11/30/2004

Syksy numeroina

Syyskuu 184 km (juoksua 8 ekana päivänä)
Lokakuu 0 km
Marraskuu 0 km

On se hienoa. Syksy loppui osaltani ennen kuin se edes oikeasti alkoi. Tosin se on pitkälti omaa syytäni, joten se siitä.

Vesi porisee

Mummoille kyytiä. Niitä on niin hemmetin paljon Impparin aamussa. Uimalakkeja kuin sieni sateella. Elä urheilijaurani herkimpiä hetkiä kilpaillessani mummojen kanssa vesijuoksussa. Vielä mielestäni voitolla. En tiedä, mitä mummot ovat mieltä asiasta. Vesijuoksu tuoksuu kloorilta.

Kyllä on meininkiä. Tänään vietän lepoa illalla. Jalka väsyy vesijuoksussa tai sitten eilinen intervallitus Monarkilla kertoo olevansa liikaa. Aamulla vesijuoksu kuitenkin meni iisisti. Pientä kolotusta.
Lumi tuli. Ulkona on varmaan osittain liukasta juosta. Olen ollut sen verran kauan juoksematta, etten oikein enää hahmota millaista se on. Outoa. No, ostimme eilen uuden kämpän. Sieltäkin pääse helposti lenkille. Heh. Illalla ehkä veteen. Tai Monarkia moikkaamaan.

Sujuu se näinkin. Kun tekee korvaavia kuin harjoittelisi, tuntuu ihan urheilijalta. Mutta silti vesijuoksuttaminen tekee tiukkaa päälle. Nyt tietenkin on sitten flunssan vuoro. No, se ei tässä konkurssissa ei enää paljoa paina. Mutta ei mun silti tee mieli sairastaa. Sen verran kälyinen olo oli aamulla, että jätin vesilenkin väliin. Huomenna on päivä uus. Illalla panosta kunnon piirittämiseen niin tulee sentään tehtyä jotain. Sairaan nössöä.

Olen kipeä. Aivan sama. Tänään tuli väitöskirja painosta ja parin viikon päästä on v-hetki. Hyvä hyvä. Mutta jumalauta sentään. Nyt on neljä kuukautta taukoa takana ja tuo helvetin jalka on edelleen turpea ja totta kai kipeäkin. Yhden päivän jaloilla olon jälkeen sitä kolottaa. Ei se kestäisi kokonaan edes yhtä lenkkiä. Ehkä täytyy alkaa valmistautua heittämään tossut naulaan. En tiedä. Lippu tangosta, hip hei.

Tänään on oman ajanlaskuni mukaan syksyn viimeinen päivä. Juhlin sitä vesijuoksulla. Olen kannustettu harkitsemaan jonkun toisen lääkärin mielipiteen kuulemiseen. Pitkä lepo ja varsin hidas paraneminen on herisyttänyt muidenkin korvia. Jotenkin nyt vain ei jaksa. Huomenna joillakin aukeaa joulukalenteri. Mä avaan joulukalenterin vasta keväällä.

11/11/2004

Tauko jatkuu

No niin. Nyt selvisi. 3 kuukautta lisätaukoa. Mutta! Pääsen ehkä helmikuussa jo jalkojen päälle. Nyt korvaavien pariin. Lääkärin konsultaation jälkeen on mieli kirkastunut. Kuntopiiriä on tullut tehtyä ja tänään pulahdan altaaseen eka kerran pieneen aikaan.

11/10/2004

Pimeää

Ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut 1,5 viikkoon. Tänään kävin pitkästä aikaa korvaavien kimppuun. Tosin ihan hyvällä kannustuksella. Ehkä taas lähtisi liikkeelle uudelleen. En tiedä. Jalan kiputilan uusiutuminen ja maamme urheilujärjestötoimintaan osallistuminen on masentanut minut täysin. Masennukseni syytä ei tietenkään voi yleistää, mutta onneksi jotkut urheilijoista yrittävät ja menestyvät, vaikka täällä onkin tällainen järjestelmä. Vahvasti epäilen, että onko koko järjestö enää niin vahvasti urheilijoiden asialla. No, tänään on onneksi lauantai.

Huomenna on 10 viikkoa taukoa takana. Ja lääkäri osuus myös tälle päivälle. Epäilen voimakkaasti sitä, että saanko vielä aloittaa juoksemista. Jalka on tosin ollut viimeisen kolmen viikon aikana jo jokunen 5-6 päivää ihan ok. Kivuton aamusta asti. Mutta sitten välillä pienen kävelyn jälkeisenä päivänä se on rasittunut ja kipeä. Helpolla ynnäyksellä lenkki kaks kertaa päivässä ei välttämättä tee sille vielä hyvää? Itseäni rankaistakseni olen nyt myös luopunut täysin korvaavista.

Töissä ja noissa helvetin palavereissa on mennyt sen verran aikaa, että olen lopun aikaa vain levännyt ja tehnyt jalkapohjatreeniä. Nautin nyt siitä, että mulla on lähes koko ajan vähän helvetin paha olo henkisesti ja saan inhota selkärangattomuuttani. Aivan sairaan typerää moinen, mutta se luo vihaa, jolla saan myllyttää vettä. Ehkä huomenna alan taas vesijuoksemaan aamuin illoin. Kun saisin varmuuden siitä, että pystyn vielä juoksemaan niin sitten ei olisi mitään hätää. Korvaavia vain pakkiin. Nyt ei sytytä lainkaan. Olen lyöty. ...kele!

11/01/2004

Syksyn pimeys vie

Frankfurt on takana. Kultaa myöten ennätykset ropisivat siellä. Ei ihme. Keli oli aika oivallinen hyvää juoksuun. Reittikään ei näyttänyt pyöräillessä hirveän pahalta. Heidelberg voitti kuitenkin Frankfurt taas mennen tullen. Kiitos Jukalle ja Andreinalle lutuisesta yöpaikasta ja kestinnästä. Hermolomamme oli oivallisen onnistunut. Ja sitten taas surkeammat asiat tulevat mieleen. Vasen jalkani on aivan syvältä. Tulis jo kuntoon, helvetti!