Kikkailua

Maanantaina lähdin mukaan pelaamaan sählyä työporukan kanssa. Viime kerrasta olikin aikaa, olisiko ollut vuonna 1992 armeijassa pakkopullassa. Tunti sählyn jälkeen oli vaikea nousta tuolilta. Illan mäkivedoista tulee herkkua.

Nyt tiistaina voin todeta, että maailmassa on seuraavia jäykkiä asioita: kivi, rautakanki, teräskattila, minä... Voi piru sentään. Harmillista tässä on se, että polvi kesti sählyn ihan ookoosti, mutta illan juoksussa sitä vähän vihloi. Onneksi kivun lähteenä lienee leikkausarpi, johon sählymailalla päivällä koputtelin. Jäykkyyden perimmäinen syy kuitenkin siinä, että alaselkä ja pakarat ovat nyt aivan ykkösjumissa. Ykkösessä! Toivon lämpimästi, että parin tunnin päästä polvi toimi kuin kone.

Ja toimihan se. Muut paikat ei. VL vaihtui kevyeen 16km:iin. Tänään juoksin aamulla kevyen kuutosten. Annan polvelle ja jumeille aikaa. Huomenna neljäsatasia. Ja ensi vuonna tämä. Perjantaina nokka suuntautuu kohti Joutsenoa Lappeenrannan kautta. Tutut huoltohommat odottavat.