Henki kulkee taas

Lauantaina kävimme Porvoossa P:n ja Tuulin luona. Se kävi treenistä. Sunnuntaina oli taas upea keli ja pienen ympäripuhumisen jälkeen löysin itseni taas ladulta. Hiihdin kovaa. Oli upea tuntea kun henkitorvessa sattuu mäen päällä ja sylki on tahnaa. Äijämäistä. Tänään juoksen eka kerran ulkona. Vähän tosin. Kuntopiiriin hallille ja takaisin. Sitä ennen käyn kuulemassa tuomioni SM-hallien talousvastaavana. Siinä loppuu yksi harjoittelua likvitoinut pesti. Reipasta.

Eilen juoksin hallille ja takas. Lisäksi juoksin hallilla kuntopiiriin välisissä. Paluumatkalla jouduin kävelemään hieman jalan ärtyessä, mutta jalka ei kuitenkaan kipeytynyt isosti. Onneksi! Aamulla juoksin vedessä ja koordinoin liikkeitäni ahkerasti matalassa päässä. Päkiähyppelyt vedessä tuntuvat yhtä hupaisilta kuin miltä näyttänevät. Ihan sama, koska tämä kuitenkin tuntuu oikealta.

Lahti tuli nähtyä, huomenna taas Helsinki. Kävin eilen illalla ja tänään aamuvarhaisella Salpausselällä ottamassa mittaa mäistä. Koville äijille ei liene minkäänlaisia nuo mäet, mutta kyllä ne ihan kivalta tuntuivat. Paremmalta kuin Vesijärven jäällä hiihtäminen. On siinäkin luovuutta käytetty rankasti. Pää on ihan pahki pohdittu: "Mikä tuon järven nimi voisi olla?" Kohta matolle.

Illalla juoksin matolla verryttelyä ja kolme kilsaa 4.00/km. Jalassa on pieni tunne, muttei kipua. Hilkulla on jo.