Kikkailua

Maanantaina lähdin mukaan pelaamaan sählyä työporukan kanssa. Viime kerrasta olikin aikaa, olisiko ollut vuonna 1992 armeijassa pakkopullassa. Tunti sählyn jälkeen oli vaikea nousta tuolilta. Illan mäkivedoista tulee herkkua.

Nyt tiistaina voin todeta, että maailmassa on seuraavia jäykkiä asioita: kivi, rautakanki, teräskattila, minä... Voi piru sentään. Harmillista tässä on se, että polvi kesti sählyn ihan ookoosti, mutta illan juoksussa sitä vähän vihloi. Onneksi kivun lähteenä lienee leikkausarpi, johon sählymailalla päivällä koputtelin. Jäykkyyden perimmäinen syy kuitenkin siinä, että alaselkä ja pakarat ovat nyt aivan ykkösjumissa. Ykkösessä! Toivon lämpimästi, että parin tunnin päästä polvi toimi kuin kone.

Ja toimihan se. Muut paikat ei. VL vaihtui kevyeen 16km:iin. Tänään juoksin aamulla kevyen kuutosten. Annan polvelle ja jumeille aikaa. Huomenna neljäsatasia. Ja ensi vuonna tämä. Perjantaina nokka suuntautuu kohti Joutsenoa Lappeenrannan kautta. Tutut huoltohommat odottavat.

Kisat jatkuvat

Kevennetty my ass. Seuraava lenkki päättyi taas hampaisiin. Saamari. Keskiviikkona olinkin aikaisin liikkeellä, mutta kohti junaa ja Helsinkiä. Illalla jätin juoksematta ja korvasin sen kevyellä pyörällä. Pyöritin vain tunnin. Hyvä mäihä kävi, kun sen enempää analysoimatta tuulen suuntaa vetelin Raisiosta myötätuulta kohti Ravattulaa. Tänään on vuorossa suhteellisen hallittuja kasisatasia enintään 3.20 vauhtia. Pakko ottaa iisimmin vielä, kun ei voi haukata enempiä kerralla.

Eilisiltapäivän treeni tapahtui hyvin kosteissa olosuhteissa. Bostonista hankitut menijät imivät vettä tartanilta kuin vesi-imuri. Pysyin maltillisena, enkä hurjastellut harjoitusta piloille. Harjoituksesta jäi varsin hyvä maku. Sunnuntaina sitten kyykytän lähinnä itseäni Ruskolla. Tänään kevyttä juoksentelu Virtasen kanssa.

Sunnuntai. Puuh. Sama meininki jatkuu. Tänään jalat olivat selvästi tukkoisimmat kuin aikaisemmissa maantiekoitoksissa. Ei lähtenyt, eikä sujunut ihan niin vaivattomasti kuin edellisillä kerroilla. Nyt myös hengityksen jumittava limahyökkäys tuli kehiin, vaikka olen taas käyttänyt astmalääkitystä opastuksen mukaan. Lähinnä tuon hyökkäyksen ja pääasiassa raskaan luovuttamisen jälkeen löysin itseni maalista vasta kolmantena vanhan ketun Jalosen Tepon jälkeen. Amikin pyyhki hyvää vauhtia (25.06). Oma aikani 26.04 oli tuttua 3.28/km-vauhtia. Hyväähän se on kaiken tekemättömyyden jälkeen. Jo nyt kuitenkin alan himota parempia tuloksia... Jokohan polvi kohta hajoaa. Pettynyt, mutta tyytyväinenkin tällä kertaa.

Maanantaina ei ole ohjelmassa muuta kuin S:n treenit: mäkiä, kuntopiiriä ja verryttelyä. Tämä tulee muutenkin olemaan kevyt viikko, joka kulminoituu lauantain Ruissalojuoksujen riikkiin (9,8 km). Maanantai oli raastavan raskas. Kuvittelen tällä hetkellä jopa polven olevan vähän ärtynyt, mutta syystä. Tänään kevyttä. Aamulla alkanut Porin reissu painaa yllättävän paljon simmussa juuri nyt. On siis oiva hetki siirtyä pois kustannuspaikalta juoksun palkitsevaan maailmaan. UGH!

Väsymys kaikkosi oitis ja kevyen viikon kevyt lenkki, tällä kertaa kymppi, kulutti aikaani vain 38 minuutin verran. Meikä on pelkkää malttia. Keskiviikkona vedin kevyttä ynnä rullauksia. S kuittaili niissä mulle ihan kevyesti. Torstaina käväisin kullan kanssa aamulenkillä ja lopun päivää vietin kuvaamassa työpaikan 20-vuotisseminaaria ja -juhlia. Perjantaina väsytti ja jätin urheilut sikseen. Söin sitäkin enemmän.

Lauantaina osallistuin Ruissalojuoksuihin, riikille. Kohta lähden sinne. Jee! Juoksu kulki aika tavalliseen tyyliin taas. Ilman irtiottokykyä 9km:iin asti. Siihen asti keho ynnä pää eivät vain suostu kiristämään vauhtia, eivät kykene. Kunto on tässä ja menee vielä hetki, kun tilanne muuttuu. Eli ei muuta kuin treenaamaan. Aika 34.30.

Kilvat jatkuu

Vielä täysin keskenkuntoisenakin minut on nyt nimetty viime viikonloppuna eläväksi legendaksi ja tänä viikonloppuna veteraanimaratoonariksi. Pidän ensimmäisestä enemmän. Edelleen.

Tänään juoksin Maskussa maantiekisan, mutta vain 8 km:n verran. Tämän kisan voitti leikkauksen jälkeen nopeasti kovaan kuntoon soluttautunut Säippä ajalla 26.06. Katselin pidemmän matkaa myös Lehtisen Joonaksen kantapäitä (27.22). Täysin tyytyväinen en omaan juoksuuni (27.48) ole, mutta vielä en tämän parempaan pysty, joten näillä mennään. Keskivauhti oli kuitenkin just alle 3.30/km. Olkoon se riittävä nyt. Realistisesti ajatellen ei mulla pitäisi rahkeita sen kovempaa ollakaan vielä. Se on kuitenkin vain muutaman viikon tulosta eli mikäs siinä. Hell voitti pitkän matkan (13,5 km) ajalla 43.19 ja jätti Jukia (44.33) ja Mikaa (45.31) ihan reilusti. Kiva oli nähdä Kankareen Tomiakin pitkästä aikaa. Tähän viikkoon tuli yhteensä 67 km. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamulla heräsimme siihen kun paikat (ulkona tosin) olivat täynnä savua. Mikäs muu kuin juuri Aallon Arton muutama viikko sitten asuttaman talon ullakko siellä roihusi. Paha nakki, mutta Artsi selvisi tästä vain pelotteella. Maanantai kulkeutui taas ohitseni harmaana massana, jonka keskellä loisti kelmeä ketutuksen valo. Illalla tavoitteena tehdä vähän tukiharjoituksia, huomenna fartlekiä, torstaina vetoja ja lauantaina taas maantiekisaan. Kunto nousuun!

Maanantai-iltana teimme S:n johdolla kavalkadin ylämäkivetoja, kuntopiiriä ja loikkia. Tiistaina ei tuntunut kuin väsyneeltä. Siksi lähdinkin töihin aikaisemmin. Ehtii levätä ennen illan vauhtileikittelyä. Sen otan tosin kevennettynä. Kunhan vähän irrottelen, jos edes sitä. Nyt ei ole vielä kiire hajottamaan jalkoja. Illalla olisi myös pm-kymppi, jonka jätän väliin suosiolla. Loppuaika olisi kuitenkin jotain 34.44,78, josta en ota merkintää tilastoihin. Nakkilan kolmonen ja Eskilstunan 1500m ovat ne viimeiset. Tänä syksynä haen tuntumaan maantieltä.