Levillä rauhoittumassa

Jyväskylässä. Jalka ei tunnu enää paljoa. Aamupalalle taivaltaminen oli vaivatonta. Nyt lähden tapaamaan Ässää, tuota Vanhaa Peikkoa. Sen jälkeen Pögön nokka kohti pohjoista. Eilistä parempi fiilis. Ehkä juoksen taas jo huomenna.

Levillä. Takapuoli kipeytyi eilen reilusti kun yritin lumilautailla. Maailma ei menettänyt minussa mitään sillä saralla, joten olkaa huoleti. Tänään lähden tästä kokeilemaan takareiden kestoa. Hiihtoa takana vajaa 70 km. Rauhallista sellaista, nautiskelua.

Kotona. Kolmessa päivässä hiihdimme noin 100km ja juostiin muutama kilsa. Viime sunnuntain takareiden kramppi vähän hidasti tahtia juoksun osalta. Tänään - juuri äsken - kävin juoksemassa niin sanotusti kylmiltäni testijuoksun 5km aikaan 16.43. Kanttasin kuin pieni kivi. Kylmiltään ei lähden parhaiten. Tuolla suorituksella olen ehkä joukkueessa. Ja ehkäpä vielä viimeistä kertaa, sillä kun sitten joskus palaan tulevalta ulkomaankomennukselta olen jo niin vanha, ettei mulla ole joukkueeseen asiaa... Heh, olen kai. Tänään meinasin kantata kääntöpaikan jälkeiseen ylämäkeen. Todella lähellä oli. Jalat tökkäsivät siihen ja juuri siihen. Maalissa sekunnin päässä oli kolme kollia, joten tiukoille meni. Hyvä kun en pälyillyt taakseni viimeisen 300m:n aikana. Illalla kevyttä Artsin kanssa.

Vedänkin pitkän vasta maanantaina. Lauantaiyöllä etsiskelin netistä asuntoja lähellä Baltimorea. Ja käytettyjä autoja. Sunnuntain aloitin kevyellä. Tohon seurassa kirpeässä kevätaamussa. Iltapäivällä toinen mokoma päälle. Maanantaina kipaisin Darbyn ja Mikan kanssa pitkää. Alkoi väsyttää aivan saamaristi. Edellinen pitkä onkin jo neljän viikon takaa. Huomenna on sitten vuorossa NIN-keikka Hesassa, joten keskiviikkona vasta seuraava kova. Tällä hetkellä tuntuu, että huomenna kovasta ei olisi tullut mitään. Suomeksi: olen saanut itseni puhki kolmessa päivässä ja noin 70 kilometrillä. Ei hyvä. Pah, ihan hemmetin hyvä!