29.12. juoksin vesijuoksun uuden SE:n 6.00.10. Epävirallisen tietenkin. Lenkistä teki kokemuksen se, että juoksin sen yksin. Epätoivoisin hetki tuli jo 1,5 tunnin kohdalla, mutta jaksoin loput 4,5 tuntia ihan helposti. Perjantaina kakkosissa mummot hurrasivat palautusten aikana. Olenko nyt urani huipulla?
Jalka tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä. Turvonnut on vieläkin, mutta aamulla kykenen jo astelemaan sillä kuin isäntä. Jalkapohjaharjoitteet ovat tehneet tehtävänsä ja hallitsen vasemman jalan jalkapohjaa jo hieman. Taikinan vatkausta sietänee tehdä kuitenkin lisää. Henkisesti olen syvältä riekaleina edelleen. Epätietoisuus mahdollisesta juoksu-urheilun jatkumisesta elämässäni kalvaa lähes joka hetki. En yksinkertaisesti kykene vieläkään käsittelemään tätä kunnolla. Hermot ovat välillä aivan tiukoilla, vaikka asiat ovat kohdallani hyvällä jamalla muuten. Pääni on paha jätkä.
12/31/2004
12/20/2004
Joulukuu II
Niin. Huomenna on väitös. Jotenkin se kutkuttaa. Rehellisesti sanoen olo on kuin ennen viivalle saapumista. Hyvä niin. Kulkee sitten paremmin. Vaivasenluu rauhoittui kun jätin eilen vesijuoksun väliin. Täytyy varoa, ettei tarvitse aloittaa korvaavien korvaavia. Jalkapohjatreeniä on nyt plakkarissa 1,5 kuukautta. Jalka ei anna enää periksi entisellä tavalla, mutta vielä saa jatkaa harjoituksia.
Jäi sitten eilen treeni tekemättä. Tänään väittelen ja siinä meneekin koko päivä. Huomenna sitten taas urheillaan. Ei muuten urheiltu. Oli hautajaiset ja sen päälle sain yllätyskutsun Saarnin synttäreille, joten palauttelin lauantain ja vielä sunnuntain.
Tänään olin sitten taas vedessä. Voi taivas kun vihaan sitä. Vihaan klooriveden hajua ihollani suihkun jälkeen, vihaan suihkumyssyjä muistuttavia uimalakkeja, vihaan hymyileviä naamoja, vihaan sitä kun joku kertoo vesijuoksun olevan ihanaa, vihaan sitä yli kaiken, vihaan laskeutumista veteen, vihaan iloisia kommentteja, vihaan hajuveden hajua, vihaan vesijuoksua.
Ainoa mitä en siinä hommassa vihaa on se, että se pitää minut hengissä. Vedot ja tv-lenkit säilyttävät pienet itsetunnon rippeet kasassa. Siksi voitan vihani joka aamu ja ilta uudelleen ja uudelleen. Illalla sain pulssin nousemaan kakkosissa hieman yli 180:n. Ihan pelkällä kiukulla!
Taas on viikko pian mennyt. Ehdin iltapäivällä vetämään vielä toiset kakkoset tälle viikolle, joten hyvä. Sitten Ruotsiin päiväksi. Lepoa. Sunnuntaina tavaroiden siirtelyä välillä Lieto-Turku-Salo-Helsinki. Siinä mennee koko päivä, joten seuraavan kerran altaaseen maanantaina. Sitä ennen piiritän kuntoa ja vahvistan jalkaa edelleen.
Ttu toi jalka mitään kuntoon tulee. Lauantaina herätessäni kolmen viikon hiljaiselo oli yht'äkkiä mennyttä. Sen jälkeen koipi onkin ollut taas kipeä. Eilen kertasimme alustavasti lajeja, joihin keskityn jos juoksu jää. Niitä ei ollut montaa. Taas jomottaa. Päätä ja jalkaa. Ei pitäis ottaa tätä niin tosissaan, mutta ei vain muuta voi. Aamun "juoksulenkki" helpotti hyvä seura. Muiden harmiksi ja omaksi onnekseni muillakin paikat präkää. Nyt oli seurana johtajatason suunnistaja.
Jäi sitten eilen treeni tekemättä. Tänään väittelen ja siinä meneekin koko päivä. Huomenna sitten taas urheillaan. Ei muuten urheiltu. Oli hautajaiset ja sen päälle sain yllätyskutsun Saarnin synttäreille, joten palauttelin lauantain ja vielä sunnuntain.
Tänään olin sitten taas vedessä. Voi taivas kun vihaan sitä. Vihaan klooriveden hajua ihollani suihkun jälkeen, vihaan suihkumyssyjä muistuttavia uimalakkeja, vihaan hymyileviä naamoja, vihaan sitä kun joku kertoo vesijuoksun olevan ihanaa, vihaan sitä yli kaiken, vihaan laskeutumista veteen, vihaan iloisia kommentteja, vihaan hajuveden hajua, vihaan vesijuoksua.
Ainoa mitä en siinä hommassa vihaa on se, että se pitää minut hengissä. Vedot ja tv-lenkit säilyttävät pienet itsetunnon rippeet kasassa. Siksi voitan vihani joka aamu ja ilta uudelleen ja uudelleen. Illalla sain pulssin nousemaan kakkosissa hieman yli 180:n. Ihan pelkällä kiukulla!
Taas on viikko pian mennyt. Ehdin iltapäivällä vetämään vielä toiset kakkoset tälle viikolle, joten hyvä. Sitten Ruotsiin päiväksi. Lepoa. Sunnuntaina tavaroiden siirtelyä välillä Lieto-Turku-Salo-Helsinki. Siinä mennee koko päivä, joten seuraavan kerran altaaseen maanantaina. Sitä ennen piiritän kuntoa ja vahvistan jalkaa edelleen.
Ttu toi jalka mitään kuntoon tulee. Lauantaina herätessäni kolmen viikon hiljaiselo oli yht'äkkiä mennyttä. Sen jälkeen koipi onkin ollut taas kipeä. Eilen kertasimme alustavasti lajeja, joihin keskityn jos juoksu jää. Niitä ei ollut montaa. Taas jomottaa. Päätä ja jalkaa. Ei pitäis ottaa tätä niin tosissaan, mutta ei vain muuta voi. Aamun "juoksulenkki" helpotti hyvä seura. Muiden harmiksi ja omaksi onnekseni muillakin paikat präkää. Nyt oli seurana johtajatason suunnistaja.
12/07/2004
Joulukuu I
Kyllä. Ulkona keli näyttää aika houkuttelevalta. Not!
Aloitin tosiaan eilen syömään tulehduslääkettä. Nyt yritetään häivyttää jalka mielestä. Pahaa ellei jopa pahinta on se, että olen joutunut luopumaan periaatteistani. Olenko enää lainkaan mies? Kaikki vammat lukuun ottamatta pohjeluun murtumaa ovat lähteneet juoksemalla. Miksei tämä muka olisi yhtään erilaisempi vamma? Muut vammat ovat kyllä olleet sellaista normaalia kolinaa, tämä ei. Tai no pohjeluun murtuma ei tullut juoksemalla kuntoon. Ehkä periaatteissa onkin vikaa...?
Olen kovin pohtinut, että mitä sitten jos juoksuni olivat tässä. En keksi mitään tekemistä tai harrastusta, josta lähtee fiilareita samalla tavalla kuin tästä. Nooh, lieneekö näin jyrkkä näkökanta olemaan omiaan siinä vaiheessa kun yrittää kuntoutua. Perkele! Nupina pois ja nyt mennään.
Altaalla oli muuten eilen ahdasta. Miksi ihmeessä? Uskokaan jo, että VESIJUOKSU ON IHAN SYVÄLTÄ!!! Tällä asenteella saa ihmeitä aikaan. Pää on tällä hetkellä täynnä pieniä palasia. Muisti pätkii ja mahaa kutkuttaa. Pitäisikö ennen väittelyä käydä lenkillä, että saisin homman kuriin? Ihan lyhyellä edes? Äh, sitten taas alkaisi ottamaan hermoon tuo jalan tilanne. Pääni on kohta aivan palasina. Viikonloppuna ja tarkemmin sanottuna sunnuntaina klo 04.00 syytin itseäni plagioinnissa, muutaman tunnin päästä käsitemallini laatikot olivat väärässä paikassa ja sitä rataa. Tästä tulee helppo viikko...
Illalla altaaseen. Jumalavite. Nyt on terveen jalkani vaivasenluu alkanut vihoittelemaan isosti. Muutama hetki vielä niin en pysty edes vesijuoksemaan tällä hetkellä. Tänään on taas vuorossa kaksminuuttisia. Se tuntuu ihan äijämäiseltä hommalta. Hieman kyllä otti eilen pattiin kun hallin valvoja kehui vesikävelyä hyväksi harrastukseksi. Totesin, että VESIJUOKSU on hyvin paha asia, joka on välttämätöntä vain siksi, että sieluni pysyy hengissä. Ei sanonut takaisin mitään. Parempi niin. Vesikävely. Voi sun...
Aloitin tosiaan eilen syömään tulehduslääkettä. Nyt yritetään häivyttää jalka mielestä. Pahaa ellei jopa pahinta on se, että olen joutunut luopumaan periaatteistani. Olenko enää lainkaan mies? Kaikki vammat lukuun ottamatta pohjeluun murtumaa ovat lähteneet juoksemalla. Miksei tämä muka olisi yhtään erilaisempi vamma? Muut vammat ovat kyllä olleet sellaista normaalia kolinaa, tämä ei. Tai no pohjeluun murtuma ei tullut juoksemalla kuntoon. Ehkä periaatteissa onkin vikaa...?
Olen kovin pohtinut, että mitä sitten jos juoksuni olivat tässä. En keksi mitään tekemistä tai harrastusta, josta lähtee fiilareita samalla tavalla kuin tästä. Nooh, lieneekö näin jyrkkä näkökanta olemaan omiaan siinä vaiheessa kun yrittää kuntoutua. Perkele! Nupina pois ja nyt mennään.
Altaalla oli muuten eilen ahdasta. Miksi ihmeessä? Uskokaan jo, että VESIJUOKSU ON IHAN SYVÄLTÄ!!! Tällä asenteella saa ihmeitä aikaan. Pää on tällä hetkellä täynnä pieniä palasia. Muisti pätkii ja mahaa kutkuttaa. Pitäisikö ennen väittelyä käydä lenkillä, että saisin homman kuriin? Ihan lyhyellä edes? Äh, sitten taas alkaisi ottamaan hermoon tuo jalan tilanne. Pääni on kohta aivan palasina. Viikonloppuna ja tarkemmin sanottuna sunnuntaina klo 04.00 syytin itseäni plagioinnissa, muutaman tunnin päästä käsitemallini laatikot olivat väärässä paikassa ja sitä rataa. Tästä tulee helppo viikko...
Illalla altaaseen. Jumalavite. Nyt on terveen jalkani vaivasenluu alkanut vihoittelemaan isosti. Muutama hetki vielä niin en pysty edes vesijuoksemaan tällä hetkellä. Tänään on taas vuorossa kaksminuuttisia. Se tuntuu ihan äijämäiseltä hommalta. Hieman kyllä otti eilen pattiin kun hallin valvoja kehui vesikävelyä hyväksi harrastukseksi. Totesin, että VESIJUOKSU on hyvin paha asia, joka on välttämätöntä vain siksi, että sieluni pysyy hengissä. Ei sanonut takaisin mitään. Parempi niin. Vesikävely. Voi sun...
11/30/2004
Syksy numeroina
Syyskuu 184 km (juoksua 8 ekana päivänä)
Lokakuu 0 km
Marraskuu 0 km
On se hienoa. Syksy loppui osaltani ennen kuin se edes oikeasti alkoi. Tosin se on pitkälti omaa syytäni, joten se siitä.
Lokakuu 0 km
Marraskuu 0 km
On se hienoa. Syksy loppui osaltani ennen kuin se edes oikeasti alkoi. Tosin se on pitkälti omaa syytäni, joten se siitä.
Vesi porisee
Mummoille kyytiä. Niitä on niin hemmetin paljon Impparin aamussa. Uimalakkeja kuin sieni sateella. Elä urheilijaurani herkimpiä hetkiä kilpaillessani mummojen kanssa vesijuoksussa. Vielä mielestäni voitolla. En tiedä, mitä mummot ovat mieltä asiasta. Vesijuoksu tuoksuu kloorilta.
Kyllä on meininkiä. Tänään vietän lepoa illalla. Jalka väsyy vesijuoksussa tai sitten eilinen intervallitus Monarkilla kertoo olevansa liikaa. Aamulla vesijuoksu kuitenkin meni iisisti. Pientä kolotusta.
Lumi tuli. Ulkona on varmaan osittain liukasta juosta. Olen ollut sen verran kauan juoksematta, etten oikein enää hahmota millaista se on. Outoa. No, ostimme eilen uuden kämpän. Sieltäkin pääse helposti lenkille. Heh. Illalla ehkä veteen. Tai Monarkia moikkaamaan.
Sujuu se näinkin. Kun tekee korvaavia kuin harjoittelisi, tuntuu ihan urheilijalta. Mutta silti vesijuoksuttaminen tekee tiukkaa päälle. Nyt tietenkin on sitten flunssan vuoro. No, se ei tässä konkurssissa ei enää paljoa paina. Mutta ei mun silti tee mieli sairastaa. Sen verran kälyinen olo oli aamulla, että jätin vesilenkin väliin. Huomenna on päivä uus. Illalla panosta kunnon piirittämiseen niin tulee sentään tehtyä jotain. Sairaan nössöä.
Olen kipeä. Aivan sama. Tänään tuli väitöskirja painosta ja parin viikon päästä on v-hetki. Hyvä hyvä. Mutta jumalauta sentään. Nyt on neljä kuukautta taukoa takana ja tuo helvetin jalka on edelleen turpea ja totta kai kipeäkin. Yhden päivän jaloilla olon jälkeen sitä kolottaa. Ei se kestäisi kokonaan edes yhtä lenkkiä. Ehkä täytyy alkaa valmistautua heittämään tossut naulaan. En tiedä. Lippu tangosta, hip hei.
Tänään on oman ajanlaskuni mukaan syksyn viimeinen päivä. Juhlin sitä vesijuoksulla. Olen kannustettu harkitsemaan jonkun toisen lääkärin mielipiteen kuulemiseen. Pitkä lepo ja varsin hidas paraneminen on herisyttänyt muidenkin korvia. Jotenkin nyt vain ei jaksa. Huomenna joillakin aukeaa joulukalenteri. Mä avaan joulukalenterin vasta keväällä.
Kyllä on meininkiä. Tänään vietän lepoa illalla. Jalka väsyy vesijuoksussa tai sitten eilinen intervallitus Monarkilla kertoo olevansa liikaa. Aamulla vesijuoksu kuitenkin meni iisisti. Pientä kolotusta.
Lumi tuli. Ulkona on varmaan osittain liukasta juosta. Olen ollut sen verran kauan juoksematta, etten oikein enää hahmota millaista se on. Outoa. No, ostimme eilen uuden kämpän. Sieltäkin pääse helposti lenkille. Heh. Illalla ehkä veteen. Tai Monarkia moikkaamaan.
Sujuu se näinkin. Kun tekee korvaavia kuin harjoittelisi, tuntuu ihan urheilijalta. Mutta silti vesijuoksuttaminen tekee tiukkaa päälle. Nyt tietenkin on sitten flunssan vuoro. No, se ei tässä konkurssissa ei enää paljoa paina. Mutta ei mun silti tee mieli sairastaa. Sen verran kälyinen olo oli aamulla, että jätin vesilenkin väliin. Huomenna on päivä uus. Illalla panosta kunnon piirittämiseen niin tulee sentään tehtyä jotain. Sairaan nössöä.
Olen kipeä. Aivan sama. Tänään tuli väitöskirja painosta ja parin viikon päästä on v-hetki. Hyvä hyvä. Mutta jumalauta sentään. Nyt on neljä kuukautta taukoa takana ja tuo helvetin jalka on edelleen turpea ja totta kai kipeäkin. Yhden päivän jaloilla olon jälkeen sitä kolottaa. Ei se kestäisi kokonaan edes yhtä lenkkiä. Ehkä täytyy alkaa valmistautua heittämään tossut naulaan. En tiedä. Lippu tangosta, hip hei.
Tänään on oman ajanlaskuni mukaan syksyn viimeinen päivä. Juhlin sitä vesijuoksulla. Olen kannustettu harkitsemaan jonkun toisen lääkärin mielipiteen kuulemiseen. Pitkä lepo ja varsin hidas paraneminen on herisyttänyt muidenkin korvia. Jotenkin nyt vain ei jaksa. Huomenna joillakin aukeaa joulukalenteri. Mä avaan joulukalenterin vasta keväällä.
11/11/2004
Tauko jatkuu
No niin. Nyt selvisi. 3 kuukautta lisätaukoa. Mutta! Pääsen ehkä helmikuussa jo jalkojen päälle. Nyt korvaavien pariin. Lääkärin konsultaation jälkeen on mieli kirkastunut. Kuntopiiriä on tullut tehtyä ja tänään pulahdan altaaseen eka kerran pieneen aikaan.
11/10/2004
Pimeää
Ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut 1,5 viikkoon. Tänään kävin pitkästä aikaa korvaavien kimppuun. Tosin ihan hyvällä kannustuksella. Ehkä taas lähtisi liikkeelle uudelleen. En tiedä. Jalan kiputilan uusiutuminen ja maamme urheilujärjestötoimintaan osallistuminen on masentanut minut täysin. Masennukseni syytä ei tietenkään voi yleistää, mutta onneksi jotkut urheilijoista yrittävät ja menestyvät, vaikka täällä onkin tällainen järjestelmä. Vahvasti epäilen, että onko koko järjestö enää niin vahvasti urheilijoiden asialla. No, tänään on onneksi lauantai.
Huomenna on 10 viikkoa taukoa takana. Ja lääkäri osuus myös tälle päivälle. Epäilen voimakkaasti sitä, että saanko vielä aloittaa juoksemista. Jalka on tosin ollut viimeisen kolmen viikon aikana jo jokunen 5-6 päivää ihan ok. Kivuton aamusta asti. Mutta sitten välillä pienen kävelyn jälkeisenä päivänä se on rasittunut ja kipeä. Helpolla ynnäyksellä lenkki kaks kertaa päivässä ei välttämättä tee sille vielä hyvää? Itseäni rankaistakseni olen nyt myös luopunut täysin korvaavista.
Töissä ja noissa helvetin palavereissa on mennyt sen verran aikaa, että olen lopun aikaa vain levännyt ja tehnyt jalkapohjatreeniä. Nautin nyt siitä, että mulla on lähes koko ajan vähän helvetin paha olo henkisesti ja saan inhota selkärangattomuuttani. Aivan sairaan typerää moinen, mutta se luo vihaa, jolla saan myllyttää vettä. Ehkä huomenna alan taas vesijuoksemaan aamuin illoin. Kun saisin varmuuden siitä, että pystyn vielä juoksemaan niin sitten ei olisi mitään hätää. Korvaavia vain pakkiin. Nyt ei sytytä lainkaan. Olen lyöty. ...kele!
Huomenna on 10 viikkoa taukoa takana. Ja lääkäri osuus myös tälle päivälle. Epäilen voimakkaasti sitä, että saanko vielä aloittaa juoksemista. Jalka on tosin ollut viimeisen kolmen viikon aikana jo jokunen 5-6 päivää ihan ok. Kivuton aamusta asti. Mutta sitten välillä pienen kävelyn jälkeisenä päivänä se on rasittunut ja kipeä. Helpolla ynnäyksellä lenkki kaks kertaa päivässä ei välttämättä tee sille vielä hyvää? Itseäni rankaistakseni olen nyt myös luopunut täysin korvaavista.
Töissä ja noissa helvetin palavereissa on mennyt sen verran aikaa, että olen lopun aikaa vain levännyt ja tehnyt jalkapohjatreeniä. Nautin nyt siitä, että mulla on lähes koko ajan vähän helvetin paha olo henkisesti ja saan inhota selkärangattomuuttani. Aivan sairaan typerää moinen, mutta se luo vihaa, jolla saan myllyttää vettä. Ehkä huomenna alan taas vesijuoksemaan aamuin illoin. Kun saisin varmuuden siitä, että pystyn vielä juoksemaan niin sitten ei olisi mitään hätää. Korvaavia vain pakkiin. Nyt ei sytytä lainkaan. Olen lyöty. ...kele!
11/01/2004
Syksyn pimeys vie
Frankfurt on takana. Kultaa myöten ennätykset ropisivat siellä. Ei ihme. Keli oli aika oivallinen hyvää juoksuun. Reittikään ei näyttänyt pyöräillessä hirveän pahalta. Heidelberg voitti kuitenkin Frankfurt taas mennen tullen. Kiitos Jukalle ja Andreinalle lutuisesta yöpaikasta ja kestinnästä. Hermolomamme oli oivallisen onnistunut. Ja sitten taas surkeammat asiat tulevat mieleen. Vasen jalkani on aivan syvältä. Tulis jo kuntoon, helvetti!
10/29/2004
Reinari vie
Tänään Ryanair lennättää meidät Frankfurtiin. Lähden matkaan odotetusti ilman tossuja. Jukalta saan pyörän lainaksi niin voi seurata muiden juoksusuorituksia sunnuntaina ihan livenä. Tiedän jo nyt, että omasta puolestani sunnuntaina iltapäivällä ketuttaa, mutta muiden puolesta voinee olla tyytyväinen. Ehkä näin on ihan hyvä nyt.
10/21/2004
Ruikutus jatkuu
...tu toi jalka mitään kuntoon tulee. Haistakoot paska koko lousku. Myös fillari otti taas lukua eilen. Ei riittänyt kumin puhkeaminen kolmesta kohdasta vaan se piti vielä KANTAA kotiin. Eikä jalka tietenkään kestä muutaman kilometrin kävelyä pyörä olalla vaikka lepoa on ollut vasta kahdeksan viikkoa. Lupaavalta näyttää ja hyvältä tuntuu. Voi perse!
Samanlainen ruikutus jatkuu edelleen näinä päivinä, joten ei siitä enempää.
Samanlainen ruikutus jatkuu edelleen näinä päivinä, joten ei siitä enempää.
10/20/2004
Viikkoja laskien
Nyt on kertynyt motivaatiota sen verran, että se valuu yli. En tosin aio valuttaa sitä järjestötyöhön vaan narsistisesti kuntoutumiseen. Sitten jos tulee stoppi koko juoksuhommalle niin ehkä harkitsen näitä sanoja uudelleen. Nyt elän muuta ja muita kuin järjestöjä varten. Lääkärin tsekki aikaistui vuorokaudella. Enää 19 päivää. Pikku hiljaa on tuo yhdeksän viikkoa plakkarissa. Jalka ei enää ole niin surkeassa vedossa kuin vielä pari viikkoa sitten. Nyt sillä jo astuu ja voi treenata lihaksia. Kävin hierojallakin tänään eli panostus on kova. On vain niin elopainoinen olo, että pikku hiljaa alkaa olla vaikeaa pysytellä tällä puolella juoksemista.
10/19/2004
Muutkin hajoaa
Puuh. Mitä hommaa. Eilen hajosi lenkillä pyörän takakiekon akseli. Se vain meni poikki. Liikaa voimaa? Epäilen. Takakiekon uusimisen jälkeen tiistaina aamulla hajosi takavaihtaja. Meinasin myöhästyä junasta, mutta tapojen mukaan epäonnistuin siinäkin. Keskiviikkona sain uudet pohjalliset. Torstaina soiteltiin seuran taholta, notta lähdenkö talousvaliokuntaan mukaan. Katsomaan lupasin tulla, mutta en sen enempää. Mitä nämä luulevat? Aion jumalavite juosta vielä joskus, enkä vielä ole valmis taskunauristelemaan. En todellakaan. Ennemmin vaihdan lajia.
10/15/2004
Syksy laahaa
Vesijuoksu on maistunut aamupuurolta. Tohon kortisonipiikityksen jälkeen ovat vesijuoksukinkerit sujuneet leppoisammin, kun kerran on seuraa. Tosin tuo ilo loppuu lyhyeen, mutta silti... Tästä päivästä on enää viisi viikkoa tarkistuskäyntiin ja jalka edelleen vihoittelee. Illalla rankaisen sitä lisää. Opalla kävi varsin huono homma akilleksen kanssa, eikä Jakin takareiden repeämäkään paljon poikkea Vaitsan muutaman kuukauden lepojaksosta. Varsin moni meistä on telakalla. Onneksi joillakin kulkee. Se luo uskoa itse kuhunkin. Urheilijan psyyke on tiukka jäbä, mutta luulen, että muutaman vuoden päästä jaksan nauraa nykytilani tosikkomaisuudelleni. Hyvä niin.
KTL:n salilla on oivallinen vanhan kansan kuntopyörä. Sellainen Monark. Sillä rukkasin maanantaina varsin hyvän treenin ja tänään otan uusiksi. Päälle vesijuoksua. Yhdessä nämä vähän rauhoittavat kiukkua. Kiukku pulppuaakin ajoittain aika voimakkaasti pintaan. Joka kerta kun jalka yhä ilmoittaa kipeydestään. Olenkin aika paska kun annan tämän vaikuttaa. Kintun turvotus ei kuitenkaan ole ekan viiden viikon aikana laskeutunut, eikä kipukaan ole juuri minimaalisempi kuin Juoksija-lehden mittaritestissä (se on tähän asti viimeinen juoksuharjoite). Typerää moinen, koska jalka pitäisi saada kivuttomaksi... Pikku hiljaa edettävä tie on pitkä. Riemastuttavaa tosin on se, että kahden kuukauden päästä olen väitellyt. Se on ihan jees.
KTL:n salilla on oivallinen vanhan kansan kuntopyörä. Sellainen Monark. Sillä rukkasin maanantaina varsin hyvän treenin ja tänään otan uusiksi. Päälle vesijuoksua. Yhdessä nämä vähän rauhoittavat kiukkua. Kiukku pulppuaakin ajoittain aika voimakkaasti pintaan. Joka kerta kun jalka yhä ilmoittaa kipeydestään. Olenkin aika paska kun annan tämän vaikuttaa. Kintun turvotus ei kuitenkaan ole ekan viiden viikon aikana laskeutunut, eikä kipukaan ole juuri minimaalisempi kuin Juoksija-lehden mittaritestissä (se on tähän asti viimeinen juoksuharjoite). Typerää moinen, koska jalka pitäisi saada kivuttomaksi... Pikku hiljaa edettävä tie on pitkä. Riemastuttavaa tosin on se, että kahden kuukauden päästä olen väitellyt. Se on ihan jees.
9/30/2004
Magneetti mustana, jänne reikaleina
Nyt ovat ärräpäät herkässä. Eilinen magneettikuva tosin osoitti, että epäiltyä murtumaa ei veneluussa ole. Hyvä näin, koska siihen olisi voinut loppua koko tarina. Kokonaistilanne ei kuitenkaan selventynyt. Veneluun yli tulevan jänteen toinen osa on ruvella. Hyvin ruvella. Saa nähdä viuhuuko veitsi. Ei sitten voi sanoa muuta kuin, että varokaa koiria.
Nyt olen siis tilanteessa, johon verrattuna veneluun murtuminenkin olisi ollut hyvä uutinen. Juoksun jatkuminen sanan mukaisesti jänteen varassa. Nyt ekaks kuusi viikkoa lepoa. Pelkkää riemua. Nyt sanon, että perkele. Tai no, ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Maratonprojekti jääty just nyt.
Aamulla aloitin korvaavat uudelleen kuntopiirillä. Tästä se lähtee. Pienistä puroista. Ja elämässä ei nyt kuitenkaan niin paljon ongelmia ole eli tasapainotila pyrkii pintaan. Väitöskirja on kuulemma nyt valmis. Se on ihan hyvä homma. Sunnuntaina suunnittelimme korvaavan harjoitteluohjelma, joka onkin nyt sitten työtäni. Johonkin tämä energia on purettava. Johonkin, joka vähentää itseinhoani.
Nyt olen siis tilanteessa, johon verrattuna veneluun murtuminenkin olisi ollut hyvä uutinen. Juoksun jatkuminen sanan mukaisesti jänteen varassa. Nyt ekaks kuusi viikkoa lepoa. Pelkkää riemua. Nyt sanon, että perkele. Tai no, ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Maratonprojekti jääty just nyt.
Aamulla aloitin korvaavat uudelleen kuntopiirillä. Tästä se lähtee. Pienistä puroista. Ja elämässä ei nyt kuitenkaan niin paljon ongelmia ole eli tasapainotila pyrkii pintaan. Väitöskirja on kuulemma nyt valmis. Se on ihan hyvä homma. Sunnuntaina suunnittelimme korvaavan harjoitteluohjelma, joka onkin nyt sitten työtäni. Johonkin tämä energia on purettava. Johonkin, joka vähentää itseinhoani.
9/26/2004
Veden maku suussa
Lepääminen on tylsää, mutta kun kävi selväksi, että nykyisellään urani viimeinen lenkki oli muutaman kilsan päässä niin ei lepo sitten niin paha asia ole. Jalka vain ei vieläkään tunnu terveeltä vaikka viikko on kohta jo kulunut. Kunhan kuukauden päästä pääsen lenkille niin sitten voi olla muutaman viikon lenkkeilyn jälkeen mukana maratonilla. Kevyin odotuksin tosin...
Yritin tänään aloittaa korvaavat. Olen aivan löysä. Ei pysty. Juoksu on helppoa, korvaavat ei. Luontaisedut kunniaan - vaikka ne olisivatkin jonkun muun. Vietin aikaisen aamun salaisessa kuntosalissa. Siellä on mattokin jäisiä kelejä varten. Nyt kuitenkaan ei tarvitse halajata edes matosta. Nyt on kestovoiman aika tarttua. Jalkaa nipistää vielä. Sääli. Supersucking vesijuoksu, kuntopiiri ja kestovoimailu. Voi taivas. Ahdistaa taas.
Eilen seurasin Ruissalojuoksuja. Kivaa oli. Ensi viikon maanantaina magneettikuvaan. Jalka ei ole juurikaan parantunut. Taas ottaa pattiin, muttei entisellä voimakkuudella. Nyt hieman voimakkaammin. Illalla vielä nupitin pyörällä niin, että koipi vääntyi taas hieman yli niin mikäs tässä. Pyyhe kehiin. Aamulla en ollut ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa pulahtamassa altaaseen lenkille. Siellä kuitenkin olin. Fiilikset paranivat hieman. Onhan vesijuoksussakin nykyään kisoja. Pete juoksi hienosti Berliinissä. Hatun nosto hänelle. Kauan odottamansa haamurajan alitus on nyt totta. Menen vesijuoksulenkille.
Yritin tänään aloittaa korvaavat. Olen aivan löysä. Ei pysty. Juoksu on helppoa, korvaavat ei. Luontaisedut kunniaan - vaikka ne olisivatkin jonkun muun. Vietin aikaisen aamun salaisessa kuntosalissa. Siellä on mattokin jäisiä kelejä varten. Nyt kuitenkaan ei tarvitse halajata edes matosta. Nyt on kestovoiman aika tarttua. Jalkaa nipistää vielä. Sääli. Supersucking vesijuoksu, kuntopiiri ja kestovoimailu. Voi taivas. Ahdistaa taas.
Eilen seurasin Ruissalojuoksuja. Kivaa oli. Ensi viikon maanantaina magneettikuvaan. Jalka ei ole juurikaan parantunut. Taas ottaa pattiin, muttei entisellä voimakkuudella. Nyt hieman voimakkaammin. Illalla vielä nupitin pyörällä niin, että koipi vääntyi taas hieman yli niin mikäs tässä. Pyyhe kehiin. Aamulla en ollut ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa pulahtamassa altaaseen lenkille. Siellä kuitenkin olin. Fiilikset paranivat hieman. Onhan vesijuoksussakin nykyään kisoja. Pete juoksi hienosti Berliinissä. Hatun nosto hänelle. Kauan odottamansa haamurajan alitus on nyt totta. Menen vesijuoksulenkille.
9/10/2004
Syksyllä sataa lisää
Liiallinen tyytyväisyys kostautui taas. Lääkärikäynnin tulos oli viikko juoksu-, kävely- ja pyöräilylepoa. Jalka on kuulemma siinä iskussa, että rasitusmurtuma on lähellä. En olekaan ennen höllännyt ennen varsinaisia vammoja. Nojaa, tämä jalka on kyllä ollut jo muutaman hassun viikon varsin kipeä. Kesäkuun alusta itse asiassa. Sanoisinko, että perkele. Juoksu ehtikin kulkea jo hyvin ja kilsoja oli tulossa. No tuskin viikon lepo tuntuu enää missään tässä konkurssissa...
9/09/2004
Syksyllä sataa
Hienoa. Taas saa seurata kun luonnon selkä taipuu uuteen uskoon. Kaikki on muuten reilassa, mutta tämä tuttu jalkavaiva on nyt aika pahana. Ehkä juuri siksi kun olen pitänyt kevyttä...
Eilen tapahtui vielä kaksi asiaa. Varasin lääkärin ja sain postissa Frankfurtin laput. Kutkuttavaa. Sitä hurmosta ei tosin jatkunut kauaa. Torstaina nykykunnon (kahden viikon onnistuneen juoksemisen jälkeen) tila paljastui. Vauhdin hyytyminen jo kympillä kolmeen ja puoleen lupaa kivaa reissua saksanmaalla. Olin täysin maassa. Ilmiselvää hukkatyötä kaikki, huusin. Typerää. Viikonloppuna meininki helpottui hieman ja sunnuntaina meni taas reippaasti yli kahden tunnin pitkän lenkki. Lääkäriajasta ei ole tietoa sittenkään, mutta hienoa on se, että jalalla astuu taas kun kevyt ajanjakso loppui. Treenaamalla paikat kuntoon -liike pystyyn. Ka-Boom. Frankfurt tulee olemaan vain totuttautumisjuoksu, ei ennätysreissu. Tällainen päätös on huono tehdä etukäteen, mutta muutaman maratonin nöyryytyksen koettuani en pelkää tätä päätöstä. Ehkä se on äijämäinen homma. Sen todistamisestahan tässä on kyse?
Loppuviikon treeniä haitannee hieman tuleva konferenssi. Ihan sama. Nyt on maanantai. Tiistaina tein taas hyvän harjoituksen pitkästä aikaa. Juoksu oli jo aamulla helppoa, jota se ei ole ollut pieneen aikaan. Kakkoset kulkivat Uudenmaantiellä hyvää vauhtia ja vielä helposti. Hyvä homma.
Eilen tapahtui vielä kaksi asiaa. Varasin lääkärin ja sain postissa Frankfurtin laput. Kutkuttavaa. Sitä hurmosta ei tosin jatkunut kauaa. Torstaina nykykunnon (kahden viikon onnistuneen juoksemisen jälkeen) tila paljastui. Vauhdin hyytyminen jo kympillä kolmeen ja puoleen lupaa kivaa reissua saksanmaalla. Olin täysin maassa. Ilmiselvää hukkatyötä kaikki, huusin. Typerää. Viikonloppuna meininki helpottui hieman ja sunnuntaina meni taas reippaasti yli kahden tunnin pitkän lenkki. Lääkäriajasta ei ole tietoa sittenkään, mutta hienoa on se, että jalalla astuu taas kun kevyt ajanjakso loppui. Treenaamalla paikat kuntoon -liike pystyyn. Ka-Boom. Frankfurt tulee olemaan vain totuttautumisjuoksu, ei ennätysreissu. Tällainen päätös on huono tehdä etukäteen, mutta muutaman maratonin nöyryytyksen koettuani en pelkää tätä päätöstä. Ehkä se on äijämäinen homma. Sen todistamisestahan tässä on kyse?
Loppuviikon treeniä haitannee hieman tuleva konferenssi. Ihan sama. Nyt on maanantai. Tiistaina tein taas hyvän harjoituksen pitkästä aikaa. Juoksu oli jo aamulla helppoa, jota se ei ole ollut pieneen aikaan. Kakkoset kulkivat Uudenmaantiellä hyvää vauhtia ja vielä helposti. Hyvä homma.
8/31/2004
Kesä numeroina
Kesäkuu 285 km
Heinäkuu 330 km
Elokuu 522 km
Kesäkuu meni totutusti päin hittoa. Jatkoin heinäkuussa samaa onnistumista. Nyt toivon, etten joudu enää jarruttelemaan.Elokuussa ei ollut enää kuin yksi flunssa, mutta kaksi viimeistä viikkoa homma jo toimi.
Heinäkuu 330 km
Elokuu 522 km
Kesäkuu meni totutusti päin hittoa. Jatkoin heinäkuussa samaa onnistumista. Nyt toivon, etten joudu enää jarruttelemaan.Elokuussa ei ollut enää kuin yksi flunssa, mutta kaksi viimeistä viikkoa homma jo toimi.
8/30/2004
Elokuu II
Harmin paikka. Eilinen lääkärivierailu tarjosi varsin huolestuttavaa uutista. Kälyisiä etten sanoisi. Minua opastettiin olemaan juoksematta kovia tällä viikolla. Lupasin, että voin yrittää sitä, mutta en tiedä pystynkö. Tänään Kipan kovat kierrokset vaihtuvat TV-lenkkiin. Sen verran voi joustaa...?
Toinen viikkokin flunssan jälkeen meni tyydyttävästi. Sen verran hyvin jopa, että varasin hierojankin ensimmäisen kerran pm-maastojen jälkeen. Nyt muutama päivä kevyttä ja sitten taas jatkuu. Eilisen maratonin seuraamisen jälkeen muuten kiehui. Samoin hiilet punastuivat siitä, että jos maaottelussa menee hyvin niin sitten ollaan niin kuin ei olisi mitään hätää tässä nykytilassa. No omalla kohdallani taitaa olla elämäni paskin kausi paketissa. Treenattu on, mutta ei se missään pahemmin näy. Enää ei kuulu edes harhatajuisissa puheissa. Mennen talven lumia. Pohjalta pääsee ylös. Varmana.
Nyt ovat vuorossa ihan hyvällä omatunnolla nimetyt kevyet päivät ja jätkä on hiilenä, kun ei mene aamulla lenkille. Ihme hötkyilyä. Kuukausi päättyi edelleen kevyen merkeissä. Kävin tosin työkavereiden kanssa työntämässä kuulaa ja heittämässä keihästä. Huolestuttavan tuntuista puuhaa.
Toinen viikkokin flunssan jälkeen meni tyydyttävästi. Sen verran hyvin jopa, että varasin hierojankin ensimmäisen kerran pm-maastojen jälkeen. Nyt muutama päivä kevyttä ja sitten taas jatkuu. Eilisen maratonin seuraamisen jälkeen muuten kiehui. Samoin hiilet punastuivat siitä, että jos maaottelussa menee hyvin niin sitten ollaan niin kuin ei olisi mitään hätää tässä nykytilassa. No omalla kohdallani taitaa olla elämäni paskin kausi paketissa. Treenattu on, mutta ei se missään pahemmin näy. Enää ei kuulu edes harhatajuisissa puheissa. Mennen talven lumia. Pohjalta pääsee ylös. Varmana.
Nyt ovat vuorossa ihan hyvällä omatunnolla nimetyt kevyet päivät ja jätkä on hiilenä, kun ei mene aamulla lenkille. Ihme hötkyilyä. Kuukausi päättyi edelleen kevyen merkeissä. Kävin tosin työkavereiden kanssa työntämässä kuulaa ja heittämässä keihästä. Huolestuttavan tuntuista puuhaa.
Elokuu I
Ja eikun sairaaksi uudelleen. Loman loppu huipentui paikannus/talletus/seuraamislaitteistojen testaajaksi pääsyllä. Samoin olin huoltamassa Mikaan Nokialla. En itse pääsisi tuollaisissa olosuhteista kuin suihkuun ja takaisin, mutta niin vain Mika teki uuden ennätyksen ja kaikkea. Itse hankin itselleni loman jatkoa kuumeella ja kurkkukivulla. Tänään torstaina eka lenkki, joka tosin tuntui yllättävän hyvältä. Tästä se jatkuu. Huomatkaa, että en käyttänyt voimasanoja, vaikka niitä on riittänyt. Mielessä. Heinäkuu sujui siis kesäkuun tavoin: puolet harjoittelua - puolet kipeilyä tai pakkolepoa. Näin se perhanan kunto nousee taivaisiin. En ole riittävässä kunnossa edes penkkiurheiluun.
Loppuviikko sujui taas paremmin. Neljään päivään tuli hieman yli 80 km ja sunnuntaina pysyi pitkällä Tuomon vauhdissa. Maanantaina oli töissä strategiapäivä ties missä Hämeenlinnassa, joten juoksin aamulenkin jo ennen viittä. En ollut silloin edes ainoa juoksija. Pettymys! Loppupäivä olikin kurkku taas kutiseva, ja se vasta ketutti. Tänään alkoi PEF-testailu taas kerran. Ensi viikolla selviää miten lääkitystä jatketaan. Hengitys ei tosin ole päässyt oikein vaivaamaan kun kovaakaan en ole juossut. Samaan syyssyyn olisi kiva jos rohkenisin käydä kuvauttamassa tuon koiratempauksen kipeyttämän jalan. Se on hieman kipeä
Juoksu tuntuu pikku hiljaa taas hyvältä.
Tiistain Kipan kierrokset kulkivat hyvin ja vain hieman liian kovaa. Torstaina laahauduin radalla neljäsatasia. Vauhtia en kerro mutta se ei ollut kova. Lauantaina juoksin ekan pidemmän reippaan. 15 km. En minä liian hyvässä kunnossa ole, mutta ehkä paranemaan päin.
Loppuviikko sujui taas paremmin. Neljään päivään tuli hieman yli 80 km ja sunnuntaina pysyi pitkällä Tuomon vauhdissa. Maanantaina oli töissä strategiapäivä ties missä Hämeenlinnassa, joten juoksin aamulenkin jo ennen viittä. En ollut silloin edes ainoa juoksija. Pettymys! Loppupäivä olikin kurkku taas kutiseva, ja se vasta ketutti. Tänään alkoi PEF-testailu taas kerran. Ensi viikolla selviää miten lääkitystä jatketaan. Hengitys ei tosin ole päässyt oikein vaivaamaan kun kovaakaan en ole juossut. Samaan syyssyyn olisi kiva jos rohkenisin käydä kuvauttamassa tuon koiratempauksen kipeyttämän jalan. Se on hieman kipeä
Juoksu tuntuu pikku hiljaa taas hyvältä.
Tiistain Kipan kierrokset kulkivat hyvin ja vain hieman liian kovaa. Torstaina laahauduin radalla neljäsatasia. Vauhtia en kerro mutta se ei ollut kova. Lauantaina juoksin ekan pidemmän reippaan. 15 km. En minä liian hyvässä kunnossa ole, mutta ehkä paranemaan päin.
7/29/2004
Heinäkuu
SM-viestiviikonloppuna kiukku vaihtui masennukseen. Tajusin, että olisin yhtä "hyvässä" vedossa, vaikka en olisi käynyt lainkaan juoksemassa. Olen todella pettynyt nykyiseen tilaani. Hengitys ei toimi, enkä pääse enää edes alle kolmen vauhtia kunnolla kuin muutaman metrin kerrallaan alamäessä. Lippu on nyt korkealla... todella. Ja hitot siitä. Masennusta lisäsi, mutta toisaalta lievensi SM-maratonin seuraaminen. Jelpin Jaskaa, Tukka-Keihästä ja vähän Saavaakin matkalla. Mukavaa olisi ollut myös juosta kotikisassa. Nyt pyöräilin. Ja sekin oli tuskaista väillä. Kun oikein haluaa, niin kaikki tuntuu vaikealta. Heh.
Maanantaina tuntui taas hyvältä, joskin hyvä olo kostautui tiistaiaamuna jalan keskimääräistä kovemmalla kiputilalla. Jalkapohjatreenit ovat tästä lähin kolmasti päivässä. Muuten en selviä ensi syksystä. Iltapäivällä Ruissalossa kulki hyvin ja helposti. Kaikki muu sujuu, mutta kisavauhti ei. Keskiviikkona juoksimme S:n kanssa itsemme eksyksiin metsässä. Jalat painoivat, joten seuraava kova vasta perjantaina. Aamulenkillä vedin kuitenkin alamäkiä.
"Hei pomo, lähden nyt kesken vähemmän kiireisen työpäivän juoksemaan vähän vetoja. Tulen kohta takaisin." Kesällä on aikaa, mutta ei viipymiseen kahdella sadalla. Vedot kulkivat hyvin. Tänään vedän ekat tonnit ehkä noin kolmeen-neljään vuoteen. Siistiä. Pääsin mukaan seuraotteluun ja Ruotsiin juoksemaan 3000m ensi lauantaina. Mistähän sekin kertoo...
Eiliset tonnit kulkivat yllättävän hyvin. Mitä alempana rima on, sitä helpommin saa hyvän tuntuman. Näin puhuvat kaikki mestarit??? Nyt on juoksu alkanut kulkea taas sen verran hyvin, että varmaan menee jalka kohta poikki tai jotain. Sitä odotellessa... Lauantain 3000m vaihtuikin kohdallani 1500m kisaan. Nykytilassa ei liene yhtään helpottava asianhaara tämä.
Uran ensimmäinen kyttäyskisa takana. Aika heikko, sijoitus ajan edellyttämä, mutta silti jäi hyvä fiilis. Loppu tuli alle neljän vauhtia, mikä lie positiivista. No niin. Pm-kisat jäivät väliin kesäflunssan vuoksi. Maanantaina päivän kevyellä henki ei meinannut kulkea ja illalla olikin sitten homma selvä. Nyt perjantaina liman eritys lisääntyi uudelleen, mutta kävin kevyellä päivällä. Huominen kisa tai vaihtoehtoinen kova jäävät kyllä väliin ja keskityn ensi viikon patikointiin. Toivottavasti Lappi tarjoa parastaan. Itikoita ja sadetta... Sen jälkeen alkaakin maratontreeni. Paluu muutaman vuoden taakse -menetelmällä. Heh.
Karhunkierros meni kipeänäkin ennätysvauhtia. 47,5 h. Sari oli kovassa kuumeessa ekana iltana, mutta aamulla alkoi 35 km:n päiväkeikka tuoreena. Itse otan vielä muutaman hetken rauhassa. Keräilen maratontreeniä varten ja yritän rauhoittaa varsinaisen kipeäksi äitynyttä vasenta jalkaa. Maksan vieläkin kesäkuun koiran väistämistä. Nyt takaisin lomalle.
Maanantaina tuntui taas hyvältä, joskin hyvä olo kostautui tiistaiaamuna jalan keskimääräistä kovemmalla kiputilalla. Jalkapohjatreenit ovat tästä lähin kolmasti päivässä. Muuten en selviä ensi syksystä. Iltapäivällä Ruissalossa kulki hyvin ja helposti. Kaikki muu sujuu, mutta kisavauhti ei. Keskiviikkona juoksimme S:n kanssa itsemme eksyksiin metsässä. Jalat painoivat, joten seuraava kova vasta perjantaina. Aamulenkillä vedin kuitenkin alamäkiä.
"Hei pomo, lähden nyt kesken vähemmän kiireisen työpäivän juoksemaan vähän vetoja. Tulen kohta takaisin." Kesällä on aikaa, mutta ei viipymiseen kahdella sadalla. Vedot kulkivat hyvin. Tänään vedän ekat tonnit ehkä noin kolmeen-neljään vuoteen. Siistiä. Pääsin mukaan seuraotteluun ja Ruotsiin juoksemaan 3000m ensi lauantaina. Mistähän sekin kertoo...
Eiliset tonnit kulkivat yllättävän hyvin. Mitä alempana rima on, sitä helpommin saa hyvän tuntuman. Näin puhuvat kaikki mestarit??? Nyt on juoksu alkanut kulkea taas sen verran hyvin, että varmaan menee jalka kohta poikki tai jotain. Sitä odotellessa... Lauantain 3000m vaihtuikin kohdallani 1500m kisaan. Nykytilassa ei liene yhtään helpottava asianhaara tämä.
Uran ensimmäinen kyttäyskisa takana. Aika heikko, sijoitus ajan edellyttämä, mutta silti jäi hyvä fiilis. Loppu tuli alle neljän vauhtia, mikä lie positiivista. No niin. Pm-kisat jäivät väliin kesäflunssan vuoksi. Maanantaina päivän kevyellä henki ei meinannut kulkea ja illalla olikin sitten homma selvä. Nyt perjantaina liman eritys lisääntyi uudelleen, mutta kävin kevyellä päivällä. Huominen kisa tai vaihtoehtoinen kova jäävät kyllä väliin ja keskityn ensi viikon patikointiin. Toivottavasti Lappi tarjoa parastaan. Itikoita ja sadetta... Sen jälkeen alkaakin maratontreeni. Paluu muutaman vuoden taakse -menetelmällä. Heh.
Karhunkierros meni kipeänäkin ennätysvauhtia. 47,5 h. Sari oli kovassa kuumeessa ekana iltana, mutta aamulla alkoi 35 km:n päiväkeikka tuoreena. Itse otan vielä muutaman hetken rauhassa. Keräilen maratontreeniä varten ja yritän rauhoittaa varsinaisen kipeäksi äitynyttä vasenta jalkaa. Maksan vieläkin kesäkuun koiran väistämistä. Nyt takaisin lomalle.
6/29/2004
Kesäkuu II
Arpa sanoi, että se on vesijuoksua. Aloitin 1,5 tunnilla. Kasvot ja yläselkä paloivat auringossa. Aloevera auttaa. Joku tarjosi minulle myös Jeesuksen kättä. Taitaa olla kaulakorun vaihtamisen hetki. Sunnuntaina vesijuoksu vaihtui pyörään. Kävimme Liedossa ja Nautelan koskella. Kiva keli. Kävin salaa itseltäni kokeilemassa jalan kestävyyttä. Ei tule vielä mitään. Pää on jo ihan hajalla. Nyt siis enemmän kuin normaalisti...ü Äh, pitäisi ottaa vain rennommin. Sujuu se kesä näinkin. Nyt on ainakin selvää, että homma ei lopu tähän kesään. Yksi ehjä kausi on vielä koettava. Korvaavien merkeissä etenee. Maanantaina kävin kiertämässä kotoista maakuntaa. Tosin vain 60km:n verran. Kahden tunnin vilvoittavalla rundilla tuli hymy.
Torstaina on aika lääkärille, mutta en taida hakea sillä mitään muuta kuin mielenrauhaa. Jäänee väliin. Lekurille en sitten menekään kun tapasin hänet tuossa käytävällä. Lepo jatkuu vielä muutaman tunnin. Tänään alkaa elämän normalisoituminen. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut raastoa. Väikkärin käsikirjoitus kai tyydytti ohjaajaa ja se on menossa läpi, mutta ei se tunnu missään. Luulin, etten enää ottaisi juoksemattomuutta näin rankasti. Tiedä sitten oliko tämä tauko hyvästä vai huonosta. Näyttöhalut kuitenkin ovat nyt korkealla. Onko tämä kesä aikakone? Nyt se alkoi. Pelkkä kymppi Karikolla oli juhlaa. Jalka tosin ei tykännyt siitä yhtä paljon kuin pää. Pikku hiljaa eteenpäin.
Viikonloppuna juoksin taas. Jaloissa hyvä tunne, paitsi tietenkin vammautunut kohta oli hiukan ätö. Sunnuntaina meni kevyen kasin sijaan vahingossa 20 km. Hyvä hyvä. Juoksu jatkuu. Huomenna kokeilen jalan kestoa kovassa vauhdissa. Voi väsymisen ihanuutta. Kentällä touhuttiin jo kovaa vauhtia, joten vuorossa oli mäkivetoja. Mutaantuva kuusikuja koulutti. Muistaakseni joinain kesinä on ollut lämpimämpikin. Mäkivedot ottivatkin aika koville. Kahden viikon juoksemattomuus vei terän mennessään. Taas on sellainen olo, että kuluva kesä valuu sormien läpi. Hitto! Eka kova kymppi Ruissalossa kulki nihkeästi.
Seuraavana päivänä osallistuimme S:n kanssa seikkailukisaan. Pääasiassa suunnistusta ja pyöräilyä sisältyneeseen voitokkaaseen suoritukseen kului aikaa knafti neljä tuntia,. Hyvä pitkän lenkin korvike. Seuraava päivä lunkisti, keilaillen.
Eilen olin katsomassa hyvää tonnivitosen kisaa. Olisi kai pitänyt olla itsekin viivalla, mutten ollut. Ei ollut siihen mitään syytä. Torstaina ensimmäiset ratavedot ja jalka tuntui kestävän ihan hyvin. Sunnuntaina toiset vedot. Välipäivinä vedin tv.tä vähän kovempaa, joten paikat alkoivat väsyä. Maanantain aamulenkki typistyi vedottomaksi. Keskiviikon kova Ruissalossa vaihtui torstaille ja Nakkilaan. Saas nähä mitä tulee. Poru? Ei tullut poru vaan uran heikoin kolmonen. Juoksin 3km keväällä tiellä kuutosen väliaikana kovempaa. Kiukkua lisää.
Torstaina on aika lääkärille, mutta en taida hakea sillä mitään muuta kuin mielenrauhaa. Jäänee väliin. Lekurille en sitten menekään kun tapasin hänet tuossa käytävällä. Lepo jatkuu vielä muutaman tunnin. Tänään alkaa elämän normalisoituminen. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut raastoa. Väikkärin käsikirjoitus kai tyydytti ohjaajaa ja se on menossa läpi, mutta ei se tunnu missään. Luulin, etten enää ottaisi juoksemattomuutta näin rankasti. Tiedä sitten oliko tämä tauko hyvästä vai huonosta. Näyttöhalut kuitenkin ovat nyt korkealla. Onko tämä kesä aikakone? Nyt se alkoi. Pelkkä kymppi Karikolla oli juhlaa. Jalka tosin ei tykännyt siitä yhtä paljon kuin pää. Pikku hiljaa eteenpäin.
Viikonloppuna juoksin taas. Jaloissa hyvä tunne, paitsi tietenkin vammautunut kohta oli hiukan ätö. Sunnuntaina meni kevyen kasin sijaan vahingossa 20 km. Hyvä hyvä. Juoksu jatkuu. Huomenna kokeilen jalan kestoa kovassa vauhdissa. Voi väsymisen ihanuutta. Kentällä touhuttiin jo kovaa vauhtia, joten vuorossa oli mäkivetoja. Mutaantuva kuusikuja koulutti. Muistaakseni joinain kesinä on ollut lämpimämpikin. Mäkivedot ottivatkin aika koville. Kahden viikon juoksemattomuus vei terän mennessään. Taas on sellainen olo, että kuluva kesä valuu sormien läpi. Hitto! Eka kova kymppi Ruissalossa kulki nihkeästi.
Seuraavana päivänä osallistuimme S:n kanssa seikkailukisaan. Pääasiassa suunnistusta ja pyöräilyä sisältyneeseen voitokkaaseen suoritukseen kului aikaa knafti neljä tuntia,. Hyvä pitkän lenkin korvike. Seuraava päivä lunkisti, keilaillen.
Eilen olin katsomassa hyvää tonnivitosen kisaa. Olisi kai pitänyt olla itsekin viivalla, mutten ollut. Ei ollut siihen mitään syytä. Torstaina ensimmäiset ratavedot ja jalka tuntui kestävän ihan hyvin. Sunnuntaina toiset vedot. Välipäivinä vedin tv.tä vähän kovempaa, joten paikat alkoivat väsyä. Maanantain aamulenkki typistyi vedottomaksi. Keskiviikon kova Ruissalossa vaihtui torstaille ja Nakkilaan. Saas nähä mitä tulee. Poru? Ei tullut poru vaan uran heikoin kolmonen. Juoksin 3km keväällä tiellä kuutosen väliaikana kovempaa. Kiukkua lisää.
Kesäkuu I
Ja taas mennään. Toukokuun viimeinen päivä ei ollut parhaimpia. Päivässä ei ollut muuten mitään vikaa, mutta treeni jäi kesken. Se harmittaa syystäkin. Nelisataset painoivat kuin synti ja päätimme jättää ne viiteen, ettei mennä ihan metsään. Treeni jatkui alamäillä. Siinäkin jäi leikki kesken: vasemman jalan sisäsivun nivelside venähti. Väistin leikkisää Lassieta ja siitä sain vaivan palkaksi muutaman päivän juoksulevon. Jäällä selviää, mutta ottaa päähän. Maanantaina oli lehdessä myös uutinen, että Turussa sallitaan koirien ulkoiluttaminen ulkoilureiteillä. Kivaa.
Torstai menossa, eikä jalka ole vieläkään kunnossa. Ponnistaessa tuntuu aikast lailla koko jalkapohjassa. Lisää jäätä. Illalla voisin aloittaa noin puoli vuotta kipeänä olleen takareidenkin hoidon venyttelemällä... Onneksi Sarilla on järkeä. Voisin tosin joskus kuunnella häntä ja Peraa enemmän, enkä jatkaa tätä paatosta. Eilen olin katsomassa Tilastopajan kolosta. Olisi ollut kiva olla mukana, mutta kyllä vahvasti epäilen mitä siitä ekasta kisasta olisi tullut/tulee. Sen näkee sitten.
Jalka ei kestänyt vieläkään. Tänään perjantaiaamuna juoksin jo viisi-kuusi askelta, joten treeni on alkanut... Ja hitot. Pyörä ja allas kutsuu? Puuduttava ajatus.
Torstai menossa, eikä jalka ole vieläkään kunnossa. Ponnistaessa tuntuu aikast lailla koko jalkapohjassa. Lisää jäätä. Illalla voisin aloittaa noin puoli vuotta kipeänä olleen takareidenkin hoidon venyttelemällä... Onneksi Sarilla on järkeä. Voisin tosin joskus kuunnella häntä ja Peraa enemmän, enkä jatkaa tätä paatosta. Eilen olin katsomassa Tilastopajan kolosta. Olisi ollut kiva olla mukana, mutta kyllä vahvasti epäilen mitä siitä ekasta kisasta olisi tullut/tulee. Sen näkee sitten.
Jalka ei kestänyt vieläkään. Tänään perjantaiaamuna juoksin jo viisi-kuusi askelta, joten treeni on alkanut... Ja hitot. Pyörä ja allas kutsuu? Puuduttava ajatus.
5/31/2004
Kevät numeroina
Välitilinpäätöksen saldo numeroina:
Tammikuu 461km
Helmikuu 501km
Maaliskuu 566km
Huhtikuu 451km
Toukokuu 505km
Huhtikuussa ja toukokuussa jäin vähimmäistavoitteesta, mutta eipä siitä sen kummempia. Tein sen minkä kykenin.
Tammikuu 461km
Helmikuu 501km
Maaliskuu 566km
Huhtikuu 451km
Toukokuu 505km
Huhtikuussa ja toukokuussa jäin vähimmäistavoitteesta, mutta eipä siitä sen kummempia. Tein sen minkä kykenin.
Välitilinpäätös ja muutos
Pera laittoi minut ruotuun keskiviikkona alamäessä. Eka kerran 4-5 vuoteen juoksin kovaa. Niin kovaa, että jalat meinasivat lähteä alta. Mitä ihmettä olen touhunnut näinä seitsemänä vuonna? Täh? Miksen ole juossut kovaa? Miksen ole rankaissut itseäni kestämään kovaa vauhtia? Ilmankos olenkin potenut näinä vuosina huonoa omatuntoa siitä, kun joku töissä toohottaa siitä, että Ste se vasta kova juoksija on. Ja hitot. Ne on ne muut kovia. Hei, mä en edes näe niiden kantapäitä. Heh, itsesääli se vasta onkin verraton ystävä. Itsesääliä vain mukaan matkalle ja kohti etelää. Sitten vain odotellaan niitä tuloksia.
Toukokuisena lauantaiaamuna koitti uuden tien ensimmäinen askel. Vedin neljäsatasia aamunkoitteessa. Radalla. Onneksi ei ollut katsojia paljoa. Oli se sen verran rumaa puuhaa. Tiistaina vedin kuusikujaa ylös ja sen jälkeen oli vuorossa alamäkivedot Karikolla. Niistä tuntuu olevan apua. Keskiviikkona kävin metsässä. Viihdyimme S:n kanssa kuuden kilsan reitillä kohtalaisen kauan, mutta hauskaa oli. Löysimme takaisin autolle. Auto olikin helppo löytää kun muut olivat jo poistuneet paikalta.
Toukokuun viimeisenä perjantaina liikahti kova kymppi Ruissalossa 33.30. Taisi olla ennätykseni tällä reitillä. Kaksi johtopäätöstä: oikea tie, mutta matkaa jäljellä. Sunnuntaina juoksin Pasin kanssa koleassa vesisateessa liian kovaa ja liian kauan. Kesä on siis tulossa.
Toukokuisena lauantaiaamuna koitti uuden tien ensimmäinen askel. Vedin neljäsatasia aamunkoitteessa. Radalla. Onneksi ei ollut katsojia paljoa. Oli se sen verran rumaa puuhaa. Tiistaina vedin kuusikujaa ylös ja sen jälkeen oli vuorossa alamäkivedot Karikolla. Niistä tuntuu olevan apua. Keskiviikkona kävin metsässä. Viihdyimme S:n kanssa kuuden kilsan reitillä kohtalaisen kauan, mutta hauskaa oli. Löysimme takaisin autolle. Auto olikin helppo löytää kun muut olivat jo poistuneet paikalta.
Toukokuun viimeisenä perjantaina liikahti kova kymppi Ruissalossa 33.30. Taisi olla ennätykseni tällä reitillä. Kaksi johtopäätöstä: oikea tie, mutta matkaa jäljellä. Sunnuntaina juoksin Pasin kanssa koleassa vesisateessa liian kovaa ja liian kauan. Kesä on siis tulossa.
5/17/2004
SM-maastot Porvoossa ja krapula
Pettymykset saivat ansaittua jatkoa Porvoossa. Pitkä kisa ei sujunut alkuunkaan. Taas taisin odottaa jotain enemmän. Kisaa ei ollut lainkaan. Ainoa tavoite oli vain päästä maaliin. Pidä siinä sitten lippu korkealla. Mä olin joku viidenneksi viimeinen. Jihuu. Ja se vielä tuntui pahalta. Ei ollut mitään tehtävissä. Porvoo on paska maa.
Olen todellakin pohtinut sitä, että mitenkäs voi olettaa juoksevan kovempaa mitä on harjoitellut. Helposti. Onhan tämä tarinointi yksi osoitus siitä. Toivolan Olli tiivisti tämän aika hyvin toteamalla, että "Joskus vaan käy niin, että tiedät olevasi kunnossa, mutta mihinkään ei pääse tai sitten et tiedä olevasi huonossa kunnossa." Ehkä pitäisi antaa Elviksen auttaa. Elvishän on joillekin jumala. Elvis on kaikkivoipaisuudessaan minua opastava: "A little conversation, little more action please." Tämä johdattakoon minua eteenpäin.
Tänään purin kettuuntumista olemalla juoksematta. Ei se paljoa helpottanut, mutta helpotti kuitenkin. Laitoin väikkärin käsikirjoituksen luettavaksi, ja samalla selvisi, että väittelen aikaisintaan syksyllä. Hyvä, että sekin selvisi vihdoinkin.
Kevät päättyi kolmeen pettymyksen kivijalkaan, joista otin opikseni. Kaikesta huolimatta keväästä jäi siis ihan hyvä olo. Tämän kehtaan tunnustaa, en muuta. On tässä ollut sen verran muuta hommaa viimeisten vuosien aikana, että pitäisi kai hyväksyä sekin, että en olekaan terästä. Lihaa, luuta, nahkaa ja väsynyttä mieltä vain. Heh, juoksen yhä. Mieli kuitenkin halajaa sitä, mitä olin joskus tavoittelemassa. Ehkä tästä tulee vielä jotain.
Olen todellakin pohtinut sitä, että mitenkäs voi olettaa juoksevan kovempaa mitä on harjoitellut. Helposti. Onhan tämä tarinointi yksi osoitus siitä. Toivolan Olli tiivisti tämän aika hyvin toteamalla, että "Joskus vaan käy niin, että tiedät olevasi kunnossa, mutta mihinkään ei pääse tai sitten et tiedä olevasi huonossa kunnossa." Ehkä pitäisi antaa Elviksen auttaa. Elvishän on joillekin jumala. Elvis on kaikkivoipaisuudessaan minua opastava: "A little conversation, little more action please." Tämä johdattakoon minua eteenpäin.
Tänään purin kettuuntumista olemalla juoksematta. Ei se paljoa helpottanut, mutta helpotti kuitenkin. Laitoin väikkärin käsikirjoituksen luettavaksi, ja samalla selvisi, että väittelen aikaisintaan syksyllä. Hyvä, että sekin selvisi vihdoinkin.
Kevät päättyi kolmeen pettymyksen kivijalkaan, joista otin opikseni. Kaikesta huolimatta keväästä jäi siis ihan hyvä olo. Tämän kehtaan tunnustaa, en muuta. On tässä ollut sen verran muuta hommaa viimeisten vuosien aikana, että pitäisi kai hyväksyä sekin, että en olekaan terästä. Lihaa, luuta, nahkaa ja väsynyttä mieltä vain. Heh, juoksen yhä. Mieli kuitenkin halajaa sitä, mitä olin joskus tavoittelemassa. Ehkä tästä tulee vielä jotain.
Pm-maastot
Vaikka Oulu ei kisana tuntunut missään, vei se kuitenkin minut pihalle. En tietenkään tajunnut sitä vasta kuin liian myöhään. Niinhän sen pitää mennäkin. Täysillä vain seinää pahki. Juoksin itseni huomaamattani lähes totaalisen pihalle. Itse asiassa tämän jätkän pasmat ovat olleet sekaisin Karhun karsinnan jälkeisestä viikosta lähtien, ja alamäki ei sen kun jatkui. Harjoittelua ei ole vienyt mikään kimmoke eteenpäin. Typerää kun pitää palautella kun pitäisi kuitenkin harjoitella samaan aikaan. Mutta tässä olotilassa ei varmaankaan kannata alkaa takomaan päätänsä enempää seinään. Ei hymyilytä.
Tänään eli päivää ennen pm-maastoja ajattelen viskata tossut vaatekaappiin. Ja lukita oven. S saa piilottaa avaimen. Juoksutin taas maratonkoululaisia. Vedin hampaat irvessä aika leppoisaa vauhtia. Hyvä olo, myhäilin. Ei vaan, aivan hemmetin sekainen olo. Jos viime viikolla olin pihalla niin nyt mennään jo tien ojanpuoleisella laidalla. Olisin mieluusti kävellyt kotiin Kupittaalta mutta Hirvensalossa asuva koululainen juoksi samaa matkaa niin eihän siinä mitään kävellä voi. "Et ollut palautunut" oli varmaan tämän olotilan viesti, mutta minähän en mitään tajua. En halua. Pitää juosta.
Toho illalla kettuili sen verran onnistuneesti, että oli pakko lähteä maastoihin. Uudella taktiikalla. Annoin muiden juosta karkuun ja aloin sitten napsia edellä juoksevia pikku hiljaa. Maalissa olin kuudes, mutta km-vauhti oli taas hidas. Kisan jälkeen olin tyytyväinen 3.20km-vauhtiin. Näin sen ei pitäisi olla, mutta nyt on. Ennen kaikkea olin tyytyväinen siihen, että olin edes 20 minuutin verran sen oloinen tyyppi, joka haluaisin olla. Juoksija, joka yrittää. Tosin ei se hirveän vahva olotila ollut: alkuverryttelyn jälkeen olin noin neljän millin päässä siirtyä katsomoon.
Tänään eli päivää ennen pm-maastoja ajattelen viskata tossut vaatekaappiin. Ja lukita oven. S saa piilottaa avaimen. Juoksutin taas maratonkoululaisia. Vedin hampaat irvessä aika leppoisaa vauhtia. Hyvä olo, myhäilin. Ei vaan, aivan hemmetin sekainen olo. Jos viime viikolla olin pihalla niin nyt mennään jo tien ojanpuoleisella laidalla. Olisin mieluusti kävellyt kotiin Kupittaalta mutta Hirvensalossa asuva koululainen juoksi samaa matkaa niin eihän siinä mitään kävellä voi. "Et ollut palautunut" oli varmaan tämän olotilan viesti, mutta minähän en mitään tajua. En halua. Pitää juosta.
Toho illalla kettuili sen verran onnistuneesti, että oli pakko lähteä maastoihin. Uudella taktiikalla. Annoin muiden juosta karkuun ja aloin sitten napsia edellä juoksevia pikku hiljaa. Maalissa olin kuudes, mutta km-vauhti oli taas hidas. Kisan jälkeen olin tyytyväinen 3.20km-vauhtiin. Näin sen ei pitäisi olla, mutta nyt on. Ennen kaikkea olin tyytyväinen siihen, että olin edes 20 minuutin verran sen oloinen tyyppi, joka haluaisin olla. Juoksija, joka yrittää. Tosin ei se hirveän vahva olotila ollut: alkuverryttelyn jälkeen olin noin neljän millin päässä siirtyä katsomoon.
4/23/2004
Jukka skypetteli juuri. Ovat tiukalla leirillä, jossa entisen DDR:n valmentajakaartin kaveri laittavat Jukin ja Andreinan aloittamaan harjoitukset joka aamu klo 6.30 uinnilla meressä. Kellon tarkkaa seurantaa kuulemma vastalihasten tekemistä myöten, ja jos lipsuu vähän, niin miinus tulee päivän saldoksi. Julmaa hommaa, mutta motivoivaa. Tänään olen kyennyt jumppaamaan jalkaa jo ihan reilusti. Kyllä se tästä. Lauantaina on siis Karhu ja sunnuntaina tiukat hetket Eurosportin ja netin äärellä.
Vanhempieni säestyksellä mun oli mahdollista seurata tämänkin vuoden Karhu-viestiä. Hiemanko halajan taas tielle. Tai no koko ajanhan on sellainen kaipuu ollut. Kiva oli nähdä tuttuja. Porissakin.
Vanhempieni säestyksellä mun oli mahdollista seurata tämänkin vuoden Karhu-viestiä. Hiemanko halajan taas tielle. Tai no koko ajanhan on sellainen kaipuu ollut. Kiva oli nähdä tuttuja. Porissakin.
SM-puolikas, Oulu
Kiva, kiitos ja hei. Kävin juoksemassa Oulussa puolikkaan ilman mitään yritystä. Ketään aliarvioimatta olin aika epäkelpo lajimme edustaja tuona 72 minuuttina. En ollut liiemmin edes pettynyt kisaan, koska se sujui kunnon puolesta alakanttiin ja ilman asennetta. Mitä ihmettä oikein yritän? Tätä vartenko olen harjoitellut. Luovuttamista? Enkä haluaisi kuulostaa tämän suhteen ylimieliseltä, vaan todeta, että jotain on tapahduttava, jotta kunto terävöityisi. Herää kaveri. Juoksin siis Oulussa vauhdikkaan pitkän lenkin kellon kanssa. 1.12.21 (3.25/km). Tuomo viihdytti pahoinvoipana tuota iltaa. Hauska mies kolmen tunnin doping-testin odottelun jälkeen.
4/17/2004
Karhuviesti ja sen jälkeinen aika
Hävisimme kokonaiskisan kolmella sekunnilla, mutta olimme muutoin kohtalaisen tyytyväisiä suoritukseen. Melkein 100 % onnistuminen. Tai no hävisimme ruotsalaisille. Liekö se nyt sitten niin hyvin. Petyin omaan suoritukseeni hieman enemmän kuin vähän. Pettyminen on näköjään aika normaalia.
Odotin karsinnan jälkeen hieman hallitumpaa juoksua mutta turhaan. Tiistain ehkä liian kova kevyt lenkki ja keskiviikon mäkirankaisu vetivät jalat jumiin. Keskiviikkona menivät kädetkin hapoille. Perjantain verryttely lupasi hyvää, mutta lauantainen Karhun suoritus ei kuitenkaan ollut ihan kuntoni tasoinen. 6,3km (3.10/km). Samaan aikaan olen tyytyväinen siihen, että olen kuitenkin jo ehtinyt juosta ihan kivasti viikkoakin kohti (150km), johon en ole pystynyt pieneen aikaan.
Odotin karsinnan jälkeen hieman hallitumpaa juoksua mutta turhaan. Tiistain ehkä liian kova kevyt lenkki ja keskiviikon mäkirankaisu vetivät jalat jumiin. Keskiviikkona menivät kädetkin hapoille. Perjantain verryttely lupasi hyvää, mutta lauantainen Karhun suoritus ei kuitenkaan ollut ihan kuntoni tasoinen. 6,3km (3.10/km). Samaan aikaan olen tyytyväinen siihen, että olen kuitenkin jo ehtinyt juosta ihan kivasti viikkoakin kohti (150km), johon en ole pystynyt pieneen aikaan.
4/11/2004
Karhun karsinta
Karhun karsinta pidettiin perinteisesti Uudenmaantiellä. Ei meitä hirveän monta ollut siellä karsimassa, mutta juostiin kuitenkin. Vedin Pasin kanssa rinta rinnan ekan tonnin 2.56 ja olin varma, että kohta mennään. En ollut juossut tuollaista vauhtia muutamaan vuoteen(???) ja odotin, että katkean ihan laakista. En katkennut. Pasi himmaili ja veti mut perässään 15.30 kohdille. Siistiä. Olin alkukeväästä ajatellut, etten pääsisi enää kovin helposti alle 3.20/km vauhtia missään. En edes alamäkeen. Nyt meni lentäen 3.06/km. Nupissa kiehuu. Toisaalta ihan sama. Illalla juoksin lisää ja seuraavana päivänä liian paljon liian kovaa. Tuttu kaava menossa. Pasi ja Tuomo avustivat vakuuttavasti.
3/30/2004
3/22/2004
Ensimmäinen koitos uudella tiellä: Tulppaanijuoksu
Maarian Tulppaanijuoksu oli tapansa mukaisesti samalla myös pm-maantiekisa. Vaittinen oli palannut juuri etelästä, JML ja Renegade olivat viivalla, joten aika hyvä kisa oli tarjolla. Siis niille, jotka kilpailivat voitosta. Lähdin vain kisaamaan itseni kanssa. Nynnyn puhetta. Se taisikin sitten olla sen kisan suurin erhe.
Alussa en pysynyt edes pääjoukon mukana (1. km 3.16, mulla muutaman sekunnin päälle) ja se otti pattiin välittömästi. Ei hemmetti. 1,5 km:n kohdalla heitinkin sitten sisäkautta ohi ja seuraavat kolme kilsaa olivat lähes 3.10/km. Octo lähti samaan kyytiin ja hän jaksoikin vauhtia hieman paremmin kuin minä. Kuutosessa Mika ja Hämeen oma poika Karra menivät ohi ja minä poika vain läpsytin. Maalissa olin vasta 11. ajalla 33.35. Tosin olin ihan tyytyväinen.
Alussa en pysynyt edes pääjoukon mukana (1. km 3.16, mulla muutaman sekunnin päälle) ja se otti pattiin välittömästi. Ei hemmetti. 1,5 km:n kohdalla heitinkin sitten sisäkautta ohi ja seuraavat kolme kilsaa olivat lähes 3.10/km. Octo lähti samaan kyytiin ja hän jaksoikin vauhtia hieman paremmin kuin minä. Kuutosessa Mika ja Hämeen oma poika Karra menivät ohi ja minä poika vain läpsytin. Maalissa olin vasta 11. ajalla 33.35. Tosin olin ihan tyytyväinen.
3/15/2004
Matto kulkee
Tänään Mömmölässä päästiin seuraamaan sivusilmällä kun vedin 6km 3.03/km -vauhtia. Se oli läpsytystä se. Kohta pääsee ulos. Juoksin "mattotestin" kovempaa kuin viime vuonna. Viimevuotinen testi olikin kevään viimeinen. Siksi ehkä jännitän huomista. Päätin etukäteen, etten mene huomenna Raunistulaan vaikka pakotettaisiin. En mennyt, eikä pakotettu, joten jalka ei mennyt poikki ja juoksu jatkui. Toivottavasti maton jallittamana nykyinen juoksukunto ei ole kihahtanut nuppiin. Mieli on ainakin parantunut.
Maaliskuussa juoksu on alkanut tuntua jo juoksulta. Määrääkin tuli hieman enemmän ja samalla matolla liikahti. Samaan aikaan kirjoitin täysillä väitöskirjaani valmiiksi. Tammikuun lopulla se lähti ohjaajan luettavaksi, ja maaliskuussa alkoi lopullinen loppukiri. Väsyttävää puuhaa, jota en halunnut ymmärtää. Väsyttää.
Maaliskuussa juoksu on alkanut tuntua jo juoksulta. Määrääkin tuli hieman enemmän ja samalla matolla liikahti. Samaan aikaan kirjoitin täysillä väitöskirjaani valmiiksi. Tammikuun lopulla se lähti ohjaajan luettavaksi, ja maaliskuussa alkoi lopullinen loppukiri. Väsyttävää puuhaa, jota en halunnut ymmärtää. Väsyttää.
2/27/2004
1/31/2004
Vuoden vaihteen jälkeen
Olin tehnyt ennen joulukuista takareiden revähtämistä koordinaatiota ja liikkuvuusharjoituksia, joita aloin jatkaa heti kun jalka alkoi kestää kovempaa rasitusta. Tänään aloitin ihan pikku hiljaa. Jalka kesti. Harjoittelun pääpaino säilynee kuitenkin juoksemisessa. Yllättävä veto... Kovaa kuutosta, kymppiä ja reipasta viittätoista. Niitä höylään tämän kuukauden tasaiseen tasaiseen tahtiin. Matolla ja ulkona. Juoksuvauhtikin paranee, mutta varsin hitaasti.
Tämän päivän jalkojen heiluttelu paljasti monia puutteita. Liikkuvuus on mahdollisimman lähellä nollaa, kimmoisuus menneen talven lumia. Maksako nyt monen vuoden venyttelemättömyyden velkoja?
Syksyn ja edellisvuosien hengitysongelmia ei ole vielä ilmennyt. Syksyllä otin Ruissalossa lukua ja marssin seuraavana päivänä lääkärille. Pasin ja Vaitsan kautta pääsin vihdoinkin oikean lääkärin puheille. Se polku jatkui Paimioon astmatesteihin. Tänään sainkin diagnoosin, että mulla on astma - kohtalaisen ärtynytkin vielä. Vähän harmitti kuulla, että joutunen hönkimään piippua aamuin illoin hamaan tulevaisuuteen asti. Eikä se tekisi edes autuaaksi. Jos sillä nousisi kunto niin sitten, mutta kun ei. Laitoin ADT:lle paperit vetämään.
Tammikuu oli muuten ihan ok. Aika pitkä ajatusten taukokin täällä. Treeni on kulkenut sen verran hyvin, etten ole tännekään kirjoitellut. Ilmiselvä korrelaatio.
Tämän päivän jalkojen heiluttelu paljasti monia puutteita. Liikkuvuus on mahdollisimman lähellä nollaa, kimmoisuus menneen talven lumia. Maksako nyt monen vuoden venyttelemättömyyden velkoja?
Syksyn ja edellisvuosien hengitysongelmia ei ole vielä ilmennyt. Syksyllä otin Ruissalossa lukua ja marssin seuraavana päivänä lääkärille. Pasin ja Vaitsan kautta pääsin vihdoinkin oikean lääkärin puheille. Se polku jatkui Paimioon astmatesteihin. Tänään sainkin diagnoosin, että mulla on astma - kohtalaisen ärtynytkin vielä. Vähän harmitti kuulla, että joutunen hönkimään piippua aamuin illoin hamaan tulevaisuuteen asti. Eikä se tekisi edes autuaaksi. Jos sillä nousisi kunto niin sitten, mutta kun ei. Laitoin ADT:lle paperit vetämään.
Tammikuu oli muuten ihan ok. Aika pitkä ajatusten taukokin täällä. Treeni on kulkenut sen verran hyvin, etten ole tännekään kirjoitellut. Ilmiselvä korrelaatio.
Subscribe to:
Posts (Atom)
