästyimme muutamalla minuutilla. Näppärästi sitten Karjaan ja ties minkä kautta Helsinkiin. Myöhästyin kauppa- ja teollisuusministeriölle lupaamastani esitelmästä vain 1,5 tuntia. Onneksi heillä oli joustava aikataulu. Ei muuta, mutta vähän alkoi jo väsyttää. Lauantaina taivalsin pulssirajoitteisen reippaan kympin, jotta saan vähän ravita olematonta peruskuntoani porras portaalta. Aikaa kului hieman alle 40 minuuttia. Jaksoin sentään maaliin asti. Sunnuntaina Z:n kanssa kevyt 25, ja viikkosaldoksi 84 km. Kuka näitä laskee on seuraava natta.

Tiistain avasin saumattomalla kettuuntumisella. Hain eilen uuden takakieron mankeliin ja se oli hieman edellistä leveämpi. Siis ihan millin verran. Jarrujen kanssa meni sitten hermot, kun en saanut hommaa säädetyksi millään tai ainakaan riittävän nopeasti. Ei hermot isosti menneet, mutta vähän edes. Töihin pyöräiltyäni hieman yli puolen välin taskustani putosi jakoavain ja havaitsin samalla laukkuni jääneen jonnekin. Käännyin palauttamaan jakaria kotiin ja siltä matkalta löytyi myös laukkuni. Kotipihalta. Pientä hajamielisyyttä havaittavissa... Sain muuten äsken Jeesukselta meiliä. Laittoi todennäköisen virusviestin tulemaan. Näin joulun allakin vielä. Outoa puuhaa, mutta jätin silti avaamatta. Ehkä kuulivat minun iloinneeni edellisen Imagen juttua. Ketkä kuulivat? Muutaman tunnin päästä Jukin kanssa tekemään VK:ta. Suunnistajat vetäisivät tänään intervalleja, mutta I'll have to pass.

VK:t kulkivat hyvin. Nousujohteisestikin vielä. Kilsavauhti oli taas 3.25:n tuntumassa, mutta pulssi ei vain lähde enää ylös. Kolmen viikon treenin jälkeen kuitenkin tilanteeseen hyvin tyytyväinen. Keskiviikkona 50 minuuttia vesijuoksua ja paljon ruokaa. Tänään reipas, pulssin rajoittama kymppi. Kymppi eteni ekan vitosen ajan hirmu helposti, mutta takaisin käännyttäessä helppouden tarjonnut myötätuuli ei tarjonnut mitään apuja. Kulku oli kuitenkin iisiä ja viime kertaa alemmalla pulssilla pääsin jopa hieman kovempaa. Nousukunnon tai puolet matkasta avittaneen myötätuulen ansiota. Tänään jaksoin aamulla vain vitosen, jonka sijaan olisin voinut vaikka nukkua. Sen verran siitä oli hyötyä. Huomenna on testijuoksu, joten saan sitten taas juosta lisää. Ei hätää. Ensi viikolla kevyt viikko. Nyt työvoimapoliittisen neuvottelukunnan kuultavaksi. Neljän tunnin reissu puolen tunnin settiin. Paluumatkalla alkaa henkinen loma...

Testi kulki puoleen matkaan asti hyvin. Siitä eteenpäin ei. 17.38, parannusta viime kertaan knafti 20 sekkaa. Sunnuntaina pitkää Ruissalossa. Vastaan tuli joukko suunnistajia testijuoksussaan. Olisi eilen myös heille ollut tilaa. Harmillista.

Syksy numeroina

Syyskuu 197 km
Lokakuu 42,5 km
Marraskuu 203 km

Talvi lähestyy

Ja voi tätä ilon päivää. Viime kerran vuonna 2001 tutkimustuloksista innostuttiin yhtä paljon kuin tänään. Kerran viidessä vuodessa siis tutkin asiaa, joka kiinnostaa muitakin. Tänään kymmeneltä julkistettu starttirahaa käsittelevä tutkimus on virinnyt tarinaa ihan televisiouutisiin asti. On se hienoa sitten, vaikka viisi vuotta sitten en ollut asiasta samaa mieltä. Vanhana arvostaa... Niin kuin tätäkin voi.

Jalka taipuu taas kävelyyn. Tästä se lähtee - uudelleen ja uudelleen. Mieli ei kyllä enää ole hirveän innostunut. Toiveikas kyllä, mutta silti. Pitäisi vain uskoa. Saavakin sitä sanoi. Ja moni muu. Ei ole kiire mihinkään, mutta pääsisi edes johonkin. Illalla tai huomenna täytyy päästä vähän pyöräilemään ja sitten viikonloppuna tapailemaan juoksua kävelyn kera. Pah, juoksen saman tien.

Perjantai-illan suurin urheilusuoritus oli kävely kotiin. Lauantaina olikin sitten aimo annos energiaa käytettävissä. Se kulminoitui seitsemän kilsan päässä kotoa. Polkaisin taas fillarista taka-akselin poikki. Se on jo toinen kerta. Painoni ei ole merkittävästi noussut, joten voimalla meni... heh. Nyt on sitten saldolla yksi juoksumaton hengiltä juokseminen (1998) ja kaksi rikki polkaistua taka-akselia (2004 ja 2006). Kävelin kotiin yllättävän zeninä. Illan suussa kävin taivaltamassa 5 km kevyttä. Polvi on hiljaa ja hyvänoloinen. Taas... I'm happy. Sunnuntaina juoksin kevyen 20 km. Polvi ollut moksiskaan. Tänään jatkuu.

Maanantaina kuntopiiriä hallissa. Kierrosten välissä juoksin kaks tonnia, joista jälkimmäinen kulki 3.38 aika väkinäisesti. Kuntopiirin alle kolmesatasia rullauksia. Tänään sitten varsinaisia vetoja. Rauhallisia tosin ja tasaisella. I'm alive. Osallistuin Jukan kanssa suunnistajien yhteistreeniin Kaarinan-Lausteen maastoissa. Siis ihan ulkoilureitillä. Vedin vain kaksi kymmenminuuttista osaksi siksi, ettei kunto ole hirmuinen ja osaksi siksi, että polvi heti hajoa tiukkoihin alamäkiin. Niitä Lausteella on jopa pari... Keskiviikkona vain vesijuoksua. 30 minuuttia rennohkoa puhinaa. Hautaan ME-yrityksen tältä erää tähän, Saavalle tiedoksi. Huomenaamulla joko vetoja (viissatasia) tai sitten kevyttä ja seuraava kehittävä jää lauantaille. Huomenna on Porin keikka ja siitä suoraan taloyhtiön kokous putkiremonttipäätöksineen.

Perjantaiaamulla vein auton huoltoon. Sen uuden siis. Juoksin Riosta kotiin pientä kiertotietä. Erittäin hienoa fiilistä aamuseiskalta oli tarjolla. Iltapäivällä hain auton takas. Pääasia, jonka takia se sinne vietiin, oli jäänyt tekemättä - hyvästä syystä tosin. Kun lähdin siitä kotiin tapahtui jänniä. Satakunnantiellä, keskellä matelevaa liikennettä, auton kaasu painui ITSESTÄÄN pohjaan ja mulle ei jäänyt tehtäväksi kuin painautua penkkiin. Sain tilanteen onneksi haltuun ennen kuin meille uuden karhea automme olisi koristanut jonkun toisen takapuskuria. Moottori huusi kaasu pohjassa ja siinä ei jäänyt jäljelle kuin kikkailla jarrun ja kytkimen kanssa seuraavalle bussipysäkille. Hitto jos olisi ollut liukasta/automaattivaihteinen auto. Ctrl+alt+dellin jälkeen kaasu ei palautunut ennalleen vaan väänsi täysiä koko ajan. Muutaman puhelinsoiton ja uuden restartin jälkeen kaasupoljin nousi käytettävien joukkoon ja ajoin auton takas Rioon. Saimme pienemmän kärryn tilalle. Toivottavasti huollon jälkeen on selvillä, mikä sitä vaivaisi, sillä vastaus "ei sitä nyt tiedä, mikä siinä on" ei herätä luottamusta ja turvallisuuden tuntua siirtyä sen hurjimuksen kanssa liikenteen keskelle. Millä skoudetkaan uskoo, että itsellään se kaasua painaa, en minä ylinopeutta/kolaria ajanut... Tänään reipas kymppi. Edellisestä on aikaa yli vuosi.

Kortisoni, bestikseni

Piikkiä tuli. Ehdin vetämään Hesasta palaamisen ja Kurren vastaanoton välissä reippaan kympin, joten nyt voi hyvillä mielin himmailla muutaman päivän. Kurren luota poistuessa ihmiseen latautuu uskomaton määrä uskoa ja luottamusta. On se hienoa. Elämä on kivaa.

Taas Kurren luo

Metalli-ilta puudutti. Slayer ei tuntunut enää niin kovalta jutulta livenä kuin joskus. Polvi ei tuntunut aamun työpyörässä lainkaan. Tänään siis juostaan taas.

Muttei juostu pitkään. Maanantaina Oravalle. Syö taas miestä. Nyt en edes hötkyillyt ja silti alamäki alkoi taas. Keskiviikkona piipahdin työreissulla Porissa. Karhu-viestin askelmerkit olivat edelleen paikallaan. Jos kerran polvi ärtyy hitaassa juoksussa, niin jäljelle jää vain kovat lenkit. Torstaina hyökkäisin suoraan heräämisen jälkeen reippaahkolle aamulenkille => ei kipua. Perjantaina juoksin pidempään, mutta hitaammin => lopussa alustavaa kipua. Lauantaina änkesin mukaan testijuoksuun, 5km kylmiltään 17.52 ja verryttelyt => loppuverskan lopussa polvi aika kipeä. Huomenna tarjolla ties mitä.

Maanantain Helsingin keikan jälkeen näen kuitenkin Oravan. Se on varmaa. Odottava olo. 17.52 lämmittää myös. Aatelkaa sitä. Sunnuntaina liityin Z:n, Tohon ja Hell'n (eli Raaston) seuraan pitkälle lenkille. Juoksin hieman knafit 25 km, joista viimeiset 5,5 keskimääräistä kovempaa. Kovemmassa vauhdissa polven kipua ei tunne, joten sepä on ilon aihe. Ehkä tämä meneekin juoksemalla ohi... Verta pakkiin.

Voiko perjantaiaamu paremmin alkaa kuin pikkuraastolla Raastoluolassa. 5 km 17.55 siten, että eka kilsa neljää. Loput siis alle 3.30:tä. Aika helppoa muuten, mutta pohkeet olivat eilisestä saleilusta melko uuvahtaneet. Katsotaan kuukauden päästä. Tänään kuitenkin vilautin hampaita peilille. Lauantaina hinkkasin pyörää salilla. Tunnin. Seinää tuijottaen. Siitä ei jää paljoa muisteltavaa jälkipolville. Huomenna juoksen taas. Sitten huoltamaan Tohoa piiitkälle lenkille ja sen jäljestä Saloa kohti. Valokuvanäyttelyyn ja synttäreille. Vierailimme juuri elokuvissa. Pradaan pukeutuvan paholaisen äärellä. Streep teki mitä pitkin. Elegantiksi voisi ulkoasuaan myöten seesteisen niukasti näytellyttä tähtöä kuvailla. Nuoremmat jäivät jalkoihin. Liekö ihme. Hyvin oli taas tuotteita esillä.

Sunnuntaiaamuna kävin lumisateen keskellä juoksemassa kympin. Pitkästä aikaa lenkki ulkona. Hienoa. Oli seitsemäs juoksusuorite tauon päättymisen jälkeen ja kaikki tuntuu hyvältä. Paitsi kunto tietty, mutta muuten on aika bueno tilanne. Vielä kun moguli infosi epäsuorasti, että NIN-liput tulivat myyntiin jo tänään ja sain omani lunastettua, niin mikäs tässä loskan keskellä on hymyillä. Ei mikään. Illalla kuntopiiriä, huomenna esitelmää Tekesissä ja sitten illalla kevyttä raastoa. Keskiviikkona laivaseminaariin ja torstaina duunin strategiapäivään. Puuhaa on.

Puuh. Keskiviikko venyi laivalla kevyesti torstain puolelle. Heti laivan tavoitettua rannan suuntasin kohti seuraavaa palaveria. Siellä vierähti koko päivä. Torstaina illalla käänsin kelkkaa juoksun pariin, jossa juoksin piiiitkästä aikaa viissatasia. Jaksoin hädin tuskin kuusi kappaletta (1.30-1.32) ja yhdessä jopa jänistämäni tyttö pinkaisi kevyesti ohitseni. Sattuneesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että koneella on lähtökohdat kolmen vauhtiin. Kunnolla ei.

Perjantai kului töissä ja autokauppoja hoidellessa. Ostimme siis uuden auton. JAU:n oli aika mennä. Se parka. Hyvä ystävä. Lauantaina viihdyimme aamupäivän Reben ja Jullen seurassa, sitten siellä sun täällä ja nyt kello on 18.10. Enää ei lähde kova lenkki liikkeelle, sillä ke-pe yhteensä nukutut 5 tuntia vaativat veronsa. Vanha mies. Käyn kevyellä vitosella, leffassa ja sitten huomenna kiihdyttelen. Nyt on orastava iso väsy.
Sunnuntaina juoksinkin Jukin ja Andreinan kanssa 19 km ja jätin kiihdyttelyt sikseen. Polvi kipeytyi noin 17,8 km:n kohdalla. Seuraavan aamuna se oli edelleen varsin kipeä portaita kävellessä. ...kele. Tänään nokka kohti Tamperetta ja Slayerin sulosäveliä.

Raastoluolaan eka kertaa

Menin kai altaaseen. Kävimmekin frendaamassa Luodoilla. Jäi treenit sikseen. Tänään luovutin verta, vaikka elimistö laittoi kovin vastaan. Luovutus kesti siis jumalattoman kauan. Hemo oli 150, jolla kuopii pitkälle, kunhan pääsee kuopimaan. Tänään on vuorossa juoksua. Voi taivas kun olen odottanut tätä päivää. Siksi varmaan menin luovuttamaan vertakin juuri tänään... Nehän sopii yhteen...

Nautiskelin sateessa 8 kilsan verran. Verihukka tuntui hieman Karikon mäissä, mutta vauhti oli niin iisi, että henki ehti tasaantua nopeasti. Juki ja Andreina, Mika sekä Emilia ja Darby olivat juoksemassa kovia rundeja Karikolla samoihin aikoihin. Mukava oli heitäkin nähdä taas. Polvi on hiljaa, minä en. Seuraava juoksu oli lauantaina. Ruissalossa alkavan tuulisuman alla. Vähän viskoi luntakin välillä. Tosin vähän kuitenkin. Kymppi alle 4.20/km. Ei ihan helppoa. Sunnuntain auringossa tehtävä pyörälenkki päättyi ärräpäihin. Takakumi puhkesi ja pyöritys vaihtui 1.20 tunnin kävelyyn kotia kohti. Kiva keli oli kuitenkin.

Dublin vaihtui Helsinkiin. Hyvä reissu turistina. Maanantaina suoraan jäiseltä motarilta kohti Kuuvuoren portaita. Treenit alkoivat hyvällä otteella. Otin jäisillä portailla melko varovasti. Päälle kuntopiiriä hallilla. Juoksua yhteensä hieman vajaa kymppi. Huomenna pyörää sisällä tai ulkona. Seuraava juoksutreeni keskiviikkona. Huomenna on vielä lomapäivä.

Tänään on keskiviikko. Ulkona on jäätä. Minulla on polvi. Huono yhtälö. Menen matolle. Raastoluola avataan vasta huomenna. Nyt on sen suhteen kuitenkin hyvä mieli, kun jäi viime vuonna vähän vähemmälle tuo Raastoluolassa juokseminen. Tänä talvena sitä on tarjolla. Juoksua nimittäin. Mutta nyt Kelalle.
Hyvin tuli kelattua. Vedin VL:ää, 2/2 minuuttisia. Kova oli tarkoitus juosta rentoa vauhtia, joten jouduin pitämään kovan vain 3.20-3.25 tuntumassa. Jostain on nyt lähdettävä liikkeelle. Tänään pyörää ja salia. Huomenna vedän ensimmäisen harjoitukseni Raastoluolassa.

Väsy

Maanantaina oli iso väsy. Aiottu kuntopiiritys siirtyi illalle. Ihan helposti. Istuin kuitenkin illalla vielä töissä. Työstämäni tutkimus alkaa olla osaltani ihan pian valmis. Se onkin sitten jo kolmas valmis homma tälle syksylle. Luovuudesta viis, meikä painaa tätä ihan linjaduunina. Keväällä alkaa vähän opetustakin. Sekin olis hyvä saada suunniteltua valmiiksi ennen vuodenvaihdetta.

Illalla ulkoilin vaatimattomat 2,5 km ja päälle raastava jalkajumitus. Tiistaina aloitin aamun lepäilemällä ja morkkikseen väänsin 45 min kuntopiirin. Illalla ehkä pyörää kun on näin lämmintä nyt. Hidas eteneminen juoksun kanssa syö. Aluksi syö se, ettei pääse lainkaan juoksemaan ja sitten syö, kun pitää edetä niin maltillisesti. Kohta syö se, kun ei kulje. Myös noheva pelko jäytää koko ajan, että kestääkö jalkaa enää sitten kun pitäisi alkaa harjoittelemaan oikeasti. Parasta lienee suhtautua siihen niin, että sen näkee sitten. Iso-pomo innostui eilen bloggaamisesta. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Lisää töitä meille kaikille?

Voi piru. Nyt on kysymysmerkki Dublinin reissun perässä. S:n pohkeessa todettiin lauantailta repeämä ja saldona kuukauden tauko juoksusta. Dublinin maraton olisi siis ensi maanantaina. Illalla on palaverin paikka. Toisinto vuoden takaa? Heh. Ilouutinen kantautui Porvoon suunnalta, kun kerrottiin saadun jälkikasvua. Isosti onnea!

Dublinin keikka peruuntunee. Lomaa pidämme silti. Eilen oli lämmin keli, mutta vesisateen ja vastatuulen yhdistelmänä pyörälenkin lopussa tuli vilu. Polvi on hiljainen. Seuraava lenkki vasta huomenna. Toiveissa muuten on, että joulukuusta lähtien saisin kertoa jotain jo juoksutreeneistäkin. Tänään kävi mielessä, että pitäisikö - kunnon niin salliessa - lähteä ulkomaille harjoittelemaan vielä kerran. Ajatus ei onneksi viipynyt mielessä kovin kauaa,, vaan heräsin ennen kuin kuola alkoi valua. Ruuan jälkeen vain iskee välillä rankka väsy. Varsinkin tänään, kun sain kunnian syödä rahtusen liikaa. Myönsin kunnian ihan itse. Päivänpolttavana asiana totean, että autot koulun parkkipaikalla näyttävät väsyneiltä. Harmaa taivas antaa odottaa. Onneksi sain Underworldin takaisin. Sillä selviän taas läpi tämänkin päivän.

Elämästä tulee pikku hiljaa helppoa, sillä tätäkin on jo myynnissä. Ehkä juuri siksi laskeudun tänään altaaseen. Pelottavaa, mutta Saavalaiselle vain tiedoksi, että pieneen aikaan SE-iskua ei tule. Ei ainakaan tänään.

Muuta

Viikonloppuna tapahtui kolme asiaa. Ässän yllätyssynttärit jossain Karkkilan pohjoispuolella (lue=keskellä ei mitään), ehkä parhain todistamani keikka - Underworldin toimesta - ja polvi kesti juoksua viiden kilsan verran. Hyvä näin. Keskimmäisen innostamana voisikin listata parhaat keikat, joita olen omakohtaisesti todistanut. Näistä Underworldin näkemistä odottelin 12 vuotta ja Beastie Boysia 11. Siis lähinnä odottamalla, että tulevat Suomeen. Itse asiassa voisin nostaa Primuksen ja Underworldin samalle sijalle, mutta koska Primuksen parissa murtui pikkuvarvas ja kaksi kynttä jouduttiin irrottamaan sen jälkeen, on tuo keikka vielä hieman edellä. Niin kuin kokemuksena.

1. Primus, Tavastia 1995
2. Underworld, Stockholm Diskotek 2006
3. Beastie Boys, Ruisrock 1998
4. Slayer, Sauna Open Air 2005
5. Massive Attack, Ruisrock 1999
6. Flogging Molly, Ruisrock 2005 ja 2006
7. Danko Jones, Ruisrock 2006 & Rammstein, Ruisrock 2005
8. Luke Slater, DBTL/Myllytunneli 1998
9. Money Mark, Ruisrock 1998
10. Suicidal Tendencies, Oulunkylä 1993

Bubbling under: Tool 2006, The Hives 2005, Helge Kontio Populär 2002 (?), Don Johnson Big Band 2006 (yli aiemmat kevyesti), Kotiteollisuus 1999 jne.

Ei sairaus

Tämä on lähinnä sairasta. Puhun, ajattelen, näen unia vain ja ainoastaan polvesta. Hoen koko työmatkan (kävellen), että "jalka on pian kunnossa, juoksen taas kohta". Puistattaa ja korpeaa samalla kertaa. Todella! Eilen muuten tuli YleTeemalta elokuva, joka olisi ollut ajankohtainen silloin kun rap iski itseeni vuonna 87. Suhteellisen surkea Rappin' -niminen raina, jossa muuten ICE-T vetäisee ekoja roolejaan ja laajempia esiintymisiään mc:nä. Tai samapa tuo. Sen häiskän aikaansaannokset ovat olleet huttua sitten O.G:n, ja pitää uuttaa levyä myydä nakuna. Mutta hiemanko on campihkö leffa.

Into töihin vaihtelee totaalisen puuron ja luovuuden kukkasten väliä. Aika tasaiseen jokainen päivä. Parhaita ovat ne hetket, jolloin voi keskittyä tutkimaan ja pähkimään. Sellaiset hetket ovat olleet varsin vähissä kesäloman jälkeen, mutta kuka niitä muistelee. Nyt on nyt. Nyt on päällä vain muutama (5) tutkimus tai vastaava projekti, niin senhän hanskaa hyvin. Vaikka ihan vain päättämällä. Tänään kokeilen pyöräilyn sujuvuutta ja käyn kävelemässä pidemmän lenkin. Kunhan tästä ekaks kävelen himaan.

Näin on. Pyöritin kovemman tunnin, mutta kävely jäi aiottua lyhyemmäksi ja rauhallisemmaksi. Vasta illalla äkkäsin, että T. Toivonen on julkaissut soolonsa. Pitäiskö hakea se heti huomenna haltuun...? Polvi on selvästi parempaan päin. Nyt kysytään malttia. Hitto. Taas. Polvi taipui oireettomaksi eilen illalla. Mutta juoksuaskeleet otan vasta ensi viikolla. Nyt jatkuu pyöräily ja jalkaa vahvistavat treenit. Samaan aikaan ulkona syksyn pienen pieni viima kutsuu minua juoksemaan. Olen pahan pauloissa, mutta kieltäydyn helposti, jos palkkiona on juoksuharjoitusten aloittaminen ja pienen ajan päästä laadukas määräkoulu. Silti tuo syksyinen sade kutsuu minua luokseen. Taipumaan vasten tuulta ja tuiverrusta. Minä ja maailman voimat.
Keskiviikko venähti töissä keskimääräistä pidempään. Taas. Käväisin kuitenkin pimeän illan koleudessa vetäisemässä kovan pyörän. Tunnin vedin. Laitetaan siihenkin, että taas. Läpät korvilla. Randomina viskoi Strapping Young Ladin Aftermathin kolmasti, joka on vallaton kipale pimeän illan koleudessa tapahtuvan pyörän saatteeksi. Vaikka siinä onkin synat. Sitten aamulla taivuin kuntopiiriin.

Keskiviikkona näin ohimennen T3:n, jolla oli myös leikattu plika vasemmasta polvesta. Viisi viikkoa leikkauksesta ja kuulemma pystyi jo tapailemaan juoksua. Jälkiviisaana voinen omalta kohdalta todeta, että olin leikkauksen jälkeen kuntoutuksen ehkä liian varovainen/hätäinen. Nyt kun tästä tokenen, niin teen asialle jotain, enkä vain puhu. Tänään kävimme siirtämässä raastoluolan juoksumaton toisaalle ennen virallista luolan avaamista. Aivan sattumalta kuulin radiomainoksesta, että Underworld on vihdoinkin tulossa esiintymään tännepäin. Hainkin lipun sinne välittömästi. Syksyn keikkoihin kuuluvat nyt siis Underworld ja Slayer. Että on hienoa. Ja vielä kun viikonloppuna todennäköisesti voin jatkaa jalan treenaamista, niin tästähän tulee ihan hyvä mieli.

Perjantaina istuin olosuhteen lattialla aloitettuani polven "jumppaamisen". Puolessa tunnissa se alkoi taas vertymään. Pikku hiljaa taas kuitenkin mennään. Tänään vähän jumppaa vielä illalla, huomenna parin kilsan kokeilu, illalla ehkä hieman pidempi ja sunnuntaina sitten puolikas tai maraton, jos jompaa kumpaa on tarjolla tässä lähellä. Heh. Ei vaan, nyt ei taaskaan ole kiirus. Eikä pääni kestäisi maratonia vielä, kehosta puhumattakaan. Mieli kirkas. Olen zen.

Polvi alkaa taipumaan aina vain paremmin. Pistoskohdassa on muikea mustelma. Iso sellainen. Sellainen, joka muuttaa väriä ja muotoa, kun sitä katsoo. Varmaa on, että ennen sen häviämistä en harkitse juoksemista. Tällä hetkellä tämä sisäsyrjän pistoskohta on ainoa asia, joka polvessa tuntuu kipeälle, joten tilanne alkaa olemaan hallussa. Se on myös ainoa asia, johon näytän keskittyvän. Taas. Onneksi nyt on taas tilaa jatkaa kuntoutusta. Polven sisäsyrjän värikartta laajenee. Nyt se on lähinnä tummanruskea/punainen. Eilen jatkoin kuntopiirityksiä ja tein liikkuvuutta. Maanantaina jäi kuntopiiri väliin, mutta onpahan illalla aika sille. Ohjelmassa siis kuntopiiri ja jalkajumppa jalkapohjasta pakaraan. Samoin tänään lisätään liikkuvuutta. Juoksemista harkitsen vasta kun tuo värikartta kaikkoaa ja kun jalkaa voi venyttää loppuun asti.

Kortisoni, bestikseni

Tuli tuplat. Nivelkapseliin ja toinen suoraan leikkausarvesta. Tykki olo polvessa. Sykkyrällään kortisonista. Olen Zen. Aamun kokeilussa polvi oli hiljaa, mutta se oli vain feikkiä. Olen yhä Zen. Olen. Illalla polvi ei ollut vaiti. Kipeämpi kuin leikkauksen jälkeen.

Keskiviikko on viimeinen pakotettu rauhallinen päivä. Polvi alkaa rauhoittumaan. Eilen nysväsin kuvajuttuja pitkälle yöhön. Se vie nopeasti mukanaan.

Kurren oven takana

Keskiviikkona kävin pyörällä jo aamusateessa. Illalla oli raasto.comin kokous. Torstaina kävin sitten illalla hieman pidemmällä pyörällä. Illan koitteessa. Puuduttavaa. Onneksi illan keikka Z:n kanssa tsekkaamaan Jet Lin laatutakomista tasasi puutuneisuutta. Perjantain aamunavaus oli luontevasti kuntopiiriä ja sitten siihen päälle animaalista researchaamista. Nyt sekin puuha tuntuu taas ihan ookoolta, kun tuntuu, että duunissa on piakkoin tapahtumassa muutoksia hieman akateemisempaan suuntaan. Olen viime viikkona taas kiihkoillut jokaisesta asiasta ja nyt otan rauhassa. Huomenna menen kuvaamaan tuohon takapihalle, kun pojat juoksevat sprinttikisaa. Mielenkiintoista. Ehkä käyn pyörittämässäkin jossain välissä. Maanantaina lääkärille. Sitä olen odottanut aivan puuduksissa. Mitä muuten elämä on?

Lauantaina kävin kovalla pyörällä. Otti aivan saamaristi pattiin runtata vastatuuleen. Huusin ärräpäitä. Kirosin Marvilinkin, mutta se ei ollut ensimmäinen kerta. Iltapäivällä oli seuraamassa/kuvaamassa Lehtisen Joonaksen synttäribileitä a.k.a sprinttijuoksua. Kivanoloinen kilpa ainakin sivusta seuraten. Sunnuntaina tein aivan kevyttä pyöräilyä S:n seurana hänen pitkällä lenkillään. Huomenna piikkiä. Toivon saumattomasti, että se auttaisi tilannettani.

Taas on hilkulla

Torstaina vedin vain kaksi neljäsatasta 15 sijaan. 78 ja 74. Sitten polvi alkoi tuntumaan palautuksessa sen verran, että kävelin suoraan kotiin. Telakka kutsuu muutamaksi päiväksi. Oireilun syy on tuo maanantainen mailalla itsensä rankaisu. Olisinpa kopauttanut vaikka leukaani, enkä polveen. Ensi kerralla (vuonna 2020) olen huolellisempi. Nyt ei tee muuta kuin ottaa pattiin. Helvetin moisessa kierteessä olen. Pitäisköhän tajuta jo antaa olla? Ja pah!

Maanantai. Viikonloppuna oli huoltoreissu Joutsenossa. Oli raastavaa katsella poikain ottamuksia alla jo kuntoutunut, mutta yllättäen pettänyt ja vihoitteleva polvi. Tänään kokeilin polven toimivuutta kolmen juoksemattomuuden jälkeen: tilanne hyvin pitkälti viime joulukuinen. Alussa ei tunnu miltään, mutta 10-15 minuutin juoksun jälkeen alkaa kirraamaan. Varasin välittömästi lenkin jälkeen ajan lääkärille. Ilman piikkiä en sieltä palaa. V-käyrä lähti kovaan nousuun. Igen. Muuten viikonloppu oli jees. Mikaa en ole tosin nähnyt yhdenkään pitkän matkan kisan jälkeen noin huonossa vedossa. Tosin aika nopeasti hän kuitenkin palasi kirjoihin. Hell ja Toho pysyttelivät koko ajan tällä puolella.

Tiistai jatkuu urheilun merkeissä sinä tavallisena odotuksena, johon viime ja edellisenä keväänä olen harjaantunut oivallisesti. Töiden jälkeen vietän taas hetkiä John Woon kanssa. Keskiviikkona juoksemattomuuden tuoman synkkyyden rikkoi tietenkin Sari, mutta myös TuUl:n talousvaliokunnan kokous. Tänään torstaina varasin seuraavan ajan lääkärille, mikä kertoo polven tilasta riittävästi. Illalla alkaa taas kuntopiiritys. Näillä lähtee. Harmi vain, että pyöräily on nyt vähäistä. NYT!

Perjantaina reippailin heti kuntopiirillä. Huomenna on kokeiltava jalan tilaa. Sen jälkeen suuntaamme kohti Porvoota ja heti perään kohti Helsinkiä. Siirränkin jalan kokeilun tulevaisuuteen. Sama kipu on koko ajan läsnä. Taas sama kettumainen tilanne: lepo ei auta, ei ole opastettavissa mitään treeniä, jolla kivun pystyi "ohittamaan" ja käyrä on nousussa. Siltikään en aio lopettaa tähän.

Sunnuntaina lähdin kokeilemaan jalan kestoa uhmaten pyöräilemään. Memoon voin laittaa muistiin, että sateessa pyöräillessä tulee nopeammin vilu kuin juostessa. Polvi ei paljoa vikissyt, mutta eipä sillä nyt väliä. Maanantaina piiritin kuntoa tutulla tavalla rankan musiikin saattelemana. Ei tuntunut lainkaan pahalta se. Illalla pakastimen pakkosulatuksen jälkeen söimme huomattavasti jäätelöä. Se oli ajatuksena miellyttävä tapa viimeistellä kesä. Käytännössä kävi niin, ettei jäätelöä tee enää mieli. Ehkä huomenna jo sitten kuitenkin. Aivan sama. Tiistaina on vuorossa pyörää ja kuntopiiri, ja samalla havaitsin, että enää on vain 6 päivää lääkäriin.

Kikkailua

Maanantaina lähdin mukaan pelaamaan sählyä työporukan kanssa. Viime kerrasta olikin aikaa, olisiko ollut vuonna 1992 armeijassa pakkopullassa. Tunti sählyn jälkeen oli vaikea nousta tuolilta. Illan mäkivedoista tulee herkkua.

Nyt tiistaina voin todeta, että maailmassa on seuraavia jäykkiä asioita: kivi, rautakanki, teräskattila, minä... Voi piru sentään. Harmillista tässä on se, että polvi kesti sählyn ihan ookoosti, mutta illan juoksussa sitä vähän vihloi. Onneksi kivun lähteenä lienee leikkausarpi, johon sählymailalla päivällä koputtelin. Jäykkyyden perimmäinen syy kuitenkin siinä, että alaselkä ja pakarat ovat nyt aivan ykkösjumissa. Ykkösessä! Toivon lämpimästi, että parin tunnin päästä polvi toimi kuin kone.

Ja toimihan se. Muut paikat ei. VL vaihtui kevyeen 16km:iin. Tänään juoksin aamulla kevyen kuutosten. Annan polvelle ja jumeille aikaa. Huomenna neljäsatasia. Ja ensi vuonna tämä. Perjantaina nokka suuntautuu kohti Joutsenoa Lappeenrannan kautta. Tutut huoltohommat odottavat.

Kisat jatkuvat

Kevennetty my ass. Seuraava lenkki päättyi taas hampaisiin. Saamari. Keskiviikkona olinkin aikaisin liikkeellä, mutta kohti junaa ja Helsinkiä. Illalla jätin juoksematta ja korvasin sen kevyellä pyörällä. Pyöritin vain tunnin. Hyvä mäihä kävi, kun sen enempää analysoimatta tuulen suuntaa vetelin Raisiosta myötätuulta kohti Ravattulaa. Tänään on vuorossa suhteellisen hallittuja kasisatasia enintään 3.20 vauhtia. Pakko ottaa iisimmin vielä, kun ei voi haukata enempiä kerralla.

Eilisiltapäivän treeni tapahtui hyvin kosteissa olosuhteissa. Bostonista hankitut menijät imivät vettä tartanilta kuin vesi-imuri. Pysyin maltillisena, enkä hurjastellut harjoitusta piloille. Harjoituksesta jäi varsin hyvä maku. Sunnuntaina sitten kyykytän lähinnä itseäni Ruskolla. Tänään kevyttä juoksentelu Virtasen kanssa.

Sunnuntai. Puuh. Sama meininki jatkuu. Tänään jalat olivat selvästi tukkoisimmat kuin aikaisemmissa maantiekoitoksissa. Ei lähtenyt, eikä sujunut ihan niin vaivattomasti kuin edellisillä kerroilla. Nyt myös hengityksen jumittava limahyökkäys tuli kehiin, vaikka olen taas käyttänyt astmalääkitystä opastuksen mukaan. Lähinnä tuon hyökkäyksen ja pääasiassa raskaan luovuttamisen jälkeen löysin itseni maalista vasta kolmantena vanhan ketun Jalosen Tepon jälkeen. Amikin pyyhki hyvää vauhtia (25.06). Oma aikani 26.04 oli tuttua 3.28/km-vauhtia. Hyväähän se on kaiken tekemättömyyden jälkeen. Jo nyt kuitenkin alan himota parempia tuloksia... Jokohan polvi kohta hajoaa. Pettynyt, mutta tyytyväinenkin tällä kertaa.

Maanantaina ei ole ohjelmassa muuta kuin S:n treenit: mäkiä, kuntopiiriä ja verryttelyä. Tämä tulee muutenkin olemaan kevyt viikko, joka kulminoituu lauantain Ruissalojuoksujen riikkiin (9,8 km). Maanantai oli raastavan raskas. Kuvittelen tällä hetkellä jopa polven olevan vähän ärtynyt, mutta syystä. Tänään kevyttä. Aamulla alkanut Porin reissu painaa yllättävän paljon simmussa juuri nyt. On siis oiva hetki siirtyä pois kustannuspaikalta juoksun palkitsevaan maailmaan. UGH!

Väsymys kaikkosi oitis ja kevyen viikon kevyt lenkki, tällä kertaa kymppi, kulutti aikaani vain 38 minuutin verran. Meikä on pelkkää malttia. Keskiviikkona vedin kevyttä ynnä rullauksia. S kuittaili niissä mulle ihan kevyesti. Torstaina käväisin kullan kanssa aamulenkillä ja lopun päivää vietin kuvaamassa työpaikan 20-vuotisseminaaria ja -juhlia. Perjantaina väsytti ja jätin urheilut sikseen. Söin sitäkin enemmän.

Lauantaina osallistuin Ruissalojuoksuihin, riikille. Kohta lähden sinne. Jee! Juoksu kulki aika tavalliseen tyyliin taas. Ilman irtiottokykyä 9km:iin asti. Siihen asti keho ynnä pää eivät vain suostu kiristämään vauhtia, eivät kykene. Kunto on tässä ja menee vielä hetki, kun tilanne muuttuu. Eli ei muuta kuin treenaamaan. Aika 34.30.

Kilvat jatkuu

Vielä täysin keskenkuntoisenakin minut on nyt nimetty viime viikonloppuna eläväksi legendaksi ja tänä viikonloppuna veteraanimaratoonariksi. Pidän ensimmäisestä enemmän. Edelleen.

Tänään juoksin Maskussa maantiekisan, mutta vain 8 km:n verran. Tämän kisan voitti leikkauksen jälkeen nopeasti kovaan kuntoon soluttautunut Säippä ajalla 26.06. Katselin pidemmän matkaa myös Lehtisen Joonaksen kantapäitä (27.22). Täysin tyytyväinen en omaan juoksuuni (27.48) ole, mutta vielä en tämän parempaan pysty, joten näillä mennään. Keskivauhti oli kuitenkin just alle 3.30/km. Olkoon se riittävä nyt. Realistisesti ajatellen ei mulla pitäisi rahkeita sen kovempaa ollakaan vielä. Se on kuitenkin vain muutaman viikon tulosta eli mikäs siinä. Hell voitti pitkän matkan (13,5 km) ajalla 43.19 ja jätti Jukia (44.33) ja Mikaa (45.31) ihan reilusti. Kiva oli nähdä Kankareen Tomiakin pitkästä aikaa. Tähän viikkoon tuli yhteensä 67 km. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamulla heräsimme siihen kun paikat (ulkona tosin) olivat täynnä savua. Mikäs muu kuin juuri Aallon Arton muutama viikko sitten asuttaman talon ullakko siellä roihusi. Paha nakki, mutta Artsi selvisi tästä vain pelotteella. Maanantai kulkeutui taas ohitseni harmaana massana, jonka keskellä loisti kelmeä ketutuksen valo. Illalla tavoitteena tehdä vähän tukiharjoituksia, huomenna fartlekiä, torstaina vetoja ja lauantaina taas maantiekisaan. Kunto nousuun!

Maanantai-iltana teimme S:n johdolla kavalkadin ylämäkivetoja, kuntopiiriä ja loikkia. Tiistaina ei tuntunut kuin väsyneeltä. Siksi lähdinkin töihin aikaisemmin. Ehtii levätä ennen illan vauhtileikittelyä. Sen otan tosin kevennettynä. Kunhan vähän irrottelen, jos edes sitä. Nyt ei ole vielä kiire hajottamaan jalkoja. Illalla olisi myös pm-kymppi, jonka jätän väliin suosiolla. Loppuaika olisi kuitenkin jotain 34.44,78, josta en ota merkintää tilastoihin. Nakkilan kolmonen ja Eskilstunan 1500m ovat ne viimeiset. Tänä syksynä haen tuntumaan maantieltä.

Kesä numeroina

Kesäkuu 0 km
Heinäkuu 129 km
Elokuu 190 km

Kotona taas

Dublin sujui hyvin. Työkeikka oli ilman ylimielisyyttä selvähkö homma jo papereihin tutustumisen jälkeen. Tiistaina ja keskiviikkona seurasin ja seurasimme kun yhteistyökumppani esitti kalvolla samat asiat kuin paperilla meille oli tarkasti tarjottu. Eipä se mitään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Muutama hetki Dubliniin tutustumiseenkin tarjottiin. Juoksin maanantai-illalla ilman karttaa valtavankokoiseen Phoenix-puistoon, jossa peurat juoksivat liikenteen vierellä. Minä en ollut yksi niistä. Muutama tuli kyselemään missä mennään ja kiristin vauhtia keskustellessa niin, että kyselijät kääntyivät sanoen, että heille tuli kiire tuonne. Tiistaina juoksin kevyttä ja löysin sen kanaalin reunamat. Keskiviikkona nautiskelin jumista kanaalin reunamilla vetäessäni minuuttisia. Torstaiaamulla suuntasin taas kohti tuota puistoa. Juoksin vahingossa 19 km.

Tiistaina aloitin heti kovahkolla pyöräilyllä, mutta lyhyellä sellaisella (23 km). Iggy Pop: I Wanna Live tai sitten Liam Lynch: United States of Whatever. Nyt tuntuu siltä kun tulisi laatat piakkoin. Tulee kai... Töissä on on pirun raastavaa, mutta researchaaminen sujuu nyt kuin koripalloilu. Tiistaina viiden kilometrin todella raskaanoloinen jolkotus Karikolla. Keskiviikkona rankaisin aamusta itseäni kuntopiirillä, jossa jalkaliikkeet tekivät todella hyvää jälkeä. Vaatimaton ilmaisu. Heh. Nyt lähden pian tekemään orientoivia mäkivetoja. Siis kevyitä sellaisia. Huomenna reipasta. The Machete ja New Me.

Torstaiaamuna maistui vihdoinkin kevyt pyörä. Vetäisin Kauselan aika lunkisti, jotta jäi illaksi voimia. Aamulla Groovella soi Larry Grahamin Water, jota en ollut kuullut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pirun kova. Löytyy sitä samaa täältäkin. Ainakin kolmen minuutin hujakoilla. Illalla juoksin Jukin kanssa Karikolla fartlekiä minuutin vedoin. Tuntu aika kovalta, mutta tässä kunnossa taitaa kaikki tuntua. Jalat aukesivat vasta loppurullauksissa. Tänään vetelen kevyttä, jopa ehkä nollapäivää. Sunnuntaina ehkä Härkätien lenkille. Josko pääsis alle neljää 7,5 km läpi.

Perjantaina emme palanneet maaottelun jälkeen Turkuun asti vaan yövyimme Somerniemellä. Lauantaiaamulla juostiin kevyttä taas hienoissa maisemissa ja miellyttävällä alustalla. Sunnuntaina Härkätien lenkillä päästelin alussa menemään 3.15 ja 3.17 tonnit. Yritin jättää Jukan heti. Heh. Vitosen väliaika oli 16.28 ja koko 7,5 km:n kului 26.02, mikä tarkoittaa 3.28/km vauhtia. Ei paha. Tavoite oli paukuttaa alle neljää, kun ei ollut mitään hajua, miten juoksu voisi kulkea 1,5 kuukauden puolittaisen lenkkeilyn jälkeen. Juki juoksi 24.58. Vaikkei matka olisikaan täyttä luvattua pituutta, olen silti todella tyytyväinen ja yllättynyt juoksun kulkuun. Tuntuma askellukseen kuitenkin puuttuu yhä. Itse McMutton oli myös paikalla. En ole nähnytkään häntä sitten kevään hiihtolenkin. Tänään suuntaan kohti Dublinia. Pirun hienoa kun saa taas kantaa lenkkivehkeet mukaan työmatkalle.

Puuh.

Maanantaina alkoivat taas työt. Olisipa ammattini juoksija. Aamulla Jukan autossa soi Radioheadin Karma Police, joten sellainen fiilis jatkuu tän päivän. Maanantaina kevyttä ja kimmoisuutta. Tiistaiaamuna lähdin pyöräilemään leppoista tahtia. Rio de Raision tuntumassa tsekkailin kelloa ja aikaisen ajankohdan johdosta lähdin jatkamaan siitä Maskuun jne. Töihin pääsin 1,5 h ja 45 km:n lenkillä. Hyvä aamuharjoitus. Taas. Töissä ihmettelin koneen kelloa, joka näytti, että 10.40, joka oli varmana tuntia liikaa. Ranteeni oli yhä Ruotsissa. Onneksi ehdin edes siihen aikaan tänne, että ehdin Z:n kanssa lounaalle. Ehkä tänään lähden vähän aikaisemmin.

Muutenkaan ei ole ihan skarppi olo. Jätinkin iltapäivän tekemiset sikseen ja keskityin voimaan pahoin. On kivaa. Lilla kesäflunssa päällä. Jää siis keskiviikkokin väliin. Huomenna aamulla Helsinkiin työpajailemaan. Puuh. Slayer: Silent Scream. HIljaista on. Kesäinen flunssa ei mahdollista ihmeitä, mutta ei tässä vielä ihmeitä tarvitse tehdäkään. Huominen Hirvensalon lyhyt tykitys jäänee väliin. Tänään researchaan kuin peto. Pieni tai iso. Ihan sama. Gil Scott-Heron: B-Movie.

Lauantai meni koomailessa. Ensiksi olin seuraamassa Hirvensalon ympärijuoksua. Mun piti juosta siellä lyhyempi kisa harjoitusmielessä, mutta terveydentila sitä ei sallinut. Iltapäivä kului 14- ja 15-vuotiaiden SM-kisoissa tuossa takapihalla kellokallena. Illalla ei ollut vahva olo. Sunnuntaiaamu alkoi samassa tuubassa. Kuitenkin riensimme Vepsään viettämään Andreinan synttäreitä. Kiva kun ei satanut. Toivottavasti hengitys alkaa toimimaan edes vähän pian. Flunssa iski suoraan vyön alle eli hengityselimistöön. Sekös ottaa pattiin. Nyt ei soi mikään. Ehkä korvat vähän. Nyt tuntuu flunssa kaikonneen. Olis syytä jo. Huomenna jatkuu. Tai ainakin siltä tuntuu tänään. Four Tet: A Joy.

EM-Göteborg

Olipa ikävää kun aikaistimme lähtöä vuorokaudella. Todella. Vaikkei lippuja Ulleville herunutkaan, oli valtavan hienoa todistaa Keskisalon kultajuoksua Mussen "hyytymisen" johdosta vaienneen tuhatpäisen ruotsalaisyleisön keskellä riemuiten ääneen valtavalla voimalla. Ei saamari kun tuollainen voi olla hienoa. Hell oli onnistunut laittamaan raaston etusivulle täydellisen kuvan Kekkistä. Päivän biisinä soi Maamme -laulu. Illalla piipahdimme Lisebergissä, vähän samanlainen meininki kuin Köpiksen Tivolissa. Päivällä hengasimme urheilijahotellin tuntumassa kun Juki kävi Jakin kanssa tutustumassa EM-maran reittiin.

Lauantaiaamulla lenkkiä ihan kutkuttavan hienoissa maastoissa leirintäalueen tuntumassa. Sen jälkeen siirryimme seuraamaan naisten maratonia. Vähän kuvasin samalla. Loppupäivän kisat seurasimme taas kentän ulkopuolella, mutta aika lutuisin olosuhtein Telian sponsorialueella rantatuoleissa. Sunnuntaina seurasimme miesten maraa. Toholle kävi aika ohraisesti. Mara on kova matka, ja kehoa on välillä mahdoton käskeä. Maratonia seuratessa jalat vipattivat taas, mutta pieni aika menee ennen seuraavaa koitosta sillä matkalla. Sunnuntaiaamuna juoksin 6 km reipasta todella raskain jaloin. Mutta hyvällä tunteella. Maratonin jälkeen pääsin testaamaan autopeleissä kerättyä kokemusta Tukholmaan suuntautuvassa liikenteessä. Ehdimme porteille noin 2 minuuttia ennen niiden sulkemista. Kädet tärisi siinä vaiheessa, mutta nukuin yöni hyvin... Heh.

Juoksu maistuu taas

Tiistaina homma taas jatkui. Nyt oli vuorossa VL Jukan kanssa. Jukka säästeli ja mä menin välillä täyttä. Aivan täyttä. Muuten homma oli hallinnassa. Lopussa kevyehkö väsähtäminen, mutta se johtui siitä, että viimeinen kaksminuuttinen tuli ylämäkeen. Tosi hyvältä alkaa tuntumaan kovempivauhtinen. Ainoa mutta siinä on, että vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta se on nyt tätä. Vauhdilla tuli leikiteltyä 8 km ynnä siihen sitten 5 km:n verryttely tykö. Päivään sopi hyvin N.W.A:n If It Ain't Ruff.

Heh, torstaina näyttää tulevan yksi ehkä kaikkien aikojen huonoimmista juoksuaiheisista elokuvista, Elämäni juoksu, jossa jopa melkoinen velmu, Armin Müller-Stahl, karahtaa uransa pohjaan niin, että haisee. Ja hän on sentään näytellyt saksalaisissa dekkareissakin... Mika ja Raakel näyttivät sen kerran ihan niin kuin tsempiksi Berliinin maratonille. Toisaalta nyt kun muistelee niin se on sen verran heikko, että se on hauska. Toivottoman tylsä se on. Oikeesti.

Keskiviikkona ulkoilutin itseni lisäksi Marvilia. Lenkki venyi melkein 2,5 tuntiseksi, joten jätin aiotun juoksun kokonaan tekemättä. Jaksan sitten huomenna paremmin. Polvi on edelleen hiljaa. Kiva. Nyt soi The Treacherous Threen The New Rap Language. Torstaiaamuna menin Jukan kanssa radalle. Juki veteli 200:siä, mä kontrollinelisatasia. 10x400m satasen palautuksella 83-78 sekuntiin (viimeinen 72). Sellaista rauhallista maistelua. Haetaan vähän tuntumaa heti, ettei taas mennä syvälle jumiin ja reippaan ja kovan sympioosiin. Nyt soi Slayer: Cult. Illalla kohti Göteborgia. Ensi maanantaina pitäisi palata töihin... Jaa-a. Tosi innoissani olen siitä. Not!

Triathlon

Tiistaina nautiskelin itseni kiusaamisesta vanhalla kunnon vauhtileikittelyllä. S:n innostamana starttasimme jopa Ruissaloon, jossa olikin ilo vedellä kahden ja minuutin vetoja 8 km:n verran. Kunto tosin alkoi loppumaan jo 3,5 km:n lieppeillä. Keskivauhti vain 4.10/km, mutta kuitenkin. Verryttelyt siihen tykö ja taas mentiin. Huomenna marjanpoimintaa ja Artsin muuttoa. Päivän biisinä taas suomalaista lirputusta Mokoman Takatalvi tietty... Tein pientä kokeilua nopeasti saatavissa olleilla kuvilla.

Jaa-a. Torstaina aamulla kevyt 17 km ja iltapäivällä pyrähtelyä frisbeen perässä. Rankka päivä jaloille. Siis ihan yleensä, ei niinkään polvelle. Huomenna rauhallista ja lauantaina Vehmaan triathlonkisa, 1/10-matkat. Paluu juurille? Mikan kanssahan siellä triathlonuramme aloitimme joskus 90-luvun alussa. Mikalla se ura on jatkunut vähän aktiivisempana...

Vehmaan 1/10-osa triathlon oli miellyttävä kokemus Uinnin otin rauhassa, pyöräilyn vähemmän (oli peesikielto ja yritin koko ajan ohitella ympärilläni pyörinyttä peesijonoa: kun ne ohittivat minut, ohitin ne välittömästi kunnes katkesin muutama kilsa ennen vaihtoa) ja juoksussa rauhasta ei ollut tietoa (ohitin kaikki peesailijat ja kilsa ennen maalia ohitin vielä itsensä Jari Niemelän, joka juoksi joukkuekisassa). Mika voitti kisan ajalla 53.08, Juki oli toinen (53.47) ja mä yhdeksäs ajalla 62.19. Hävisin itse asiassa naisten voittajalle, mutta laitan sen peesaamiseen piikkiin. Heh. Mikan juoksuaika oli 14.27, Jukan 15.05 ja mun 15.40. Matka oli kuulemma "hieman" yli 4 km, joten ihan kiva homma.

Sunnuntaina juoksimme S:n kanssa hieman - ehkä vähän liikaakin - ja sitten siirryimme Jukin ja Andreinan kanssa Sauvoon marjastamaan. Saavuimme sieltä iltayhdeltätoista... Viime viikolla tuli uuden ajan viikkokilsaennätys 57 km. Polvi ei ollut viikonlopusta moksiskaan. Päivän biisi on aivan varmasti Slayerin Eyes of the Insane. Ihan kevyesti. Muuten päivä taitaa sujua rauhallisissa merkeissä.

Pyöräily maistuu

Tiistaina tein kympin yhteydessä kahden ja minuutin vauhtileikittelyjä. Pulssia vastaan. Päälle liikkuvuutta ja muutama satanen. Iltapäivällä lähdimme suunnistamaan Maskuun. Pyörää tuli samassa yhteydessä noin 50 km, kun kiersimme alussa vähän pidemmän kautta Maskuun. Älykkönä laitoin kokonaan sisäänajattomat tossut jalkaan ilman sukkia vielä ja sain kantapäät melkoiseen kuntoon.

Nyt on taas muutama ylimääräinen päivä ilman juoksua. Yöuni jäi myös jostain kumman syystä aika vähälle. Ehken ollut tottunut liikkumaan lähemmäs neljää tuntia lähes putkeen tuoreeltaan ennen nukkumaanmenoa. Tiedä häntä. Onneksi kykenen pyöräilemään ilman verenvuodatusta. Keskiviikkona kävisimme Helsingissä ja illalla istuimme stadikalla kisojen äärellä. Torstaina noin 60 km:n pyörä, välillä kovaa, mutta pääasiassa tasaista hurraamista. Ensimmäisen kerran sekin touhu tuntui ihan ookoolta. Illalla rykäisin itseni Mikan kanssa DBTL:ään. Yöllä sitten vielä muutama keskusteleva sana elokuvista Jussin ja Anun kanssa tuossa kotinurkilla. Tänään pyöräilemme (ehkä) Saloon Jukolan talkoojuhliin. Niin ja takas tietty. Vauhtina kevyt. 100 km odottaa...

Perjantaina tosiaan käväisimme syömässä (paljon) Salossa pyörällä. Pääsimme lähtemään takaisinpäin vasta 23.00, joten paluupyöräily oli yöllinen siivu hämärässä. Hyvä homma. Kevyt rullailu tuntui niin mukavalta, että välillä meinasi nukahtaa tangolle. Pyöräilyä tuli yhteensä 120 km. Lauantaina lähdimme juhlimaan häitä, joten treeni meni enemmän syömisen puolelle. Perjantaina oli onneksi päässyt alulle niin hyvin, ettei ruokailu ollut lainkaan vaikeaa. Ehkä tämä sitten kostautui sunnuntaiaamuna kun juoksin kympin vain hieman päälle neljän vauhtia. Painoi - sekä juoksu että minä. Kiva homma oli se, että kantapäät toimivat taas eli homma jatkuu.

Saava soitti vastaajaan, että Raittila oli voittanut Sveitsissä alppimaratonin. Mogulin sivuilta löysin linkin kuvasivulle. Hieno meininki. Ja sitä on tämäkin. Maanantaina kevyttä pyöräilyä kirjastoon ja paluumatkalla Marvil korjaukseen viime viikon kovalla lenkillä rikkoutuneen etuvaihtajan vuoksi. Illalla koordinaatiota ja kimmoisuutta. Niitä kaipaa tämä vielä köhivä kone!

Maltti?

Perjantaina juoksin S:n kanssa aamulla ensimmäisen kympin aamulenkin. Ihan niin hienoa, ettei teistä moni usko. Haittapuolena oli se, että kunto ei meinannut kestää, mutta kun S kiristi vauhtia, niin jo vain alkoi juoksu tuntumaan helpolta. Muutama askel pitää ottaa vielä ennen kisoja... Lauantaina jatkoin lenkkeilyn juhlaa juoksemalla 11 km. Sunnuntaina tein Ruissalossa lähes valvotuissa olosuhteissa reippaahkon lenkin. Juoksin reippaan 5 km (19.05) verryttelyineen selvittääkseni polven nykytilaa ja käyttäytymistä ajattelen huomista mahdollista Kurrella käyntiä. Käynnin tarpeellisuus on pohdinnassa.

Käynti jäi väliin. Polvi ei ollut moksiskaan reipastelusta. Maanantaina lepäilin, joskin juoksin vedessä 40 min. Tiistaina juoksin taas oikeasti kympin. "Löysimme" vihdoinkin koko kierroksen yo-kylän lenkille. Koroisten nurkille on jossain juoksemattomuuteni aikana rykäisty kevyen liikenteen silta ja siinä se. Enää ei tartte hyppiä kuivalla kivien yli, vaan nyt pääse sillalla yli. On se hienoa. Keskiviikkona maisemiin saapui Juki. Menin Jukin ja Sarin kanssa Hirvensalon laskettelurinteelle ja purtsille juoksemaan mäkeä. Ei vetoja, vaan pelkkää nousua ja laskua. Loppuverskassa polvessa tuntui minimaalisen verran noin kymmenen askeleen aikana. Ei hätää. Sari osti uuden fillarin keskiviikkoiltana ja sitä testattiin sitten torstaina. Pyöräilimme 116 km saaristossa. Aikaa kului 4,5 tuntia eli ka.vauhti oli 26 km/h. Koska S pysyi niin helposti perässä (heh), menin illalla hankkimaan lukkopolkimet. Ugh! Pää paloi lähestulkoon karrelle, sillä aurinko yllätti meidät täydellisesti lenkin aikana. Huomenna juoksua.

Perjantaiaamu alkoi hyvin jumittuneella alkuverryttelyllä, jonka jälkeen juoksin neljä kierrosta reipasta/kovaa Karikolla. Oli sekin varsin väsynyttä. Sen jälkeen kentällä sataset ja muutama kovahko rullaus nurmella. Eilinen painoi. Lauantaina lähdin kevyelle pyörälenkille Kakskertaan, mutta palasin raskain reisin ja uuden ennätyksen kera. Nyt kykeni Marvililla aikaan 49.17. Olen niin onnellinen. Heh. Todellakin hampaiden vilahdettua ensimmäisen kerran Kakskerran notkossa ei paluuta ollut. Kevyt pyörittely vaihtui raakaan raastamiseen. Hyvä näin. Päivällä ajoimme mökille.

Sunnuntaina juoksimme kullan kanssa ehkä parhaissa maastoissa, mitä muistan. Somerniemen harjuksiko sitä voisi nimittää, mutta siellä metsässä sukkuloitiin metsäteitä sinne tänne. Juoksin samalla rauhallisen, mutta pisimmän lenkkini leikkauksen jälkeen, 15 km.

Nyt se alkaa taas

Sunnuntaina parin tunnin kevyen pyöräilyn perään 10 minuuttia kevyttä, mutta OIREETONTA juoksua. Polvessa kuitenkin sellainen tuntuma, että lunkisti pitää ottaa. Tällä kertaa huomenna ei ole 27
km:n lenkkiä. PNG:tä katsellessa tuli kuuma. En ollut ainoa, jolle kävi niin.

Maanantai ja viimeinen työviikko ennen lomaa alkoi pitkästä aikaa tutulla puuhalla: vesijuoksulla. En tehnyt sitä kuin 40 minuuttia, eikä polvi - ainakaan siinä ajassa - pahemmin vihoitellut. Ehkä se tulee kuntoon? Maanantaina iltapäivällä lepäsin. Tiistaina kevyttä juoksu 15 minuuttia. Polvessa tuntui kun poistuin urkkapuiston nurmelta kotia kohti. Juoksun jälkeen kevyttä uintia. Huomenna jalka on juoksulta rauhassa ja teen vain pyöräilyä. Rauhassa pitää edetä ja ehkä hakea vielä piikki. Piakkoin.

Keskiviikkona tein aamulla reippaahkon pyörän aamulla, hieman yli tunnin. Illalla uimassa. Torstaina vain kuntopiiriä kentällä, uudella sinisellä tartanilla. Muutoin annan jalan olla rauhassa. Perjantaina päivä alkoi iloisesti. Ensinnäkin loma alkaa tänään, ja toiseksi juoksin kivutta puoli tuntia. Varsin kevyttä juoksua, mutta kuitenkin. Polvi ei myöskään pahemmin oireillut juoksun jälkeen. Jopas jotakin. Illalla kevyttä pyöräilyä pari tuntia, muut olivat silloin matkalla Mikkeliin. SM-viesteihin. Siellä olisin ollut tänä vuonna lähinnä kuvaamassa juoksijoita. Se on asia, jossa pääsen nykykunnossa lähimmäs rataa.

Viikonlopusta on sanottavana vain nämä: Danko Jones, Flogging Molly ja Tool. Näistä odotin Tool'a eniten - lähinnä ko. orkesterin pirullisuuden vuoksi. Danko Jones tosin oli energisin kaikista. Toolia sain nauttia melkoisen älykön ja hänen lakeilijoittensa läheisyydessä. "Ylipaino on ylivoimaa" oli ainoa, mitä tämän lähes kaksmetrisen ja 170-kiloisen Cro-Magnonin suusta tuli ulos. Hän päätti nauttia Toolin hienoudesta mölyämällä tuota edellä mainittua loppuun asti pähkäiltyä sivallusta ja tumppasi ylipainonsa villitsemänä pogoajia tasaista tahtia kanveesiin. Ainoa osa, joka siinä liikkui olivat kädet ja nekin varmaan omasta tahdostaan. Tai sitten hän oli oikeassa, ja minä olen vain liian vanha ja väsynyt seuraamaan festareita usean päivän ajan. Tool oli kuitenkin hyvä. Niin kuin muutkin mainitsevat bändit. Ja oikeastihan mun piti olla Mikkelissä SM-viesteissä. Lauantaiaamulla tein runsaan tunnin kovan pyörän ja sunnuntaina juoksin Karikolla puolituntia. Pikku hiljaa.

Maanantaina vietin (ansaittua) lepopäivää ja ensimmäistä virallista lomapäivää. Pää meinasi hajota. Onneksi Sari sai puhuttua mut pysymään kotona, eikä palaamaan töihin... heh. Tiistaina kävin aamulla vesilenkillä (45 min.) ja iltapäivällä puolen tunnin juoksulenkki. Tiistaina selvisi myös, että tämän päivän Raastokympin kenttävaraus on pielessä. Alun perin 18-22 kenttävaraus onkin todellisuudessa 18-20 varaus. Mielenkiintoista. Sain puhuttua kenttähenkilökunnan jäämään paikalle niin, että kisa voi sentään alkaa 21.00. Tän kympin kanssa on kyllä ollut sellainen kikkailu välillä menossa, että on todella kiva, että kisa edes juostaan.

Tänään jatkoin ensimmäisen kerran juoksua kahtena peräkkäisenä päivänä. Matkana oli huimat 5 km. Polvi on hiljaa. Raastokymppi meni hyvin, juoksijat saapuivat paikalle, keli oli ok, katsojia oli yllättävän paljon ja taputusta kuului epäturkulaiseen tyyliin koko kympin ajan!!! Jokinen juoksi hienosti alle 30.00, mutta Jussi tai Måre eivät saaneet EM-rajaa rikki. Ainakin Jussilta nähtiin hyvä yritys. Torstaina ehdin kuin ehdinkin Z:n matkaan Suomen yleisurheiluarkiston vierailuun. Löysimme muutama esimerkillisen raastokuvan.

Raasto.com'n kympin kisan kanssa tuli ongelmia ihan kotinurkilla. SUL:ia lähtien suhtautuminen aikomukseen eli kisan järjestämiseen on ollut myönteinen, koska tällä tarjotaan Utriaiselle ja Boströmille (ja muille halukkaille) mahdollisuus yrittää kympin EM-rajaa. Siis EUROOPAN MESTARUUS -kisojen rajaa. Nyt kuitenkin on niin, että rajan yrittäjien aikatauluun sopii suurin piirtein vain yksi päivä PNG:ien ja Kalevalaisten välillä - 12.7. Mutta silloin on Varsinais-Suomen pm-kisojen ensimmäinen päivä, ja pm-kisat ajavat tässä nyt EM-kisojen ohi, jos mutkia oikaisee.

Ymmärrän kumpaakin osapuolta, mutta jo tuossa parin vuoden luottamustehtävässäkin sivusta seuratenkin tuli väistämättä aika ajoin mieleen, että kenen etua näissä aikuisten pm-kisojen kiveenhakkaamisilla tai edunvalvonnalla laajemminkin ajetaan. Aina en kyennyt urheilijoiden asiaa erottamaan, mutta tämä voi olla yksinomaan rajallisen ymmärrykseni asettama haaste. Enhän ole ollut järjestöhommissa kovin montaa vuotta mukana. Varmaan ymmärtäisin asiaa paremmin, jos olisin kasvanut tuohon järjestelmään. Tämä oli sarkasmia.

Onko sitten niin, että monen montaa epäkohtaa asioiden hoidossa ja itse järjestelmässä on tiedossa, ja niistä puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Nyt kun aikuisten pm-kisojen kanssa samanaikaisesti joku on järjestämässä jonkun toiveesta YHDEN kisan - josta on puutetta, ja jonne voi tulla jopa 4-6 juoksijaa - niin siitä helvetti melkein repeää. Tai ei edes melkein. Ei tajua, mutta toisaalta tajuaa. Enemmän ensimmäistä, mutta että juuri piirinmestaruuskisat: miksi niitä vielä on tai miksei sinne enää osallistuta? Näihin kisoihin osallistuminen on laajassa mittakaavassa lähestynyt nollaan jo pienen aikaa sitten. Itse olen vaikuttanut siihen pysyvällä vammakierteellä ja tämän viikon jälkeen mahdollinen osallistumisen varmaan estetään kisoista... 1990-luvun puolella piirimme pm-kympillä on runsaat 30 juoksijaa, kun nykypäivinä (nykyisin vielä Tampereen) viivalle on vaivautunut 1-2 juoksijaa. Pm-maratoniakin järjestettiin monena vuonna, ja kovin montaa kertaa ei viesti niistä juoksijoille ole kantautunut. Pitäisikö siinäkin kärjistäen ajatella, että pois pojat Hampurista EM-rajoja yrittämästä, kun piirillä on mestaruusmaraton Pöytyällä. Asia ei mua koske, joten sillehän on helppo virnuilla.

Onko kuitenkin niin, ettei vähäisistä urheilijoista - tässä kohdin juoksijoista - enää riitä osallistujia pm-kisoihin, kun mahdollisuus kovempiin aikoihin on muualla? Siellä, missä muutkin kisaavat. Vai onko kyse siitä, että pm-kisojen arvotusjärjestelmällä on pysyvä ja kiveenhakattu paikkansa seurojen/piirien arvostuksessa. Mitä ihmettä? Eikö tässä mittauksessa voitaisi tehdä tulevaisuuden osalta yhtä rationaalisia päätöksiä kuin siinä, että tietyn ikäisten urheilijanalkujen tulokset ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä. Millään muulla elämän sarallahan ei kilpailua ole kuin yleisurheilussa... Kovasti harmittaa tällaisten asioiden kaksipuolisuus sekä tunteen ja vallan puolelle menevä epärationaalisuus. Toisaalta näkemyksiin sisältyy pienen pieni rationaalisuus, toisaalta tuntuu, että urheilijoista viis kunhan vain järjestelmä säilyy vahingoittumana. Se on mielestäni suunnattoman vakavaa. Eikö tästäkin kaiken muun ohella tulisi keskustella? Palvelevatko kaikki kiveenhakatut asiat urheilijoita? Niitähän varten kaikki kulissit ovat pystyssä?

Tästä kympin järjestämisestä tuli taivaan iso asia. Ihan SUL'n johtoa myöten on valjastettu kannanottajia tämän suhteen. Tarkoitus oli vain auttaa muutamaa juoksijaa yrittämään EM-kympin rajaa ja tarjota lopuille mahdollisuus juosta kymppi. Lupa on nyt myönnetty, mutta korkealta. Todella korkealta. Taisin itse tehdä tästä ongelman, kun en suorasta opastuksen tajunnut, että opastus onkin oikea, mutta minä ymmärsin väärin, ja kisasta ilmoittaminen ei riitä vaan sitä pyydetään. Tilanne olisi siistimpi kaikilta osin, jos tässä olisi heti opastettu, että ei se näin mene. Kai. Nooh, tässä on ollut todellisuudessa paaaljon isommista asioista kyse. Suurin piirtein tuon jälkeen mopo karkasi käsistä, ja sitten onkin vain vastailtu puhelimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden päivärytmiä ei ollut tarkoitus alkaa rytmittää uudelleen. Myrsky vesilasissa, nukkuvan dinosauruksen herättäminen tms. tapahtui niin nopeasti, ettei edes tajua. Todella. Ehkä meidän on tässä kuviteltu asettautuvan poikkiteloin järjestelmän kanssa, mutta edelleen toistaen tarkoitus on ollut vain ja ainoastaan auttaa kavereita yhdessä asiassa. Kentän kiertämisessä 25 kertaa.

Täytyy vain ihmetellä, kuinka tunteella - minunkin taholta - asioihin voi suhtautua. Arvovaltakysymys, ties mitä. Ei kykene ymmärtämään. Niin ovat pm-kisat pyhä asia. Se on ainakin varmaa. Niin joo, aamulla kevyt pyöräily. Eka piikityksen jälkeen. Polvi on hiljaa. Maailma ei.

Illalla lisää pyöräilyä. Polvi jatkoi hiljaiseloaan. Enää muutama päivä (2) ja todellinen juoksukokeilu alkaa.

Perjantai. Juhannusaatto. Eilen olin seuraamassa Juhannustriathlonia Kakskerrassa. Sari pääsi kevyesti maaliin ja vain vartin Mikan perässä... Polvessa tuntuu hyvältä eli ei miltään. tuntuu jopa siltä, että polvi voisi alkaa pikku hiljaa taipumaan.

Kiva juhannus tuli vietettyä. Aattona Maskuun uimaan ja grillaamaan sekä katsomaan ulkoilmateatterissa (kannettava ja dvd) leffaa. Nörttiä. Sitten kävimme Kustavissa jäätelöllä. Lauantaina lähdimme yöpymään Somerniemelle. Ravintoa tuli nautittua kotvasesti ja tutustuin uuteen uimapaikkaankin jossain Kiikalan lähellä. Härjenvatsaan. Polven tila on parhain sitten 16.12.2005. Nyt se taipuu jo kivutta, pääsen kyykkyyn kivutta ja ehkä pystyisin jo venyttämään kantapää-pakaraan -liikettäkin. Jumalavite! Vielä 1,5 viikkoa rauhallisemmin ja sitten pienet kokeilut. Nyt on taas uskoa pelissä. Vielä kaksi viikkoa töitä. Keskiviikkona kutsuu Pori. Se onkin mukavaa vaihtelua ainaisen Helsingissä ramppaamisen sijaan.

Jonkin verran tahmeaa liikehdintää oli tämänaamuinen suoritus kohti kustannuspaikkaa. Ei ollut hirveästi kimmoketta pitää kiirusta töihin. Onneksi parin viikon päästä alkaa loma.

Kurre the king

On se Kurre kuningas. Selvitti ensimmäisen magneettikuvan jälkeen miksi tilanne on nyt tämä kuin on. Ja piikkiä perään. Hoito-ohjeeksi varovaista venytystä, jäätä ja jalkapalloa sohvalta. Ja kahden viikon päästä selviää sitten missä mennään. Kuulemma nyt oli korkea aika piikittää, sillä operoitu kohta oli jäykistymässä/jumiutumassa jatkuneen tulehduksen johdosta. Vanhat proffat herättävät luottamusta. Kunhan eivät hajamielistele.

Kävin Kurre-päivän aamuna myös juoksemassa 100-150m:n pätkiä rauhallista jolkotusta. Polvi ei tykännyt niin kauheasti, muttei se aivan pahankaan ollut. Kunnossa ei tosin ollut. Jos ei parin viikon päästä toimi, niin sitten uusi piikki.

Tiukkaa tahtia

Varasin ajan Kurrelle, just for a second opinion. Eilisessä raasto.com'n kokouksessa minut varmistettiin monella äänellä, että niin kannattaa tehdä. Ei siihen sitten ollut vastaansanomista. Seuraava polven kopelointi on ensi viikolla. Sitä ennen joudun Itä-Suomeen istumaan. Puuh. Onneksi nyt on tulipalot sammuteltu ja tasainen, suunniteltuun (!) ajankäyttöön perustuva työrupeama edessä. Tässä alkaa vähän köhiä jo. Koko kevät on ollut diabolista ryynäämistä ja researchaamista, ja kun kanava purkaa paineita on ollut jo 8,5 kuukautta jumissa niin kyllä sitä lomaa jo odottaakin. Piru sentään, Japani näytti ottavan Australialta nokkiinsa ihan reilusti, jos tähän väliin tällaisen kommentin sallii jäävän. Seuraava treeni ehkä aamulla ennen junan lähtöä.

Kyllä. Ehdin ennen junaan nousemista tykittämään aamuauringossa tunnin pyörää. Loppupäivä sujui muuten aivan oudoissa merkeissä Helsingissä. En olekaan ennen kuullut globalisaation ja ergonomian mahtuvan niin nohevasti samaan lauseeseen. Nyt kuulin. Seminaarisemantiikkaa parhaimmillaan. En jaksanut edes nyökkiä samanmielisen hyväksynnän merkiksi. En ollut mistään samaa mieltä. Olin aivan väärässä paikassa. Aivan väärässä. Keskiviikkona kuvasin koko päivän ja illan EDE-päivää tai enemmän vain ihmisiä siellä. Ehdin onneksi pyörälle ennen iltaohjelman alkua. Kova tuuli kävi vastaan. Tänään polvi oli aamulla herkkänä. Jätänkin tänään kaiken urheilun muun paitsi penkki sellaisen ohjelmasta. Odotan innolla ensi keskiviikon Kurren tapaamiselta.

Viikonloppu vierähti Jukolaa seuratessa. Mut oli päästetty tapahtumavalokuvaajaksi, joten mun varassa kisojen onnistuminen ei ollut... ü Niin tai näin, niin tuo tapahtuma värisytti. Salossa jos jossain oli viikonlopun aikana aito urheilujuhla. Hieman jopa kateelliseksi vetää suunnistajien touhu - yhteisöllisyys ja seurahenki. Niitä en ole noin aitoina todistanut varmaan koskaan. Vaikka Urkkaliitossakin ja ainakin Big Bossissa on ollut hetkensä 90-luvulla, ei se ollut tuollaista lähimainkaan. Suunnistusporukka on omaa sakkiansa, joka ei vikise? Tilaisuus olisi ollut lähimain yhtä onnistunut kaatosateessakin, uskon. Tosin on kestävyysjuoksussakin vastaavaa henkeä, että keli ei este ole, mutta tuo yhteinen missio jää kyllä meillä selvästi altavastaajan asemaan. Karhu-viesti taitaa olla nykyään ainoita sellaisia yhteisiä ponnistuksia. Ja sielläkin on 5-6 kisajoukkuetta. Nooh, ei nykyään juoksijoita paljon enempää olekaan. Mä taidan olla jo vanha kun kiinnitän näihin huomiota.

Valokuvia tuli otettua jonkin verran. Saas nähdä, onko niistä enää iloa järjestäjille. Tulipahan treenattua kuvaamista, jollei muuta. Polvi heräsi henkiin tarpomisen seurauksena. Ehkä siksi näinkin taas amputointiunta. Hyvin alkaa tämäkin viikko. Ja sitten oli taas Hesa-päivä, ja oikeille töille oli aikaa vain vähän kuluvalla viikolla. Huomenna on myös odottamani Kurre-päivä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että torstaina juoksisin (vaikka sitä salaa toivonkin), mutta toivottavasti polven tilaan ja juoksujen tulevaisuuteen tulisi selvyyttä nykyistä enemmän.

Turhautuminen jatkuu, muttei se niin pahaa ole. Kuukausi vielä taukoa juoksusta. Tosin Nizzassa muutaman hetkenä ilmeni, että kuukausi voi olla toiveajattelua. Ihan sama. Nyt on näin.

Nizza oli hyvä nähdä. Workshop pelitti ihan reilusti. Hyviä sessioita ja kohtalaisen hyvää kommentointia pitkin päiviä. Jatkoksi oli mahdollisuus nauttia Nizzasta S:n kera muutama tunti, yhteensä kaksi vuorokautta. Lauantaina vuokrattiin skootteri ja ajateltiin pitkin rannikkoa Monacoon ja eksytimme itsemme sinne(kin). Käveltyä tuli riittävästi.

Tänään palaan pyöräilyn äärelle, huomenna ehkä altaaseen pitkästä aikaa. Maanantaina petrasin raivolla ja raastolla Kauselan lenkin (22 km) parasta pyöräaikaa vajaalla neljällä minuutilla. Kivaa oli kun reidet suorastaan huusivat armoa, mutten sitä juurikaan tarjonnut. Marvil ei ole kyllä mikään pikakiituri, enkä minäkään mikään Cippolini ole, mutta nyt ainakin osa mummoista pysyy jo takana... Nyt varsinkin kun on ehdat Bilteman slicksit alla...

Tiistaina kuritin lisää salilla. Parasta tämänpäiväisessä keikassa oli se, että kykenin polvispesiaalin jälkeen vesijuoksemaan jo kymmenen minuuttia ilman polven kipeytymistä. Pienestä iloja, pienestä! Mutta sitten... Tämä tutkimuksen tekeminen ja erityisesti aineiston keruu on välillä varsin huvittavaa. Erityisesti tutkijan näkökulmasta. Kun kyselyyn vastaa, ei tarvitse sen jäljestä enää karhuja odotella, eikö? Näin se menee ainakin teoriassa, A vaikuttaa B:hen?. Tosin tällä kertaa oman ongelmansa mukaan tuo myös toimeksiantajan tilastointi, jossa sama henkilö voi olla mukana kahdella listalla. Silloin pitäisi kuitenkin muistella "jopa" viimeisen 6-10 kuukauden aikana tapahtuneita juttuja, että onko hakenut lisää jotain vai ei. Niin ja jos lähes "näppärän" vastineen kirjoittamiseen kaikkine hienoine sanankäänteineen menee lähes yhtä paljon aikaa kuin kyselyyn vastaamiseen, so why even bother? Ihan sama. Teen vain työtä käskettyä, ja kun teflon viskoo sonnat sivummalle, niin ei se paljoa helistä. Mutta ilman muuta noin aistikkaalla käytöksellä selviää pitkälle. PITKÄLLE! Tosin kyllä minuakin tästä ylimielistelystä vielä rankaistaan, mutta hei ... tämä on jonkun työtä... Ja kyllä se tosi kettumaiselta tuntuukin vastaanottaa jopa KOLME (3) meiliä samalta lähettäjältä. Pitää vain kestää, sillä paljoa tämän rankemmaksi elämä ei enää muutu. Blaah, se siitä. Anteeksi vain jos vahingoitin herkkiä mieliänne lähettämällä teille SÄHKÖPOSTIA.

Tänään lepoa. Jalat todella tohjona eilisestä rankaisusta. Polvi hiljaa. Kestää jo vähän venytystä. Näin tänään kadulla vanhan tutunkin vuosien takaa. Saman, jonka kanssa seiniä maalailtiin silloin joskus. Raasto.com'n palaveri/saunailta lähestyy. Tiukat suunnitelmat tulevaisuudelle. Ja kesä on voimissaan. Enää puuttuu vain kuuma asvaltti tossujen alta. Tai oikeastaan ne terveet jalat niistä tossuista...

Torstai alkoi tunnin kevyellä pyörällä, jotta saisin paikkoja hieman auki. Pystyn melkein jo menemään kyykkyyn ilman, että polvi vihoittelee. Tauko jatkuu. Pre.

Kevät numeroina

Maaliskuu 120 km
Huhtikuu 1 km
Toukokuu 4 km

Lisää taukoa

Kuusi viikkoa tuli lisätaukoa. Sitä ennen ei saa kokeilla lainkaan juoksua. Helppo homma. Pyöräilyä, vesijuoksua ja stepperiä sen sijaan saa tehdä sopivasti. Polvessa tuntuu leikkauksen oireet olevan tipotiessään, mutta tuttu polvilumpion oire jatkuu. Vituttaa niin paljon, ettei veri ees kierrä. Jos ei lähde tuntemuksen pois, niin sitten höylätään ja porataan polvilumpiota, niin ei se enää ole nykyisensä. Mistä helvetistä tämä tuli?

2,5 kuukautta pidin taukoa ja eiku toisella lenkillä jo vain tuntuu polvi. Voi perkele! Perkele! Perkele! Melkein tekisi mieli olla alkamatta. Perkele!

Mutta rauha palasi taas. Illalla laukussa oli taas salivehkeet ja stepperi odotti Peltolantiellä. Tavoitteena oli sytyttää se palamaan piiiiitkällä tahkoamisella. En tosin tee tänään normaalia pidempää steppaamista. Vesijuoksuun on otettava myös lisää tuntumaa, mutta vasta 1,5 viikon päästä, kun palaan Nizzasta. Lisätaukoa tarjolla vielä 41 päivää...

Aamulla tunnin pyörä tuulessa ja tuiskussa. Kiva meininki. Polvi on hiljaa. 40 päivää. Illalla on Kortteliajot, joita voisi mennä katsomaan. Ehkä jätän kameran kotiin.

Torstai alkoi pirunmoisella niskakivulla. Tiistaina niskan vasen puoli oli jumissa, tänään raastaa oikea puoli. Lämmitin sen aamulla ja sitten hyppäsin pyörän selkään. Piipahdin Riossa ja Kaarinassa. 1,5 h ja 40 km. Hidasta... mutta enää 39 päivää. En ehtinyt aikomuksistani huolimatta tsekkaamaan Turun yliopiston promootiokulkuetta. Työt painoivat. Näin Arvosen Tuomasta lounaalla, kun hän piipahtaa silloin tällöin Turussa. Hyvin näyttää kulkevan. Investoin kuvausvehkeisiin myös. Hankin Canonin 28-135mm objektiivin kuvanvakaajalla. Ja salaman. Säästöt menivät sinne, joten toivottavasti Nizzassa saa konferenssista paljon sapuskaa.... hah. 38 päivää ja salille mars.

Piisaa

Eilen vetäisin lähemmäs kolme tuntia fillarilla. Tuuli ei armoa jaellut, mutten sitä kyllä anellutkaan. Pulssi ei käväissyt montaa kertaa alle 160:n. Olin ihan puhki. Sen huomasi seuraavana päivänä polvessakin, mutta se vain on polven elämää. Epävarmaa sellaista. Kävin maanantaina mittaamassa sunnuntain lenkin, 70 km. Aika hidasta vääntöä, mutta mulla on siihen syyni.

40 minuuttia stepperiä on mun kovin harjoitus. Ehkä koskaan. Siihen yhdistyi vielä vastaava aika iskelmäradiota, ja tuo eilinen 40 minuuttia olikin maanpäällisen helvetin replica. Jälkeenpäin ajatellen se oli ihan jees treeni. Stepperin putket olivat liekeissä. Nyt olen minä. Kävin aamulla S:n kanssa mummohölkkäämässä (6-7.00min/km) parissa pätkässä yhteensä 12 minuuttia. Tilinpäätöksessä viivan alle jää merkintä, että polvi on ihan saatanan paska kapine. Ihan perseestä koko roska. Polvilumpion syrjä oli neljän minuutin ja neljänkymmenen sekunnin perästä tunnerikas, josta sitten eteni tuttuun paskuuteen. Nyt on hiton hilpeää. Nyt kyllä lähtee tossut ja juoksukledjut kellariin. Kaivan ne sieltä sitten kun muistelen joskus kymmenen vuoden päästä juoksemista. Jos muistelen. Sen verta paljon ketuttaa nyt. Vielä on aikaa, mutta toivo on jo hiipumassa. Joka tapauksessa 27.3.1989-27.10.2005 tarjosi paljon ja siitä olen tyytyväinen.

Ei vaiskaan. Emmä näin helpolla luovuta. Suoraan sanoen vituttaa ja ankarasti, mutta ei se mitään - projekti jatkuu. Maanantaina lekurille. Menee vielä hetki ennen kuin vaihdan tossut uuteen kameraan. Tosiasiassa olisi todella mielenkiintoista saada selville, että mikä siellä vielä voi olla. Kulumapinnat olivat ok, plikat ovat Mehiläisen roskissa, ja lihasjumikin taitaa olla jo 7 kk:n levon jälkeen hiipunut, ja polvea "tukevia" lihaksia on treenattu. Mikä perkele siellä voi olla? That'll the quest... Aaarrrgggh!!!!

Sittenpä vietin pitkästä aikaa hetkisen Samun ja Ompun sekä jalkapallon äärellä. Aamulla tupakansavussa istuminen kosti itsensä ja kurkku on varsin siilinen. Bongasin ennen tätä riittävän valokuvaajan, Daniel Månssonin. Filmilleen on kaapannut myös itsensä Arto Saaren. Että kun on hienoa. Tänään palaan salille nysväämään.

Olipa herkkua olla liikkeellä knaftilla hapella. Illanistuminen tupakansavussa likvitoi tehokkaasti hengityskanavien käyttöä. Salilla heiluminen ei tosin paljon aerobista kapasiteettia rasita. Ei tosiaan. Hainkin tänään astmalääkelisäystä, jotta selviää taas pinnalle. Perjantaita viedään, mutta jotenkin on ote kadoksissa. Tällä hetkellä on taas liikaa keskeneräisiä hommia, ja niiden ansioista kärähtää joskus liian helposti. Se on nyt tietenkin ihan se ja sen sama. Illalla Hell täyttää 30 v.

Sitten taas seuraavana päivänä Jussi juhli 30 v:tä ja Lordi voitti Euroviisut. Omassa tilassa ei muutosta. Pikku masis päällä. Käväisin kokeilemassa juoksua 4*2min ' 1min. + 8 yhteen putkeen. No news what so ever....

Kevät pörisee

Tukholma takana, Helsinki ja Nizza to go. Olipa reissu. Ehdin sentään käymään kävelylenkeillä myöhään illalla ja aikaisin aamulla, muuten päivät olivat fully booked. "Salilla" ehdin käymään perjantaina, mutta samat treenit olisin voinut tehdä hotellihuoneessa. Onneksi olin varannut tuon kuminauhan matkalle mukaan. Sali on täys floppi, siellä oli muutama käsipaino ja kuntopyörä, jossa ei ollut vastusta. Tilaakin oli vain niille, ja ihmiset olivatkin sitten liikaa siellä samassa tilassa. Nyt pidemmälle pyörälenkille. Harmi kun maastoja ei tule telkusta. Todella.

Ensimmäinen duunipäivä eilen. Ei saanut kunnon otetta mistään. Virkamatkamääräyshakemuksia täyttelin. Loppuviikoksi Tukholmaan, maanantaina Helsinkiin ja kuun lopussa Nizzaan. Nizzaan otan jo ehkä tossutkin mukaan. Samalla eilinen oli pidemmän ajanjakson kulminaatiopiste. Pääsin pyörällä töihin! Sen kunniaksi menin myös Kauselan lenkin illalla. Viime vuonna tuohon meni ekalla kerralla 55 min. Nyt kului 53 min. vaikken polkenut täysiä. Olenhan kovassa iskussa... Vastatuuli ja orastava maitohappo jaloissa.... Hiki ja pulssinnousu.... Jumalavite, mikä fiilis pienestä fillarilenkistä voi tulla!

Tänään duunipäivä alkoi valokuvaamisella. Siksi pitääkin älähtää sinne ajoissa, että ehtii niitä töitäkin... Voittaja-fiilis. Ykkös-meininki.

Nopeasti ne fiilarit muuttuvat. Kun pyöräilin töihin RAUHASSA alkoi polveen tuntua samalla tavoin kuin tammikuussa. Ryssinkö mä nyt tämänkin. Helvetti. Helvetti!

Hah. Hiemanko olen hermona tästä. Illalla pyöräily sujui taas suht noirmaalisti ja sitä riittikin. Salilla huomasin kamojen olevan kotona ja käväisin hakemassa ne. Alkuverryttely sujui kiireellä. Kuntoutukseen tuli nyt muutama lisä: stepperi ja painotanko. Stepperiä ryin alussa 10 minuuttia. Huh. Sitä jos vetäisi kuusi tuntia niin kuolisi. Erinäisissä liikkeistä polvi ei ollut moksiskaan, mutta viiden minuutin vesijuoksun jälkeen homma oli selvä. Illalla polvea kolotti. Itse asiassa kipeily tuntuu siinä polven sisäsyrjän sisäänmenoaukossa, joten lienee normaalia. Sen kohdan "nypykkä" lienee hinkkaava polvea käytettäessä. Ihan sama. Kymppi-fiilis!!!

Ja Marvil kulkee. Pyöräilijöille ja muillekin nykyiset harjoitukseni tuntunevat lasten leikiltä, mutta niillä on hyvä tarkoitus. Eilen pyöritin 1.20 tasaista. Mäissä pulssi käväisi jo 170:ssä. Että mikä fiilis... Muutaman tunnin päästä nokka kohti Tukholmaa. Otin kameran mukaan niin voin kompensoida sitä, etten pääse vielä lenkille. Tosin otin mä lenkkikamatkin mukaan, mutta niitä aion käyttää sillä salilla minkä sitten löydänkään...

Rullaan, rullaan

Pm-maastoissa ei tuntunut enää miltään tämä juoksemattomuus. Pahinta oli Karhu-viestissä. Aallon Artolla oli eri fiilarit Riossa. Ei ole helppoa juoksulle elävän olla ilman juoksua. Ei. Sääri juoksi kovaa, Hell ei pystynyt kyydissä, Pasi oli varma ja Mika hieman hyytyi. Siinä miesten ja 19-sarjan kisa. Naisissa Annukka oli pitelemätön.

Torstaina saatoimme Hellin, Tohon ja Artsin kanssa raastoluolan kesäteloille. Matto löysi paikkansa ja alustavasti luola aukeaa taas syksyllä kun kelit alkavat hajottamaan. Sen jälkeen menin kuntouttamaan polvea. Polvispesiaali maistui nyt varsin hyvältä. Nyt tekisi taas hirmuisesti mieli juoksemaan, mutten pysty. Tämän kanssa on nyt vain elettävä. Onneksi sain pm-maastoista mielestäni ensimmäisiä onnistuneita juoksukuvia. Pikku hiljaa sekin osasto kehittyy. Kiva homma. Isompi tulikoe on tarjolla Jukolan viestissä, jonne osallistun valokuvaajana. Saavumme Saloon tosin Sarin juostua ensiksi Forssan puolikkaan. Saas nähdä pelastaako mahdollinen lisäsalama mut yöllä... Taidetta peliin.

Täällä kotona työskennellessäni näen hieman katsettani nostamalla suoraan Karikon lenkille. Nyt kun lehdistö on vielä vähäistä, näen monen monta askellusta ja vauhtia liikkuvan. Täytyy sanoa, että lapsilla on näyttää aika rentoa juoksua. Samoin muutamalla mailerilla.

Huh-huh. Olipas eilen kemut. Anun ja Jussin häät. Tänään ihan siemaileva olo. Vaihdoin fillariin slicksit alle ja pesin sen romun. Marvilin munamankelin. Huomenna alkanee fillaritreenit ja sitten taas salinysvääminen jatkuu hieman tehokkaampana. Ettei vain eilinen tanssahtelu parantanut polvea??? Tänään ei ole ollut lainkaan nälkä, mutta kävimme silti ulkona sapuskalla. Näimme Pasman, Kipan ja Viirun katsomon puolella sekä Suvin marssimassa neljäntuhannen partiolaisen keskellä. Oli kuuma. Kesä on täällä.

Vappuaatto alkoi taas kuntosalilla. Hyvältä tuntuu. Pystyn kävelemään portaissa suht tavallisesti jo. Tapailin tänään myös vesijuoksua, mutta vielä en sitä rohjennut tehdä. Taasko sitäkin pitää vääntää? Kyllä. No kuinka paljon, riittävästikö? Ei enemmän. Paljon. Miten paljon? Ihan hitosti, onnea matkaan. Juu kiitos, sitä tarvitaan. Vappua toivotan. Kenelle? Kenelle vaan.

Maanantaina tein vain kevyttä kävelyä, mutta söin sitäkin enemmän. Tiistaina illalla oli kuntosalitreeni ja allaskeikoilua. Tämänhetkinen treeni on seuraava:
Pyöräily 10 minuuttia, 80 kpm, kevyt vastus3x
Penkillä polven ojennus kuminauhalla:
- suora ylös (x15)
- vino ylös (x15) ja
- ojennuksesta kevyt helpotus (x15)
Polven koukistus seisten kuminauhalla, molemmat jalat (x25)
Loitontajat normaali (x20), kantapäät ulospäin (x20)
3xPeruskyykky,
Sitten normaali kuminauhalla (x20)
Trampoliinilla ilman kuminauhaa (x20)
Jalan ojennus laitteella (25 kg), molemmat jalat (x20)
Jalkaprässi kevyellä painolla (30 kg) yhdellä jalalla, molemmat jalat3x
Vatsa
Selkä
Kädet
Liikkuvuusharjoituksia
Pyöräily 10 minuuttia, 80 kpm, kevyt vastus

Päälle allastreeni:
Koordinaatioliikkeita vedessä
Vesijuoksua

Eilen tosiaan vetäisin jo vesijuoksuvyön päälle, ja juoksin jopa 5 minuuttia, mutta polvi ei siitä vielä välittänyt. Sain ainakin tavoitettua kipurajan. Ylitin sen hieman, joten eilen polvi oli suht pahana illan. Tänään lunkisti. Menen iltapäivällä tsekkaamaan pm-maastoja Rio de Raisioon. Vähän taas kuvaamaan siis. Huomenna saatetaan Hell'n ja Tohon kanssa raastoluola kesäteloille. Pitkän linjan tavoite on, että ensi vuonna pääsen minäkin sinne juoksemaan... Nyt valmistelen jalkaa lauantaita varten, Jussin ja Anun häihin.

Polven käskytystä

Perjantaina kävin tekemässä S:n opastamana ensimmäisen saliharjoittelun polven kuntoutukseen. Lämmittelyksi kevyttä pyöräilyä (5 min.), jonka jälkeen erinäisiä liikesarjoja kuminauhalla ja salivehkeillä. Päätökseksi pyöräilyä (5 min.), jalan heiluttelua altaassa ja sitten palautusta porealtaassa. Tänään kävelin pidemmin, yhteensä ehkä 5 km. Polvessa tuntuu rauhalliselta.

Hiljaiselo jatkuu...

Lähti sitten tikit. Ehkä juuri sen kunniaksi polvi aloitti vihoittelemaan juuri siitä paikkeilta, jonka vuoksi alunperin nämä ongelmat alkoivatkin. Koska olen ekaa kertaa operoituna, en tiedä kuuluuko tämä asiaan. Siitä huolimatta takaraivossa alkaa kihelmöimään. Keli ulkona on ainakin kaunis.

Ja nyt jäävät kepit pois kuvioista. Jalkaa olen nyt treenannut, mutta välillä on pidettävä taukoa, että ehtii palautumaankin ja parantumaan. Pääasiallinen harjoittelu koostuu nyt seuraavista:

Vasemmalle jalalle varaamisen lisääminen
Pohjelihasliikkeet 4*5*20
Jalan nostot makuulta 4*5*20
Vasemman polven koukistaminen penkillä istuen 4*5*20
Polven koukistaminen lattialla liuttaen 4*5*20
Vasemman vastus medialiksen treenit
Lisäksi tavallisia keskivartaloa vahvistavia kuntopiiriliikkeitä tuntuman mukaan.

Ei näillä paljon aerobinen kunto nouse, mutta hitot siitä. Nyt mennään näin. Ensi viikolla alkanee kevyet kuntopyörälenkit ja porraskävely hissipalautuksella. Niin, vaikka urheilu-urissa on huikeita eroja, niin Khannouchin, Radcliffen ja Kekkin suhtaumiset vammojen kanssa taisteluun ovat esimerkillisiä. Siispä ei tässä mitään hätää, vaikka tänään tuli 6 kuukautta taukoa täyteen. Kuukausi vielä niin rikon viime vuonna tekemäni ennätyksen. Niin kuin kuluneista kuukausista voi huomata, ei korvaavien rintamalla ole tapahtunut mitään sellaista, jota mainita kannattaisi. Polven oireilu on vähän estänyt niitä hommia, joilla kykenin viime kaudella pitämään pään kuosissa. Tämänhetkisestä tilasta voi oppia myös sen, että viime syksynä tapahtunut innostuminen ja juoksumäärät olivat liikaa tälle keholle. Katsotaan miten käy tänä syksynä...

Polven tähystys

Eilinen tähystysleikkaus on takana. Yllättävän nopeasti kaikki meni ja yllättävät seuraukset siitä tuli. En ollut lainkaan varautunut sairaslomaan, joka aiheuttaa työmoraalisia paineita. Onneksi on netti... Töihin paluu tapahtuu kuitenkin täysin jalan ja lääkärin ehdoilla, mutta uskon, että ennen kun koko kuukausi on kulunut, voin taas researchata täysiä. Nyt on polven aika parantua. Ulkona on muuten taivaan hieno keli. Tästä ikkunasta näkee Hirvensalon rinteelle ja siellä lumi kiiltää valkeana auringossa. Oikealla Martin koulun piha kiiltää harmaana. On siinä lapsosten mukana temmeltää. Asvaltilla. Karhu-viestin kuvauskeikka jää itseltäni väliin. Harmillista.

Kevät, ensimmäinen kevät

Oli sitten Jussin polttarit ja SM-maantie. Ne eivät tosin liittyneet toisiinsa. Totean molempiin vain, että hyvä hyvä. Tänään kurkku on aivan tohjona tupakansavussa istumisesta. Kohta pitäisi aloittaa remontti tuolla vuokrakämpässä.

Sunnuntai meni tapetteja repiessä. Rentouttavalle viikonloppuoleskelulle jäi aikaa noin 1,5 tuntia sunnuntai-illalle. Yö olikin sitten lähes liskojen. Tänään on pirun kipeä olo. Piru. Duunin jälkeen vielä muutama pätkä tapettia (5 kerrosta päällekkäin) pois ja sitten pian onkin valmista. Hyvä sinne on sitten muuttaa. Flunssa painaa, eikä researchaaminen anna lainkaan armoa. Pää on ihan jumissa, mutta silti tekstiä syntyy. Se on varmaan todella laadukasta...

Onneksi lentsu rauhoittui. Sunnuntaina on pitkästä aikaa vuorossa kestävyysharjoitus, kun menen juottamaan Tohoa ja Helliä viimeistelyharjoituksessa. Mahdankohan jaksaa pyöräillä niin pitkään ja hartaasti. Pysyykö pullot hallussa? Hyvin tämä tästä. Lentsu kesti 3 päivää ja eilen tuli jo uhiteltua Keihäselle. Kaikkea se kevät teettää. Remontti finalisoituu kovaa vauhtia. Samoin tähy lähestyy. Olispa pirun hienoa, jos (ja kun) siitä on apua. Henkilökohtaisella urheilurintamalla on ollut tällä viikolla hyvin hiljaista terveydentilan hetkittäisen epästabiliteetin johdosta.

Maanantai porskuttaa menemään. Kevät on täällä. Eilen pyöräilin pitkästä aikaa hieman kun olin juottamassa Tohon ja Hellracerin viimeistelyharjoitusta. Tai ei ne mitään oikeastaan edes juoneet. Bostonissa juostaan parhaillaan kovaa vauhtia. Olisi ollut kiva nähdä maisemia televisiostakin. Tammikuussa vallitsin muutaman päivän siinä 10 mailin tuntumassa. Lenkille en tosin silloin kyennyt.... Huomisesta alkaa toivottavasti uusi aika. Tähystyksen toivoisin jelppivän polven tilannetta, niin elämästä tulisi taas helpompaa ja tutumpaa. Puoli vuotta taukoa tulee taas plakkariin. Kiva kiva. Taas on kerätty voimia syksyn paikkojen hajoamiseen?

Kylmä hiki

Maaliskuun viimeisenä maanantaina jalka kesti juoksua 6 minuuttia. Ennen juoksua ei mitään kipua. Juoksuaskeleiden jälkeen ei mitään kipua - ei edes portaita kävellessä. Ainoastaan juostessa. Paradoksaalista vai viesti jostain kauempaa? Tiistaiaamuna oli ensimmäisen kerran plus-asteita herätessä. Kevät on täällä, mutta tämä on tässä pieneksi aikaa. Voin tiivistää tulevat viikot nopeasti:ma-su ei kummempiama-su ei kummempiama-su ei kummempia jne. Nähdään joskus.

Huomenna on sunnuntai. Käyn ulkoiluttamassa kameraa. Ehkä siitä saan tulevan harrastuksen. En ole käynyt pitkään aikaan ulkona. Kävellyt vain töihin ja takaisin. Vähän tylsän puolesta nämä arjen rutiinit. Onneksi S jallitti mua aivan täysillä aprillipilalla. Tulppaanijuoksussa taisi olla jo kolmas kerta kun seurasin kisaa tienposkesta. Viluisempaa siellä on kuin itsen tien päällä. Tuomo veti hyvin siellä koleassa. Samoin Hell ja Jokisen Tuomas kisasivat ihan olan takaa. Z veti kyllä parhaat raastot kehiin. Mukavaa oli myös kullan ajan paraneminen runsaalla 40 sekunnilla. Nyt meni jo alle neljää... Iltapäivällä kävin vielä kokeilemassa runsaan levon jälkeen polven tuntumaa ja nyt odotan vain kutsua.

Maanantaina palattuani töistä kotiin - taas jälkeen 19.00 - oli pöydällä kutsu tähystykseen, joka on 18.4. Siihen asti pitää researchata kuin pieni hyeena. Kolme deadlinea ennen sitä ja yhdessä vielä aineistonkeruu kesken ja väliin vielä pääsiäinenkin. Leppoisa kevät. Ja tämä keli. Vaikka mitä palasia laittaisi yhteen niin harva ruokakaan maistuisi niin pahalta, miltä tämä keli tuntuu. Epälooginen ajatusrakenne ilmentänee sitä, että keli ulkona on maailman toiseksi surkein heti liukkauden jälkeen.

Taas kello lähenee puolta seitsemää ja tälle viikolle asetettu tavoite poistua kustannuspaikalta viimeistään kello 17.00 on missattu. Ei hyvä. Kälyistä menoa. Piakkoin leikkaukseen. Jee! Keskisalon haastattelusta Karjalaisessa tuli kylmä hiki. Ihan pieni sellainen. Tosin vaikka urheilu-urani on toisesta maailmasta häneen verrattuna, aloin potea vääjäämättömästi heikkoa oloa siitä, että olen antanut periksi. Monta asiaa olen tähän asti antanut periksi näin totaalisesti. Yhden ainoa. Joka aamuisen kuntopiirittelyn ohella kaikki muu treenaamiseen saatika korvaaviin liittyvä on poissa mielestä. Nyt alkaa olemaan korkea aika käydä kiinni puutteisiin, sillä kuukauden perästä mä taas juoksen... Siispä, lupaan tehdä asiat toisin kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Starting.................now.

Polvi edellä

Maanantaina käväisin kuntopiirissä. Menin täysin puhki siitä. Vaimo-kulta oli tehostanut kuntopiiriohjelmaa entisestä. Hyydyin tosin vasta viimeisellä kierroksella. Iloinen uutinen on myös se, että Tool ja Danko Jones saapuvat tuohon lähelle ensi kesänä. Niin ja Flogging Molly. Sitäkin jaksaa seurata - ainakin niitä rymistelybiisejä. Seven Deadly Sins.

Magneettikuvauksessa ei polvesta löytynyt oikein mitään rationaalista syytä nykyiseen ongelmaan. Mälsää. Lopullinen tuomio siitä tulee ensi maanantaina. Polven takaosassa limapussissa on jotain häikkää, joten se on varmaan seuraava ongelma. Ihme touhua. Torstaina nukuimme pitkään. Puoli kahdeksaan, joten juoksutunnustelu jää iltaan. Hyvä näin. Tai sitten ei. Mielummin näin.

Tänään oli testijuoksu. Kävin aamulla sitä ennen juoksemassa. Vain 5 km, jos huomenna on pidempi. Olin hieman kateellinen Pasille ja Mikalle, kun he maalin jälkeen nojailivat polviinsa. Tuollaista oikeanlaista pahaa oloa tässä on jo kaivattukin. Nyt sataa räntää.

Sunnuntai osoitti pilviä hipovan fiksuuteni. Muutaman lämmittelylenkin jälkeen juoksin 2.07-pituisen pitkän lenkin. Ei helvetti! En meinannut päästä kotiin asti, mutta onneksi raasto.com'n muu toimitus kokonaisuudessaan saattoi minut perille. Perhana kun uusia paikkoja kolottaa taas. Nyt täytyy keräillä muutama päivä ja muistella maltin merkitystä... Tällä tavoin olen taas telakalla ihan just. Kipeistä paikoista ei sen kummempaa, mutta polven vanha kipupiste ei pahemmin oireile nyt. Heh.

Maanantai alkoi tutulla polvikivulla, mutta nyt se on siirtynyt oikeaan polveen. Nyt sain suoralta kädeltä kärsitä maltittomuudestani. Tämä lienee siitä oikea rankaisu. Joo. Leikkaussali kutsuu kuulemma. Vekkulia kun nyt polvi tuntuu jo kestävän juoksua ja oikea alkaa oireilla. Sanoisinko, että onpa perkeleenmoista. Siispä operaatiosta tehtiin alustava juttu vasta ja nyt katsotaan, mihin tämä nykyinen tie johtaa. Jos tulee kuntoon näin, niin hyvä ja jos ei, niin veitsi viuhuu. Sekin on hyvä siinä tapauksessa. Huomenna Hämeenlinnaan ja keskiviikkoaamuna lopuksi viikkoa Jyväskylään. Siellä voisi vähän lenkkeillä....

Juu. Lenkillä tuli käytyä Jyväskylässä. Osittain sen vahvistamin ajatuksin laitoin eilen Jonesille viestin, että tähystykseen tullaan. On pirullista tsekkailla ulos, kun keli paranee ja juoksukeli ovat aina vaan paremmat. Polvi kestää kaikkea muuta kuin juoksua ja se tästä tekee raastavinta. Jyväskylässä näin Takalan Miikan ohimennen. Ei hänelläkään ihan lunkia ole tämä harjoituskausi ollut. Kai se tästä - itse kullakin.