Tulevia hoodeja?

Kevät tekee vahvasti tuloaan. Hyvä. Jalat ovat aivan väsyneet maanantain hieronnasta. Tiistaina ei sujunut paljoakaan, keskiviikkona jo vähän ja tänään torstaina ehkä enemmän. Aamulla tosin tossu oli raskas. En aloitakaan vielä tänään kovia treenejä. Sen sijaan menen Kupittaankadulle vetämään kakssatasia ihan vaan kostoksi. Lauantaina sitten enemmän ja jotain kivempaa. Bongasin, että leffavisan ranking on päivitetty. Kovat kilpakumppanit, Raudanpumppaajat ovat kärjessä ja kovan vahvistuksen joukkueeseensa hankkinut Top Secrete tulee perässä kovaa tahtia.

En muuten mennyt Kupittaankadulle. Perjantaina en jaksanut edes lenkille. Lauantaiaamulla olin jo klo 8.00 vetämässä reipasta. Siitä päivä jatkui TuUl:n strategiapäivän parissa. Seuravana aamuna vedimme taas pitkää. Että mikä keli. Nyt se on täällä.

Maanantaina oli aamulla kevyttä ja illalla kuntopiiriä. Sellainen tuntuma oli pakaroissa jo illalla, että loppuviikko on pelkkää sinnittelyä. Tiistaiaamuna juoksin pikkureipasta (aamulenkillä 3 km alle neljää) ja illalla oli vuorossa Jukin ja Z:n kanssa tonneja. Saas nähdä, miten takajalkojen yläosat taipuvat tonneihin päivän istuskelun jälkeen. Pakaroille kävi niin, että nauratti. Sopiva kipu näköjään tekee hyvää kun niin paljon nauratti. Tonnit sujuivat ihan ookoo, mutta vauhdin handlaaminen on pitkästä aikaa ulkona juostuna vähän niin ja näin. Tonnit 3.25-3.11 ja viimeinen 2.58. Aamulla en tehnyt reipasta vaan vääntäydyin eteenpäin varovaisin askelin. Tulin nimitetyksi asiantuntijaksi EU:n perheyritysten asioita käsittelevää työryhmään. Brysselin keikkaa pukkaan kohtapuoliin? Juoksusta sen verran, että kevyellä viikolla jalat olivat aivan sykkyrällä, mutta kun taas on alkanut takomaan - edes vähän - niin jalat alkavat toimia oikein. Slayer saapuu SM-viestien aikaan Ruissaloon. Nähtäväksi jää, miten laiskasti ukot vetävät viisunsa tällä kertaa. Ainakin vielä SM-viesteillä on enemmän painoa.

Piru. Tulin sitten kipeäksi torstaiaamulla. Tai oikeastaan ke illalla. Jää huominen testijuoksukin väliin. Jos vaikka kuvaamaan lähtisi. Sitä en ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä. Juoksutauko kesken kovan viikon kismittää hieman kun ensi viikko on vähän hajanainen Baltimore-Washington -keikan vuoksi. Tosin pääsee sielläkin juoksemaan... Jos olen terve siihen mennessä.

Flunssa jatkui reippaana. Perjantaina oli vielä daiju normaalia sekaisempi, mutta lauantaina käsi oli jo niin vakaa, että rohkenin testijuoksun äärelle kuvaamaan. Surkeita kuvia tuli, mutta mun oli vilu. Sunnuntaina kävin aamulla kympin. Ääni on vielä ihan kadoksissa ja köhääkin on. Illalla tuli takatalvi. Sitä ehdin jo pelätäkin. Huomenna alkaa aiempaa vielä tiukempi duunijakso, mutta se kyllä katkeaa heti tiistaihin, kun loppuviikko ollaan uudella mantereella. Pera siellä jo onkin. Ja Andreina. Juki lähtee sinne loppuviikosta ja kollega torstaina. Monta meitä siellä siis loppuviikosta. Tavallaan ihan jännää. Toivottavasti olen huomenna jo paremmassa iskussa. En jaksa yskiä enää. Paljoa.

Tiistai. Vielä olen juoksemati. Ääni tekee paluuta, samoin kyky hengittää. Yskittää vielä. Illalla ehkä vähän tapailua. Joka tapauksessa seuraava lenkki lienee huomenissa Amsterdamin lentokentällä ja seuraava sit Baltimoressa torstaina. Silloin vois vetää vähän reipasta. Niin tai näin, niin ulkomaille mars.