Taas on hilkulla

Torstaina vedin vain kaksi neljäsatasta 15 sijaan. 78 ja 74. Sitten polvi alkoi tuntumaan palautuksessa sen verran, että kävelin suoraan kotiin. Telakka kutsuu muutamaksi päiväksi. Oireilun syy on tuo maanantainen mailalla itsensä rankaisu. Olisinpa kopauttanut vaikka leukaani, enkä polveen. Ensi kerralla (vuonna 2020) olen huolellisempi. Nyt ei tee muuta kuin ottaa pattiin. Helvetin moisessa kierteessä olen. Pitäisköhän tajuta jo antaa olla? Ja pah!

Maanantai. Viikonloppuna oli huoltoreissu Joutsenossa. Oli raastavaa katsella poikain ottamuksia alla jo kuntoutunut, mutta yllättäen pettänyt ja vihoitteleva polvi. Tänään kokeilin polven toimivuutta kolmen juoksemattomuuden jälkeen: tilanne hyvin pitkälti viime joulukuinen. Alussa ei tunnu miltään, mutta 10-15 minuutin juoksun jälkeen alkaa kirraamaan. Varasin välittömästi lenkin jälkeen ajan lääkärille. Ilman piikkiä en sieltä palaa. V-käyrä lähti kovaan nousuun. Igen. Muuten viikonloppu oli jees. Mikaa en ole tosin nähnyt yhdenkään pitkän matkan kisan jälkeen noin huonossa vedossa. Tosin aika nopeasti hän kuitenkin palasi kirjoihin. Hell ja Toho pysyttelivät koko ajan tällä puolella.

Tiistai jatkuu urheilun merkeissä sinä tavallisena odotuksena, johon viime ja edellisenä keväänä olen harjaantunut oivallisesti. Töiden jälkeen vietän taas hetkiä John Woon kanssa. Keskiviikkona juoksemattomuuden tuoman synkkyyden rikkoi tietenkin Sari, mutta myös TuUl:n talousvaliokunnan kokous. Tänään torstaina varasin seuraavan ajan lääkärille, mikä kertoo polven tilasta riittävästi. Illalla alkaa taas kuntopiiritys. Näillä lähtee. Harmi vain, että pyöräily on nyt vähäistä. NYT!

Perjantaina reippailin heti kuntopiirillä. Huomenna on kokeiltava jalan tilaa. Sen jälkeen suuntaamme kohti Porvoota ja heti perään kohti Helsinkiä. Siirränkin jalan kokeilun tulevaisuuteen. Sama kipu on koko ajan läsnä. Taas sama kettumainen tilanne: lepo ei auta, ei ole opastettavissa mitään treeniä, jolla kivun pystyi "ohittamaan" ja käyrä on nousussa. Siltikään en aio lopettaa tähän.

Sunnuntaina lähdin kokeilemaan jalan kestoa uhmaten pyöräilemään. Memoon voin laittaa muistiin, että sateessa pyöräillessä tulee nopeammin vilu kuin juostessa. Polvi ei paljoa vikissyt, mutta eipä sillä nyt väliä. Maanantaina piiritin kuntoa tutulla tavalla rankan musiikin saattelemana. Ei tuntunut lainkaan pahalta se. Illalla pakastimen pakkosulatuksen jälkeen söimme huomattavasti jäätelöä. Se oli ajatuksena miellyttävä tapa viimeistellä kesä. Käytännössä kävi niin, ettei jäätelöä tee enää mieli. Ehkä huomenna jo sitten kuitenkin. Aivan sama. Tiistaina on vuorossa pyörää ja kuntopiiri, ja samalla havaitsin, että enää on vain 6 päivää lääkäriin.