Miten suhtautua?

73.12 ja vasta 21. sija, niissä ei ole paljon tilaa riemulle. Ei silti, pystyin juoksemaan puolikkaan. Alussa ehkä hieman liian kovaa, mutta tulin kuitenkin maaliin. Tyytyväinen olen, mutta isolla nälällä. Tästä on hyvä jatkaa.

Outo tilanne

Lauantaiaamu. SM-puolikas on huomenna. Jalat ovat jo vähän palautuneet. Ehkä. Päätän uskoa niin. Näin on hyvä.

Karhu-viesti

Hakkupätkä 3.17-vauhtia. Meikä on liekeissä! Niin on Scratchkin... Kaikki leuat olivat pelissä eilen ja askelkin on todella irtonainen. Tavattoman rajoittunutta menoa, mutta sitä on ollut aina.

Viikko on rullannut erinomaisen kovaa tahtia. Maanantaina palauttelin kevyellä lenkillä, mutta tiistaina kävin Jukin kanssa taas mäkeen. Alle reipasta ja sitten 10 kertaa 1.45 vetoja. Palautus juosten. Menimme lyhyen empimisen jälkeen ulkoilureitille. Kulki huomattavasti paremmin kuin viikko sitten. Pakaroistakin vain enää toinen on oireellinen. Karhun hakkupätkä teki ihmeitä toiselle. Mäkijuoksu se on joka kannattaa.

Keskiviikkona aamun lisäksi ei tullut muuta tilille. Duunissa venyi taas lähes ysiin. Kyllä silloin vielä lenkille lähtisi, mutta säästelen vähän tulevalle viikonlopulle. En ole piiitkän aikaan maistanut puolikasta.
Torstaina jalat painoivat kuin synti. Ehkä tiistain johdosta. Tosin eilen oli valtaisa vastatuulikin, mutta jalat eivät keventyneet myötätuulessakaan. Puolikkaan kanssa pitää olla nyt hyvin nöyrä. Sielu olisi valmis aloittamaan 67.25-vauhtia, mutta todellinen loppuaika on 1.10-1.15 välissä. Siis jos menee hyvin. Kun vain olisin hötkyilemättä.

Karhu-viestin alla

Tiistaiaamuna ryin aamureipasta. Reipasta siis normaalin aamulenkin keskellä. Taisin mennä liian kovaa. Alaselkä ja yläpakarat ovat aika surkeassa iskussa Levin pyllähdysten jjohdosta. Eilinen Nine Inch Nailsin keikka kruunasi paljon. Nostan tuon keikan kaikkien aikojen listallani kärkikolmikkoon, ellen jopa kärkeen.

Keskiviikkona vedimme Jukin kanssa reipasta muutaman kilsan ja päälle tai tavallaan pääharjoitukseksi vajaan kahden minuutin mäkkäreitä. Kone oli alkuverryttelyssä aika väsynyt. Yläpakarat ovat edelleen solmussa.

Levillä rauhoittumassa

Jyväskylässä. Jalka ei tunnu enää paljoa. Aamupalalle taivaltaminen oli vaivatonta. Nyt lähden tapaamaan Ässää, tuota Vanhaa Peikkoa. Sen jälkeen Pögön nokka kohti pohjoista. Eilistä parempi fiilis. Ehkä juoksen taas jo huomenna.

Levillä. Takapuoli kipeytyi eilen reilusti kun yritin lumilautailla. Maailma ei menettänyt minussa mitään sillä saralla, joten olkaa huoleti. Tänään lähden tästä kokeilemaan takareiden kestoa. Hiihtoa takana vajaa 70 km. Rauhallista sellaista, nautiskelua.

Kotona. Kolmessa päivässä hiihdimme noin 100km ja juostiin muutama kilsa. Viime sunnuntain takareiden kramppi vähän hidasti tahtia juoksun osalta. Tänään - juuri äsken - kävin juoksemassa niin sanotusti kylmiltäni testijuoksun 5km aikaan 16.43. Kanttasin kuin pieni kivi. Kylmiltään ei lähden parhaiten. Tuolla suorituksella olen ehkä joukkueessa. Ja ehkäpä vielä viimeistä kertaa, sillä kun sitten joskus palaan tulevalta ulkomaankomennukselta olen jo niin vanha, ettei mulla ole joukkueeseen asiaa... Heh, olen kai. Tänään meinasin kantata kääntöpaikan jälkeiseen ylämäkeen. Todella lähellä oli. Jalat tökkäsivät siihen ja juuri siihen. Maalissa sekunnin päässä oli kolme kollia, joten tiukoille meni. Hyvä kun en pälyillyt taakseni viimeisen 300m:n aikana. Illalla kevyttä Artsin kanssa.

Vedänkin pitkän vasta maanantaina. Lauantaiyöllä etsiskelin netistä asuntoja lähellä Baltimorea. Ja käytettyjä autoja. Sunnuntain aloitin kevyellä. Tohon seurassa kirpeässä kevätaamussa. Iltapäivällä toinen mokoma päälle. Maanantaina kipaisin Darbyn ja Mikan kanssa pitkää. Alkoi väsyttää aivan saamaristi. Edellinen pitkä onkin jo neljän viikon takaa. Huomenna on sitten vuorossa NIN-keikka Hesassa, joten keskiviikkona vasta seuraava kova. Tällä hetkellä tuntuu, että huomenna kovasta ei olisi tullut mitään. Suomeksi: olen saanut itseni puhki kolmessa päivässä ja noin 70 kilometrillä. Ei hyvä. Pah, ihan hemmetin hyvä!

Flunssa painaa

Takana kotona. Hyvä reissu. Selvisin hengissä. Ei hengenlähtö lähellä tosin ollutkaan. Tai no Baltimoressa eksyin väärälle puolelle kaupunkia ja pulloilla alkoivat heitellä wiggeriä. Siis minua. Muuten reissu oli mitä parhain, ja sen tulokset ehkä sitten jalostuvat ensi syksystä lähtien. Tosin sitä ennen on tarjolla luvattoman paljon asioiden järkkäämistä. Ehdin siellä käymään vähän reipastelemassakin. Tosin torstaina eksymisenkin yhteydessä jouduin vähän kiihdyttelemään ja se tuntui flunssan jälkeen aika raastamiselta. Lauantaina juoksin Bethesdassa 3*10min vähän reippaammin. Reitti vietti alamäkeä, joten eka meni aivan liian kovaa. Kahden minuutin kohdalla luulin jo 10 minuuttia kuluneen. Loput irrottelut painoivat sitten aivan saamaristi, vaikka vauhtia ei niihin enää riittänytkään. Sunnuntain Tulppaanijuoksu ei olekaan todennäköisesti niin kiva juoksukisa kuin osasin odottaa pari viikkoa sitten. Nyt meinaan on ollut vain taukoa siitä lähtien. Tällä kuitenkin mennään, kun muutakaan ei ole tarjolla.

Tiistaina jaksoin/ehdin vitoselle, keskiviikkona nukuin aamun yli. Ei lähde oikein liikkeelle kone. Jetlack? Keskiviikkoiltana kuitenkin jaksoin venyä juoksemaan tonneja Uudenmaantielle. Ihan hyvin kulki ottaen huomioon vireystila.

Väsyneisyys jatkui. Torstaina duunihommat pitivät mut hereillä kahteen asti yöllä. Siinä välissä tosin kävimme Jussin, Arton, Ompun ja Palen kanssa ottamassa leffavisan osakilpailuvoiton. Ennätyspistein. Pää oli aika jumissa ja mulla oli täys statistin rooli tällä kertaa. Jussi oli onneksi liekeissä. Tänään aamulenkki oli noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen palasin takaisin nukkumaan. Hyvä meininki. Sunnuntaina varmaan kulkee hienosti.

Pihalla olo jatkui tasaisesti. Vääntäydyin Tulppaanin viivalle, verryttelyn ja hajotin takareiteni ensimmäisessä aukkarissa. Juoksin sentään joten kuten vitosen aikaan 16.47. Suoraan sanoen aika paska fiilis. 3 viikkoa epätasaista flunssan ja matkailun aiheuttamaa taukoa harjoittelusta, joka nyt kruunautuu ainakin neljän päivän juoksemattomuudella.

Tulevia hoodeja?

Kevät tekee vahvasti tuloaan. Hyvä. Jalat ovat aivan väsyneet maanantain hieronnasta. Tiistaina ei sujunut paljoakaan, keskiviikkona jo vähän ja tänään torstaina ehkä enemmän. Aamulla tosin tossu oli raskas. En aloitakaan vielä tänään kovia treenejä. Sen sijaan menen Kupittaankadulle vetämään kakssatasia ihan vaan kostoksi. Lauantaina sitten enemmän ja jotain kivempaa. Bongasin, että leffavisan ranking on päivitetty. Kovat kilpakumppanit, Raudanpumppaajat ovat kärjessä ja kovan vahvistuksen joukkueeseensa hankkinut Top Secrete tulee perässä kovaa tahtia.

En muuten mennyt Kupittaankadulle. Perjantaina en jaksanut edes lenkille. Lauantaiaamulla olin jo klo 8.00 vetämässä reipasta. Siitä päivä jatkui TuUl:n strategiapäivän parissa. Seuravana aamuna vedimme taas pitkää. Että mikä keli. Nyt se on täällä.

Maanantaina oli aamulla kevyttä ja illalla kuntopiiriä. Sellainen tuntuma oli pakaroissa jo illalla, että loppuviikko on pelkkää sinnittelyä. Tiistaiaamuna juoksin pikkureipasta (aamulenkillä 3 km alle neljää) ja illalla oli vuorossa Jukin ja Z:n kanssa tonneja. Saas nähdä, miten takajalkojen yläosat taipuvat tonneihin päivän istuskelun jälkeen. Pakaroille kävi niin, että nauratti. Sopiva kipu näköjään tekee hyvää kun niin paljon nauratti. Tonnit sujuivat ihan ookoo, mutta vauhdin handlaaminen on pitkästä aikaa ulkona juostuna vähän niin ja näin. Tonnit 3.25-3.11 ja viimeinen 2.58. Aamulla en tehnyt reipasta vaan vääntäydyin eteenpäin varovaisin askelin. Tulin nimitetyksi asiantuntijaksi EU:n perheyritysten asioita käsittelevää työryhmään. Brysselin keikkaa pukkaan kohtapuoliin? Juoksusta sen verran, että kevyellä viikolla jalat olivat aivan sykkyrällä, mutta kun taas on alkanut takomaan - edes vähän - niin jalat alkavat toimia oikein. Slayer saapuu SM-viestien aikaan Ruissaloon. Nähtäväksi jää, miten laiskasti ukot vetävät viisunsa tällä kertaa. Ainakin vielä SM-viesteillä on enemmän painoa.

Piru. Tulin sitten kipeäksi torstaiaamulla. Tai oikeastaan ke illalla. Jää huominen testijuoksukin väliin. Jos vaikka kuvaamaan lähtisi. Sitä en ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä. Juoksutauko kesken kovan viikon kismittää hieman kun ensi viikko on vähän hajanainen Baltimore-Washington -keikan vuoksi. Tosin pääsee sielläkin juoksemaan... Jos olen terve siihen mennessä.

Flunssa jatkui reippaana. Perjantaina oli vielä daiju normaalia sekaisempi, mutta lauantaina käsi oli jo niin vakaa, että rohkenin testijuoksun äärelle kuvaamaan. Surkeita kuvia tuli, mutta mun oli vilu. Sunnuntaina kävin aamulla kympin. Ääni on vielä ihan kadoksissa ja köhääkin on. Illalla tuli takatalvi. Sitä ehdin jo pelätäkin. Huomenna alkaa aiempaa vielä tiukempi duunijakso, mutta se kyllä katkeaa heti tiistaihin, kun loppuviikko ollaan uudella mantereella. Pera siellä jo onkin. Ja Andreina. Juki lähtee sinne loppuviikosta ja kollega torstaina. Monta meitä siellä siis loppuviikosta. Tavallaan ihan jännää. Toivottavasti olen huomenna jo paremmassa iskussa. En jaksa yskiä enää. Paljoa.

Tiistai. Vielä olen juoksemati. Ääni tekee paluuta, samoin kyky hengittää. Yskittää vielä. Illalla ehkä vähän tapailua. Joka tapauksessa seuraava lenkki lienee huomenissa Amsterdamin lentokentällä ja seuraava sit Baltimoressa torstaina. Silloin vois vetää vähän reipasta. Niin tai näin, niin ulkomaille mars.

Fiilikset olivat huipussaan. Perjantaina alkanut duuniprojekti hieman painaa kiireellisen aikataulunsa vuoksi, ja siksi, etten ole viikonlopun vuoksi vielä tehnyt asialle mitään. Mutta... ei paljon paina sittenkään. Lauantaina piipahdin klo 00.00 alkaen katsomassa Giant Robotia. Ei ollut paha kokemus se tälläkään kertaa. Toivosen omaa, GB:n tuotantoa kovasti muistuttavaa tuotantoa upotettiin kivasti biisien sekään. Sitten aamulla auringonpaisteessa sekä lumen ja jään alta paljastuvalla pitävällä alustalla juostu pitkä Jolen, Brunin ja Mikan kanssa ei ollut heikko kokemus sekään. Tätä meininkiä, kevään alkuaskelia juosten aistittuna, en ole muutamaan otteeseen päässyt kokemaan. Nyt revin siitä kaikki irti. t. nimin. jalat hajalle ja heti.

Juma mikä keli. Maanantaina kävin jo päivällä hierojalla, ja illalla kiirehdini kuntopiiriin. Sen jälkeen vetelen kevyttä pari päivää. Ettei muuten kurkku olisi vähän karhealla päällä. Ehkä on, ehkä ei. Ei nyt jaksais sairastaa. Pitää päättää pysyä terveenä. En jaksanut sairasta, mutten myös juosta. Venyin jopa viiden kilsan lenkin eli en mitään. Seura oli kuitenkin parasta. Sarin pohje pelittää taas. Hieronta hämmästytti vasenta polvea. Keskiviikkona iski aamulla kovin väsy, joten kevyen viikon keskivälissä vedellään aika kevyesti. Huomenna tosin jatkan taas harjoittelua. Nyt istun palaverissa ja kirjoitan tätä. Kohta väsyttää.
Pysyn kuitenkin hereillä.

Hallikymppi

Viime vuonna tähän aikaan oli eri ääni. Olin vuosi sitten turhautunut kuin eilisen päivän julkkis. Turha sitä on enempää muistella. Nyt on nyt ja huominen on tulollaan. Eilinen painaa vähän, viikonloppu enemmän. Vauhdin ylläpitäminen oli omatahtoista, jota pidän edistysaskeleena. Vasen pakara ällistelee vauhtia, mutta ällistelkööt. Sitä on tarjolla vielä enemmän ja kovempaa. Tänään kevyttä tarjolla.

Kovin vaikea on määritellä yllättävyyttä sen suhteen, että itse Junior Vasquez on tulossa Suomeen ja soittaa kaiken lisäksi Turussa. Tuntuu vähän aprillipilalta. House ei välttämättä lähde ihan täyttä, mutta sen verran iso nimi on kyseessä, että lienee paikallaan heltyä. New Yorkista saa kuulla silloin tällöin ilouutisia Juniorin edesottamuksista. Turku vs. New York - siitähän tässä on kyse.

Lauantai. Pori. Karhuhalli. 10000m. 33.32. Tyytyväinen. Tämä on nykyään asioiden tola. Olen tyytyväinen 3.20-vauhdilla juostuun kymppiin. Tyytyväisyys juontaa pitkälti siitä, että kykenen juoksemaan. Kunto on nousussa, eikä sekään hirveästi mieltä rasita.

Talvi numeroina

Joulukuu 406 km
Tammikuu 402 km
Helmikuu 415 km