Joulukuu II

Niin. Huomenna on väitös. Jotenkin se kutkuttaa. Rehellisesti sanoen olo on kuin ennen viivalle saapumista. Hyvä niin. Kulkee sitten paremmin. Vaivasenluu rauhoittui kun jätin eilen vesijuoksun väliin. Täytyy varoa, ettei tarvitse aloittaa korvaavien korvaavia. Jalkapohjatreeniä on nyt plakkarissa 1,5 kuukautta. Jalka ei anna enää periksi entisellä tavalla, mutta vielä saa jatkaa harjoituksia.

Jäi sitten eilen treeni tekemättä. Tänään väittelen ja siinä meneekin koko päivä. Huomenna sitten taas urheillaan. Ei muuten urheiltu. Oli hautajaiset ja sen päälle sain yllätyskutsun Saarnin synttäreille, joten palauttelin lauantain ja vielä sunnuntain.

Tänään olin sitten taas vedessä. Voi taivas kun vihaan sitä. Vihaan klooriveden hajua ihollani suihkun jälkeen, vihaan suihkumyssyjä muistuttavia uimalakkeja, vihaan hymyileviä naamoja, vihaan sitä kun joku kertoo vesijuoksun olevan ihanaa, vihaan sitä yli kaiken, vihaan laskeutumista veteen, vihaan iloisia kommentteja, vihaan hajuveden hajua, vihaan vesijuoksua.

Ainoa mitä en siinä hommassa vihaa on se, että se pitää minut hengissä. Vedot ja tv-lenkit säilyttävät pienet itsetunnon rippeet kasassa. Siksi voitan vihani joka aamu ja ilta uudelleen ja uudelleen. Illalla sain pulssin nousemaan kakkosissa hieman yli 180:n. Ihan pelkällä kiukulla!

Taas on viikko pian mennyt. Ehdin iltapäivällä vetämään vielä toiset kakkoset tälle viikolle, joten hyvä. Sitten Ruotsiin päiväksi. Lepoa. Sunnuntaina tavaroiden siirtelyä välillä Lieto-Turku-Salo-Helsinki. Siinä mennee koko päivä, joten seuraavan kerran altaaseen maanantaina. Sitä ennen piiritän kuntoa ja vahvistan jalkaa edelleen.

Ttu toi jalka mitään kuntoon tulee. Lauantaina herätessäni kolmen viikon hiljaiselo oli yht'äkkiä mennyttä. Sen jälkeen koipi onkin ollut taas kipeä. Eilen kertasimme alustavasti lajeja, joihin keskityn jos juoksu jää. Niitä ei ollut montaa. Taas jomottaa. Päätä ja jalkaa. Ei pitäis ottaa tätä niin tosissaan, mutta ei vain muuta voi. Aamun "juoksulenkki" helpotti hyvä seura. Muiden harmiksi ja omaksi onnekseni muillakin paikat präkää. Nyt oli seurana johtajatason suunnistaja.