Ulkona paistaa aurinko

Tänään on juoksupäivä. Kädet hikoilee. Juoksin illalla kovan pyörän jälkeen runsas 20 minuuttia. Neljä kilsaa. Näiden lisäksi tein kuminauhatreenin. Lopussa jalka oli aika väsynyt, mutta oli syytäkin olla, koska olin sitä itsekin. Kun muistelen jalan tilaa 1-1,5 kk taaksepäin, täytyy olla aivan älyttömän tyytyväinen nykytilaan, vaikka kilsat tai vauhtia eivät vielä kerrykään. Niiden aika on selvästi myöhemmin. Nyt punotaan tarinan palasia yhteen. Tän illan treenin pilaa talousvaliokunta, joten teen illalla päivän toisen kuntopiirin ynnättynä liikkuvuudella. Seuran taholta mun nimettiin muutenkin ylentävästi opettajaksi ja entiseksi yleisurheilijaksi. Ehkä olenkin jo entinen, mutta ans kattoo nyt. Emmä näin helpolla luovulla.

Tohon kanssa sovimme joskus, että ennen hänen Rooman maratoniaan pitää käydä lenkillä. Tiukille vetää. Heh. En sitten mennyt Tohon kanssa lenkille, mutta lienee tuo parempi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä. Vielä kuitenkin kuluu aikaa ennen kuin juoksussa on pysyvyyttä. Nyt ollaan vielä sellaisessa vaiheessa, että juoksu on korvaavien korvaava. Nynnyä.