Vuodenvaihde keskellä lunta

Lauantaina olo oli aika väsynyt matkailun johdosta, emmekä viihtyneet lenkillä lainkaan.

Sunnuntaimme teimme muutaman tunnin vaelluksen Burlingtonin tuntumassa sijaitsevalle vuorelle. Sieltä saavuimme alas aika topakkaa vauhtia liukureilla. Erittäin mukavaa puuhaa. Illalla kävimme Montpelierissä lenkillä. Darby ujutti mut mukaan uudenvuoden juoksuun ja kävimme tutustumassa reittiin. Reittiä mainostettiin tasaisena, mutta jopa vermontilaiset kokivat sen mäkisenä.

Pientä eloa taas

Joulu meni ja täällä olen pitänyt hiljaiseloa. Mitään kummempaa ei ole tapahtunut. Tai no sen verran, että kahden viikon levossa jalan tilanne ei varsinaisesti parantunut. Itse asiassa meni vain heikompaan ja jäykempään suuntaan. Aloitinkin lauantaina juoksemaan. Tiistaina tein eka vedot, 10*200m. Ei niin pahaa, mutta ei niin kuosillaankaan olevaa juoksua. Tänään en juokse viissatasia, vaan siirrän ne huomiselle, perjantaille.

Perjantaina piipahdin uuden karhealla radalla tuossa lähiyliopiston takapihalla. Juoksin viissatasia vain viisi. Otin varovaisen alun jalan kannalta. Vetelin kuitenkin ne 1.35:een, joka riittänee nyt parin viikon ajan. Nyt ainakin jalka kesti ne.

Lauantaiaamuna lensimme Vermontiin, jossa on lunta puolisen metriä. Pienen lenkkeilyn ohella tarjolla on vähän vaeltelua ja ehkä vähän Bostoniakin. Bostoniin suuntaan uudelleen sitten tammikuun puolessa välissäkin. Pari vuotta sitten samoille sijoille suuntautuneella reissulla otti pattiin se, ettei ollut vammojen vuoksi mitään syytä ottaa tossuja mukaan. Nyt otan ne mukaan, vaikken pystyi juoksemaan. Sen verran suuret mielenterveydelliset väännöt on menossa.

Taas mennään?

Jotenkin näiden juoksuvuosien valossa pitäisi äkätä, ettei kaikki ole reilassa... Aionkin nyt pitää taukoa muutaman päivän, vetää kipulääkettä ja venytellä kuin Teppo. Kele.

Maanantai menossa. Jalka on rauhassa, mies ei. Tänään ei juosta, eikä huomenna. Tiistai rullaa. Venyttelyä ja lämpöä home officessa. Päivä 2 ilman juoksua. Illalla on vähän kuntosalia. Aamulla sain ilmoitettua meidän mukaan tänne. Ilmoittautuminen meni sulkeutui muutamassa tunnissa, kun osallistujamäärä 10 mailille oli rajattu 12.000 juoksijaan. Kärjessä tietty on tilaa, jos juoksee matkan alle 48.00. Viime vuoden tuloslistalta löytyy muun muassa Tadesse Tola, John Korir, Lydia Simon ja Kathy Butler.

Torstai. Kotimatka kesti taas kaksi tuntia. Päälle kävimme kevyellä vitosella. Jalka on hiljaa, mutta koko ajan siellä tuntuu jotain. Ehkä se tuntuukin takaraivossa. Lauantain kisalle on nyt vähän aiotusta poikkeava valmistautuminen.

Lauantain kisa jäi väliin. Flunssa niittasi epäröinnin sikseen. Perjantaina kävin väkisin vetämässä 10 minuuttia kovaa, jotta saisin konetta vähän auki. Nooh, tulipahan sekin koettua. Lauantaina kuitenkin ajelimme katsomaan Baltimoren slummien läpi katsomaan sitä kisaa. Näin seurakamujakin. Sen jälkeen olen keskittynyt valumaan räkää.

Tiistaiaamuna piipahdin lenkillä. Kevyt seiska. Ei tuntunut pahalta, mutta tuntui silti. Tämä viikko vielä rauhassa. Voi elämä.

Jalan kanssa vaikeaa

Lauantaiaamuna kevyt pitkä lenkki, jonka aikana jalka vihoitteli tutusti. Venyttelyllä jalka rauhoittui siten, että seuraavana aamuna ei tuntunut missään kun laitoin tossuja jalkaa kuuden aikaan aamulla lähtiessämme kohti D.C:tä. Siellä oli tarjolla 10km:n kisa. Erinomaisen tasaisella reitillä. Juoksuni kulki ihan hyvin ekat sadat metrit, mutta jalka alkoi jarruttaa menoa vasta nousussa olevan kunnon ohella. Ekan mailin kohdalla tajusin, etten juokse tänään erityisen kovaa.

Vitosen väliaika (17.11) vahvisti pienen aikaa taustalla häämöttäneen alamäen alkaneen. Pääsin kuitenkin maaliin suht tasaisella askeleella ajassa 34.18, vaikka oikea jalka oli puutunut pakarasta polvitaipeeseen. Olin kokonaiskisan seitsemäs, josta hyvästä minut palkittiin fleeceliivillä, juoksupaidalla, 45 taalan lahjakortilla, runsaalla syömisellä ja vielä arvonnasta voitetulla toisella lahjakortilla. Paikalla oli muuten kuulutusten mukaan 2.900 juoksijaa (todellisuudessa vain 2.100), joten melkoinen sakki oli paikalla pääkaupungissa klo 8.00 aamulla. Ihan jees-meininkiä, mutta silti pienoinen pettymys kalvaa, kun ajattelin, että olisin jo alle 34.00 iskussa. Varsinkin kun reitti oli tasainen kuin harmaa maanantai. Mutta nyt kulki näin. Nyt enemmän ottaa pattiin oikuri ja sen parantamisen keinot. Viikkoon just päälle huntti.

35v

Ei ollut tasainen kisareitti, vaikka niin opastettiin. Kestikin vielä kauan. 16.34. Oikea jalka sallii kovaa juoksua nyt vain tasaisella. Olin ihan statisti muutenkin. Eikö kolmen viikon treenillä pitäisi uhkua jo voittokuntoa? Häh? Lunta ei muuten tullut lainkaan.

Maanantaina vetelin kevyttä, mutta vain yhden lenkin. Jalka ei ollut hyvässä vedossa. Oli valtavan kova tuuli seurana. Sama tuuli hengailin mukanani myös tiistaina kun kävin juoksemassa Centennial Laken padolla 10*200m. Jalka oli vielä pahempana. Illalla oli kotona vasta ysin jälkeen ja löysäilin poikkeamalla aiotusta verryttelystä jättämällä sen väliin. Lähinnän jalan vuoksi. Keskiviikkona kaksi kevyttä. Illalla juoksin lenkin jonkinmoisessa lumihangessa. Kiva kun illalla näkee edes vähän mihin astuu. Seutu oli satumaisen hiljainen.

Piipahdin taas samalla järvellä. Pääsy sinne oli suljettu, mutta livahdin juoksemaan yhden rundin. Ajatukseni oli, että vetäisin siellä myös tämänpäiväiset viissataset, mutta keli on nyt mitä on. Jalankulkijoiden reittejä täällä ei juurikaan hoideta. Rata on lumenpeitossa myös ja kuntosalimme matto kulkee vain 3.40/km. Valitse näistä radan kun Saukkonenkin raastaa talvella radalla. Vauhdeista en sitten tiedä. Alle 3.10-vauhtia pitäisi tavoitella tässä vaiheessa, mutta epäilen sitä hieman. Toinen syy - ehkä järkevämpi peruste jättää lumessa juostavat viissataset sikseen - on oikean jalan tola. Nooh, on niitä vammoja ennenkin juostu kumoon. Joku kymmenen vuotta sitten. Heh.

Vedot menivät ihan hyvin. Osa kenttää oli jäässä, mutta silti vetelin 1.35-vauhtia. Niin kuin piti. Jalka oli melko rauhallinen. Näin sunnuntai-iltana voi todeta, että tyyntä ennen myrskyä. Perjantai kului töitä tehden, muutaman kevyen lenkin parissa ja 35-vuotta täyttäen. Olen nyt virallisesti urheiluveteraani. Sama se, niin on moni muukin. Perjantaina minut muilutettiin elämäni ekan kerran NBA-peliin. Kehissä oli muun muassa Steve Nash, tuo vanha velmu. Ei ollut paha keikka se. Jalkakin tykkäsi.

Kylmää pitää

Riossakin kait sataa lunta. Täällä odotetaan huomisaamulle jäistä tihkua. Saas nähdä pitääkö paikkansa. Lämpötila tosin on nollan tuntumassa. Celsiukseksi muutettuna siis. Muutaman tunnin päästä on tarjolla kisa. Kotiseuran kotipaikkakunnalla järjestämä. Matkaa lähtöön on pienellä kierrollakin alle kilsa. Juoksen vain vitosen. Se riittää nyt jalalle ja kruunaamaan kevyen viikon. Kone huutaa määrää, mutta jalka sanoo ei. Howard County Striderisin valmentaja aktivoitui ja tunkaisi uuden treeniohjelman kehiin. En taida sitä paljon noudattaa. Uskon old schooliin.