29.12. juoksin vesijuoksun uuden SE:n 6.00.10. Epävirallisen tietenkin. Lenkistä teki kokemuksen se, että juoksin sen yksin. Epätoivoisin hetki tuli jo 1,5 tunnin kohdalla, mutta jaksoin loput 4,5 tuntia ihan helposti. Perjantaina kakkosissa mummot hurrasivat palautusten aikana. Olenko nyt urani huipulla?
Jalka tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä. Turvonnut on vieläkin, mutta aamulla kykenen jo astelemaan sillä kuin isäntä. Jalkapohjaharjoitteet ovat tehneet tehtävänsä ja hallitsen vasemman jalan jalkapohjaa jo hieman. Taikinan vatkausta sietänee tehdä kuitenkin lisää. Henkisesti olen syvältä riekaleina edelleen. Epätietoisuus mahdollisesta juoksu-urheilun jatkumisesta elämässäni kalvaa lähes joka hetki. En yksinkertaisesti kykene vieläkään käsittelemään tätä kunnolla. Hermot ovat välillä aivan tiukoilla, vaikka asiat ovat kohdallani hyvällä jamalla muuten. Pääni on paha jätkä.
12/31/2004
12/20/2004
Joulukuu II
Niin. Huomenna on väitös. Jotenkin se kutkuttaa. Rehellisesti sanoen olo on kuin ennen viivalle saapumista. Hyvä niin. Kulkee sitten paremmin. Vaivasenluu rauhoittui kun jätin eilen vesijuoksun väliin. Täytyy varoa, ettei tarvitse aloittaa korvaavien korvaavia. Jalkapohjatreeniä on nyt plakkarissa 1,5 kuukautta. Jalka ei anna enää periksi entisellä tavalla, mutta vielä saa jatkaa harjoituksia.
Jäi sitten eilen treeni tekemättä. Tänään väittelen ja siinä meneekin koko päivä. Huomenna sitten taas urheillaan. Ei muuten urheiltu. Oli hautajaiset ja sen päälle sain yllätyskutsun Saarnin synttäreille, joten palauttelin lauantain ja vielä sunnuntain.
Tänään olin sitten taas vedessä. Voi taivas kun vihaan sitä. Vihaan klooriveden hajua ihollani suihkun jälkeen, vihaan suihkumyssyjä muistuttavia uimalakkeja, vihaan hymyileviä naamoja, vihaan sitä kun joku kertoo vesijuoksun olevan ihanaa, vihaan sitä yli kaiken, vihaan laskeutumista veteen, vihaan iloisia kommentteja, vihaan hajuveden hajua, vihaan vesijuoksua.
Ainoa mitä en siinä hommassa vihaa on se, että se pitää minut hengissä. Vedot ja tv-lenkit säilyttävät pienet itsetunnon rippeet kasassa. Siksi voitan vihani joka aamu ja ilta uudelleen ja uudelleen. Illalla sain pulssin nousemaan kakkosissa hieman yli 180:n. Ihan pelkällä kiukulla!
Taas on viikko pian mennyt. Ehdin iltapäivällä vetämään vielä toiset kakkoset tälle viikolle, joten hyvä. Sitten Ruotsiin päiväksi. Lepoa. Sunnuntaina tavaroiden siirtelyä välillä Lieto-Turku-Salo-Helsinki. Siinä mennee koko päivä, joten seuraavan kerran altaaseen maanantaina. Sitä ennen piiritän kuntoa ja vahvistan jalkaa edelleen.
Ttu toi jalka mitään kuntoon tulee. Lauantaina herätessäni kolmen viikon hiljaiselo oli yht'äkkiä mennyttä. Sen jälkeen koipi onkin ollut taas kipeä. Eilen kertasimme alustavasti lajeja, joihin keskityn jos juoksu jää. Niitä ei ollut montaa. Taas jomottaa. Päätä ja jalkaa. Ei pitäis ottaa tätä niin tosissaan, mutta ei vain muuta voi. Aamun "juoksulenkki" helpotti hyvä seura. Muiden harmiksi ja omaksi onnekseni muillakin paikat präkää. Nyt oli seurana johtajatason suunnistaja.
Jäi sitten eilen treeni tekemättä. Tänään väittelen ja siinä meneekin koko päivä. Huomenna sitten taas urheillaan. Ei muuten urheiltu. Oli hautajaiset ja sen päälle sain yllätyskutsun Saarnin synttäreille, joten palauttelin lauantain ja vielä sunnuntain.
Tänään olin sitten taas vedessä. Voi taivas kun vihaan sitä. Vihaan klooriveden hajua ihollani suihkun jälkeen, vihaan suihkumyssyjä muistuttavia uimalakkeja, vihaan hymyileviä naamoja, vihaan sitä kun joku kertoo vesijuoksun olevan ihanaa, vihaan sitä yli kaiken, vihaan laskeutumista veteen, vihaan iloisia kommentteja, vihaan hajuveden hajua, vihaan vesijuoksua.
Ainoa mitä en siinä hommassa vihaa on se, että se pitää minut hengissä. Vedot ja tv-lenkit säilyttävät pienet itsetunnon rippeet kasassa. Siksi voitan vihani joka aamu ja ilta uudelleen ja uudelleen. Illalla sain pulssin nousemaan kakkosissa hieman yli 180:n. Ihan pelkällä kiukulla!
Taas on viikko pian mennyt. Ehdin iltapäivällä vetämään vielä toiset kakkoset tälle viikolle, joten hyvä. Sitten Ruotsiin päiväksi. Lepoa. Sunnuntaina tavaroiden siirtelyä välillä Lieto-Turku-Salo-Helsinki. Siinä mennee koko päivä, joten seuraavan kerran altaaseen maanantaina. Sitä ennen piiritän kuntoa ja vahvistan jalkaa edelleen.
Ttu toi jalka mitään kuntoon tulee. Lauantaina herätessäni kolmen viikon hiljaiselo oli yht'äkkiä mennyttä. Sen jälkeen koipi onkin ollut taas kipeä. Eilen kertasimme alustavasti lajeja, joihin keskityn jos juoksu jää. Niitä ei ollut montaa. Taas jomottaa. Päätä ja jalkaa. Ei pitäis ottaa tätä niin tosissaan, mutta ei vain muuta voi. Aamun "juoksulenkki" helpotti hyvä seura. Muiden harmiksi ja omaksi onnekseni muillakin paikat präkää. Nyt oli seurana johtajatason suunnistaja.
12/07/2004
Joulukuu I
Kyllä. Ulkona keli näyttää aika houkuttelevalta. Not!
Aloitin tosiaan eilen syömään tulehduslääkettä. Nyt yritetään häivyttää jalka mielestä. Pahaa ellei jopa pahinta on se, että olen joutunut luopumaan periaatteistani. Olenko enää lainkaan mies? Kaikki vammat lukuun ottamatta pohjeluun murtumaa ovat lähteneet juoksemalla. Miksei tämä muka olisi yhtään erilaisempi vamma? Muut vammat ovat kyllä olleet sellaista normaalia kolinaa, tämä ei. Tai no pohjeluun murtuma ei tullut juoksemalla kuntoon. Ehkä periaatteissa onkin vikaa...?
Olen kovin pohtinut, että mitä sitten jos juoksuni olivat tässä. En keksi mitään tekemistä tai harrastusta, josta lähtee fiilareita samalla tavalla kuin tästä. Nooh, lieneekö näin jyrkkä näkökanta olemaan omiaan siinä vaiheessa kun yrittää kuntoutua. Perkele! Nupina pois ja nyt mennään.
Altaalla oli muuten eilen ahdasta. Miksi ihmeessä? Uskokaan jo, että VESIJUOKSU ON IHAN SYVÄLTÄ!!! Tällä asenteella saa ihmeitä aikaan. Pää on tällä hetkellä täynnä pieniä palasia. Muisti pätkii ja mahaa kutkuttaa. Pitäisikö ennen väittelyä käydä lenkillä, että saisin homman kuriin? Ihan lyhyellä edes? Äh, sitten taas alkaisi ottamaan hermoon tuo jalan tilanne. Pääni on kohta aivan palasina. Viikonloppuna ja tarkemmin sanottuna sunnuntaina klo 04.00 syytin itseäni plagioinnissa, muutaman tunnin päästä käsitemallini laatikot olivat väärässä paikassa ja sitä rataa. Tästä tulee helppo viikko...
Illalla altaaseen. Jumalavite. Nyt on terveen jalkani vaivasenluu alkanut vihoittelemaan isosti. Muutama hetki vielä niin en pysty edes vesijuoksemaan tällä hetkellä. Tänään on taas vuorossa kaksminuuttisia. Se tuntuu ihan äijämäiseltä hommalta. Hieman kyllä otti eilen pattiin kun hallin valvoja kehui vesikävelyä hyväksi harrastukseksi. Totesin, että VESIJUOKSU on hyvin paha asia, joka on välttämätöntä vain siksi, että sieluni pysyy hengissä. Ei sanonut takaisin mitään. Parempi niin. Vesikävely. Voi sun...
Aloitin tosiaan eilen syömään tulehduslääkettä. Nyt yritetään häivyttää jalka mielestä. Pahaa ellei jopa pahinta on se, että olen joutunut luopumaan periaatteistani. Olenko enää lainkaan mies? Kaikki vammat lukuun ottamatta pohjeluun murtumaa ovat lähteneet juoksemalla. Miksei tämä muka olisi yhtään erilaisempi vamma? Muut vammat ovat kyllä olleet sellaista normaalia kolinaa, tämä ei. Tai no pohjeluun murtuma ei tullut juoksemalla kuntoon. Ehkä periaatteissa onkin vikaa...?
Olen kovin pohtinut, että mitä sitten jos juoksuni olivat tässä. En keksi mitään tekemistä tai harrastusta, josta lähtee fiilareita samalla tavalla kuin tästä. Nooh, lieneekö näin jyrkkä näkökanta olemaan omiaan siinä vaiheessa kun yrittää kuntoutua. Perkele! Nupina pois ja nyt mennään.
Altaalla oli muuten eilen ahdasta. Miksi ihmeessä? Uskokaan jo, että VESIJUOKSU ON IHAN SYVÄLTÄ!!! Tällä asenteella saa ihmeitä aikaan. Pää on tällä hetkellä täynnä pieniä palasia. Muisti pätkii ja mahaa kutkuttaa. Pitäisikö ennen väittelyä käydä lenkillä, että saisin homman kuriin? Ihan lyhyellä edes? Äh, sitten taas alkaisi ottamaan hermoon tuo jalan tilanne. Pääni on kohta aivan palasina. Viikonloppuna ja tarkemmin sanottuna sunnuntaina klo 04.00 syytin itseäni plagioinnissa, muutaman tunnin päästä käsitemallini laatikot olivat väärässä paikassa ja sitä rataa. Tästä tulee helppo viikko...
Illalla altaaseen. Jumalavite. Nyt on terveen jalkani vaivasenluu alkanut vihoittelemaan isosti. Muutama hetki vielä niin en pysty edes vesijuoksemaan tällä hetkellä. Tänään on taas vuorossa kaksminuuttisia. Se tuntuu ihan äijämäiseltä hommalta. Hieman kyllä otti eilen pattiin kun hallin valvoja kehui vesikävelyä hyväksi harrastukseksi. Totesin, että VESIJUOKSU on hyvin paha asia, joka on välttämätöntä vain siksi, että sieluni pysyy hengissä. Ei sanonut takaisin mitään. Parempi niin. Vesikävely. Voi sun...
Subscribe to:
Posts (Atom)
