Juoksu maistuu taas

Tiistaina homma taas jatkui. Nyt oli vuorossa VL Jukan kanssa. Jukka säästeli ja mä menin välillä täyttä. Aivan täyttä. Muuten homma oli hallinnassa. Lopussa kevyehkö väsähtäminen, mutta se johtui siitä, että viimeinen kaksminuuttinen tuli ylämäkeen. Tosi hyvältä alkaa tuntumaan kovempivauhtinen. Ainoa mutta siinä on, että vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta se on nyt tätä. Vauhdilla tuli leikiteltyä 8 km ynnä siihen sitten 5 km:n verryttely tykö. Päivään sopi hyvin N.W.A:n If It Ain't Ruff.

Heh, torstaina näyttää tulevan yksi ehkä kaikkien aikojen huonoimmista juoksuaiheisista elokuvista, Elämäni juoksu, jossa jopa melkoinen velmu, Armin Müller-Stahl, karahtaa uransa pohjaan niin, että haisee. Ja hän on sentään näytellyt saksalaisissa dekkareissakin... Mika ja Raakel näyttivät sen kerran ihan niin kuin tsempiksi Berliinin maratonille. Toisaalta nyt kun muistelee niin se on sen verran heikko, että se on hauska. Toivottoman tylsä se on. Oikeesti.

Keskiviikkona ulkoilutin itseni lisäksi Marvilia. Lenkki venyi melkein 2,5 tuntiseksi, joten jätin aiotun juoksun kokonaan tekemättä. Jaksan sitten huomenna paremmin. Polvi on edelleen hiljaa. Kiva. Nyt soi The Treacherous Threen The New Rap Language. Torstaiaamuna menin Jukan kanssa radalle. Juki veteli 200:siä, mä kontrollinelisatasia. 10x400m satasen palautuksella 83-78 sekuntiin (viimeinen 72). Sellaista rauhallista maistelua. Haetaan vähän tuntumaa heti, ettei taas mennä syvälle jumiin ja reippaan ja kovan sympioosiin. Nyt soi Slayer: Cult. Illalla kohti Göteborgia. Ensi maanantaina pitäisi palata töihin... Jaa-a. Tosi innoissani olen siitä. Not!