Lauantaina, kun pakkanen vähän hellitti, kävin hiihtämässä, vaikka röörit olivatkin flunssan jäljiltä ihan tukossa. Köhin menemään ukkojen perässä. Kiukustuivat kun en mennyt ohi. Muutaman vuoden hiihtotauon jälkeen ote liukkaaseen alustaan oli haparoiva. Jalan vuoksi olen siis mammari niin ladulla kuin muuallakin.
Eilen illalla oli lopettaa koko tän surkeuden. Tähän näin. Miksi ihmeessä viitsin hinkata jotain helvetin allasta edestakas ja nykiä kuntopiiriä ja jalkapohjatreenejä muutaman kuukauden, jos lopputulos on +-0. Koipi kipeytyi hiihdosta ja tapetinpoistamisesta. TAPETINPOISTAMISESTA!?! Viisi viikkoa pitäisi olla vielä taukoa, mutta ei tämä jalka ole vielä kummoisessakaan kunnossa. ...KELE!
2/07/2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment