Tulppaanit kukkivat taas

Ettei vain tulisi jo liian tutuksi tuokin tievarsi, jossa kylmässä tuulessa katselee muiden edesottamuksia. Jukkakin oli saapunut Saksasta muun toiminnan ohella juoksemaan Tulppaanissa. Ensi vuonna sitten. Sen verran voi uhota. Lauantaina hiihtoa, eilen pitkä ja harras liikkuvuus- ja jalkapohjaharjoitus. Puukotin peukaloani sillä tavoin, että hiihto ja vesijuoksu olivat mahdottomia korvaavia muutamaan päivään. Tänään juostaan.

Ja juostiin. Taas kovaa. Kuntopiiri oli aivan tuskaa. Oikeastaan ekan kerran olin aivan loppu. Ihan sama. Illalla jalka ei ollut outona. Tänään pyörää, kuminauhaa ja allaskoordinaatiota. Kestäisipä jalka pian täysipainoisen juoksemisen niin saisin lopettaa nilviäisenä olon. Vedin pyörän perään 400m 3.06-vauhtia. Matto ei mene kovempaa siellä. Ihan sama. Tuli kova väsy, joten jatkoin altaalla. Aamulla oli vesijuoksemassa ja nyt illalla pitää päteä järjestöjyränä. Ei se mitään - huomenna on juoksupäivä!

Torstaina juoksin leipomon suoralla tonneja neljä kappaletta (3.22-3.14). Viimeinen oli täysiä, mutta en oikein hengästynyt siitä. Homma on nyt niin, että kuntoa tuntuu olevan, mutta siinä kaikki. Pääsiäinen vierähti korvaavien parissa. Lauantaina kävin pyöräilemässä Kakskerran legendaarisen kierroksen legendaariseen huonoon aikaan. Katkesin jo Brinkkalan kartanon kohdalla, vaikkei siinä ollut edes mäkeä. Pääsin maaliin silti. Tunnissa, mikä tarkoittaa yli 20 minuuttia hitaammin kuin normaalit korvaavien harrastajat!