Siinä ja siinä

Olli summaili sivuillaan tapahtumia akillesjänteen katkeamisesta tähän päivään ja vähän edemmäskin. Oma tilanne alkoi kesäkuussa. Juoksin kesän läpi kunnes syyskuun 8. päivä tuli stoppi. Kävin silloin vielä illalla tekemässä poikain ja Töyrylän Teron kanssa juoksumittareiden yhteistestin Ruissalossa. Se on ollut viimeinen kerta kun juoksin.

Näinä kuukausina olen kiihkonnut, pettynyt, lopettanut, aloittanut, korvannut ja lillunut altaassa useita kertoja. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että näin olen tehnyt. Siis erityisesti harjoittanut korvaavia. Nyt korvaavien laatu muuttuu ja oheen tulee juoksua. Puolen vuoden jälkeen ei tule mieleen vetää heti pitkää vk-lenkkiä, vaikka sisustassa onkin siihen suuri palo. Kettumaista. On lupa ja on haluja, mutta on myös oltava malttia. Se on heikoin osani. Tämän päivän jälkeen toivon kuitenkin, että olisin taas iisimpi. Olen erittäin kireällä näinä aikoina. Tiukassa esihermostustilassa koko ajan. Paluun realisoitumisen ja pannasta poispääsyn ohella tavoitteena on henkisen tasapainon saavuttaminen.