Tammikuun loppua

Jalka ei ole ollut nyt sitten muutamaan päivään lainkaan kipeä. Tästä tulee pitkä kaks kuukautta, mutta tuo aika on täynnä iloa. Iloitkaa. Kokeilin eilen salilla eka kerran stepperiä ja kyllä jalalla rohkenee jo painaa voimalla. Täytyy kuitenkin aloittaa tuon kojeen hikoiluttaminen pikku hiljaa. Ehkä pyöräharjoituksen yhteyteen sopiva treeni. Lauantaina en ehdikään aamulla minnekään, mutta Peran polttareissa on sentään jotain liikkumista jäkiksen muodossa.

Näin. Nyt kun jalka on pikku hiljaa paranemaan päin niin muut paikat hajoavat. Oikean käden lauantainen tälli vaikuttaa edelleen. Eilen kovan pyöräilyn jälkeen se oli aika hajalla, ja jo aamun vesijuoksuvedoissa se oli sen verran kipeä, että söin aamupuuronkin vasemmalla kädellä. Tänään tilanne on hieman parempi.

Pera pääsi sitten naimisiin. Onnea vain vielä kerran molemmille osapuolille. Tänään viikko alkoi eilisen orastavan flunssan tunteen alla, mutta vesijuosten. Vedimme Opan kanssa kevyen tunnin ja siihen taas pyörät päälle. Selvisimme mummojen hyökkäykseltä hyvin, mitä nyt tultiin Opalle soittamaan suuta, että "teet sitä vesikävelyä väärin". Uskokaa jo nyt helvetti, että a) olemme siellä vain pakosta ja b) se, mitä teemme on vesijuoksua, ei kävelyä. Luulisi sen näkyvän. ...kele. Jalka selvisi häistä ihan hyvin. Tanssinkin kesti, joskin hieman kyllä pisti vastaan. Huomenna työt haittaavat treenejä, mutta keskiviikkona alkaa normaali elämä taas. Torstaina alkaa cd-levyjen pakkaaminen muuttoa varten.

Oikean käteni vamma ei olekaan jääkiekosta vaan vesijuoksusta. Peukaloa opastava jänne/lihas on tulehtunut. Narinaan asti. Hienoa!