Raastoluolaa

Aamulla olisi muutenkin tullut kiire, kun nokka oli kohti Poria ja sitten illalla kuntopiiriä. Toivon suuresti, etten kipeydy tämän suuremmin. Tiistai jäi urheilun osalta olemattomaksi. Elämästä nautin silti.
Keskiviikkona puskin 15-20 sentin lumessa ja tuulessa kympin. Ekan "flunssan" jälkeen. Tiukkaa teki, muttei hätää. Tänään raastoluolaan tonneille. Hatebreed seuranani. Illalla täytyy käydä tsekkaamassa Samun vetämä leffavisa Bristolissa. Pänttäsin yhtä visakirjaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Lähes tuloksetta. Tiedän kyllä missä leffoissa Mr. Brown esiintyy ja ketkä sitä näyttelevät. Sormet vähän jo syyhyää kisan kanssa. Palkintona on tosin vain olutta, joten se menee ohi. Ei voitto, vaan menestys...

Olimme kolmansia kovassa sakissa ja hyvin tuotetussa kisassa. Yhteensä 18 joukkuetta mukana. Keuhkot ovat tupakinsavussa istumisesta varsin raa'an oloiset. Kuukauden päästä uusiksi. Vedin ennen leffavisaa Raastoluolassa 6x1000m (3.30-3.08) puolentoista minuutin palautuksella. Aika lunkisti meni, mutta niin oli tarkoituskin.

Perjaintaina ehdin aamu- ja iltapäivälenkeille. Sen jälkeen juhlin JV:n varpajaisia tuossa naapuristossa. Ilta jatkui taas ravintolan sisustaan, jossa tupakansavu vei viimeisetkin äänenjänteet. Muutaman tunnin levon jälkeen tsemppasin Jukin kanssa reipahkoa kymppiä. Pirun raskasta oli molemmilla. Paluumatkalla tosin oli vastatuuli, mutta silti. Ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Ei sen aina tarvitse sitä tosin ollakaan. Viimeiset 2 km keskivauhtia kovempaa.

Sunnuntaina kauniissa pakkassäässä 31 km. Viikkoon vajaa sata, mutta sellaista se on kun sairastaa.

Matkalla

Lontoo takana. Juoksin perjantaina aikataulukämmin vuoksi lenkin, vaikka lennon myöhästymisen johdosta oli jättää sen tekemättä. Ihan jees. Perjantaiaamulla ennen aamukahdeksaa vetelin Hyde Parkin tuntumassa 10x200m ja sunnuntaina samoissa maisemissa pitkän. Aamulla senkin. Sillä reissulla jaoin lyhyen matkaa ketun kanssa. Kettu lähestyi viistosti ja lönkötti pintakaasulla muutama kymmenen metriä rinnallani ja siirtyi siitä sitten taas oravien perää. Hassu hetki keskellä suurkaupungin vilinää. Tai siis hieman ennen sitä. Hirmuisesti tuntuvat lontoolaiset harrastavan hölkkää ja erityisesti mahdollisimman vähin vaatekerroin. Nyt on kevyt viikko. Kolme kovaa alla.

Maanantaina taas tujua kunnonpiiristystä, joka tosiasiassa sujui ihan lunkisti. Olin vain väsynyt matkustamisesta. Tiistaina pidin lepopäivän. Aamulla koululla oli abipäivä ja bongasin siellä Brunin ja Jolen. Nuoret kollit. Huomenna verryttelyä, hierojalle ja vettä polkemaan.

Menin kai vettä polkemaan. Kevyttä juoksua sen sijaan. Torstaina töissä uuvahti sen verran pidempää, että jäi viikon toinen kova tekemättä. Suunnittelin perjantaiaamuna tekeväni vähän mäkivetoja, mutta mitä vielä. Kevyttä vedin silloinkin. Tänään, tunnin päästä, on testi. Vedän vielä vitosen ja ensi kerralla sitten jo vähän pidempään. Missasin keskiviikkona muuten Napalm Deathin keikankin. Muistin sen kyllä vielä kaksi viikkoa sitten, mutten enää tällä viikolla. Tänään on Japani-ilta. Testi ei muuten kulkenut just pätkääkään. Vain vitosen aikana jalat vetivät ihan tönköiksi.

Sunnuntaina mentiin Z:n kanssa pienessä tuiverruksessa kolmekymppinen. Illalla havaitsin harmikseni vilustuneeni hieman, ja jätin seuraavan aamulenkin väliin.

Vuosi vaihtui hyvissä merkeissä

Jo ennen vuodenvaihdetta juoksussa oli taas tuntumaa. Vauhdit ovat kuitenkin vielä muualla. Palasten kokoamista on tämän vuoden alku. Tiistaina nokka kohti ulkoilureitin raastokierrosta. Nilkkimäisesti kulki, oli vähän liukastakin. Kone on vielä puolivaloilla liikkeellä silti. Eilen pulahdin altaaseen vajaaksi tunniksi. On sekin puuhaa... Torstaina pientä verryttelyä aamulla ja illalla Jukin kanssa VL:ää. Kympin verran tällä kertaa. Kaks kovaa ja kaks reipasta. Lauantaiaamuna vedin Jukan kanssa pulssirajoitteista reipasta. Kymppi kulki nyt jo lähes kaks minuuttia kovempaa kuin pari viikkoa sitten. Pää kylmänä. Torstai kuitenkin osoitti, ettei kunto niin hirmuinen ole. Sunnuntaina pitkää Tohon, Z, Jukin ja Jolen kanssa. Ulkoilureitillä tammikuussa. Tämä on ilmastonmuutosta jos joku.

Vuoden 2007 eka viikko tasan satanen, kuudella päivällä. Kolme kovempaa harjoitusta ja yksi vesijuoksupäivä. Polvi on kunnossa, mutta tutina on edelleen takapuolessa. Ihan vain varmuudeksi.
Maanantaina palasi kuvioihin kuntopiiri. Tuntui taas nohevalta tehdä heilutusta. Alle vetelin kakssatasia. Jos vaikka sais koneen pikku hiljaa heräämään kuukausien, ehkä vuosien horroksesta. Tiistaina ei ainakaan ollut herännyt. Vedin Jukan kanssa ulkoilureitillä aika tiukassa kelissä - pitävää tosin oli - kympin siten, että eka 5km lunkin kovaa ja toinen kovaa. Yllätyin positiivisesti jälkimmäisen kulusta. En jäänyt Jukille kuin 15 sek. mutta uskon edelleen hänen himmailleen. Tänään keskiviikkona vain aamulla vähän lenkkiä, 6 km. Vesijuoksu jää väliin illalla. Huomenna sitten pikavisiitti Lontooseen. Onneksi tällä kertaa kassiin voi pakata juoksukamatkin.

Joulukuu II

Täällä on taas ollut herkkää. Päivityksiä ei ole tippunut teknisten ongelmien ja erityisesti niiden hoitamisen vuoksi. Ihan sama. Eipä tässä kummempia. Kevyttä viikkoa tarjolla. Keskiviikkona vedin luolassa 5km 17.17 kiihdyttäen 3.45/km-vauhdista. Tiistaina tajusin, ettei juuri sataneessa lumessa tehdä kevyttä pyöräilyä, vaan raskasta pyöräilyä. Tulipahan sekin koettua. Sillä väliin toisaalla.

Jouluaaton pitkänä kävi 30 km. Nyt oli kasassa iso porukka. Brunia ja Jolea myöten. Hieno meininki lähteä niin isolla sakilla aaton pitkälle. Maanantaina Somerniemellä kevyt 10 km. Nyt vatsalaukku edelleen turpeana.
Tiistaina kävimme Jukan kanssa juoksemassa tonneja Ruissalossa. Taas oli lämpimähkö keli ja pitävä alusta. Päivämäärällä 26. joulukuuta siis... Mulla ei pahemmin kulkenut, mutta sattuuhan näitä. Keskiviikkona pääsin itseään parantelevan Tohon kyytiin. Onneksi oli rauhallinen meno. Pystyi ihan puhumaan. Torstaina luukutin aamulla vitosen Uudenmaantiellä hieman kovempaa kuin kovimmillaan tänä syksynä. Hyvä fiilis, vaikka epäröin koko harjoituksen mielekkyyttä aamuisen olotilan johdosta.

Perjantaina tuplalenkit, illalla Peran varpajaisissa. Hieno meininki kaikin puolin. Lauantaiaamulla pääsin triatleettien kanssa uimaviesteihin ja vesipallo-otteluun. Happivelkaista puuhaa. Iltapäivällä pulssirajoitteinen kymppi. Kulki 1.20 paremmin kuin kolmena edellisenä kertana. Huomenna olisi Liedossa uudenvuodenjuoksu, mutta se jää väliin tupareiden johdosta. Ensi vuonna sitten... Vuoden viimeisenä päivänä lasketeltiin pitkää Tohon ja Artsin kanssa. Viikkoon 107 km. Satanen on ylittynyt edellisen kerran viikolla 42 vuonna 2005. Tähän on hyvä päättää tämäkin epätasaisen taivalluksen täyttämä vuosi.

Joulukuu I

Jalka toimi kivasti. Edelleen tosin jännitti, että miten se kestää tästä eteenpäin. Vedinkin kovan, mutta vain 9,6 km (33.10) eli tuollaista kolmen puolen vauhtia. Hyvää reittiä tosin, Somerniemellä, uuvuttavissa ja pitkähköissä nousuissa.

Seuraavana aamuna juoksin T:n ja Z:n kanssa 22 km. Kiva fiilis, ei tunnut polvessa miltään, mutta reisissä kyllä. Siellä tuntui puuduttavat ja hivuttavat ylämäet, jotka tuntuivat raskailta tällä kunnolla, mutta se ei paljoa haittaa. Huonomminkin voisi olla. Viime viikkoon tuli 70 km, joista osa oli jo vähän nohevampaa juoksua. Tiistaina jäivät juoksu kiireiden vuoksi sikseen. Itsenäisyyspäivän kunniaksi juoksen sitten viissatasia.

Juoksin kai mitään viissatasia. Paikat olivat aivan puuduksissa maanantaisesta. Juoksin vain kevyen kympin. Tai ei se niin kevyeltä tuntunut, kun takareiden ja pakarat löivät kipinöitä. Tänään torstaina avasin pelin jo aamulenkillä ja nyt olen kohta puoliin siirtymässä uudelleen jaloille. Ekaks kävelyä kotiin ja sitten kovalle vitoselle. Menisköhän alle 19.00? Meni meni. Täysin optimikelissä Uudenmaantiellä kulki 16.58. Aika helpostikin vielä eli hyvin kulkee lyhyenkin treenijakson jälkeen. Ei tuntunut kuin pahalta ja lopussa hieman enemmän pahalta. Hyvä fiilis. Nykytuurilla huomenna tapahtuu jotain jaloille...

Ei tapahtunut kummempia. Hyvä juttu. Aamulenkki kevyenä kymppinä ja sitten NELJÄN tunnin "junamatka" Helsinkiin. Kupittaalta tyrkättiin bussilla Saloon, jossa ilmeni, että myöhästyimme muutamalla minuutilla. Näppärästi sitten Karjaan ja ties minkä kautta Helsinkiin. Myöhästyin kauppa- ja teollisuusministeriölle lupaamastani esitelmästä vain 1,5 tuntia. Onneksi heillä oli joustava aikataulu. Ei muuta, mutta vähän alkoi jo väsyttää. Lauantaina taivalsin pulssirajoitteisen reippaan kympin, jotta saan vähän ravita olematonta peruskuntoani porras portaalta. Aikaa kului hieman alle 40 minuuttia. Jaksoin sentään maaliin asti. Sunnuntaina Z:n kanssa kevyt 25, ja viikkosaldoksi 84 km. Kuka näitä laskee on seuraava natta.

Tiistain avasin saumattomalla kettuuntumisella. Hain eilen uuden takakieron mankeliin ja se oli hieman edellistä leveämpi. Siis ihan millin verran. Jarrujen kanssa meni sitten hermot, kun en saanut hommaa säädetyksi millään tai ainakaan riittävän nopeasti. Ei hermot isosti menneet, mutta vähän edes. Töihin pyöräiltyäni hieman yli puolen välin taskustani putosi jakoavain ja havaitsin samalla laukkuni jääneen jonnekin. Käännyin palauttamaan jakaria kotiin ja siltä matkalta löytyi myös laukkuni. Kotipihalta. Pientä hajamielisyyttä havaittavissa... Sain muuten äsken Jeesukselta meiliä. Laittoi todennäköisen virusviestin tulemaan. Näin joulun allakin vielä. Outoa puuhaa, mutta jätin silti avaamatta. Ehkä kuulivat minun iloinneeni edellisen Imagen juttua. Ketkä kuulivat? Muutaman tunnin päästä Jukin kanssa tekemään VK:ta. Suunnistajat vetäisivät tänään intervalleja, mutta I'll have to pass.

VK:t kulkivat hyvin. Nousujohteisestikin vielä. Kilsavauhti oli taas 3.25:n tuntumassa, mutta pulssi ei vain lähde enää ylös. Kolmen viikon treenin jälkeen kuitenkin tilanteeseen hyvin tyytyväinen. Keskiviikkona 50 minuuttia vesijuoksua ja paljon ruokaa. Tänään reipas, pulssin rajoittama kymppi. Kymppi eteni ekan vitosen ajan hirmu helposti, mutta takaisin käännyttäessä helppouden tarjonnut myötätuuli ei tarjonnut mitään apuja. Kulku oli kuitenkin iisiä ja viime kertaa alemmalla pulssilla pääsin jopa hieman kovempaa. Nousukunnon tai puolet matkasta avittaneen myötätuulen ansiota. Tänään jaksoin aamulla vain vitosen, jonka sijaan olisin voinut vaikka nukkua. Sen verran siitä oli hyötyä. Huomenna on testijuoksu, joten saan sitten taas juosta lisää. Ei hätää. Ensi viikolla kevyt viikko. Nyt työvoimapoliittisen neuvottelukunnan kuultavaksi. Neljän tunnin reissu puolen tunnin settiin. Paluumatkalla alkaa henkinen loma...

Testi kulki puoleen matkaan asti hyvin. Siitä eteenpäin ei. 17.38, parannusta viime kertaan knafti 20 sekkaa. Sunnuntaina pitkää Ruissalossa. Vastaan tuli joukko suunnistajia testijuoksussaan. Olisi eilen myös heille ollut tilaa. Harmillista.

Syksy numeroina

Syyskuu 197 km
Lokakuu 42,5 km
Marraskuu 203 km

Talvi lähestyy

Ja voi tätä ilon päivää. Viime kerran vuonna 2001 tutkimustuloksista innostuttiin yhtä paljon kuin tänään. Kerran viidessä vuodessa siis tutkin asiaa, joka kiinnostaa muitakin. Tänään kymmeneltä julkistettu starttirahaa käsittelevä tutkimus on virinnyt tarinaa ihan televisiouutisiin asti. On se hienoa sitten, vaikka viisi vuotta sitten en ollut asiasta samaa mieltä. Vanhana arvostaa... Niin kuin tätäkin voi.

Jalka taipuu taas kävelyyn. Tästä se lähtee - uudelleen ja uudelleen. Mieli ei kyllä enää ole hirveän innostunut. Toiveikas kyllä, mutta silti. Pitäisi vain uskoa. Saavakin sitä sanoi. Ja moni muu. Ei ole kiire mihinkään, mutta pääsisi edes johonkin. Illalla tai huomenna täytyy päästä vähän pyöräilemään ja sitten viikonloppuna tapailemaan juoksua kävelyn kera. Pah, juoksen saman tien.

Perjantai-illan suurin urheilusuoritus oli kävely kotiin. Lauantaina olikin sitten aimo annos energiaa käytettävissä. Se kulminoitui seitsemän kilsan päässä kotoa. Polkaisin taas fillarista taka-akselin poikki. Se on jo toinen kerta. Painoni ei ole merkittävästi noussut, joten voimalla meni... heh. Nyt on sitten saldolla yksi juoksumaton hengiltä juokseminen (1998) ja kaksi rikki polkaistua taka-akselia (2004 ja 2006). Kävelin kotiin yllättävän zeninä. Illan suussa kävin taivaltamassa 5 km kevyttä. Polvi on hiljaa ja hyvänoloinen. Taas... I'm happy. Sunnuntaina juoksin kevyen 20 km. Polvi ollut moksiskaan. Tänään jatkuu.

Maanantaina kuntopiiriä hallissa. Kierrosten välissä juoksin kaks tonnia, joista jälkimmäinen kulki 3.38 aika väkinäisesti. Kuntopiirin alle kolmesatasia rullauksia. Tänään sitten varsinaisia vetoja. Rauhallisia tosin ja tasaisella. I'm alive. Osallistuin Jukan kanssa suunnistajien yhteistreeniin Kaarinan-Lausteen maastoissa. Siis ihan ulkoilureitillä. Vedin vain kaksi kymmenminuuttista osaksi siksi, ettei kunto ole hirmuinen ja osaksi siksi, että polvi heti hajoa tiukkoihin alamäkiin. Niitä Lausteella on jopa pari... Keskiviikkona vain vesijuoksua. 30 minuuttia rennohkoa puhinaa. Hautaan ME-yrityksen tältä erää tähän, Saavalle tiedoksi. Huomenaamulla joko vetoja (viissatasia) tai sitten kevyttä ja seuraava kehittävä jää lauantaille. Huomenna on Porin keikka ja siitä suoraan taloyhtiön kokous putkiremonttipäätöksineen.

Perjantaiaamulla vein auton huoltoon. Sen uuden siis. Juoksin Riosta kotiin pientä kiertotietä. Erittäin hienoa fiilistä aamuseiskalta oli tarjolla. Iltapäivällä hain auton takas. Pääasia, jonka takia se sinne vietiin, oli jäänyt tekemättä - hyvästä syystä tosin. Kun lähdin siitä kotiin tapahtui jänniä. Satakunnantiellä, keskellä matelevaa liikennettä, auton kaasu painui ITSESTÄÄN pohjaan ja mulle ei jäänyt tehtäväksi kuin painautua penkkiin. Sain tilanteen onneksi haltuun ennen kuin meille uuden karhea automme olisi koristanut jonkun toisen takapuskuria. Moottori huusi kaasu pohjassa ja siinä ei jäänyt jäljelle kuin kikkailla jarrun ja kytkimen kanssa seuraavalle bussipysäkille. Hitto jos olisi ollut liukasta/automaattivaihteinen auto. Ctrl+alt+dellin jälkeen kaasu ei palautunut ennalleen vaan väänsi täysiä koko ajan. Muutaman puhelinsoiton ja uuden restartin jälkeen kaasupoljin nousi käytettävien joukkoon ja ajoin auton takas Rioon. Saimme pienemmän kärryn tilalle. Toivottavasti huollon jälkeen on selvillä, mikä sitä vaivaisi, sillä vastaus "ei sitä nyt tiedä, mikä siinä on" ei herätä luottamusta ja turvallisuuden tuntua siirtyä sen hurjimuksen kanssa liikenteen keskelle. Millä skoudetkaan uskoo, että itsellään se kaasua painaa, en minä ylinopeutta/kolaria ajanut... Tänään reipas kymppi. Edellisestä on aikaa yli vuosi.

Kortisoni, bestikseni

Piikkiä tuli. Ehdin vetämään Hesasta palaamisen ja Kurren vastaanoton välissä reippaan kympin, joten nyt voi hyvillä mielin himmailla muutaman päivän. Kurren luota poistuessa ihmiseen latautuu uskomaton määrä uskoa ja luottamusta. On se hienoa. Elämä on kivaa.

Taas Kurren luo

Metalli-ilta puudutti. Slayer ei tuntunut enää niin kovalta jutulta livenä kuin joskus. Polvi ei tuntunut aamun työpyörässä lainkaan. Tänään siis juostaan taas.

Muttei juostu pitkään. Maanantaina Oravalle. Syö taas miestä. Nyt en edes hötkyillyt ja silti alamäki alkoi taas. Keskiviikkona piipahdin työreissulla Porissa. Karhu-viestin askelmerkit olivat edelleen paikallaan. Jos kerran polvi ärtyy hitaassa juoksussa, niin jäljelle jää vain kovat lenkit. Torstaina hyökkäisin suoraan heräämisen jälkeen reippaahkolle aamulenkille => ei kipua. Perjantaina juoksin pidempään, mutta hitaammin => lopussa alustavaa kipua. Lauantaina änkesin mukaan testijuoksuun, 5km kylmiltään 17.52 ja verryttelyt => loppuverskan lopussa polvi aika kipeä. Huomenna tarjolla ties mitä.

Maanantain Helsingin keikan jälkeen näen kuitenkin Oravan. Se on varmaa. Odottava olo. 17.52 lämmittää myös. Aatelkaa sitä. Sunnuntaina liityin Z:n, Tohon ja Hell'n (eli Raaston) seuraan pitkälle lenkille. Juoksin hieman knafit 25 km, joista viimeiset 5,5 keskimääräistä kovempaa. Kovemmassa vauhdissa polven kipua ei tunne, joten sepä on ilon aihe. Ehkä tämä meneekin juoksemalla ohi... Verta pakkiin.

Voiko perjantaiaamu paremmin alkaa kuin pikkuraastolla Raastoluolassa. 5 km 17.55 siten, että eka kilsa neljää. Loput siis alle 3.30:tä. Aika helppoa muuten, mutta pohkeet olivat eilisestä saleilusta melko uuvahtaneet. Katsotaan kuukauden päästä. Tänään kuitenkin vilautin hampaita peilille. Lauantaina hinkkasin pyörää salilla. Tunnin. Seinää tuijottaen. Siitä ei jää paljoa muisteltavaa jälkipolville. Huomenna juoksen taas. Sitten huoltamaan Tohoa piiitkälle lenkille ja sen jäljestä Saloa kohti. Valokuvanäyttelyyn ja synttäreille. Vierailimme juuri elokuvissa. Pradaan pukeutuvan paholaisen äärellä. Streep teki mitä pitkin. Elegantiksi voisi ulkoasuaan myöten seesteisen niukasti näytellyttä tähtöä kuvailla. Nuoremmat jäivät jalkoihin. Liekö ihme. Hyvin oli taas tuotteita esillä.

Sunnuntaiaamuna kävin lumisateen keskellä juoksemassa kympin. Pitkästä aikaa lenkki ulkona. Hienoa. Oli seitsemäs juoksusuorite tauon päättymisen jälkeen ja kaikki tuntuu hyvältä. Paitsi kunto tietty, mutta muuten on aika bueno tilanne. Vielä kun moguli infosi epäsuorasti, että NIN-liput tulivat myyntiin jo tänään ja sain omani lunastettua, niin mikäs tässä loskan keskellä on hymyillä. Ei mikään. Illalla kuntopiiriä, huomenna esitelmää Tekesissä ja sitten illalla kevyttä raastoa. Keskiviikkona laivaseminaariin ja torstaina duunin strategiapäivään. Puuhaa on.

Puuh. Keskiviikko venyi laivalla kevyesti torstain puolelle. Heti laivan tavoitettua rannan suuntasin kohti seuraavaa palaveria. Siellä vierähti koko päivä. Torstaina illalla käänsin kelkkaa juoksun pariin, jossa juoksin piiiitkästä aikaa viissatasia. Jaksoin hädin tuskin kuusi kappaletta (1.30-1.32) ja yhdessä jopa jänistämäni tyttö pinkaisi kevyesti ohitseni. Sattuneesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että koneella on lähtökohdat kolmen vauhtiin. Kunnolla ei.

Perjantai kului töissä ja autokauppoja hoidellessa. Ostimme siis uuden auton. JAU:n oli aika mennä. Se parka. Hyvä ystävä. Lauantaina viihdyimme aamupäivän Reben ja Jullen seurassa, sitten siellä sun täällä ja nyt kello on 18.10. Enää ei lähde kova lenkki liikkeelle, sillä ke-pe yhteensä nukutut 5 tuntia vaativat veronsa. Vanha mies. Käyn kevyellä vitosella, leffassa ja sitten huomenna kiihdyttelen. Nyt on orastava iso väsy.
Sunnuntaina juoksinkin Jukin ja Andreinan kanssa 19 km ja jätin kiihdyttelyt sikseen. Polvi kipeytyi noin 17,8 km:n kohdalla. Seuraavan aamuna se oli edelleen varsin kipeä portaita kävellessä. ...kele. Tänään nokka kohti Tamperetta ja Slayerin sulosäveliä.