Hallikymppi

Viime vuonna tähän aikaan oli eri ääni. Olin vuosi sitten turhautunut kuin eilisen päivän julkkis. Turha sitä on enempää muistella. Nyt on nyt ja huominen on tulollaan. Eilinen painaa vähän, viikonloppu enemmän. Vauhdin ylläpitäminen oli omatahtoista, jota pidän edistysaskeleena. Vasen pakara ällistelee vauhtia, mutta ällistelkööt. Sitä on tarjolla vielä enemmän ja kovempaa. Tänään kevyttä tarjolla.

Kovin vaikea on määritellä yllättävyyttä sen suhteen, että itse Junior Vasquez on tulossa Suomeen ja soittaa kaiken lisäksi Turussa. Tuntuu vähän aprillipilalta. House ei välttämättä lähde ihan täyttä, mutta sen verran iso nimi on kyseessä, että lienee paikallaan heltyä. New Yorkista saa kuulla silloin tällöin ilouutisia Juniorin edesottamuksista. Turku vs. New York - siitähän tässä on kyse.

Lauantai. Pori. Karhuhalli. 10000m. 33.32. Tyytyväinen. Tämä on nykyään asioiden tola. Olen tyytyväinen 3.20-vauhdilla juostuun kymppiin. Tyytyväisyys juontaa pitkälti siitä, että kykenen juoksemaan. Kunto on nousussa, eikä sekään hirveästi mieltä rasita.