Kesä matelee

Jatkoinkin heti pyörällä. Rauhassa piti mennä tällä kertaa. Ajoin kuitenkin väkisin ennätyksen Kauselan vaatimattomalla lenkillä. Reidet huusivat armoa, mutta sitä ei herunut. Eikä heru. Torstaina kiiruhdin töistä taas reidet hapoilla juoksemaan reipasta Jukan (!) kanssa ulkoilureitille. Lieneenkö siitä pian vuosi, kun viime kerran pääsin sinne. Biolaakson maisemat olivat muuttuneet. Samaa peltoa se oli edelleenkin, kynnettyä tosin nyt.

Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.

Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.

Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.

Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.

Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.

Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.