Joulukuu I

Kyllä. Ulkona keli näyttää aika houkuttelevalta. Not!

Aloitin tosiaan eilen syömään tulehduslääkettä. Nyt yritetään häivyttää jalka mielestä. Pahaa ellei jopa pahinta on se, että olen joutunut luopumaan periaatteistani. Olenko enää lainkaan mies? Kaikki vammat lukuun ottamatta pohjeluun murtumaa ovat lähteneet juoksemalla. Miksei tämä muka olisi yhtään erilaisempi vamma? Muut vammat ovat kyllä olleet sellaista normaalia kolinaa, tämä ei. Tai no pohjeluun murtuma ei tullut juoksemalla kuntoon. Ehkä periaatteissa onkin vikaa...?

Olen kovin pohtinut, että mitä sitten jos juoksuni olivat tässä. En keksi mitään tekemistä tai harrastusta, josta lähtee fiilareita samalla tavalla kuin tästä. Nooh, lieneekö näin jyrkkä näkökanta olemaan omiaan siinä vaiheessa kun yrittää kuntoutua. Perkele! Nupina pois ja nyt mennään.

Altaalla oli muuten eilen ahdasta. Miksi ihmeessä? Uskokaan jo, että VESIJUOKSU ON IHAN SYVÄLTÄ!!! Tällä asenteella saa ihmeitä aikaan. Pää on tällä hetkellä täynnä pieniä palasia. Muisti pätkii ja mahaa kutkuttaa. Pitäisikö ennen väittelyä käydä lenkillä, että saisin homman kuriin? Ihan lyhyellä edes? Äh, sitten taas alkaisi ottamaan hermoon tuo jalan tilanne. Pääni on kohta aivan palasina. Viikonloppuna ja tarkemmin sanottuna sunnuntaina klo 04.00 syytin itseäni plagioinnissa, muutaman tunnin päästä käsitemallini laatikot olivat väärässä paikassa ja sitä rataa. Tästä tulee helppo viikko...

Illalla altaaseen. Jumalavite. Nyt on terveen jalkani vaivasenluu alkanut vihoittelemaan isosti. Muutama hetki vielä niin en pysty edes vesijuoksemaan tällä hetkellä. Tänään on taas vuorossa kaksminuuttisia. Se tuntuu ihan äijämäiseltä hommalta. Hieman kyllä otti eilen pattiin kun hallin valvoja kehui vesikävelyä hyväksi harrastukseksi. Totesin, että VESIJUOKSU on hyvin paha asia, joka on välttämätöntä vain siksi, että sieluni pysyy hengissä. Ei sanonut takaisin mitään. Parempi niin. Vesikävely. Voi sun...