WTF?

Lämpö ja uuvuttava kosteus tarjosivat uuden kokemuksen. Kettumaisen sellaisen. Kone sakkasi täysin 11 km:n matkalla. Kaksi ja puoli mailia tuntui ihan normaalilta, mutta sen jälkeen tuli yht'äkkinen laktaattilataus vai mikä lie ja sen jälkeen en ollut lainkaan varma maaliinpääsystä. Hieman yli kympin matkalla! En kyennyt tuon jälkeen mihinkään ja taivalsin pitkän lenkin vauhtia maaliin. Muutaman kerran nappasi pohkeesta ja lopussa oli vilu. Normaalia. Join kyllä matkan aikana, mutta maalissa join välittömästi 2 litraa vettä ja istuin suihkuteltassa tovin. Sen jälkeen iskin pääni jääaltaaseen LifeWaterien keskellä. Ja tiuskin menemään. Suomeksi tietenkin. Se, että otin takkiin vanhuksilta, oli vain pieni isku siihen verrattuna, että tuon kevyesti alle tunnin koitoksen aikana en hallinnut kehoani. Se oli kelin armoilla. Että tästä tulee pitkä kesä...

Sisäisen käminän ohessa tajuavaisuuteni nurkkaan ilmestyi entistä syvempi kunnioitus arvokisajuoksijoille, joiden kauden tai muutaman kauden päätavoitteen aikana voi olla juuri tällainen tappomeininki.