Talvi numeroina

Joulukuu 0 km
Tammikuu 0 km
Helmikuu 4,6 km

Kauan odottamani ensimmäinen juoksuharjoite tapahtunee maaliskuussa.

Talvi taittuu

Tämä on uusi kokemus. Aikaisemmin pienempien vammojen jälkeen on tuntunut taivaalliselta vetää järki hirteen ja pitkä lenkki heti kylmiltään. Nyt ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Eli olen tullut vanhaksi, varovaiseksi ja rationaaliseksi, eikä minulla ole enää asiaa ennätysjuoksuihin. Ja hitot. Eilen vedin matolla alle neljän vauhtia. Leppoisaa. Illalla tein liikkuvuutta. Tänään on taas pyörää, kuminauhaa ja vetisiä koordinaatiota. Jalka on saanut nyt kunnon kyytiä ilman kilometrejä ja viikonloppuna se lepää lukuunottamatta vesijuoksua.

Eilen vesijuoksu vaihtuikin hiihtoon. Hiemanko oli hyvä keli. Ja aurinkoinen. Näin Sampankin siellä kaks kertaa kun ajoin ohi. Harmin paikka oli se, että jalka ei ihan fanittanut hiihtoa yhtä paljon kuin mieli. Tänään aamulla oli puolestaan vesijuoksun vuoro. Vedin taas kakkosia. Mummoja oli radalla hujan hajan, mutta tunnekuohu oli molemmanpuoleinen. Mummot päräyttelivät, että jos kerran menee noin kovaa niin pitää mennä toiselle puolelle ja sitä paitsi sinä menet vesikävelyä ihan väärin. Ei jalkojen kuulu mennä noin, vaan näin - rauhallisemmin. Eikä sen kuulu olla noin raskasta. Tuollainen puhkuminen ei voi olla terveellistä. Mene oikein ja rauhallisemmin niin ei tarvitse puhkua. En epäile, etteivät olisi mummot oikeassa. Helvetti kun saisin jättää altaan pian taakseni! Huomenna alkaa kevät.

Juoksuaskelia

Eilen vedin kovan pyörän ja perään kilsan matolla 4.55/km -vauhtia. Hyvältä ja huonolta tuntui. Illalla jalka oli hieman epävarma tilastaan. Jännää. Perjantaina rankaisin altaalla, lauantaina suoritimme kalustehankintoja ja sunnuntaina seurasimme kun Jukka juoksi itselleen pronssia SM-halleissa. Siitä intoutuneena riensimme S:n kanssa vesijuoksulenkille. Peran kanssa sumplimme, miten etenemme tästä hetkestä kohti uusi saavutuksia. Siis muitakin kuin korvaavien saralla. Torstaina menen fysioterapeutille ja tänään suunnittelemme kullan kanssa koordinaatio/liikkuvuus -harjoitukset tästä eteenpäin. Tavoite on tehdä kolmen päivän kuuria. Voimaa, kestävyyttä ja jalkan koulutusta. Sitten välillä levätään. Jos levätään.
Nyt vieläkin edessä pitkä tie. Malttia vaativa.

Maanantaina kuntopiiriä. Sen jälkeen S tarkisti tilanteeni liikkuvuuden ja venyvyyden saralla. Hylätty tuli. Vesijuoksu on kivettänyt jäykkää kehoa entisestään. Seli-seli. Venyttelemättömyys se on aiheuttanut. Juoksin harjoituksen yhteydessä 1200m, joista osa jo kovaakin. Askel on hieman kimmoisampi, mutta tänään alkavat allaskoordinaatiot, jotta saan jalat vastaanottamaan iskuja ja tarjoamaan ponnistuksia. Vähän Opan tavoin.

Kylläpä teki hyvää. Jalkakin on edelleen vaiti. Kloorin haju on taas palannut iholle. Ja mummot moikkaavat. Kohta juoksen kuin villi varsa ulkona. Sitä ennen treenaan lisää jalkapohjaani. Siitä tulee peruskallio. Tänään on muuten taas juoksupäivä.

Siinä ja siinä

Olli summaili sivuillaan tapahtumia akillesjänteen katkeamisesta tähän päivään ja vähän edemmäskin. Oma tilanne alkoi kesäkuussa. Juoksin kesän läpi kunnes syyskuun 8. päivä tuli stoppi. Kävin silloin vielä illalla tekemässä poikain ja Töyrylän Teron kanssa juoksumittareiden yhteistestin Ruissalossa. Se on ollut viimeinen kerta kun juoksin.

Näinä kuukausina olen kiihkonnut, pettynyt, lopettanut, aloittanut, korvannut ja lillunut altaassa useita kertoja. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että näin olen tehnyt. Siis erityisesti harjoittanut korvaavia. Nyt korvaavien laatu muuttuu ja oheen tulee juoksua. Puolen vuoden jälkeen ei tule mieleen vetää heti pitkää vk-lenkkiä, vaikka sisustassa onkin siihen suuri palo. Kettumaista. On lupa ja on haluja, mutta on myös oltava malttia. Se on heikoin osani. Tämän päivän jälkeen toivon kuitenkin, että olisin taas iisimpi. Olen erittäin kireällä näinä aikoina. Tiukassa esihermostustilassa koko ajan. Paluun realisoitumisen ja pannasta poispääsyn ohella tavoitteena on henkisen tasapainon saavuttaminen.

Voimain tunnossa

Jäin sitten eilen illalla uimahallin oven ulkopuolelle. Lähinnä taas järjestöjyräasioiden vuoksi. Ne on yksiä perkeleitä. Mutta mutta. Tänään sain juoksuluvan! Kyllä sitä on jo odotettu. Osaksi pelonsekaisinkin tuntein. Toivottavasti jalka kestää. Juoksusta tulee nyt sitten yksi harjoitus korvaavien lisäksi ja siitä sitten eteenpäin. Fiilikset katossa! Näen fysioterapeutin (muun kuin S:n) ensi viikolla ja muutamme jalkapohjien vahvistamista siihen suuntaan, että kohta juostaan enemmän ja enemmän.

Jumi, jumi, jumi

Tänään jatkan taas siitä, mihin runsas viikko sitten jäin. Muutto on valmis, vuokralle jäävän kämppäni remontti ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta tänään menen kuntopiiriin ja huomenna altaaseen. Hienoa. Ylihuomenna käyn lääkärissä. Itse antaisin itselleni vielä kaksi viikkoa lepoa. Jalka kesti muuton ja muutaman hädissä tehdyn juoksuaskeleenkin. Oli syytäkin kun S:n polvilumpio meni paikoiltaan. Olisi tavarat vieläkin entisillä paikoillaan... Nyt ryhdistäydyn treeninkin saralla taas, Saavalaisellekin tiedoksi.

Talven keskellä

Remontti on takana. Viimeisin harjoitus torstailta ja tänään SM-hallien palaveri menee pahasti kuntopiirin kanssa lähekkäin. Lienee taas persoonallisen kokousasun vuoro. Jalka oli lauantaina ja sunnuntaina todella kipeä. Kuitenkin se palautui tuosta aika nopeasti ja nyt se on vain kipeä. Huomenna ei satu enää lainkaan? Kettumaista on kuitenkin se, että mieli on asiasta maassa. Back to square one? I sincerely hope not.

Juoksin eilen vahingossa 50m! Että tuntu hyvälle. Juoksinkin täysiä. Jos ja kun pääsen taas harjoittelemaan sitä itteään, saa järjestörotan hommat jäädä minimiin. Piirin hommissa jokaisen kokouksen jälkeen tekee mieli lopettaa urheiluhommat tykkänään siihen. Sen verran masentavaa, ellei jopa rusentavaa seurattavaa se homma on. Vuosi loppuun sitä. Nyt on kuitenkin varsin keväinen päivä, joten ilo kattoon.
Illalla salilla tein kuntopiiriä. Treenit ovat muuten olleet remontin vuoksi vähän niin ja näin. Vesijuoksemassa olen käynyt viimeeksi torstaina, pyöräilemässä viikko sitten. Eilen tosin juoksin matolla minuutin 4.30/km. Tuntui kielletyn hyvältä. Aivan todella hyvältä.

En ole sitten ehtinyt korvaaviin. Muutto ja remontin loppusuora sekä armoton väsy ovat estäneet sen. Kunhan tilanne normalisoituu, niin jo vain on ilo. Lääkäriin neljä päivää...

Back to square one?

Remontti on takana. Viimeisin harjoitus torstailta ja tänään SM-hallien palaveri menee pahasti kuntopiirin kanssa lähekkäin. Lienee taas persoonallisen kokousasun vuoro. Jalka oli lauantaina ja sunnuntaina todella kipeä. Kuitenkin se palautui tuosta aika nopeasti ja nyt se on vain kipeä. Huomenna ei satu enää lainkaan? Kettumaista on kuitenkin se, että mieli on asiasta maassa. Back to square one? I sincerely hope not.

Sukset

Lauantaina, kun pakkanen vähän hellitti, kävin hiihtämässä, vaikka röörit olivatkin flunssan jäljiltä ihan tukossa. Köhin menemään ukkojen perässä. Kiukustuivat kun en mennyt ohi. Muutaman vuoden hiihtotauon jälkeen ote liukkaaseen alustaan oli haparoiva. Jalan vuoksi olen siis mammari niin ladulla kuin muuallakin.

Eilen illalla oli lopettaa koko tän surkeuden. Tähän näin. Miksi ihmeessä viitsin hinkata jotain helvetin allasta edestakas ja nykiä kuntopiiriä ja jalkapohjatreenejä muutaman kuukauden, jos lopputulos on +-0. Koipi kipeytyi hiihdosta ja tapetinpoistamisesta. TAPETINPOISTAMISESTA!?! Viisi viikkoa pitäisi olla vielä taukoa, mutta ei tämä jalka ole vielä kummoisessakaan kunnossa. ...KELE!

Pikaremontti

Nyt on heitetty haaste. Jussi U. yrittää rikkoa vesijuoksuennätyksen. En oikeastaan epäile, etteikö menisi. Pohdin vain, että kuinka paljon kykenen parantamaan Jussin juoksemaa uutta ennätystä... Heh. Vaatimattomuus kunniaan. Remontin keskellä korvaavat ovat hyvä tasoittaja. Vedin tänään tiukkoja vetoja, mutta illan pyörä jää väliin. Samoin seuraavina päivinä tulee olemaan tiukka aikataulu. Jalkapohjatreenit lienevät ainoa harjoite näinä päivinä. Ehkä hyvä kerätä voimia uuteen ennätysyritykseen... Pitää anoa sitten vapaata töistä, jos sikseen tulee.