Palaa lomalta, mars

Vähän ehkä liiallinen hurmos jäi kesälomalla päälle. Sori vain pomo, mutta vaihtaisin tässä istumisen tänään helposti johonkin muuhun. En vain tiedä mihin... Vaikka motivaatiossa ei vammojen paranemisen jälkeen ole ollut ongelmia, sain maratoneja seuraamalla ja erityisesti Radcliffen raastosta muutaman innostuksen siemenen lisää. Kahvitunnilla nukahdin työkavereiden keskustellessa koirista. Näin unta tv-kovasta, jossa törmäsin koiraan. Enneuni? Herättyäni mieleni teki Tuplaa. Ostin niitä kaksi ja nyt poden huonoa omatuntoa. Illalla kevyttä. Huomenna VL.

Onneksi muuten kävin aamulla lenkillä. Yöunta on takana 3 tuntia. Ehkä siksi on väsy. Tällainen peli ei vetele pidemmän päälle. Kuulostaa kornilta kuulla tuo omasta suustaan. Siksi en puhukaan nyt ääneen. Koko kesä meni hyvällä rytmillä. Loma loppui 16 tuntia sitten ja heti on rötvähtänyt tuo ihannoimani harjoittelurytmi. Minulla on niin pitkä jänne näissä jutuissa. Aamulla jätin kostoksi hyppelyt väliin. Kenelle kostan?
Tiistaiaamu valkeni huomattavasti reippaammin ottein kuin eilinen. Hyvä näin. Nyt vielä jos jaksaisi tehdä hommia... VL oli täydellistä nautintoa - tuntui pahalta. Pikkulapset sanoivat setää pahoinvoivaksi, kun yhden kovan kakkosen jälkeen oli laatta ovella. Ovelle se onneksi jäi. Fanituksen ilosanoman sain myös eilen kun kuviani laitettiin esille Radcliffen nettisivuille. Ihan Action-kuviin. Siistiä. Samoin sain viestiä Marius Bakkenilta, notta ehkä kuvia ilmestyy myös hänen sivuilleen. Ihme touhua. Tässä taitaa olla käsillä juoksu-urani huippukohtia...

Keskiviikko keskellä viikkoa tarjosi energiavajauksellisen kevyen kympin leffan kyttäämiseen jälkeen. Puolessa välissä jouduin seisomaan paikallani, etten kaatuisi. Siinä vaiheessa oli sama menenkö vai palaanko... Nyt ei suju. Hyvän heinäkuun jälkeen arki tosiaan palaa tänne. Eilisen reippaan alkuverryttelyssä pulssi takoi reippaan tasolla. Se oli oivallinen lähtökohta harjoitukselle. Tein kevennetyn eli lyhyemmän. Pulssi oli yhtä pihalla kuin olin itsekin. Viimeinen 2 km 6.55. Kotiin päästyäni en poistanut mittaria heti. Parikyt minuuttia istuskeltuani pulssi oli yhä 85-90. Hienoa. Alaselkäkin on aika liekeissä. Onneksi lepopulssi oli hieman koholla, mutta sen jälkimmäinen osa ihan jees (48/52). Se tarkoittaa sitä, että tänään on varsin kevyt päivä. Ja huominen kova siirtyy päivällä ellei jopa kahdella. Ja toisaalta tässä ei ole mihinkään kiire.

Aamupulssi palautui pikku hiljaa (42/60) ja olo on normalisoitunut hieman. Tänään kuitenkin kevyttä vielä tai reipasta. Sen näkee verryttelyssä. Huomenna hieroja ja keskiviikkona työkikkailua. Torstaina oli aikaa seuraavalle varsinaiselle treenille (jos elimistö sen sallii). Jukka tulee ensi viikonloppuna Suomeen. Se on hupaisaa.

Maanantain aamupulssin tasoittumisen (lepo laski, orto nousi...) johdosta rohkenin lähteä reippaalle. Verryttelyssäkään pulssi ei räjähtänyt viime viikon tavoin, jolloin lähdin matkaan. Matkalla pulssi tosin oli aiempia reippaita korkeammalla. Ihan selvästikin. Mutta edelleen oltiin alle anan. Lisäksi hengitys ja muu olo oli tosin lunki. Pulssi vain takoi korkeammalla. Muut varmaan tietävät mitä tämä tarkoittaa, minä en. Tiistaiaamulla kävin hierojalla. Pipsa murrettua nilkkansa menin Onnelalle. Tohon suosittelemana. Jatkan suosittelua muille. Ulkoreisien kestojumi sai tehokkaasti kyytiä. Pyöräilin hieronnan päälle Toholle viemään Z:n kirjaa ja sitten pidemmän kautta töihin, jotta sain vähän hierontaa palauteltua. Nyt on hyvä. Ja Paula on kova.

Eilen olin aamulla ennen kuutta lenkillä, jotta ehdin kovistelemaan ennen kuin lähdin Hesaan. Sitten suoraan junasta lenkille. En ollut ehtinyt syömäänkään siinä välissä muuta kuin aamupalan. Tsemppiä! Toholla ei koordinaatio oikein pelannut muutaman päivän tauon jälkeen. Oli se vekkulia. Tänään fartlekiä Ruissalossa.