Pimeää

Ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut 1,5 viikkoon. Tänään kävin pitkästä aikaa korvaavien kimppuun. Tosin ihan hyvällä kannustuksella. Ehkä taas lähtisi liikkeelle uudelleen. En tiedä. Jalan kiputilan uusiutuminen ja maamme urheilujärjestötoimintaan osallistuminen on masentanut minut täysin. Masennukseni syytä ei tietenkään voi yleistää, mutta onneksi jotkut urheilijoista yrittävät ja menestyvät, vaikka täällä onkin tällainen järjestelmä. Vahvasti epäilen, että onko koko järjestö enää niin vahvasti urheilijoiden asialla. No, tänään on onneksi lauantai.

Huomenna on 10 viikkoa taukoa takana. Ja lääkäri osuus myös tälle päivälle. Epäilen voimakkaasti sitä, että saanko vielä aloittaa juoksemista. Jalka on tosin ollut viimeisen kolmen viikon aikana jo jokunen 5-6 päivää ihan ok. Kivuton aamusta asti. Mutta sitten välillä pienen kävelyn jälkeisenä päivänä se on rasittunut ja kipeä. Helpolla ynnäyksellä lenkki kaks kertaa päivässä ei välttämättä tee sille vielä hyvää? Itseäni rankaistakseni olen nyt myös luopunut täysin korvaavista.

Töissä ja noissa helvetin palavereissa on mennyt sen verran aikaa, että olen lopun aikaa vain levännyt ja tehnyt jalkapohjatreeniä. Nautin nyt siitä, että mulla on lähes koko ajan vähän helvetin paha olo henkisesti ja saan inhota selkärangattomuuttani. Aivan sairaan typerää moinen, mutta se luo vihaa, jolla saan myllyttää vettä. Ehkä huomenna alan taas vesijuoksemaan aamuin illoin. Kun saisin varmuuden siitä, että pystyn vielä juoksemaan niin sitten ei olisi mitään hätää. Korvaavia vain pakkiin. Nyt ei sytytä lainkaan. Olen lyöty. ...kele!