Kilsoja noin nolla

Lauantai kului aamulla lenkillä, matkalla Haminaan, PM-maastojen seuraamisella, lenkillä PM-maastoreitillä (tutussa Ruissalossa...) ja paluureissulla. Jumalavite tota jalkaa. Sen kanssa on nyt pinna kireällä. Maratonia sillä ei ainakaan juokse, eikä kunnolla lenkkiäkään. Prkl. Onkohan tämä sittenkään vain kuoppa kiitoradalla vai se viimeinen niitti. Hitto, selvisin melkein astumiskyvyttömästä takaisin perustasolle, ja nyt yhden pakaran takia mukako kaikki kaatuisi nyt ja tähän. On muillakin kaatunut.

Aamulla juoksua vain 16 minuuttia. Nyt on aika hilkulla. Pystyin onneksi vielä petraamaan kunnon neljässä kuukaudessa hyväksi peruskunnoksi. Ehkä se oli sitten tämän "toisen" juoksu-uran paras tulos. Lienee syytä olla tyytyväinen siihenkin. Tästä koivesta ei kyllä ole kohta kaluksi enää. Tuntuis nyt edes sen verran, ettei antais toivoa juoksemista, mutta kun ei. Hiljaa, mutta kun alkaa juoksuaskeleet, niin jo vain on pahana. Ei helvetti ku tää hajottaa. Illalla ehkä kuntopiiriä ketutukseen ja jo lähes perinteistä hoitoa tennispallolla lisättynä.

Eilinen päivä oli ehkä turhauttavin ikinä. Siis töiden puolesta. Emmä jaksa aina samaa paskaa. Tutkimuksen tuloksia on joidenkin niin vaikea niellä, että tekee pahaa katsoa. Eilen oli raja aika lähellä antaa kuulua, mitä oikeasti kelasin tilanteesta ja vastapuolen ala-arvoisesta käyttäytymisestä. Tähän asti kaikissa vaikeissa ja väärinymmärryksiä korjaavissa palavereissa olen asioinut aikuisten kanssa, eilen en ollut siitä ihan varma.

Illalla jumppasin lonkkia kevyesti ja venyttelyä. Juoksu on jäänyt väliin nyt kolmena päivänä. Sama virsi jatkuu vaan. Venyttely ei poista kipua, ei kevyet vahvistusliikkeetkään. Ei lepo, ei rasitus, ei lääke, ei hieronta, ei ultraääni, ei didy, ei mikään. Ihan hienoa. Nyt on kaikki pelissä. Torstai-illalla olin Mattiloilla saamassa akupunktiota. Jollei muuta niin se ainakin sai minut pysymään paikallaan. Yhdestä kerrasta ei vielä voi sanoa mitään, mutta kuuri jatkuukin sunnuntaina. Samaisesti tänään päivällä on hierontaa ja manipulaatiota ja illalla alkaa kunnolla lantiota ja pakaroita vahvistavat treenit. Syteen tai saveen, nyt mennään. Luin eilen yöllä Toshihiko Sekon tarinan. Ei saamari, miten joku voi asettaa mielensä jollekin asialle. Se on hienoa.

Sunnuntaina kykenin jo kymppiin. Varovaisesti tosin. Pakarassa ei enää esiinny kipua. Tensorin kyljessä keskellä reittä on vielä jotain kärhämää. Itse asiassa etureiden ulkosyrjällä on muutaman pituinen jumi vielä. Sen kun saa pois, niin avot. Saava, täältä tullaan takas!!