Loma

Tiistai alkoi hyvin väsyneesti. Tiistaille aiottu VL siirtyi suosiolla seuraavalle päivälle. Jalat eivät antaneet periksi. Eilen olin yllätykseni koejuoksemassa Tunturin mattoa keskellä työpäivää. Illalla juoksimme Maskussa 11 km ynnättynä uinnilla. Sitten olikin vuorossa VL:ä Ruissalossa.

Fartlek kulki hienosti. Vauhdeista en tiedä, mutta kivasti meni. Tosin yhdeksännessä kakkosessa tuli väsy. Viimeinen kaksiminuuttinen meni hampailla. Kympin aika oli reippaan suoritusta nopeampi. Torstaina juoksin päivällä matolla 17 km (pisin mattotreenini) ja illalla kevyttä. Tänään perjantaina ennen Fantomasia ja vähän Rammsteiniakin vedän reipasta. Huomenna kevyttä ja hyppelyä. Sunnuntaina pitkä. Niin ja tänään alkaa loma.

Eka kisa

Tiistaina aamuharjoitus jäi junan alle. Töiden vuoksi harjoittelu jäi illan kevyeksi tai 1500m:ksi. Joo-o, tiistaina olin siis hälytystilassa pm-viestien 1500:lle ja sitten yhteensä noin 15 km:n lenkkeilyn jälkeen tulin hakemaan S:a kentältä ja heti oltiin kinuamassa nelosen ankkuriksi. Se se vasta olisi ollut iskukykyinen joukkue. Juoksin Tohon edellä, rinnalla ja pääasiassa takana nurmella satasia. Syrjälän Teppokin viihdytti meitä Karikolla.

Keskiviikkona painoi. Maanantaina muuten juoksin kotiportaiden ennätyksen, 22 sek. Keskiviikon reipas tyrehtyi kympiksi. Ei sujunut. Vuorijuoksu painaa? Torstaina juoksin kaksi kevyttä. Kuluva viikko oli ensimmäinen, jonka aikana kokeilin juosta jokaisena päivänä. Se olisi ensimmäinen kokonaan juostu viikko 2004 syyskuun eka viikon jälkeen.

Änkesin mukaan PNM:n kympille aikatavoitteena alittaa 36.00. Juoksin 35.24. Kaiken kaikkiaan "kisa" oli outo. Kunto ei tosiaankaan ole vielä ihan timantissaan, mutta silti. Lämpimässäkin juokseminen oli hakusessa. Olin kuitenkin kärjessä lähdöstä maaliin, mutta silti olin hävinnyt jollekin pari minuuttia. Kääntöpaikalla olin Pasin mukaan ensimmäisenä ja silti joku oli ennen maalissa. Taas joku oli puijannut, enkä se ollut minä. Iltapäivällä annettiin ymmärtää, että tuo haamu oli tosiaan oikonut reippaasti. Illalla piipahdin hierojalla kevyen 16 kilsan jälkeen.

Juhannus ja kylmää vettä

Jäämeri kutsui. Perjantaina heräsimme Toholammin terveyskeskuksen pihalta ja illalla olimme Kilpisjärvellä lenkillä. Yllätyksenä Kilpisjärvellä vastaantullut Arvidson (Peran isä) majotti meidät ja Jäämerellä käytiin vasta lauantaina. Jäämeri oli lämpimämpi kuin tunturipuro Arvidsonin mökin vieressä. Kylmä se oli silti. Tosin biitsi oli mitä parhain, eikä sinne ole kotoa kuin 1302 km. Hienoa.

Sunnuntaina olikin vuorossa vuorijuoksu Saanalle. 4 tai 4,5 km ylös. Aluksi pitkospuita, sitten + 700 porrasta ja sitten kivikkoa. Portaat painoivat. Jouduin kävelemään. Hävisin neljällä sekunnilla sittemmin diskatulle ykköselle. Sari voitti naiset ja molemmat teimme reittiennätykset. Lämpötila just yli 5 astetta ja myötätuuli. Juoksu teki selväksi kaksi asiaa: kisa olisi Hell'n heiniä ja Tuomas Uotilan alastuloaika Saanalla (14 min) on yksi hulluimmista suorituksista, joita tiedän.

Nyt on takana 13 tunnin ja 45 minuutin ajomatka, muutama tunti unta ja päällä iso väsy. Tämä päivä on sinulle, pyhä henki. Jalka ei ollut mäestä moksikaan, joskin otin sen vuoksi aika varovasti sen juoksun. Maanantaina kevyttä lenkkiä. Valuin sen Tohon vanavedessä.

Mattotesti

PNK:n mattotesti oli maanantaiaamulla klo 8.00. Tulos kertoi minun olevan vuoden 1994 kunnossa. Maratonin teoreettinen loppuaika oli 2.42 ja anakynnys 3.38/km. Olen siis heikko kuin haavanlehti. Mutta silti tyytyväinen. Kykenen juoksemaan. Ehkä pitää vähän treenata kanssa. Oikein tällä kertaa.

Lauantaina seurasin sivusta Suvi-iltaa. Huolestuin siitä, että sivussa oleminen ei tuntunut kovin pahalta. Tosin perjantaina raskas kova oli tuoreena muistissa ja sen verran tajusin siitä, että jo o pelkkä maaliin pääsy puolikkaalla olisi ollut todennäköisyyksien varassa. Niin ei ole hyvä, vaan silloin parempi olla katsomossa? Lieneekö luovuttajan puheita. Hitot!

Tiistai alkoi Hesan reissulla. Sailaksen ja Soininvaaran seuratessa paasasin tuloksista. Kivaa, kun pääsi kotiin. Keskiviikkoaamuna klo 7.00 tykitin eka kerran kakssatasia ja satasia päälle. Pääsin just alle kolmen vauhtia. Huh. Illalla oli TP-cup. Siellä juoksi Opa. 4.13 ei ollut lainkaan huonosti tilanne huomioonottaen. Samalla minun annettiin ymmärtää, että 6 tunnin vesijuoksuennätys on ihan pian yrityksen kohteena. Saavalainen on vammautuneenakin sen verran veitikka, että se yrittää sitä kyllä. Olen valmis. Samppis on tuossa kohta puolin auki 24 h, joten teoreettiset maksimiajat alkavat saada uusia mittasuhteita. Toivotan jo etukäteen onnea ennätyksenmurskajaisiin. Ilman ylimielistä uhoa siis.

Kesä matelee

Jatkoinkin heti pyörällä. Rauhassa piti mennä tällä kertaa. Ajoin kuitenkin väkisin ennätyksen Kauselan vaatimattomalla lenkillä. Reidet huusivat armoa, mutta sitä ei herunut. Eikä heru. Torstaina kiiruhdin töistä taas reidet hapoilla juoksemaan reipasta Jukan (!) kanssa ulkoilureitille. Lieneenkö siitä pian vuosi, kun viime kerran pääsin sinne. Biolaakson maisemat olivat muuttuneet. Samaa peltoa se oli edelleenkin, kynnettyä tosin nyt.

Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.

Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.

Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.

Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.

Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.

Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.

Ihan hyvä tästä on jatkaa

Vuosi sitten pamahti jalka. Juoksin kuitenkin koko kesän läpi ja vasta syyskuussa tuli stoppi. Viime kesän saavutukset olivat urani huonoimmat, 1500m: 4.22 ja 3000m jotain 9.28. Toinen niistä jopa ulkomailla. Nämä ovatkin menneen talven lumia.

Sen jälkeen on ollut yritystä. Eilenkin tonnit kulkivat jo 3.09-3.15. Hyvä niin. Jos nyt summailee, mitä viime syyskuun eka viikon jälkeen on tapahtunut, näyttää se kutakuinkin tältä:

Juoksemattomia päiviä 222 kpl
Juostuja päiviä 43 kpl, joina juostu yhteensä 460 km
Täydellistä tekemättömyyttä 70 päivää
Korvaavien harjoitusten päiviä 152 kpl
Korvaavia harjoituksia yhteensä 201 kpl
Vesijuoksua 90 h 15 min
Kuntopiiriä 45 h
Pyöräilyä 32 h 45 min
Hiihtoa 10 h
Liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä liian vähän
Metsänistutusta 2 h
Vanhoja tansseja 7 h
Lopettamispäätöksiä 3 kpl
Jatkamispäätöksiä 3 kpl
Lääkärillä käyntejä 6 kpl
Fysioterapeutin luona käyntejä 3 kpl
Sivusta seurattuja maratoneja 2 kpl, joista 1 ulkomailla
Syvään turhautumiseen vajoamista 3 kpl
Totaalisia lamaantumisia 2 kpl
Epäiltyjä varpaan murtumia 1 kpl
Omia väitöstilaisuuksia 1 kpl

Kevät numeroina

Maaliskuu 70 km
Huhtikuu 231 km
Toukokuu 154 km

Toukokuu notkahti samalla kuin jalkakin.

Toukokuu III

Taas potkin masennusta persiille. Anna mennä! Aamulla tunti kovaa pyörää ja ennätys parani Kauselan lenkillä 14 sek. Hengitys on ollut eilisestä asti aika tavalla normaalista poikkeava. Illalla ja aamulla lääkitsin sitä raivolla. Nyt voin taas elää. Illalla jotain treeniä ja viikonloppuna kenties jalan varovasti kokeilua juoksuaskelin. Jalassa on painaessa vielä kipeä kohta - siis uudessa vammassa, mutta muutoin se ei oikein tunnu. Lääkitys on loppu ja tänään eka kovempi rasitus, joten päivän aikana selviää, onko vielä aihetta uuteen piikkiin.

Jalka tuntui kestävän pyöräilyn ihan hyvin. Lauantaiaamulla juoksin ekan kevyen: 2,5 km rauhallista ja 2,5 km vähemmän rauhallista. Sen perään toimin apuvalmentajana. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi pyörälenkki, joka myötätuulen johdosta oli vain 1,5 h. Sen jälkeen tosin iski väsy. Toho oli päässyt kuulemma asemiin Italian ympäriajon 14. etapin maalin lähelle. Tänä aamuna olin Benecol-jugurttijuoman alkutestissä, mutta kolesteroli oli alle vaaditun rajan. Nyt syön ansaittua aamupalaa ja odotan hetkeä, jolloin pääsen tästä kotio. Kukahan ei maanantaiaamuna sellaista miettisi? Viime viikon loppupuolen hengityksen heikkoustila on muuten ohi nyt. Huomenna juoksemaan! Toivottavasti sataa. Tohon MM-kisamatka varmistui. Hyvä, että voi valmistautua rauhassa sinne.

Ilta ja yö sujuivat siinä määrin leffojen parissa, että väsy oli valtaisa. Iltapäivään kuitenkin kuului tonneja. Eilen piipahdin katsomassa puistosuunnistusta yo-kylässä. Aika vauhtia sinkoilivat. Tuo olisi toisaalta aika turvallinen tapa tutustua lajiin lähemmin, kun eksymisen jälkeenkin löytäisi takaisin. Juma, ensi viikolla on kesä!

Eilinen venyi taas töissä pitkälle iltaan. Ei pystyny sitten enää muuhun kuin dvd:lle. Aamulla kostin kevyellä ja rullauksilla. Illalla muutamalla tonnilla. Notta muuten oli hienoa juosta niitä tonneja, vaikken mennytkään kuin neljä. Kulki kylmiltään tosi kivasti. Jalka kesti heti kaksi lenkkiä päivää kohden. Tosin tänään varmistelen tilannetta kovalla/reippaalla pyörällä. Niin ja sitten jos hieman kärvistelee, niin palanen jälkiviisautta. Juuri kun olin korvannut lihakset timantinkoviksi (Jokkeria lainaten) heitin pyyhkeen kehään 1,5 viikoksi. Oliko kannattavaa? Oli tai ei, niin Rotten Sound on kuitenkin nopea.

Perjantai alkoi kolmen vartin kuntopiirillä ja jatkuu iltapäivällä tv-kovalla. Tosin hitaalla sellaisella. Niin...perjantaina kova kasi jäikin kutoseksi ja vauhti sitäkin hitaammaksi. 3.42/km. Huh. Lauantaina kova pyörä, jonka aikana vastatuuli kosti 1,5 minuutin kaulan. Sunnuntaina ensimmäinen reipas kymppi. 38.12 (3.49/km), ja fiilis ihan jees. Tänään on vähän niin kuin kevään viimeinen päivä. Aamulla kevyttä ja illalla tonneja. Eilen keräsin voimaa ja tein allaskoordinaatiota. Jos vain jalka kestäisi, niin voisi pikku hiljaa tehdä koordinaatiota ulkonakin. Ihan kohta.

Toukokuu II

Nopeasti ne tilanteet muuttuvat. Nyt on taas pälli revetä. Sunnuntaina illalla kävellessä (!) navicularen päällä rävähti aivan pirun moinen viiltävä kipu, joka vain paheni maanantaina. Kipu on erillään entisestä kohdasta, joka minut pysäytti, mutta se on selvästi samaa pataa serkkunsa kanssa.

Hitto kun piti sitä mattotestiaikaa varata. Eka yrityksellä murtui pohjeluu, toisella aktivoitui astma, kolmannella tuli puolen vuoden stoppi ja nyt laitoin perjantaina kyselyn sopivasta ajasta ja eikö sitten jo sunnuntaina helvetti ole päällä. Ihan jos rehelliseksi alan, niin minusta ei heti ole altaaseen menijäksi. Toivottavasti tämä on vain aavekipuilua. Hiemanko ketuttaa. Tänään illalla voimaa ja allaskoordinaatiota. Huominen kevyen viikon ainoa kova jäänee väliin. Torstaiaamuksi sain lääkärin, joten ehdin vielä ennen promootiota sinne. Hyvä niin.

Tiistaina en pystynyt tekemään voimaa. Keskiviikkona ei sujunut enää edes pyöräily. Onneksi voin kompensoida urheilun järjestötoiminnalla... sick. Heti torstaiaamusta sain piikillisen kortisonia, tulehduslääkettä ja pari viikkoa lepoa juoksusta. Nähdään taas. Illalla hion miekkaa. Huomenna sovitan hattua ja lauantaina purjehdin. Sellaista se on tohtorin elämä. Altaaseen mars!

Urheiluliittolaiset juoksivat hyvin maastoissa. Kiva homma. Oli varsin hienoa katsella raastoa, rauhallista aloitusta ja viekasta nousuakin telkasta. Vanha itkuvirteni puolestaan kuuluu, että jospas olisin saanut olla mukana... Juu. Pitäisikö käydä hakemassa se kirves töröttämässä sieltä kaivonkannesta, jonne sen paukautin viime viikolla. Kohta on kirveellä taas töitä. Uskon niin. Viime viikolla en tehnyt mitään. Tanssin vanhoja tansseja perjantaiyöllä, se oli ainoa treeni. Akateemiseen juhlaan osallistuminen oli pelkkää juhlaa ja siitä olen tyytyväinen. Jalka kesti perjantain ihan kunnolla. Altaaseen en kuitenkaan mennyt minään päivänä. Enkä ole helpolla menossakaan. Pyöräilyä ei voi nyt tehdä, koska haluan antaa jalan palautua. Hitto sentään. Keskityn nyt töihin. Right... Uuden masennusaallon keskellä on kuitenkin aurinkoista, sillä se on niin kuin ihan vissi, että tulen takaisin.

Nyt alkaa näyttää paremmalta. Eilen tuli mitta täyteen irtokarkkien syömisessä ja aamulla venyttelin ohimennen takareisiä. Mitääntekemättömyys alkaa ahdistamaan. Viikonloppuna aloitan juoksemisen uudelleen. Siis, jollei mitään häkellyttävää tule vastaan sitä ennen. Mitähän tuo tarkoittaa? Maailmanloppua? Vesisadetta? Nyt on totaalitaukoa takana 1,5 viikkoa. Tulehduslääkettä veressä ja sormet punaisina. Kevään loppu on joka vuosi samanlaista raastamista töissä. Ehkä on jopa ihan hyvä, etten kykene lenkille, niin voin tehdä senkin ajan töitä. Jep jep.

Aamulla kuntopiiri. Kiva kun tuli hiki pitkästä aikaa. Jalassa ei tunnu nyt miltään. Odotan sen kanssa kuitenkin vielä viikonloppuun. Illalla järjestöjyräilyä. Huomenissa voisi tehdä jotain aerobistakin taas, jotta muistaa mikä on tärkeintä. Teen ehkä. Ei paljoa ole enää kiinnostaneet korvaavat. Ainakaan viimeiseen 1,5 viikkoon. Vedinhän jo mäkivetojakin. Ja tonneja. Veri tuntui taas virtaavan. No, pian tilanne taas normalisoituu.
Torstai on toivoa täynnä. Jukka oli juossut eilen uuden ennätyksensä vitosella. Muutenkin Notkean Raivon ja Urkkaliiton kestävyyskevät on ollut valtavan hieno. Karhu-viestissä ja SM-kisoissa on menestytty monen urheilijan voimin, mikä on varsin soveliasta. Kunhan kesä jatkuu yhtä hienosti.

Pyhää henkeä

Perjantai meni urheilun osalta pyhälle hengelle. En tullut kipeäksi. Hyvä niin. Näännyin kuitenkin omaan käminääni, joten marssimme kotiin päästyämme suoraan saunaan. Lauantaina jatkoin reippaalla. Karikolla, taas koirien keskellä. Hengitys oli tosi raskasta. Juoksu tuntui kuitenkin selvästi helpommalta kuin viikko sitten. Eilen aamulla oli tonnien vuoro. Oli oikein valmentaja valvomassa harjoitusta. Vappuaamuna. Kovaa on panostus. Viiden tonnin keskiarvo oli jo 3.14, ja harjoituksesta jäi jopa ihan hyvä olo. Maanantaiaamulla keskityin nukkumaan. Unta häiritsi jalkajumppa. Illalla tanssitaan taas ja huomenaamulla keula kohti Helsinkiä. Sedät itäisen maan haluavat taas kuulla hyviä juttuja heistä ja edustamastaan tahosta. Viikot tuntuvat menevän nopeasti kun on jonkinlainen harjoitusohjelma alla. Taas.

Tiistaina kävin kostoksi aamulla ennen junamatkaa aamulenkillä. Kuudelta linnut lauloivat. Jalka ei ollut moksiskaan. Pian keräämään voimaa. Ja voimaa kertyi. Tänään aamulla taas lenkillä ja duunin jälkeen pääsen riehumaan kovalle lenkille. Kova kasi meninkin hieman paremmin kuin odotin. Siitäkin jäi hyvä olo. Helatorstaina aamulenkki sujui lyhyissä, tosin osan aikaa satoi vähemmän lämmintä vettä. Päivällä kävin seuraamassa pm-maastoja melkoisen pehmeällä ja ylimääräisen epätasaisella reitillä. Juoksivat melkoisella pellolla, joka oli päällystetty pehmeällä purulla. Paranemiseni on vauhdissa - nyt ei pää revennyt kisan seuraamiseen. Kuulin samassa yhteydessä Tuomon haastattelun. Melkoista raastoa... Tänään perjantaina en juokse, huomenna sitäkin enemmän. Jalka on nyt hyvä ystäväni. Realistisemmat ystävämme oli kutsuttu illalla tupareihin.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäisen mäkivedot pitkään aikaan. Suoritin niitä Uittamon hiihtomajalle johtavalla Wibeliuksella. Ihan makeeta. Sitten illalla juhlimme Simban 30-synttäreitä. Sielläkin oli juoksijoita vieraana. Vaimoparka... Sunnuntaiaamu alkoi kello kuuden kevyellä lenkillä. Vilpitön tarkoitukseni oli juosta heti aamulla reipasta, mutta pääsimme nukkumaankin vasta yhden maissa, joten oli aamulla väsy. Sen jälkeen ajoimme takaisin Somerniemelle istuttamaan metsää, sitten Turkuun syömään, levolle ja illalla vasta reippaalle. Reipas menikin entisellä pulssilla puoli minuuttia kovempaa kuin kaksi viikkoa sitten. Nyt tosin on vuorossa pienimuotoinen takapakki, kun ystäväksikin tituleeraamani jalkani ei ollut enää eilen hiljaa. Entisestä kivusta ei ole tietoakaan, mutta nyt lähellä entistä kipupaikkaa on varsin terävää pistonomaista kipua. Nooh, viikkoon tuli jo 77 km eli enemmän kuin maaliskuussa yhteensä. Alkanut viikko onkin kevyt, lähes lepoa. To-la on promootio. Tavoite siitä, että juoksen kympin alle 35 ennen promootiota, ammutaan alas nyt. Hymyä. SM-maastot katson televisiosta.