Maltti?

Perjantaina juoksin S:n kanssa aamulla ensimmäisen kympin aamulenkin. Ihan niin hienoa, ettei teistä moni usko. Haittapuolena oli se, että kunto ei meinannut kestää, mutta kun S kiristi vauhtia, niin jo vain alkoi juoksu tuntumaan helpolta. Muutama askel pitää ottaa vielä ennen kisoja... Lauantaina jatkoin lenkkeilyn juhlaa juoksemalla 11 km. Sunnuntaina tein Ruissalossa lähes valvotuissa olosuhteissa reippaahkon lenkin. Juoksin reippaan 5 km (19.05) verryttelyineen selvittääkseni polven nykytilaa ja käyttäytymistä ajattelen huomista mahdollista Kurrella käyntiä. Käynnin tarpeellisuus on pohdinnassa.

Käynti jäi väliin. Polvi ei ollut moksiskaan reipastelusta. Maanantaina lepäilin, joskin juoksin vedessä 40 min. Tiistaina juoksin taas oikeasti kympin. "Löysimme" vihdoinkin koko kierroksen yo-kylän lenkille. Koroisten nurkille on jossain juoksemattomuuteni aikana rykäisty kevyen liikenteen silta ja siinä se. Enää ei tartte hyppiä kuivalla kivien yli, vaan nyt pääse sillalla yli. On se hienoa. Keskiviikkona maisemiin saapui Juki. Menin Jukin ja Sarin kanssa Hirvensalon laskettelurinteelle ja purtsille juoksemaan mäkeä. Ei vetoja, vaan pelkkää nousua ja laskua. Loppuverskassa polvessa tuntui minimaalisen verran noin kymmenen askeleen aikana. Ei hätää. Sari osti uuden fillarin keskiviikkoiltana ja sitä testattiin sitten torstaina. Pyöräilimme 116 km saaristossa. Aikaa kului 4,5 tuntia eli ka.vauhti oli 26 km/h. Koska S pysyi niin helposti perässä (heh), menin illalla hankkimaan lukkopolkimet. Ugh! Pää paloi lähestulkoon karrelle, sillä aurinko yllätti meidät täydellisesti lenkin aikana. Huomenna juoksua.

Perjantaiaamu alkoi hyvin jumittuneella alkuverryttelyllä, jonka jälkeen juoksin neljä kierrosta reipasta/kovaa Karikolla. Oli sekin varsin väsynyttä. Sen jälkeen kentällä sataset ja muutama kovahko rullaus nurmella. Eilinen painoi. Lauantaina lähdin kevyelle pyörälenkille Kakskertaan, mutta palasin raskain reisin ja uuden ennätyksen kera. Nyt kykeni Marvililla aikaan 49.17. Olen niin onnellinen. Heh. Todellakin hampaiden vilahdettua ensimmäisen kerran Kakskerran notkossa ei paluuta ollut. Kevyt pyörittely vaihtui raakaan raastamiseen. Hyvä näin. Päivällä ajoimme mökille.

Sunnuntaina juoksimme kullan kanssa ehkä parhaissa maastoissa, mitä muistan. Somerniemen harjuksiko sitä voisi nimittää, mutta siellä metsässä sukkuloitiin metsäteitä sinne tänne. Juoksin samalla rauhallisen, mutta pisimmän lenkkini leikkauksen jälkeen, 15 km.