Juoksuaskelia

Eilen vedin kovan pyörän ja perään kilsan matolla 4.55/km -vauhtia. Hyvältä ja huonolta tuntui. Illalla jalka oli hieman epävarma tilastaan. Jännää. Perjantaina rankaisin altaalla, lauantaina suoritimme kalustehankintoja ja sunnuntaina seurasimme kun Jukka juoksi itselleen pronssia SM-halleissa. Siitä intoutuneena riensimme S:n kanssa vesijuoksulenkille. Peran kanssa sumplimme, miten etenemme tästä hetkestä kohti uusi saavutuksia. Siis muitakin kuin korvaavien saralla. Torstaina menen fysioterapeutille ja tänään suunnittelemme kullan kanssa koordinaatio/liikkuvuus -harjoitukset tästä eteenpäin. Tavoite on tehdä kolmen päivän kuuria. Voimaa, kestävyyttä ja jalkan koulutusta. Sitten välillä levätään. Jos levätään.
Nyt vieläkin edessä pitkä tie. Malttia vaativa.

Maanantaina kuntopiiriä. Sen jälkeen S tarkisti tilanteeni liikkuvuuden ja venyvyyden saralla. Hylätty tuli. Vesijuoksu on kivettänyt jäykkää kehoa entisestään. Seli-seli. Venyttelemättömyys se on aiheuttanut. Juoksin harjoituksen yhteydessä 1200m, joista osa jo kovaakin. Askel on hieman kimmoisampi, mutta tänään alkavat allaskoordinaatiot, jotta saan jalat vastaanottamaan iskuja ja tarjoamaan ponnistuksia. Vähän Opan tavoin.

Kylläpä teki hyvää. Jalkakin on edelleen vaiti. Kloorin haju on taas palannut iholle. Ja mummot moikkaavat. Kohta juoksen kuin villi varsa ulkona. Sitä ennen treenaan lisää jalkapohjaani. Siitä tulee peruskallio. Tänään on muuten taas juoksupäivä.