Heinäkuu

SM-viestiviikonloppuna kiukku vaihtui masennukseen. Tajusin, että olisin yhtä "hyvässä" vedossa, vaikka en olisi käynyt lainkaan juoksemassa. Olen todella pettynyt nykyiseen tilaani. Hengitys ei toimi, enkä pääse enää edes alle kolmen vauhtia kunnolla kuin muutaman metrin kerrallaan alamäessä. Lippu on nyt korkealla... todella. Ja hitot siitä. Masennusta lisäsi, mutta toisaalta lievensi SM-maratonin seuraaminen. Jelpin Jaskaa, Tukka-Keihästä ja vähän Saavaakin matkalla. Mukavaa olisi ollut myös juosta kotikisassa. Nyt pyöräilin. Ja sekin oli tuskaista väillä. Kun oikein haluaa, niin kaikki tuntuu vaikealta. Heh.

Maanantaina tuntui taas hyvältä, joskin hyvä olo kostautui tiistaiaamuna jalan keskimääräistä kovemmalla kiputilalla. Jalkapohjatreenit ovat tästä lähin kolmasti päivässä. Muuten en selviä ensi syksystä. Iltapäivällä Ruissalossa kulki hyvin ja helposti. Kaikki muu sujuu, mutta kisavauhti ei. Keskiviikkona juoksimme S:n kanssa itsemme eksyksiin metsässä. Jalat painoivat, joten seuraava kova vasta perjantaina. Aamulenkillä vedin kuitenkin alamäkiä.

"Hei pomo, lähden nyt kesken vähemmän kiireisen työpäivän juoksemaan vähän vetoja. Tulen kohta takaisin." Kesällä on aikaa, mutta ei viipymiseen kahdella sadalla. Vedot kulkivat hyvin. Tänään vedän ekat tonnit ehkä noin kolmeen-neljään vuoteen. Siistiä. Pääsin mukaan seuraotteluun ja Ruotsiin juoksemaan 3000m ensi lauantaina. Mistähän sekin kertoo...

Eiliset tonnit kulkivat yllättävän hyvin. Mitä alempana rima on, sitä helpommin saa hyvän tuntuman. Näin puhuvat kaikki mestarit??? Nyt on juoksu alkanut kulkea taas sen verran hyvin, että varmaan menee jalka kohta poikki tai jotain. Sitä odotellessa... Lauantain 3000m vaihtuikin kohdallani 1500m kisaan. Nykytilassa ei liene yhtään helpottava asianhaara tämä.

Uran ensimmäinen kyttäyskisa takana. Aika heikko, sijoitus ajan edellyttämä, mutta silti jäi hyvä fiilis. Loppu tuli alle neljän vauhtia, mikä lie positiivista. No niin. Pm-kisat jäivät väliin kesäflunssan vuoksi. Maanantaina päivän kevyellä henki ei meinannut kulkea ja illalla olikin sitten homma selvä. Nyt perjantaina liman eritys lisääntyi uudelleen, mutta kävin kevyellä päivällä. Huominen kisa tai vaihtoehtoinen kova jäävät kyllä väliin ja keskityn ensi viikon patikointiin. Toivottavasti Lappi tarjoa parastaan. Itikoita ja sadetta... Sen jälkeen alkaakin maratontreeni. Paluu muutaman vuoden taakse -menetelmällä. Heh.

Karhunkierros meni kipeänäkin ennätysvauhtia. 47,5 h. Sari oli kovassa kuumeessa ekana iltana, mutta aamulla alkoi 35 km:n päiväkeikka tuoreena. Itse otan vielä muutaman hetken rauhassa. Keräilen maratontreeniä varten ja yritän rauhoittaa varsinaisen kipeäksi äitynyttä vasenta jalkaa. Maksan vieläkin kesäkuun koiran väistämistä. Nyt takaisin lomalle.