Piisaa

Eilen vetäisin lähemmäs kolme tuntia fillarilla. Tuuli ei armoa jaellut, mutten sitä kyllä anellutkaan. Pulssi ei käväissyt montaa kertaa alle 160:n. Olin ihan puhki. Sen huomasi seuraavana päivänä polvessakin, mutta se vain on polven elämää. Epävarmaa sellaista. Kävin maanantaina mittaamassa sunnuntain lenkin, 70 km. Aika hidasta vääntöä, mutta mulla on siihen syyni.

40 minuuttia stepperiä on mun kovin harjoitus. Ehkä koskaan. Siihen yhdistyi vielä vastaava aika iskelmäradiota, ja tuo eilinen 40 minuuttia olikin maanpäällisen helvetin replica. Jälkeenpäin ajatellen se oli ihan jees treeni. Stepperin putket olivat liekeissä. Nyt olen minä. Kävin aamulla S:n kanssa mummohölkkäämässä (6-7.00min/km) parissa pätkässä yhteensä 12 minuuttia. Tilinpäätöksessä viivan alle jää merkintä, että polvi on ihan saatanan paska kapine. Ihan perseestä koko roska. Polvilumpion syrjä oli neljän minuutin ja neljänkymmenen sekunnin perästä tunnerikas, josta sitten eteni tuttuun paskuuteen. Nyt on hiton hilpeää. Nyt kyllä lähtee tossut ja juoksukledjut kellariin. Kaivan ne sieltä sitten kun muistelen joskus kymmenen vuoden päästä juoksemista. Jos muistelen. Sen verta paljon ketuttaa nyt. Vielä on aikaa, mutta toivo on jo hiipumassa. Joka tapauksessa 27.3.1989-27.10.2005 tarjosi paljon ja siitä olen tyytyväinen.

Ei vaiskaan. Emmä näin helpolla luovuta. Suoraan sanoen vituttaa ja ankarasti, mutta ei se mitään - projekti jatkuu. Maanantaina lekurille. Menee vielä hetki ennen kuin vaihdan tossut uuteen kameraan. Tosiasiassa olisi todella mielenkiintoista saada selville, että mikä siellä vielä voi olla. Kulumapinnat olivat ok, plikat ovat Mehiläisen roskissa, ja lihasjumikin taitaa olla jo 7 kk:n levon jälkeen hiipunut, ja polvea "tukevia" lihaksia on treenattu. Mikä perkele siellä voi olla? That'll the quest... Aaarrrgggh!!!!

Sittenpä vietin pitkästä aikaa hetkisen Samun ja Ompun sekä jalkapallon äärellä. Aamulla tupakansavussa istuminen kosti itsensä ja kurkku on varsin siilinen. Bongasin ennen tätä riittävän valokuvaajan, Daniel Månssonin. Filmilleen on kaapannut myös itsensä Arto Saaren. Että kun on hienoa. Tänään palaan salille nysväämään.

Olipa herkkua olla liikkeellä knaftilla hapella. Illanistuminen tupakansavussa likvitoi tehokkaasti hengityskanavien käyttöä. Salilla heiluminen ei tosin paljon aerobista kapasiteettia rasita. Ei tosiaan. Hainkin tänään astmalääkelisäystä, jotta selviää taas pinnalle. Perjantaita viedään, mutta jotenkin on ote kadoksissa. Tällä hetkellä on taas liikaa keskeneräisiä hommia, ja niiden ansioista kärähtää joskus liian helposti. Se on nyt tietenkin ihan se ja sen sama. Illalla Hell täyttää 30 v.

Sitten taas seuraavana päivänä Jussi juhli 30 v:tä ja Lordi voitti Euroviisut. Omassa tilassa ei muutosta. Pikku masis päällä. Käväisin kokeilemassa juoksua 4*2min ' 1min. + 8 yhteen putkeen. No news what so ever....