Kotona taas

Dublin sujui hyvin. Työkeikka oli ilman ylimielisyyttä selvähkö homma jo papereihin tutustumisen jälkeen. Tiistaina ja keskiviikkona seurasin ja seurasimme kun yhteistyökumppani esitti kalvolla samat asiat kuin paperilla meille oli tarkasti tarjottu. Eipä se mitään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Muutama hetki Dubliniin tutustumiseenkin tarjottiin. Juoksin maanantai-illalla ilman karttaa valtavankokoiseen Phoenix-puistoon, jossa peurat juoksivat liikenteen vierellä. Minä en ollut yksi niistä. Muutama tuli kyselemään missä mennään ja kiristin vauhtia keskustellessa niin, että kyselijät kääntyivät sanoen, että heille tuli kiire tuonne. Tiistaina juoksin kevyttä ja löysin sen kanaalin reunamat. Keskiviikkona nautiskelin jumista kanaalin reunamilla vetäessäni minuuttisia. Torstaiaamulla suuntasin taas kohti tuota puistoa. Juoksin vahingossa 19 km.