Kyllä. Loman eka päivä ja istun WAM:n kahvilassa sivuja päivittäen. Perjantaina vedin ennen Rammsteinia 15 reipasta kiihtyvästi just alle 4.00/km. Siitä jäi hyvä fiilis ja uskon toteuttavani tässä vaiheessa kiihtyvää harjoittelua myös kovissa. Huomenna tiistaina testaan sitä. Viime viikolla tuli yhdellä lepopäivällä 118 km, joka on kiva luku tässä vaiheessa. Jatkuvuus on nyt nro 1.
Ja nyt se jatkuvuus on taas katkolla? Kanttasin tänään kovalla aika hyvin. 17.36/19.04 kuvaa sitä kelvollisesti. Jalat eivät oikein kantaneet viidennestä kilsasta eteenpäin. Mutta piti silti juosta. Huomenna rennommin ja torstaina reipas kevennettynä. Tänään täyttyi 1000 km huhtikuun alusta. Niistä kilsoista on juostu 20 % kahden viimeisen viikon aikana. Ehkä siksi vähän on väsy... Kyllä se tästä. Mulla kun on kiire ei minnekään. Juoksu maittaa muuten ihan hyvin. Keskiviikkona aamulla kevyt 17 km Tohon kanssa. Edelleen on ihan lämmintä. Illalla taas vuorossa uintilenkki.
Jalka on parhaillaan hiljaa.
Olen antanut sille ultraäänihoitoja enää harvakseltaan. Tosi harvakseltaan. Samalla olen vähentänyt venyttelyä ja kuntopiiriä. Hirveän fiksua moinen. Ei vainenskaan. Niitä tulee taas tehdä. Kimmohyppelyjä myös. En vain kykene lisäämään kaikkea kerralla, mutta kun malttia ei ole nimeksikään, on tämä vähän vaikeaa. Siis olla tekemättä muuta kuin juoksua. Toinen on sitten se, teenkö sitä nyt liikaa suhteessa kaikkiin vajeisiin.
Torstaina tein kevennettyä rangaistusta. Kiihtyvä reipasta, mutta vain 12 km. Loppu tuli alle kolmea puolta. Ilman hampaita ja vastatuuleen. Silti on todettava, että kone alkaa jaksamaan, mutta jalat tulevat vielä perässä. Erityisesti kovassa vauhdissa. Olen ollut tällaisessa jamassa aiemminkin, mutta nyt pitäisi selvitä tästä kisakuntoon eikä siihen reisiä raastavaan ikijumiin. Torstaina kävin vielä vieraiden lähtemisen jälkeen illalla lenkillä, kevyellä ja lyhyellä, ennen kuin lähdimme kuuntelemaan Hulkkosen Joria Ydintalvipuutarhaan. Perjantaiaamulla Tohon kanssa kevyt lenkki. Alan pysymään jo mukana. Saas nähä, mikä on tilanne sitten kun seuraavan kerran lenkillä nähdään. MM-maratonin jälkeen joskus.
Huomenna lähdemme S:n kanssa VL:n jälkeen Poriin ja siellä sunnuntaina KK:n katsomoon. Siellä kun on tuttuja urheilemassa. Ensi vuonna olen mukana. Enkä ole paskin kympin juoksija. Siinä on tavoite ensi kaudelle.... Jyväskylään... Porissa oli lähinnä kannustavaa seurata Tohon ja Jukan kisasuorituksia.
Jaa-a. Tiistaina tehtäväksi aiottu hyppelyharjoitus tuli todeksi vasta keskiviikkona. Oli vähän muuta. Torstaiaamulla vedin kiihtyvän reippaan 15 km (ka. vauhti 3.55/km) kovan sijaan. Loppu tuli tänään ihan kivasti (ka. 3.40/km). Jotenkin tuntui, että paikat aukesivat vasta kympin jälkeen. Ehkä myötätuulellakin oli jotain osuutta asiaan. Lauantaina pääsin melkein pois pannasta. Kymppi kulki 35.05. Jalat tuntuivat eka kerran hyvältä kovan jälkeen. Sen jälkeen alkuviikko ollut rentoa. Tiistaina kova VL Ruissalossa painoi, mutta tein sen aamulla ennen yhdeksää. Viikko sitten nukuin siihen aikaan.
Torstaina oli taas liian tuttu olo. Aamun reipas harjoitus oli kohtalaisen väsyneen tuntuinen. Reidet olivat pieneen aikaan tiukassa kunnossa. Aloitin kiihtyvän hieman liian kovaa, joten sitäkin kautta tuntui painavan. Ja kun tähän liittää vielä takaisinpäin tullessa puhaltaneen vastatuulen, niin voin todeta olevani erinomaisen tyytyväinen aamun harjoituksesta. Jason Gardener oli kentällä. Doping-testaajat väijyivät puskissa, mutta turhaan. Melkoista draamaa takapihallamme alkaa olemaan. Kohta pitäisi paikalle tulla Radcliffekin. Lupasin mennä oppaaksi Ruissaloon. Ehkä pysyn mukana fillarilla tai sitten joudun tyytymään auton apuihin...
7/28/2005
7/08/2005
Loma
Tiistai alkoi hyvin väsyneesti. Tiistaille aiottu VL siirtyi suosiolla seuraavalle päivälle. Jalat eivät antaneet periksi. Eilen olin yllätykseni koejuoksemassa Tunturin mattoa keskellä työpäivää. Illalla juoksimme Maskussa 11 km ynnättynä uinnilla. Sitten olikin vuorossa VL:ä Ruissalossa.
Fartlek kulki hienosti. Vauhdeista en tiedä, mutta kivasti meni. Tosin yhdeksännessä kakkosessa tuli väsy. Viimeinen kaksiminuuttinen meni hampailla. Kympin aika oli reippaan suoritusta nopeampi. Torstaina juoksin päivällä matolla 17 km (pisin mattotreenini) ja illalla kevyttä. Tänään perjantaina ennen Fantomasia ja vähän Rammsteiniakin vedän reipasta. Huomenna kevyttä ja hyppelyä. Sunnuntaina pitkä. Niin ja tänään alkaa loma.
Fartlek kulki hienosti. Vauhdeista en tiedä, mutta kivasti meni. Tosin yhdeksännessä kakkosessa tuli väsy. Viimeinen kaksiminuuttinen meni hampailla. Kympin aika oli reippaan suoritusta nopeampi. Torstaina juoksin päivällä matolla 17 km (pisin mattotreenini) ja illalla kevyttä. Tänään perjantaina ennen Fantomasia ja vähän Rammsteiniakin vedän reipasta. Huomenna kevyttä ja hyppelyä. Sunnuntaina pitkä. Niin ja tänään alkaa loma.
7/03/2005
Eka kisa
Tiistaina aamuharjoitus jäi junan alle. Töiden vuoksi harjoittelu jäi illan kevyeksi tai 1500m:ksi. Joo-o, tiistaina olin siis hälytystilassa pm-viestien 1500:lle ja sitten yhteensä noin 15 km:n lenkkeilyn jälkeen tulin hakemaan S:a kentältä ja heti oltiin kinuamassa nelosen ankkuriksi. Se se vasta olisi ollut iskukykyinen joukkue. Juoksin Tohon edellä, rinnalla ja pääasiassa takana nurmella satasia. Syrjälän Teppokin viihdytti meitä Karikolla.
Keskiviikkona painoi. Maanantaina muuten juoksin kotiportaiden ennätyksen, 22 sek. Keskiviikon reipas tyrehtyi kympiksi. Ei sujunut. Vuorijuoksu painaa? Torstaina juoksin kaksi kevyttä. Kuluva viikko oli ensimmäinen, jonka aikana kokeilin juosta jokaisena päivänä. Se olisi ensimmäinen kokonaan juostu viikko 2004 syyskuun eka viikon jälkeen.
Änkesin mukaan PNM:n kympille aikatavoitteena alittaa 36.00. Juoksin 35.24. Kaiken kaikkiaan "kisa" oli outo. Kunto ei tosiaankaan ole vielä ihan timantissaan, mutta silti. Lämpimässäkin juokseminen oli hakusessa. Olin kuitenkin kärjessä lähdöstä maaliin, mutta silti olin hävinnyt jollekin pari minuuttia. Kääntöpaikalla olin Pasin mukaan ensimmäisenä ja silti joku oli ennen maalissa. Taas joku oli puijannut, enkä se ollut minä. Iltapäivällä annettiin ymmärtää, että tuo haamu oli tosiaan oikonut reippaasti. Illalla piipahdin hierojalla kevyen 16 kilsan jälkeen.
Keskiviikkona painoi. Maanantaina muuten juoksin kotiportaiden ennätyksen, 22 sek. Keskiviikon reipas tyrehtyi kympiksi. Ei sujunut. Vuorijuoksu painaa? Torstaina juoksin kaksi kevyttä. Kuluva viikko oli ensimmäinen, jonka aikana kokeilin juosta jokaisena päivänä. Se olisi ensimmäinen kokonaan juostu viikko 2004 syyskuun eka viikon jälkeen.
Änkesin mukaan PNM:n kympille aikatavoitteena alittaa 36.00. Juoksin 35.24. Kaiken kaikkiaan "kisa" oli outo. Kunto ei tosiaankaan ole vielä ihan timantissaan, mutta silti. Lämpimässäkin juokseminen oli hakusessa. Olin kuitenkin kärjessä lähdöstä maaliin, mutta silti olin hävinnyt jollekin pari minuuttia. Kääntöpaikalla olin Pasin mukaan ensimmäisenä ja silti joku oli ennen maalissa. Taas joku oli puijannut, enkä se ollut minä. Iltapäivällä annettiin ymmärtää, että tuo haamu oli tosiaan oikonut reippaasti. Illalla piipahdin hierojalla kevyen 16 kilsan jälkeen.
6/27/2005
Juhannus ja kylmää vettä
Jäämeri kutsui. Perjantaina heräsimme Toholammin terveyskeskuksen pihalta ja illalla olimme Kilpisjärvellä lenkillä. Yllätyksenä Kilpisjärvellä vastaantullut Arvidson (Peran isä) majotti meidät ja Jäämerellä käytiin vasta lauantaina. Jäämeri oli lämpimämpi kuin tunturipuro Arvidsonin mökin vieressä. Kylmä se oli silti. Tosin biitsi oli mitä parhain, eikä sinne ole kotoa kuin 1302 km. Hienoa.
Sunnuntaina olikin vuorossa vuorijuoksu Saanalle. 4 tai 4,5 km ylös. Aluksi pitkospuita, sitten + 700 porrasta ja sitten kivikkoa. Portaat painoivat. Jouduin kävelemään. Hävisin neljällä sekunnilla sittemmin diskatulle ykköselle. Sari voitti naiset ja molemmat teimme reittiennätykset. Lämpötila just yli 5 astetta ja myötätuuli. Juoksu teki selväksi kaksi asiaa: kisa olisi Hell'n heiniä ja Tuomas Uotilan alastuloaika Saanalla (14 min) on yksi hulluimmista suorituksista, joita tiedän.
Nyt on takana 13 tunnin ja 45 minuutin ajomatka, muutama tunti unta ja päällä iso väsy. Tämä päivä on sinulle, pyhä henki. Jalka ei ollut mäestä moksikaan, joskin otin sen vuoksi aika varovasti sen juoksun. Maanantaina kevyttä lenkkiä. Valuin sen Tohon vanavedessä.
Sunnuntaina olikin vuorossa vuorijuoksu Saanalle. 4 tai 4,5 km ylös. Aluksi pitkospuita, sitten + 700 porrasta ja sitten kivikkoa. Portaat painoivat. Jouduin kävelemään. Hävisin neljällä sekunnilla sittemmin diskatulle ykköselle. Sari voitti naiset ja molemmat teimme reittiennätykset. Lämpötila just yli 5 astetta ja myötätuuli. Juoksu teki selväksi kaksi asiaa: kisa olisi Hell'n heiniä ja Tuomas Uotilan alastuloaika Saanalla (14 min) on yksi hulluimmista suorituksista, joita tiedän.
Nyt on takana 13 tunnin ja 45 minuutin ajomatka, muutama tunti unta ja päällä iso väsy. Tämä päivä on sinulle, pyhä henki. Jalka ei ollut mäestä moksikaan, joskin otin sen vuoksi aika varovasti sen juoksun. Maanantaina kevyttä lenkkiä. Valuin sen Tohon vanavedessä.
6/22/2005
Mattotesti
PNK:n mattotesti oli maanantaiaamulla klo 8.00. Tulos kertoi minun olevan vuoden 1994 kunnossa. Maratonin teoreettinen loppuaika oli 2.42 ja anakynnys 3.38/km. Olen siis heikko kuin haavanlehti. Mutta silti tyytyväinen. Kykenen juoksemaan. Ehkä pitää vähän treenata kanssa. Oikein tällä kertaa.
Lauantaina seurasin sivusta Suvi-iltaa. Huolestuin siitä, että sivussa oleminen ei tuntunut kovin pahalta. Tosin perjantaina raskas kova oli tuoreena muistissa ja sen verran tajusin siitä, että jo o pelkkä maaliin pääsy puolikkaalla olisi ollut todennäköisyyksien varassa. Niin ei ole hyvä, vaan silloin parempi olla katsomossa? Lieneekö luovuttajan puheita. Hitot!
Tiistai alkoi Hesan reissulla. Sailaksen ja Soininvaaran seuratessa paasasin tuloksista. Kivaa, kun pääsi kotiin. Keskiviikkoaamuna klo 7.00 tykitin eka kerran kakssatasia ja satasia päälle. Pääsin just alle kolmen vauhtia. Huh. Illalla oli TP-cup. Siellä juoksi Opa. 4.13 ei ollut lainkaan huonosti tilanne huomioonottaen. Samalla minun annettiin ymmärtää, että 6 tunnin vesijuoksuennätys on ihan pian yrityksen kohteena. Saavalainen on vammautuneenakin sen verran veitikka, että se yrittää sitä kyllä. Olen valmis. Samppis on tuossa kohta puolin auki 24 h, joten teoreettiset maksimiajat alkavat saada uusia mittasuhteita. Toivotan jo etukäteen onnea ennätyksenmurskajaisiin. Ilman ylimielistä uhoa siis.
Lauantaina seurasin sivusta Suvi-iltaa. Huolestuin siitä, että sivussa oleminen ei tuntunut kovin pahalta. Tosin perjantaina raskas kova oli tuoreena muistissa ja sen verran tajusin siitä, että jo o pelkkä maaliin pääsy puolikkaalla olisi ollut todennäköisyyksien varassa. Niin ei ole hyvä, vaan silloin parempi olla katsomossa? Lieneekö luovuttajan puheita. Hitot!
Tiistai alkoi Hesan reissulla. Sailaksen ja Soininvaaran seuratessa paasasin tuloksista. Kivaa, kun pääsi kotiin. Keskiviikkoaamuna klo 7.00 tykitin eka kerran kakssatasia ja satasia päälle. Pääsin just alle kolmen vauhtia. Huh. Illalla oli TP-cup. Siellä juoksi Opa. 4.13 ei ollut lainkaan huonosti tilanne huomioonottaen. Samalla minun annettiin ymmärtää, että 6 tunnin vesijuoksuennätys on ihan pian yrityksen kohteena. Saavalainen on vammautuneenakin sen verran veitikka, että se yrittää sitä kyllä. Olen valmis. Samppis on tuossa kohta puolin auki 24 h, joten teoreettiset maksimiajat alkavat saada uusia mittasuhteita. Toivotan jo etukäteen onnea ennätyksenmurskajaisiin. Ilman ylimielistä uhoa siis.
6/17/2005
Kesä matelee
Jatkoinkin heti pyörällä. Rauhassa piti mennä tällä kertaa. Ajoin kuitenkin väkisin ennätyksen Kauselan vaatimattomalla lenkillä. Reidet huusivat armoa, mutta sitä ei herunut. Eikä heru. Torstaina kiiruhdin töistä taas reidet hapoilla juoksemaan reipasta Jukan (!) kanssa ulkoilureitille. Lieneenkö siitä pian vuosi, kun viime kerran pääsin sinne. Biolaakson maisemat olivat muuttuneet. Samaa peltoa se oli edelleenkin, kynnettyä tosin nyt.
Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.
Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.
Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.
Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.
Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.
Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.
Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.
Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.
Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.
Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.
Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.
Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.
6/01/2005
Ihan hyvä tästä on jatkaa
Vuosi sitten pamahti jalka. Juoksin kuitenkin koko kesän läpi ja vasta syyskuussa tuli stoppi. Viime kesän saavutukset olivat urani huonoimmat, 1500m: 4.22 ja 3000m jotain 9.28. Toinen niistä jopa ulkomailla. Nämä ovatkin menneen talven lumia.
Sen jälkeen on ollut yritystä. Eilenkin tonnit kulkivat jo 3.09-3.15. Hyvä niin. Jos nyt summailee, mitä viime syyskuun eka viikon jälkeen on tapahtunut, näyttää se kutakuinkin tältä:
Juoksemattomia päiviä 222 kpl
Juostuja päiviä 43 kpl, joina juostu yhteensä 460 km
Täydellistä tekemättömyyttä 70 päivää
Korvaavien harjoitusten päiviä 152 kpl
Korvaavia harjoituksia yhteensä 201 kpl
Vesijuoksua 90 h 15 min
Kuntopiiriä 45 h
Pyöräilyä 32 h 45 min
Hiihtoa 10 h
Liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä liian vähän
Metsänistutusta 2 h
Vanhoja tansseja 7 h
Lopettamispäätöksiä 3 kpl
Jatkamispäätöksiä 3 kpl
Lääkärillä käyntejä 6 kpl
Fysioterapeutin luona käyntejä 3 kpl
Sivusta seurattuja maratoneja 2 kpl, joista 1 ulkomailla
Syvään turhautumiseen vajoamista 3 kpl
Totaalisia lamaantumisia 2 kpl
Epäiltyjä varpaan murtumia 1 kpl
Omia väitöstilaisuuksia 1 kpl
Sen jälkeen on ollut yritystä. Eilenkin tonnit kulkivat jo 3.09-3.15. Hyvä niin. Jos nyt summailee, mitä viime syyskuun eka viikon jälkeen on tapahtunut, näyttää se kutakuinkin tältä:
Juoksemattomia päiviä 222 kpl
Juostuja päiviä 43 kpl, joina juostu yhteensä 460 km
Täydellistä tekemättömyyttä 70 päivää
Korvaavien harjoitusten päiviä 152 kpl
Korvaavia harjoituksia yhteensä 201 kpl
Vesijuoksua 90 h 15 min
Kuntopiiriä 45 h
Pyöräilyä 32 h 45 min
Hiihtoa 10 h
Liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä liian vähän
Metsänistutusta 2 h
Vanhoja tansseja 7 h
Lopettamispäätöksiä 3 kpl
Jatkamispäätöksiä 3 kpl
Lääkärillä käyntejä 6 kpl
Fysioterapeutin luona käyntejä 3 kpl
Sivusta seurattuja maratoneja 2 kpl, joista 1 ulkomailla
Syvään turhautumiseen vajoamista 3 kpl
Totaalisia lamaantumisia 2 kpl
Epäiltyjä varpaan murtumia 1 kpl
Omia väitöstilaisuuksia 1 kpl
5/31/2005
Kevät numeroina
Maaliskuu 70 km
Huhtikuu 231 km
Toukokuu 154 km
Toukokuu notkahti samalla kuin jalkakin.
Huhtikuu 231 km
Toukokuu 154 km
Toukokuu notkahti samalla kuin jalkakin.
Toukokuu III
Taas potkin masennusta persiille. Anna mennä! Aamulla tunti kovaa pyörää ja ennätys parani Kauselan lenkillä 14 sek. Hengitys on ollut eilisestä asti aika tavalla normaalista poikkeava. Illalla ja aamulla lääkitsin sitä raivolla. Nyt voin taas elää. Illalla jotain treeniä ja viikonloppuna kenties jalan varovasti kokeilua juoksuaskelin. Jalassa on painaessa vielä kipeä kohta - siis uudessa vammassa, mutta muutoin se ei oikein tunnu. Lääkitys on loppu ja tänään eka kovempi rasitus, joten päivän aikana selviää, onko vielä aihetta uuteen piikkiin.
Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.
Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!
Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.
Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.
Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.
Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!
Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.
Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.
5/17/2005
Toukokuu II
Nopeasti ne tilanteet muuttuvat. Nyt on taas pälli revetä. Sunnuntaina illalla kävellessä (!) navicularen päällä rävähti aivan pirun moinen viiltävä kipu, joka vain paheni maanantaina. Kipu on erillään entisestä kohdasta, joka minut pysäytti, mutta se on selvästi samaa pataa serkkunsa kanssa.
Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.
Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!
Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.
Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.
Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.
Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.
Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!
Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.
Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.
Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.
Subscribe to:
Posts (Atom)
