Paikat natisevat

Lauantain kova oli taas tutun turvallista juoksua. Hieman päälle 34 minuutin. Eipä siinä sen kummempia. Sunnuntaina vedin pitkän lenkin (32 km) vähän reippaammin, 3.55 ka. vauhtia. Tohon kanssa juostuun lenkkiin kului aikaa runsas 20 minuuttia aiempaa vähemmän. Seuraavalle viikolle tarkoituksena oli lisätä vielä tästä viikosta (175 km) muutama kilsa. Eipä mitään, nyt on maanantai ja olen jo kilsan viime viikkoa edellä. Että kun on ravitsevaa.

Eilisilta meni taas niin kovalla kiireellä, etten ehtinyt kuin tv kympille ja hyppelytkin jäivät väliin. Ei sen puoleen vähän oli reisissä väsykin. Tänään oli taas pirun hyvä kulku. Illalla taas VL:ää. Vähänkö nämä viikot vilisevät.

Eilen oli noutaja takapuolessa kiinni. Eka kerran tämän loppukesän ja alkusyksyn aikana oli raju meininki. Siis sanan negatiivisessa merkityksessä. VL tosin kulki kohtalaisesti (vain 12 sek. parhaasta), mutta sitä ennen ja sen jälkeen painoi aivan saamaristi. Maksoin sunnuntain hurjastelun velkaa ehkä rankemman päälle. Epätoivoisena jouduin illalla jopa turvautumaan joulukalenterisuklaaseen. Se oli jo kohta vuoden vanhaa, joten söin sitä vain vähän. Seuraava ilon hetki oli se, etten saanut yöllä unta. Melkein liskojen yö. Aamulla tilanne oli hieman enemmän lähellä normaalia, paitsi kovemmassa vauhdissa oli heikko meininki. Illalla on varsin rauhallisen juoksun vuoro. Malttia... Uskon, että sillä saadaan tilanne takaisin siihen, missä mentiin mennä viikolla. Lepään vasta ensi viikolla.

Jaa-a. Illalla jäi juoksut väliin. Ei vain ehtinyt kaiken huseeramisen ohella. Tänään en kuitenkaan kosta sitä reippaalla, vaan yritän säilyttää maltin juoksussa. Huomenna on vuorossa kova, koska lauantaina en järjestöjyräilyn vuoksi ehdi kuin aamulla juoksemaan. Siltikin viikkoon kertyy n. 170 km. Se lämmittää.