Magneetti mustana, jänne reikaleina

Nyt ovat ärräpäät herkässä. Eilinen magneettikuva tosin osoitti, että epäiltyä murtumaa ei veneluussa ole. Hyvä näin, koska siihen olisi voinut loppua koko tarina. Kokonaistilanne ei kuitenkaan selventynyt. Veneluun yli tulevan jänteen toinen osa on ruvella. Hyvin ruvella. Saa nähdä viuhuuko veitsi. Ei sitten voi sanoa muuta kuin, että varokaa koiria.

Nyt olen siis tilanteessa, johon verrattuna veneluun murtuminenkin olisi ollut hyvä uutinen. Juoksun jatkuminen sanan mukaisesti jänteen varassa. Nyt ekaks kuusi viikkoa lepoa. Pelkkää riemua. Nyt sanon, että perkele. Tai no, ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Maratonprojekti jääty just nyt.

Aamulla aloitin korvaavat uudelleen kuntopiirillä. Tästä se lähtee. Pienistä puroista. Ja elämässä ei nyt kuitenkaan niin paljon ongelmia ole eli tasapainotila pyrkii pintaan. Väitöskirja on kuulemma nyt valmis. Se on ihan hyvä homma. Sunnuntaina suunnittelimme korvaavan harjoitteluohjelma, joka onkin nyt sitten työtäni. Johonkin tämä energia on purettava. Johonkin, joka vähentää itseinhoani.

Veden maku suussa

Lepääminen on tylsää, mutta kun kävi selväksi, että nykyisellään urani viimeinen lenkki oli muutaman kilsan päässä niin ei lepo sitten niin paha asia ole. Jalka vain ei vieläkään tunnu terveeltä vaikka viikko on kohta jo kulunut. Kunhan kuukauden päästä pääsen lenkille niin sitten voi olla muutaman viikon lenkkeilyn jälkeen mukana maratonilla. Kevyin odotuksin tosin...

Yritin tänään aloittaa korvaavat. Olen aivan löysä. Ei pysty. Juoksu on helppoa, korvaavat ei. Luontaisedut kunniaan - vaikka ne olisivatkin jonkun muun. Vietin aikaisen aamun salaisessa kuntosalissa. Siellä on mattokin jäisiä kelejä varten. Nyt kuitenkaan ei tarvitse halajata edes matosta. Nyt on kestovoiman aika tarttua. Jalkaa nipistää vielä. Sääli. Supersucking vesijuoksu, kuntopiiri ja kestovoimailu. Voi taivas. Ahdistaa taas.

Eilen seurasin Ruissalojuoksuja. Kivaa oli. Ensi viikon maanantaina magneettikuvaan. Jalka ei ole juurikaan parantunut. Taas ottaa pattiin, muttei entisellä voimakkuudella. Nyt hieman voimakkaammin. Illalla vielä nupitin pyörällä niin, että koipi vääntyi taas hieman yli niin mikäs tässä. Pyyhe kehiin. Aamulla en ollut ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa pulahtamassa altaaseen lenkille. Siellä kuitenkin olin. Fiilikset paranivat hieman. Onhan vesijuoksussakin nykyään kisoja. Pete juoksi hienosti Berliinissä. Hatun nosto hänelle. Kauan odottamansa haamurajan alitus on nyt totta. Menen vesijuoksulenkille.

Syksyllä sataa lisää

Liiallinen tyytyväisyys kostautui taas. Lääkärikäynnin tulos oli viikko juoksu-, kävely- ja pyöräilylepoa. Jalka on kuulemma siinä iskussa, että rasitusmurtuma on lähellä. En olekaan ennen höllännyt ennen varsinaisia vammoja. Nojaa, tämä jalka on kyllä ollut jo muutaman hassun viikon varsin kipeä. Kesäkuun alusta itse asiassa. Sanoisinko, että perkele. Juoksu ehtikin kulkea jo hyvin ja kilsoja oli tulossa. No tuskin viikon lepo tuntuu enää missään tässä konkurssissa...

Syksyllä sataa

Hienoa. Taas saa seurata kun luonnon selkä taipuu uuteen uskoon. Kaikki on muuten reilassa, mutta tämä tuttu jalkavaiva on nyt aika pahana. Ehkä juuri siksi kun olen pitänyt kevyttä...

Eilen tapahtui vielä kaksi asiaa. Varasin lääkärin ja sain postissa Frankfurtin laput. Kutkuttavaa. Sitä hurmosta ei tosin jatkunut kauaa. Torstaina nykykunnon (kahden viikon onnistuneen juoksemisen jälkeen) tila paljastui. Vauhdin hyytyminen jo kympillä kolmeen ja puoleen lupaa kivaa reissua saksanmaalla. Olin täysin maassa. Ilmiselvää hukkatyötä kaikki, huusin. Typerää. Viikonloppuna meininki helpottui hieman ja sunnuntaina meni taas reippaasti yli kahden tunnin pitkän lenkki. Lääkäriajasta ei ole tietoa sittenkään, mutta hienoa on se, että jalalla astuu taas kun kevyt ajanjakso loppui. Treenaamalla paikat kuntoon -liike pystyyn. Ka-Boom. Frankfurt tulee olemaan vain totuttautumisjuoksu, ei ennätysreissu. Tällainen päätös on huono tehdä etukäteen, mutta muutaman maratonin nöyryytyksen koettuani en pelkää tätä päätöstä. Ehkä se on äijämäinen homma. Sen todistamisestahan tässä on kyse?

Loppuviikon treeniä haitannee hieman tuleva konferenssi. Ihan sama. Nyt on maanantai. Tiistaina tein taas hyvän harjoituksen pitkästä aikaa. Juoksu oli jo aamulla helppoa, jota se ei ole ollut pieneen aikaan. Kakkoset kulkivat Uudenmaantiellä hyvää vauhtia ja vielä helposti. Hyvä homma.