Matkailu väsyttää

Viikko hurahti. Sunnuntaista keskiviikkoiltaan asti olin Kanadassa, Halifaxissa. Siellä oli hienointa pururata, "Rymättylään viskottu Ruissalo" ja virkistävä merituuli. Juoksin joka aamuna 5.30 alkaen. Tiistain vedot olivat pirun raskaat ja juoksin ne kolmosradalla yöllä sattuneen vesisateen johdosta. Takaisin kotiin tultaessa keli oli entistä painostavampi. Eilen lauantaina luukutin pidemmän lenkin, 25 km, hieman reippaampana (3.45-4.00/km) ja loppupäivä kului kuumassa ja kosteassa DC:ssä. Otinkin vähän rennommin tänään ja menimme S:n kanssa metsään. Sielläkin tuli hiki. Ehkä voisi keventää, mutta huomenna ajattelin mennä vähän radalle. Maratonille 15 viikkoa.

Malttia?

Kanttasin eilisaamun kisassa viimeistään lopun kahden mailin raastavaan nousuun. Tokalla maililla jouduin piipahtamaan puskassa, ennen kehnoja alueita, ja kadotin kärjen puolen minuutin päähän. Se oli vasta alkusoittoa. Kympissä menin vielä tarpeellista treenivauhtia, mutta sitten iski monen tekijän summa. Luovuttanut en, mutta kaikki muu melkein tuli luokseni. Kuumuus, kosteus, viikkoon mahdutetut 2 kovaa ja 1 erityisen kova treeni, "juhannus"valvominen ja pettymys.

Tänään juoksin pitkän kevyttä vauhtia, mutta mukavissa maisemissa. Täällä Halifaxissa on kuin olisi Suomessa. Kiersin yhtä puistoa kolmesti merituulen vilvoitellessa hikeä. Reitti oli hiekkaa ja oli kuin olisin juossut Ruissalossa. Vieläkin hymyilyttää. Ovat kuulemma laittaneet saunankin tähän hotelliin...

Palautumisen taika ja maltti

Molemmat täysin tuntemattomia käsitteitä aina silloin. Niiden tarpeeseen herää vasta liian myöhään. Esimerkiksi tänään. Illalle osuu päivän ainoa lenkki. Kisatiimiläisten kanssa. Pakko testata, onko heidän kevyt vauhti oikeasti kevyttä.

Nykyisestä seurastamme oli kirjoitettu mukava tarina paikallislehteen. Joku sen oli jo ehtinyt skannatakin. Mutta olennaisempi havaito on se, että Suomessa taitaa juhannus painaa päälle. Taas, jälleen kerran kaipaan saunaa, järveä ja ihan vaikka hiljaisuutta. Repikää siitä sitten.

Quo Vadis?

Jaaha. Lyöttäydyin taas kavereiden matkaan metsäreippaalle. Ajattelin, että aikaista pitkää reipasta päivällä, jos vaikka mahtuisin mukaan lauantain 10 mailin kisaan. Mutta se oli tietenkin erhe, kun vasta eilen olin radalla. Eihän nämä jalat enää moisesta palaudu vuorokaudessa. Reitille osunut eka mäki juostiin tänään pidennettynä, 7 minuutin raastona ja jälkimmäisessä kanttasin perusteellisesti. Ihan niin, että kärjessä joutuivat odottelemaan.

Tallin kovin kaveri on aloittamassa treenit Marine Corps Marathonille, joka on viikko Chicagon jälkeen. Luulenpa, että alan treenata hänen ja muun porukan kanssa. Ihan vain vaihtelun vuoksi. Chicagossahan ei periaatteessa ole muuta tavoitetta kuin rikkoa Bostonin raja. Niin tai näin, olen nahat. Olen sitä vielä juuri seuratun Maidenin keikan jälkeen. Sellaista se on välillä.

Rallatellen

Voi pettymystä. Ensi viikon Kanadan keikka aikaistui päivällä ja missaan Damiens 5 k:n. Sen sijaan olisi tarjolla ensimmäistä kertaa järjestettävä Baltimoren 10 Miler, mutta sen rekisteröityminen on jo kiinni. Täytyy ängetä perjantaina expon kaltaiseen tilaan katsastamaan, notta löytyykö vielä vapaata paikkaa. Jos ei, niin tän viikon pidempi "kova" treeni tapahtuu yksin asvaltin kanssa hengaten. Se on varsin tuttu paikka. Akillekset ovat tällä hetkellä todella syönnillä. Vaikkei määrää enää koneeseen pakatakaan entiseen malliin, on jatkuva kovalla alustalla juokseminen tekemässä myyräntyötänsä. Vannon kostoa.

Z:lle tsemppiä väitöstilaisuuteen!

New York!

Torstai-illasta tähän hetkeen vietimme Nykissä. Perjantaiaamuna kevyttä muutama Brooklynin syvyyksissä. Ei paha. Iltapäivä, ilta ja osa yötäkin meni kävelyksi. Lauantaina suuntasimme kohti Central Parkia. Alle 4,5 km:n verryttely ja sitten Reservoiria kiertävällä suuremmalla HIEKKAlenkillä 5*5 min. kovaa 3 minuutin palautuksella. Juuri ennen kuin tuli liian kuuma. Väkeä oli paikalla melkein tungokseksi asti.

Tänään suuntasimme pitkälle lenkille taas Central Parkiin. Sattumalta siellä oli juoksukisakin. Oli kuitenkin ihan jees, etten tiennyt sen olemassaolosta aiemmin. Nythän oli kuitenkin juhlaisa viikonloppu, joten kisat saivat jäädä sikseen. Niin kisassa oli 8.000 juoksijaa ja voittajat mallailivat 8 km:n 23.40. Näimme kisan alun paikan päältä ja loppukirin telkkarista hotellilla.

Jaaha

Torstain aikataulun täydentyminen ylimääräisellä DC:n keikalla ennen New Yorkiin lähtöä siirsi reippaan tälle päivälle. Osa kisatiimiläisistä vetää keskiviikkoisin reipasta metsässä ja ajattelin, että menen heidän matkaansa. Istuin kuitenkin kriittiset hetket ennen lähtöä keskiviikon perusruuhkassa, joten päädyin starttipaikalle ratkaisevat neljä minuuttia myöhässä. Lähdin porukan perään 10 mailin rundille suoraan autosta ja kovaa, mutten saavuttanut heitä. Syykin selvisi illalla, kun kertoivat, että olivat menneet kelin johdosta aikalailla lyhyemmän kiessin. Ihan sama. Mulle tuli 16 km:n reipas metsässä, sekainen vatsa ja loppuunajetut jalat. Tästä hetkestä viiden tunnin päästä on tarjolla 15 kevyttä. Aikainen aloitus on must, jotta ehdin metroon. Rendoo. Lauantaina juoksen tempoa Central Parkissa. Jos en eksy sitä ennen.

Beat the heat

Kuumuuden lyömiseksi on vaihtoehto. Se on aikainen herätys. Vaikka keli aamullakin on lämmin ja erityisen kostea, sen kestää jotenkin. Lähdin tänään kello 5.25 verryttelemään kohti rataa. Silloin mittarissa oli "vain" +28C. Koska en vielä hallitse juoksemista näin lämpimässä kelissä, piti aloittaa lunkimmin. Siispä aamuhartaus koostui vain muutamasta vedosta: 6*400m ja 4*200m. Tätä myötä yritän soluttautua pikku hiljaa vauhtikestävyyden pariin.

WTF?

Lämpö ja uuvuttava kosteus tarjosivat uuden kokemuksen. Kettumaisen sellaisen. Kone sakkasi täysin 11 km:n matkalla. Kaksi ja puoli mailia tuntui ihan normaalilta, mutta sen jälkeen tuli yht'äkkinen laktaattilataus vai mikä lie ja sen jälkeen en ollut lainkaan varma maaliinpääsystä. Hieman yli kympin matkalla! En kyennyt tuon jälkeen mihinkään ja taivalsin pitkän lenkin vauhtia maaliin. Muutaman kerran nappasi pohkeesta ja lopussa oli vilu. Normaalia. Join kyllä matkan aikana, mutta maalissa join välittömästi 2 litraa vettä ja istuin suihkuteltassa tovin. Sen jälkeen iskin pääni jääaltaaseen LifeWaterien keskellä. Ja tiuskin menemään. Suomeksi tietenkin. Se, että otin takkiin vanhuksilta, oli vain pieni isku siihen verrattuna, että tuon kevyesti alle tunnin koitoksen aikana en hallinnut kehoani. Se oli kelin armoilla. Että tästä tulee pitkä kesä...

Sisäisen käminän ohessa tajuavaisuuteni nurkkaan ilmestyi entistä syvempi kunnioitus arvokisajuoksijoille, joiden kauden tai muutaman kauden päätavoitteen aikana voi olla juuri tällainen tappomeininki.

Nikke T

Luulin jo kokeneeni "tämähän on vain huonosti lämmitetty sauna, pojat" -fiiliksen, mutta mitä vielä. Lähdin Bagel runiin ennen seiskaa ja vastassa oli erinomaisen painostava keli. Aurinkoa ei mailla halmeilla, lämpötila +28, kosteutta + 80%. Rillitkin menivät huuruun parin minuutin kuluessa ja paita liimautui ihoon seuraavan minuutin aikana. Mielenkiintoista. Juoksimmekin vain 18 km, kun kaikki periaatteessa jäivät siinä vaiheessa vain nuokkumaan tolpilleen. Nyt odotan innolla millaista on kisata tällaisessa kelissä. Erilaista uskon. Huomenna tosin on tavoitteena taittaa 7 mailia enemmän harjoitusmielessä kuin raastaen. Eli nynnyillen.

Huono sauna

Nyt paiskon menemään kevyttä viikkoa itselleni suht' uusissa olosuhteissa. Lämpötila ei enää alle 20 Celsiuksen putoa ja viikonlopuksi on luvattu reilusti yli 30 asteen kelejä. Sunnuntain kisakin on vasta aamukasilta, jolloin ei enää ole vilu. Mielenkiintoista nähdä, miten kehoni tähän tottuu. Varsinkin kun ensi viikolla taas pääsee treenin makuun. Tänään aamulla ei hirveän herkkua ollut meno.

Vihmoo, rinsoo

Eilen naureskelin Tohon kanssa kun yliopiston hätäjärjestelmä huuteli taas sutta. Kohta tulee sade, varo varo. Mutta nyt tuli sateen kanssa muutakin. Tuuli. Kova sellainen. Parissa minuutissa oli hemmetinmoinen keli. Fillarit viskoutuivat parvekkeella ja sain toisen parveketuolin kiinni ennen kuin lähti tuulen mukaan. Pienen hetken ajan hymy oli hyydyksissä kuin väsyneet reidet.

Mutta onneksi kävin lenkillä jo aamusta. Heh. Illalla tein kuntopiiriä. Tänään juoksin fartlekiä kaatuneiden puiden ja hämääntyneiden oravien keskellä. Keli oli taas painostava, lämmin ja hyvin kostea.

Mitäs sitten?

Maanantain otin rauhassa. Sunnuntain "kisa" väsytti jalkoja. Eilenkin juoksin vain yhden kevyen. Sama tänään, mutta eipä hätää kun nyt on kauan kaivattu kevyt viikko. Tänään tosin käväisin metsässä tsekkaamassa valkohäntäpeurojen kunnon. Rullasin vasemman nilkan taas yli, mutta onneksi seuraavassa purossa virtasi kylmä vesi, jolla tilanne tasoittui.

Nyt tavoitteet ovat vain siellä sun täällä. Chicagon ja Philadelphian puolikas ovat vasta syksyllä ja niille suuntautuvaan treenaamiseenkin on vielä muutama viikko. Ehkä sahaan vähän vauhtia koneeseen. Tiedä sitten auttaako. Ilmoittauduinkin Baltimoressa juostavaan 7 mailin kisaan. Ihan vain kostoksi.

Maajoukkuevoitto

Voitto kotiin. EX2 Bushwhacker hoidettiin kotiin Hellstenin kanssa kevyellä lenkillä puistossa. Kepitimme englantilaiset (jotka olivat oikeasti Venäjältä ja Australiasta). Ylitimme maaliviivan samanaikaisesti, mutta koko kisan palkintojenjaossa eroa oli mulle 2 sekkaa ja ikäkausisysteemissä eroa oli enää sekunti. Ihme puuhaa. Kuljetimme kotiin kuitenkin 235 taalan edestä lahjakortteja. Loppupäivä oli silkkaa kävelyä.