Lisää taukoa

Kuusi viikkoa tuli lisätaukoa. Sitä ennen ei saa kokeilla lainkaan juoksua. Helppo homma. Pyöräilyä, vesijuoksua ja stepperiä sen sijaan saa tehdä sopivasti. Polvessa tuntuu leikkauksen oireet olevan tipotiessään, mutta tuttu polvilumpion oire jatkuu. Vituttaa niin paljon, ettei veri ees kierrä. Jos ei lähde tuntemuksen pois, niin sitten höylätään ja porataan polvilumpiota, niin ei se enää ole nykyisensä. Mistä helvetistä tämä tuli?

2,5 kuukautta pidin taukoa ja eiku toisella lenkillä jo vain tuntuu polvi. Voi perkele! Perkele! Perkele! Melkein tekisi mieli olla alkamatta. Perkele!

Mutta rauha palasi taas. Illalla laukussa oli taas salivehkeet ja stepperi odotti Peltolantiellä. Tavoitteena oli sytyttää se palamaan piiiiitkällä tahkoamisella. En tosin tee tänään normaalia pidempää steppaamista. Vesijuoksuun on otettava myös lisää tuntumaa, mutta vasta 1,5 viikon päästä, kun palaan Nizzasta. Lisätaukoa tarjolla vielä 41 päivää...

Aamulla tunnin pyörä tuulessa ja tuiskussa. Kiva meininki. Polvi on hiljaa. 40 päivää. Illalla on Kortteliajot, joita voisi mennä katsomaan. Ehkä jätän kameran kotiin.

Torstai alkoi pirunmoisella niskakivulla. Tiistaina niskan vasen puoli oli jumissa, tänään raastaa oikea puoli. Lämmitin sen aamulla ja sitten hyppäsin pyörän selkään. Piipahdin Riossa ja Kaarinassa. 1,5 h ja 40 km. Hidasta... mutta enää 39 päivää. En ehtinyt aikomuksistani huolimatta tsekkaamaan Turun yliopiston promootiokulkuetta. Työt painoivat. Näin Arvosen Tuomasta lounaalla, kun hän piipahtaa silloin tällöin Turussa. Hyvin näyttää kulkevan. Investoin kuvausvehkeisiin myös. Hankin Canonin 28-135mm objektiivin kuvanvakaajalla. Ja salaman. Säästöt menivät sinne, joten toivottavasti Nizzassa saa konferenssista paljon sapuskaa.... hah. 38 päivää ja salille mars.