Taas Kurren luo

Metalli-ilta puudutti. Slayer ei tuntunut enää niin kovalta jutulta livenä kuin joskus. Polvi ei tuntunut aamun työpyörässä lainkaan. Tänään siis juostaan taas.

Muttei juostu pitkään. Maanantaina Oravalle. Syö taas miestä. Nyt en edes hötkyillyt ja silti alamäki alkoi taas. Keskiviikkona piipahdin työreissulla Porissa. Karhu-viestin askelmerkit olivat edelleen paikallaan. Jos kerran polvi ärtyy hitaassa juoksussa, niin jäljelle jää vain kovat lenkit. Torstaina hyökkäisin suoraan heräämisen jälkeen reippaahkolle aamulenkille => ei kipua. Perjantaina juoksin pidempään, mutta hitaammin => lopussa alustavaa kipua. Lauantaina änkesin mukaan testijuoksuun, 5km kylmiltään 17.52 ja verryttelyt => loppuverskan lopussa polvi aika kipeä. Huomenna tarjolla ties mitä.

Maanantain Helsingin keikan jälkeen näen kuitenkin Oravan. Se on varmaa. Odottava olo. 17.52 lämmittää myös. Aatelkaa sitä. Sunnuntaina liityin Z:n, Tohon ja Hell'n (eli Raaston) seuraan pitkälle lenkille. Juoksin hieman knafit 25 km, joista viimeiset 5,5 keskimääräistä kovempaa. Kovemmassa vauhdissa polven kipua ei tunne, joten sepä on ilon aihe. Ehkä tämä meneekin juoksemalla ohi... Verta pakkiin.