Kilvat jatkuu

Vielä täysin keskenkuntoisenakin minut on nyt nimetty viime viikonloppuna eläväksi legendaksi ja tänä viikonloppuna veteraanimaratoonariksi. Pidän ensimmäisestä enemmän. Edelleen.

Tänään juoksin Maskussa maantiekisan, mutta vain 8 km:n verran. Tämän kisan voitti leikkauksen jälkeen nopeasti kovaan kuntoon soluttautunut Säippä ajalla 26.06. Katselin pidemmän matkaa myös Lehtisen Joonaksen kantapäitä (27.22). Täysin tyytyväinen en omaan juoksuuni (27.48) ole, mutta vielä en tämän parempaan pysty, joten näillä mennään. Keskivauhti oli kuitenkin just alle 3.30/km. Olkoon se riittävä nyt. Realistisesti ajatellen ei mulla pitäisi rahkeita sen kovempaa ollakaan vielä. Se on kuitenkin vain muutaman viikon tulosta eli mikäs siinä. Hell voitti pitkän matkan (13,5 km) ajalla 43.19 ja jätti Jukia (44.33) ja Mikaa (45.31) ihan reilusti. Kiva oli nähdä Kankareen Tomiakin pitkästä aikaa. Tähän viikkoon tuli yhteensä 67 km. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamulla heräsimme siihen kun paikat (ulkona tosin) olivat täynnä savua. Mikäs muu kuin juuri Aallon Arton muutama viikko sitten asuttaman talon ullakko siellä roihusi. Paha nakki, mutta Artsi selvisi tästä vain pelotteella. Maanantai kulkeutui taas ohitseni harmaana massana, jonka keskellä loisti kelmeä ketutuksen valo. Illalla tavoitteena tehdä vähän tukiharjoituksia, huomenna fartlekiä, torstaina vetoja ja lauantaina taas maantiekisaan. Kunto nousuun!

Maanantai-iltana teimme S:n johdolla kavalkadin ylämäkivetoja, kuntopiiriä ja loikkia. Tiistaina ei tuntunut kuin väsyneeltä. Siksi lähdinkin töihin aikaisemmin. Ehtii levätä ennen illan vauhtileikittelyä. Sen otan tosin kevennettynä. Kunhan vähän irrottelen, jos edes sitä. Nyt ei ole vielä kiire hajottamaan jalkoja. Illalla olisi myös pm-kymppi, jonka jätän väliin suosiolla. Loppuaika olisi kuitenkin jotain 34.44,78, josta en ota merkintää tilastoihin. Nakkilan kolmonen ja Eskilstunan 1500m ovat ne viimeiset. Tänä syksynä haen tuntumaan maantieltä.