skip to main |
skip to sidebar
Ettei vain tulisi jo liian tutuksi tuokin tievarsi, jossa kylmässä tuulessa katselee muiden edesottamuksia. Jukkakin oli saapunut Saksasta muun toiminnan ohella juoksemaan Tulppaanissa. Ensi vuonna sitten. Sen verran voi uhota. Lauantaina hiihtoa, eilen pitkä ja harras liikkuvuus- ja jalkapohjaharjoitus. Puukotin peukaloani sillä tavoin, että hiihto ja vesijuoksu olivat mahdottomia korvaavia muutamaan päivään. Tänään juostaan.
Ja juostiin. Taas kovaa. Kuntopiiri oli aivan tuskaa. Oikeastaan ekan kerran olin aivan loppu. Ihan sama. Illalla jalka ei ollut outona. Tänään pyörää, kuminauhaa ja allaskoordinaatiota. Kestäisipä jalka pian täysipainoisen juoksemisen niin saisin lopettaa nilviäisenä olon. Vedin pyörän perään 400m 3.06-vauhtia. Matto ei mene kovempaa siellä. Ihan sama. Tuli kova väsy, joten jatkoin altaalla. Aamulla oli vesijuoksemassa ja nyt illalla pitää päteä järjestöjyränä. Ei se mitään - huomenna on juoksupäivä!
Torstaina juoksin leipomon suoralla tonneja neljä kappaletta (3.22-3.14). Viimeinen oli täysiä, mutta en oikein hengästynyt siitä. Homma on nyt niin, että kuntoa tuntuu olevan, mutta siinä kaikki. Pääsiäinen vierähti korvaavien parissa. Lauantaina kävin pyöräilemässä Kakskerran legendaarisen kierroksen legendaariseen huonoon aikaan. Katkesin jo Brinkkalan kartanon kohdalla, vaikkei siinä ollut edes mäkeä. Pääsin maaliin silti. Tunnissa, mikä tarkoittaa yli 20 minuuttia hitaammin kuin normaalit korvaavien harrastajat!
Että sentään. Toho alitti MM-rajan mukulakivillä. Oli kuulemma tuskainen taival, mutta mies on tyytyväinen. Miksei olisi? Join tuon kunniaksi lasin Pepsiä. Viikonloppu meni hiihdon merkeissä. Lauantaina oli takapuolikeli, mutta eilen suksi lensi. Tänään on taas juoksupäivä. Kun aiemmin valitin, että kun juoksemaan ei pääse, niin nyt voin valittaa sitä samaa, mutta eri merkityksessä. Nyt on taas tosi vaikeaa olla aloittamatta täysillä. Muuten siihen ei estettä ole, mutta jalkaa ei saa vielä rasittaa liikaa. Toivottavasti tämä pidättely palkitaan...
Eilen oli taas pirun hyvä päivä. Juoksin hallille, hallilla ja takas. Nyt juoksin hallilla jo kovaakin. Askel on entistä laiskempi, mutta nythän on aikaa sitä harjoittaa. ON se kyllä niin laiska, ettei tästä miksikään liitokalaksi enää tällä uralla nousta. Puukiipijän kepeästi siis eteenpäin. Tänään jalka ei pahemmin vihoittele, mikä on hieno asia. Illalla pyörää ja Tohon kanssa vesijuoksua. Sillä on nyt menossa Maximum Recovery. Sietääkin olla. Torstaina eka kova?
Neiti Aika on kyllä ollut kestävyysurheilijalle armelias, kun on liittänyt kaksi minuuttia yhteen. Ja minuutin niiden perään. On yllä juoksuvyö, alla pyörä tai neulaspolku, niin kaksi minuuttisilla saa kiusattua itseään erinomaisesti. Kiitos kaksiminuuttisista. Eilen oli kova pyörä ja perään kevyttä vesijuoksua. Tänään kevyempi päivä vesijuoksuineen.
Selvisimme Tohon kanssa lasten peuhatunnin syövereistä. Lussekin olisi ihmetellyt moista menoa. Tänään on vuorossa ensimmäinen hieman kovempi juoksuharjoitus. Matolla. Vedin viis tonnia: 3.58-3.26 viidensadan palautuksella. Ihan jees. Töitä on tarjolla, mutta onneksi palkka on hyvä. Illalla jalka oli odotetusti hieman outona, mutta tänään jo ok. Jalkapohjaharjoituksia lisää.
Lauantaina kävimme Porvoossa P:n ja Tuulin luona. Se kävi treenistä. Sunnuntaina oli taas upea keli ja pienen ympäripuhumisen jälkeen löysin itseni taas ladulta. Hiihdin kovaa. Oli upea tuntea kun henkitorvessa sattuu mäen päällä ja sylki on tahnaa. Äijämäistä. Tänään juoksen eka kerran ulkona. Vähän tosin. Kuntopiiriin hallille ja takaisin. Sitä ennen käyn kuulemassa tuomioni SM-hallien talousvastaavana. Siinä loppuu yksi harjoittelua likvitoinut pesti. Reipasta.
Eilen juoksin hallille ja takas. Lisäksi juoksin hallilla kuntopiiriin välisissä. Paluumatkalla jouduin kävelemään hieman jalan ärtyessä, mutta jalka ei kuitenkaan kipeytynyt isosti. Onneksi! Aamulla juoksin vedessä ja koordinoin liikkeitäni ahkerasti matalassa päässä. Päkiähyppelyt vedessä tuntuvat yhtä hupaisilta kuin miltä näyttänevät. Ihan sama, koska tämä kuitenkin tuntuu oikealta.
Lahti tuli nähtyä, huomenna taas Helsinki. Kävin eilen illalla ja tänään aamuvarhaisella Salpausselällä ottamassa mittaa mäistä. Koville äijille ei liene minkäänlaisia nuo mäet, mutta kyllä ne ihan kivalta tuntuivat. Paremmalta kuin Vesijärven jäällä hiihtäminen. On siinäkin luovuutta käytetty rankasti. Pää on ihan pahki pohdittu: "Mikä tuon järven nimi voisi olla?" Kohta matolle.
Illalla juoksin matolla verryttelyä ja kolme kilsaa 4.00/km. Jalassa on pieni tunne, muttei kipua. Hilkulla on jo.
Tänään on juoksupäivä. Kädet hikoilee. Juoksin illalla kovan pyörän jälkeen runsas 20 minuuttia. Neljä kilsaa. Näiden lisäksi tein kuminauhatreenin. Lopussa jalka oli aika väsynyt, mutta oli syytäkin olla, koska olin sitä itsekin. Kun muistelen jalan tilaa 1-1,5 kk taaksepäin, täytyy olla aivan älyttömän tyytyväinen nykytilaan, vaikka kilsat tai vauhtia eivät vielä kerrykään. Niiden aika on selvästi myöhemmin. Nyt punotaan tarinan palasia yhteen. Tän illan treenin pilaa talousvaliokunta, joten teen illalla päivän toisen kuntopiirin ynnättynä liikkuvuudella. Seuran taholta mun nimettiin muutenkin ylentävästi opettajaksi ja entiseksi yleisurheilijaksi. Ehkä olenkin jo entinen, mutta ans kattoo nyt. Emmä näin helpolla luovulla.
Tohon kanssa sovimme joskus, että ennen hänen Rooman maratoniaan pitää käydä lenkillä. Tiukille vetää. Heh. En sitten mennyt Tohon kanssa lenkille, mutta lienee tuo parempi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä. Vielä kuitenkin kuluu aikaa ennen kuin juoksussa on pysyvyyttä. Nyt ollaan vielä sellaisessa vaiheessa, että juoksu on korvaavien korvaava. Nynnyä.
Joulukuu 0 km
Tammikuu 0 km
Helmikuu 4,6 km
Kauan odottamani ensimmäinen juoksuharjoite tapahtunee maaliskuussa.
Tämä on uusi kokemus. Aikaisemmin pienempien vammojen jälkeen on tuntunut taivaalliselta vetää järki hirteen ja pitkä lenkki heti kylmiltään. Nyt ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Eli olen tullut vanhaksi, varovaiseksi ja rationaaliseksi, eikä minulla ole enää asiaa ennätysjuoksuihin. Ja hitot. Eilen vedin matolla alle neljän vauhtia. Leppoisaa. Illalla tein liikkuvuutta. Tänään on taas pyörää, kuminauhaa ja vetisiä koordinaatiota. Jalka on saanut nyt kunnon kyytiä ilman kilometrejä ja viikonloppuna se lepää lukuunottamatta vesijuoksua.
Eilen vesijuoksu vaihtuikin hiihtoon. Hiemanko oli hyvä keli. Ja aurinkoinen. Näin Sampankin siellä kaks kertaa kun ajoin ohi. Harmin paikka oli se, että jalka ei ihan fanittanut hiihtoa yhtä paljon kuin mieli. Tänään aamulla oli puolestaan vesijuoksun vuoro. Vedin taas kakkosia. Mummoja oli radalla hujan hajan, mutta tunnekuohu oli molemmanpuoleinen. Mummot päräyttelivät, että jos kerran menee noin kovaa niin pitää mennä toiselle puolelle ja sitä paitsi sinä menet vesikävelyä ihan väärin. Ei jalkojen kuulu mennä noin, vaan näin - rauhallisemmin. Eikä sen kuulu olla noin raskasta. Tuollainen puhkuminen ei voi olla terveellistä. Mene oikein ja rauhallisemmin niin ei tarvitse puhkua. En epäile, etteivät olisi mummot oikeassa. Helvetti kun saisin jättää altaan pian taakseni! Huomenna alkaa kevät.
Eilen vedin kovan pyörän ja perään kilsan matolla 4.55/km -vauhtia. Hyvältä ja huonolta tuntui. Illalla jalka oli hieman epävarma tilastaan. Jännää. Perjantaina rankaisin altaalla, lauantaina suoritimme kalustehankintoja ja sunnuntaina seurasimme kun Jukka juoksi itselleen pronssia SM-halleissa. Siitä intoutuneena riensimme S:n kanssa vesijuoksulenkille. Peran kanssa sumplimme, miten etenemme tästä hetkestä kohti uusi saavutuksia. Siis muitakin kuin korvaavien saralla. Torstaina menen fysioterapeutille ja tänään suunnittelemme kullan kanssa koordinaatio/liikkuvuus -harjoitukset tästä eteenpäin. Tavoite on tehdä kolmen päivän kuuria. Voimaa, kestävyyttä ja jalkan koulutusta. Sitten välillä levätään. Jos levätään.
Nyt vieläkin edessä pitkä tie. Malttia vaativa. Maanantaina kuntopiiriä. Sen jälkeen S tarkisti tilanteeni liikkuvuuden ja venyvyyden saralla. Hylätty tuli. Vesijuoksu on kivettänyt jäykkää kehoa entisestään. Seli-seli. Venyttelemättömyys se on aiheuttanut. Juoksin harjoituksen yhteydessä 1200m, joista osa jo kovaakin. Askel on hieman kimmoisampi, mutta tänään alkavat allaskoordinaatiot, jotta saan jalat vastaanottamaan iskuja ja tarjoamaan ponnistuksia. Vähän Opan tavoin.
Kylläpä teki hyvää. Jalkakin on edelleen vaiti. Kloorin haju on taas palannut iholle. Ja mummot moikkaavat. Kohta juoksen kuin villi varsa ulkona. Sitä ennen treenaan lisää jalkapohjaani. Siitä tulee peruskallio. Tänään on muuten taas juoksupäivä.
Olli summaili sivuillaan tapahtumia akillesjänteen katkeamisesta tähän päivään ja vähän edemmäskin. Oma tilanne alkoi kesäkuussa. Juoksin kesän läpi kunnes syyskuun 8. päivä tuli stoppi. Kävin silloin vielä illalla tekemässä poikain ja Töyrylän Teron kanssa juoksumittareiden yhteistestin Ruissalossa. Se on ollut viimeinen kerta kun juoksin.
Näinä kuukausina olen kiihkonnut, pettynyt, lopettanut, aloittanut, korvannut ja lillunut altaassa useita kertoja. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että näin olen tehnyt. Siis erityisesti harjoittanut korvaavia. Nyt korvaavien laatu muuttuu ja oheen tulee juoksua. Puolen vuoden jälkeen ei tule mieleen vetää heti pitkää vk-lenkkiä, vaikka sisustassa onkin siihen suuri palo. Kettumaista. On lupa ja on haluja, mutta on myös oltava malttia. Se on heikoin osani. Tämän päivän jälkeen toivon kuitenkin, että olisin taas iisimpi. Olen erittäin kireällä näinä aikoina. Tiukassa esihermostustilassa koko ajan. Paluun realisoitumisen ja pannasta poispääsyn ohella tavoitteena on henkisen tasapainon saavuttaminen.
Jäin sitten eilen illalla uimahallin oven ulkopuolelle. Lähinnä taas järjestöjyräasioiden vuoksi. Ne on yksiä perkeleitä. Mutta mutta. Tänään sain juoksuluvan! Kyllä sitä on jo odotettu. Osaksi pelonsekaisinkin tuntein. Toivottavasti jalka kestää. Juoksusta tulee nyt sitten yksi harjoitus korvaavien lisäksi ja siitä sitten eteenpäin. Fiilikset katossa! Näen fysioterapeutin (muun kuin S:n) ensi viikolla ja muutamme jalkapohjien vahvistamista siihen suuntaan, että kohta juostaan enemmän ja enemmän.
Tänään jatkan taas siitä, mihin runsas viikko sitten jäin. Muutto on valmis, vuokralle jäävän kämppäni remontti ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta tänään menen kuntopiiriin ja huomenna altaaseen. Hienoa. Ylihuomenna käyn lääkärissä. Itse antaisin itselleni vielä kaksi viikkoa lepoa. Jalka kesti muuton ja muutaman hädissä tehdyn juoksuaskeleenkin. Oli syytäkin kun S:n polvilumpio meni paikoiltaan. Olisi tavarat vieläkin entisillä paikoillaan... Nyt ryhdistäydyn treeninkin saralla taas, Saavalaisellekin tiedoksi.
