Talvi lähestyy

Ja voi tätä ilon päivää. Viime kerran vuonna 2001 tutkimustuloksista innostuttiin yhtä paljon kuin tänään. Kerran viidessä vuodessa siis tutkin asiaa, joka kiinnostaa muitakin. Tänään kymmeneltä julkistettu starttirahaa käsittelevä tutkimus on virinnyt tarinaa ihan televisiouutisiin asti. On se hienoa sitten, vaikka viisi vuotta sitten en ollut asiasta samaa mieltä. Vanhana arvostaa... Niin kuin tätäkin voi.

Jalka taipuu taas kävelyyn. Tästä se lähtee - uudelleen ja uudelleen. Mieli ei kyllä enää ole hirveän innostunut. Toiveikas kyllä, mutta silti. Pitäisi vain uskoa. Saavakin sitä sanoi. Ja moni muu. Ei ole kiire mihinkään, mutta pääsisi edes johonkin. Illalla tai huomenna täytyy päästä vähän pyöräilemään ja sitten viikonloppuna tapailemaan juoksua kävelyn kera. Pah, juoksen saman tien.

Perjantai-illan suurin urheilusuoritus oli kävely kotiin. Lauantaina olikin sitten aimo annos energiaa käytettävissä. Se kulminoitui seitsemän kilsan päässä kotoa. Polkaisin taas fillarista taka-akselin poikki. Se on jo toinen kerta. Painoni ei ole merkittävästi noussut, joten voimalla meni... heh. Nyt on sitten saldolla yksi juoksumaton hengiltä juokseminen (1998) ja kaksi rikki polkaistua taka-akselia (2004 ja 2006). Kävelin kotiin yllättävän zeninä. Illan suussa kävin taivaltamassa 5 km kevyttä. Polvi on hiljaa ja hyvänoloinen. Taas... I'm happy. Sunnuntaina juoksin kevyen 20 km. Polvi ollut moksiskaan. Tänään jatkuu.

Maanantaina kuntopiiriä hallissa. Kierrosten välissä juoksin kaks tonnia, joista jälkimmäinen kulki 3.38 aika väkinäisesti. Kuntopiirin alle kolmesatasia rullauksia. Tänään sitten varsinaisia vetoja. Rauhallisia tosin ja tasaisella. I'm alive. Osallistuin Jukan kanssa suunnistajien yhteistreeniin Kaarinan-Lausteen maastoissa. Siis ihan ulkoilureitillä. Vedin vain kaksi kymmenminuuttista osaksi siksi, ettei kunto ole hirmuinen ja osaksi siksi, että polvi heti hajoa tiukkoihin alamäkiin. Niitä Lausteella on jopa pari... Keskiviikkona vain vesijuoksua. 30 minuuttia rennohkoa puhinaa. Hautaan ME-yrityksen tältä erää tähän, Saavalle tiedoksi. Huomenaamulla joko vetoja (viissatasia) tai sitten kevyttä ja seuraava kehittävä jää lauantaille. Huomenna on Porin keikka ja siitä suoraan taloyhtiön kokous putkiremonttipäätöksineen.

Perjantaiaamulla vein auton huoltoon. Sen uuden siis. Juoksin Riosta kotiin pientä kiertotietä. Erittäin hienoa fiilistä aamuseiskalta oli tarjolla. Iltapäivällä hain auton takas. Pääasia, jonka takia se sinne vietiin, oli jäänyt tekemättä - hyvästä syystä tosin. Kun lähdin siitä kotiin tapahtui jänniä. Satakunnantiellä, keskellä matelevaa liikennettä, auton kaasu painui ITSESTÄÄN pohjaan ja mulle ei jäänyt tehtäväksi kuin painautua penkkiin. Sain tilanteen onneksi haltuun ennen kuin meille uuden karhea automme olisi koristanut jonkun toisen takapuskuria. Moottori huusi kaasu pohjassa ja siinä ei jäänyt jäljelle kuin kikkailla jarrun ja kytkimen kanssa seuraavalle bussipysäkille. Hitto jos olisi ollut liukasta/automaattivaihteinen auto. Ctrl+alt+dellin jälkeen kaasu ei palautunut ennalleen vaan väänsi täysiä koko ajan. Muutaman puhelinsoiton ja uuden restartin jälkeen kaasupoljin nousi käytettävien joukkoon ja ajoin auton takas Rioon. Saimme pienemmän kärryn tilalle. Toivottavasti huollon jälkeen on selvillä, mikä sitä vaivaisi, sillä vastaus "ei sitä nyt tiedä, mikä siinä on" ei herätä luottamusta ja turvallisuuden tuntua siirtyä sen hurjimuksen kanssa liikenteen keskelle. Millä skoudetkaan uskoo, että itsellään se kaasua painaa, en minä ylinopeutta/kolaria ajanut... Tänään reipas kymppi. Edellisestä on aikaa yli vuosi.